Onko tämä luonne - vai kasvatuskysymys?
Tuttavamme pian 2-vuotias lapsi edelleen vain säntäilee edes takaisin ja paiskoo tavaroita kyläillessään. Hän ei ikinä keskity mihinkään leikkiin, vaan ainoastaan juoksee huoneesta toiseen ovia paiskoen, kaataa KAIKKI laatikot lattialle, viskoo tavaroita lattialle jne. Hänen vanhempansa eivät tilanteeseen reagoi mitenkään.
Oma lapsemme on hyvin vilkas myös ja hänellä on aina muurahaisia täynnä housut - olemme kuitenkin jo aivan pienestä pitäen opettaneet hänelle, että tavaroita tulee käsitellä kauniisti ja yhdessä vaiheessa tuntui, että saimme jatkuvasti puuttua sanomisella tähän. Nyt oma 2-vuotiaamme leikkii edelleen välillä kuin " mielipuoli" remuten ja mellestäen, mutta hän ei pyri lähinnä paiskomaan tavaroita. Hän keskittyy kerrallaan yhteen leikkiin ja selvästi kokee sen häiritseväksi, että toinen sekoittaa täysin hänen huoneensa ylös alaisin.
Olen neuvoton näissä tilanteissa. Tulisiko minun ohjata jatkuvasti tätä tuttavien lasta? (Olen yrittänyt kauniisti sanoa, että meillä leikitään näin......mutta saisin koko vierailun ajan olla " nalkuttamassa" ). Vai tuleeko minun vain seurata sivusta tätä episodia? Nämä ihmiset ovat aivan ihania, mutta minun täytyy myöntää, että välillä tulee sellainen olo, että ei jaksaisi pyytää kylään, kun kämppä on aivan ylös alaisin vierailun jälkeen - ja koko vierailu kuluu siihen, että me miehemme kanssa yritämme pitää leikeissä edes jotakin tolkkua.
Mahdan kuulostaa kamalalta nalkuttavalta ämmältä:(
Kommentit (33)
kun eräs tuttava perhe on käynyt kylässä. Kun niiden lapset tappelee, heittää tavaraa jne, niin omat vanhemmat eivät reagoi yhtään, eli niille se on ilmeisesti ihan tavallinen käyttäytyminen. Minä en hyväksi sitä, mutta toisaalta koen että en voi ojentaa niitä, kun ei ole mun lapsia. Mutta siinä vaiheessa kun ne lyö tai potkii mun lapsia, niin sitten mun on pakko reagoida.
Sit aina jälkeenpäin mietin että onko se vain niin että ne nyt on tommoisia ja sille ei mitään voi (ja kyse on pojista, mulla on tyttöjä, ja tytöt on rauhallisempia jne)
vai onko se kasvatusjuttu.
miten paljon voi kasvatuksella vaikuttaa luonteeseen?
Tiedän paljon vilkkaita KOHTELIAITA lapsia, jotka eivät riko koskaan mitään.
kuinka toimia tilanteessa? Tuntuu, että jos jatkuvasti kiellän, jää vierailusta ikävä fiilis kaikille.
ap
Mutta voi myös olla selainen energiapaukku, joka ei myöhemminkään pidä rauhallisista leikeistä.
vinkkejä, kuinka tilanteessa toimia. Yleensä täältä saa ihan järkeenkäypiäkin ohjeita:)
ap
Ehkä ei sitten monelle muullekaan.
Lähinnä mieleeni tulee ketju tältä viikolta, missä joku äiti kyseli, kuuluuko kyläilevien tai hoidossa olevien lasten siivota jälkensä. Ja kyllä siellä muistaakseni oltiin aika pitkälti sitä mieltä, että kohteliasta se olisi. On tietysti vähän eri asia kaksivuotiaan ja viisivuotiaan kanssa.
Mutta lähinnä minä sitä ajan takaa, että jos ei jäädäkään ajattelemaan lapsen toimia, vaan sitä, millaisen siivon koko perhe jättää jälkeensä. Jos kaksivuotias ei vielä ole kypsä siivoamaan jälkiään, niin kohteliaiden vanhempien tulisi tehdä se lapsensa puolesta. Kuinka kukaan kehtaa lähteä kylästä, ja jättää talo aivan eri kuntoon kuin mitä se oli tullessa.
Just tyyliin, avataan kaikki lelulaatikot ja tyhjätään, eikä kuitenkaan leikitä niillä!! Raivostuttavaa!!Jokaisen kodissa eletään niillä säännöillä, jotka heillä on. Ja silti, vaikka komennan, kämppä on kuin hävityksen kauhistus, kun vieraat lähtevät. Minusta vieraat voisivat lastensa kanssa vähän auttaa
lastenhuoneen siivouksessa, ennen kuin lähtevät. Näin itse ainakin teen. Hävettää vaan lähteä siitä kaaoksesta muina miehinä, ja toiset saavat sitten puoli yötä siivota.
menen mielellellani heille kylaan, enka pyyda heita meille. Koska sita sotkua ja kieltamista ei jaksa kukaan.
