Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä luonne - vai kasvatuskysymys?
05.04.2006 |
Tuttavamme pian 2-vuotias lapsi edelleen vain säntäilee edes takaisin ja paiskoo tavaroita kyläillessään. Hän ei ikinä keskity mihinkään leikkiin, vaan ainoastaan juoksee huoneesta toiseen ovia paiskoen, kaataa KAIKKI laatikot lattialle, viskoo tavaroita lattialle jne. Hänen vanhempansa eivät tilanteeseen reagoi mitenkään.
Oma lapsemme on hyvin vilkas myös ja hänellä on aina muurahaisia täynnä housut - olemme kuitenkin jo aivan pienestä pitäen opettaneet hänelle, että tavaroita tulee käsitellä kauniisti ja yhdessä vaiheessa tuntui, että saimme jatkuvasti puuttua sanomisella tähän. Nyt oma 2-vuotiaamme leikkii edelleen välillä kuin " mielipuoli" remuten ja mellestäen, mutta hän ei pyri lähinnä paiskomaan tavaroita. Hän keskittyy kerrallaan yhteen leikkiin ja selvästi kokee sen häiritseväksi, että toinen sekoittaa täysin hänen huoneensa ylös alaisin.
Olen neuvoton näissä tilanteissa. Tulisiko minun ohjata jatkuvasti tätä tuttavien lasta? (Olen yrittänyt kauniisti sanoa, että meillä leikitään näin......mutta saisin koko vierailun ajan olla " nalkuttamassa" ). Vai tuleeko minun vain seurata sivusta tätä episodia? Nämä ihmiset ovat aivan ihania, mutta minun täytyy myöntää, että välillä tulee sellainen olo, että ei jaksaisi pyytää kylään, kun kämppä on aivan ylös alaisin vierailun jälkeen - ja koko vierailu kuluu siihen, että me miehemme kanssa yritämme pitää leikeissä edes jotakin tolkkua.
Mahdan kuulostaa kamalalta nalkuttavalta ämmältä:(
Kommentit (33)
Lasta kyllä komennetaan ja ohjataan oikeeseen mutta, ei vaan usko. Tällä lapsella on luonteessa jotain vikaa. Keskittymishäiriöitä tai jotain. Ikää tosin vasta kaksi. Mutta moni sen ikäinen jo vähän jaksaa keskittyä johonkin ja uskoo useinmiten ei sanaa.
Kurjinta lapsessa on se, että hän rikkoo tavaroita ja käy toisiin lapsiin kiinni. Tarhassakin jo kiinnitetty tähän huomiota, mikä kait on hyvä asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitten varmaan tiukkis, mutta ei voi mitään. Omaa 1½v. ja 6v. myös ohjaan tarvittaessa. Hyvin voit sanoa, että " jos nyt leikitte legoilla, pistetään toiset lelut pois, ennen kuin otetaan ne legot. Näin ehkä suurin kaaos jää tulematta.
13
Ota pois kaikki tavarat, joilla pystyy rikkoon jotain. Ja muutenkin lelut vain muutamaan leikkiin esille.
Lastenohjelmaa telkkariin pyörimään, vaikka ette näitä muuten katsoiskaan.
isäntäperheen aikuisten tehtävä pitää " jöötä" vieraille lapsille vierailun ajan??? Vai voisiko jokainen hoitaa omat muksunsa?
Tuli mieleen, että lasta saattaa jännittää vieraassa paikassa, ja siksi hän ei osaa olla rauhallisesti. Äiti taas ei ehkä halua kovin tiukasti komentaa, kun tietää, että taustalla on jännitystä, ja toivoo tilanteen asettuvan paremmin ilman rähjäämistä.
Tuosta parkettijutusta olen sanonut lapsivieraitten äideille tyyliin " kun meidän omat on just oppineet että noin ei saa tehdä" , ja aina ollaan sitten yhteisymmärryksessä saatu tuholaistouhut loppumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut vanhemmat eivät aseta lapsilleen mitään rajoja. Itse en viitsisi olla tekemisissä paljoakaan kyseisen perheen kanssa, oletan. Tietysti kaikkea jaksaa aikansa, mutta ensisijaisesti kasvatus on vanhempien asia. Mielestäni voisit myös sanoa asiasta suoraan tuttavillesi. " Meillä on tälläiset säännöt ja meillä tehdään näin. Sinun itse täytyy (äidille tai isälle) täytyy katsoa ettei lapsi mene sinne tai tee sitä tai tätä" . Jos suuttuuvat niin leppyyvät myöhemmin jos aiheellista. Ellei, anna mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän toisen kotia saa rikkoa esim. heittelemällä leluja niin että parkettiin jää jälki. Itse tekisin asiasta " numeron" , että lapsen vanhemmatkin tajuavat, että lapsi on liian raju leikeissä vaikka olisi vasta kaksi.
Mielestäni saa kieltää vierasta lasta, vaikka lapset tietenkin ovat vanhempiensa vastuulla, mutta en minä ainakaan halua, että omat tai vieraat lapset kolhilvat parketin tai rikkovat leluja tms. Eikös vilkas lapsi tarvitse nimenomaan paljon kuria ja esim. paljon ulkoilua, jossa saa purkaa energiaa eli tavallaan myös kasvatuskysymys?
kaksivuotiaasta ei oikein voi vielä sanoa mitään suuntaan tai toiseen! Voi olla juuri kyse siitä, että lapsi jännittää ja reagoi riehumalla, ja vanhemmat yrittää vaieta hänet rauhoittumaan, tai sitten lapsella on joku kausi. Meidänkin ihan kiltti mutta energinen pojanviikari on viime aikoina tullut niin vahvasti uhmaikään, että leikit on pelkkää pahantekoa. TAI sitten lapsella on joku ylivilkkaushäiriö TAI vanhemmat ovat liian löysiä kasvattajia.
Et kertonut, onko tämä lapsi käynyt teillä monta kertaa ja käyttäytynyt aina samalla tavalla, onko perhe ollut teidän tuttuja pidempään jne. Eli onko tässä joku ongelma vai oletko sä vain parin kerran perusteella ylireagoinut. Vaikea tähän on näillä tiedoilla antaa mitään oikeita neuvoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen sen verta temperamenttista sorttia että mulla menis hermo tollasen kanssa ja yrittäisin hankkiutua eroon näistä ihmisistä nopeasti. Uskon, vaikka tiedän että minut täällä tyrmätään, että jo 2 vuotiaassa alkaa näkymään mahdolliset tulevaisuuden ongelmat tai merkit niistä. Jos vanhemmat ei mitenkään ojenna lastaan niin ei ole ihme että lapsi käyttäytyy rajattomasti ja häiritsevästi!
Lapsella ON OIKEUS oppia kuinka eri tilanteissa käyttäydytään ja mitä saa tehdä mitä ei!! Vanhempien (rasittavakin) tehtävä on se lapsilleen kertoa, ohjata ja opastaa. Eipä lapsi tiedä ellei häneltä mitään vaadita eikä opeteta.
Tilanne on varmasti