Minusta poika on aina ollut jotenkin erikoinen, mutta aitin mielesta han on vain ollut vilkas. Koska poika on myos pystynyt keskittymaan esim lukemiseen.
Nyt tama poika on 5 vuotta ja hanella epaillaan olevan jokin hairio. Ei adhd, jossa ei pysty keskittymaan, vaan jokin muu.
Siis vastaukseni on, etta mene kylaa heille.
Minäkin komennan aluksi, mutta tämä lapsi ai usko mitään (eihän hän nyt yhtäkkiä käytöstään muuta) ja lopulta minulla tulee sellainen nalkuttava olo ja vain tyydyn katsomaan menoa.
ap
Ja koeta jaksaa, tilanne voi olla aivan eri vuoden kuluttua.
Lapset kehittyvät eri aikaan, myös siinä, miten hyvin pystyvät ohjeita noudattamaan ja leikkeihin keskittymään.
Eli jättäisit vaantietyn määrän leluja esille, ja jos lapsi haluaa lisää leluja, niin toteat, että sitten saa, kun edelliset on siivottu paikalleen. Varsinkin lapsen kasvaessa toi on hyvä konsti, ei välttämättä oimi vielä 2-vuotiaalle.
Mutta mä kyllä ymmärrän sua hyvin ap. en mäkään tykkää ottaa mitään täystuhoja kotiini, varsinkin, jos vanhemmat eivät yhtään komenna.
Teidän lapsennehan olisi uskoaksesi samanlainen, jollette olisi niin hyvin ja johdonmukaisia ja jämäköitä kasvattajia. Sellaisen kuvan ainakin viestistäsi sai.
mutta täytyy ottaa vielä ronskimmin pois. Hyvä idea jatkoon!
Ja en kyllä kehtaa vanhemmille asiasta huomauttaa - ei mielestäni ole minun tehtäväni heitä kasvattaa kasvattamisasiassa. On vain niin sääli, jos ystävyytemme hiipuu vähitellen tähän pieneen mutta harmilliseen asiaan.
ap
voisin ymmärtää tilannetta. Jos se on kasvatuskysymys - luulen, että tilanne tulee muuttumaan, kun lapsi aloittaa päiväkodin. Jos se on luonnekysymys, pelkään, että tällaista tulee olemaan jatkuvasti.
ap
Paitsi aivan väkisin, jos haluaa lapsensa tietynlaiseksi. Sisarukset kasvatettu samanlailla, mutta käyttäytyy silti erilailla.
Meillä lelut on lapsien ja ne saa niillä leikkiä miten haluavat. Muita tavaroita ei saa esim. heitellä. Kaikki lapset silti keräävät leluja ihan mielellään eikä mikään lelu ole hajonnut.
Itse kun olen kylässä, niin pukeminen ja lähteminen on niin hankalaa kolmen kanssa, että leluja en pysty siivoomaan. Lapset ehtisivät sotkemaan samaan tahtiin.
Minusta vieraille ei kuulu siivous myöskään meillä kyläillessä. Ja vieraiden lapset saavat leikkiä leluilla miten haluavat.
Säännöt meillä on tiukat esim. ruokaillessa ja saunoessa, muuta ei leikkiessä.
etkö lukenut kirjoituksiani - minähän olin huolissani, että olenko liian tiukkis.
ap
Lähempänä 3 ikävuotta lapselta voi olettaa jo ehkä jotain tapojakin.
Harmittaa vain esim. parkettiin jäävät lommot paiskomisesta.
ap
Taalla monet aikuiset vaan kommentoi etta ' no eihan niille mitaan voi' ja ' turha niita on komentaa' ja ' ei ole sun asia komentaa muiden lapsia' .
Hei haloo? Siis 2-vuotias pyorittaa aikuislaumaa jotka ihmettelee vieressa kun kakara pistaa parketit remonttikuntoon ja hajottaa paikat.
Jos lapsi rupeaa riehumaan eika usko ekaa kieltoa, vie lapsi aitinsa syliin ja sano etta voisitko pitaa tassa kun meilla ei heitella tavaroita eika tama tunnu uskovan. Jos vanhemmat eivat suostu huolehtimaan lapsestaan, voit sanoa heille ihan suoraan etta tavataan seuraavalla kerralla puistossa, kahvilassa, teilla, tms. kun sulla ei ole aikaa joka vierailun jalkeen tehda suursiivousta, eika varaa ostaa uusia leluja rikottujen tilalle.
Mitenkahan kay kun lapsi vahan kasvaa, katteleeko vanhemmat vieresta kun kakara hajottaa ikkunoita ja maalailee tageja seiniin... Nama on just niita ihania vastuuntuntoisia vanhempia jotka haistattelevat opettajillekin jos koulusta soitetaan ja valitetaan lapsikullan kaytoksesta.
Jos ei lapselle aseteta mitaan rajoja, hanella on erittain levoton ja turvaton olo, ja se rajojen etsiminen tulee ilmi juuri riehumisella ja huonolla kaytoksella.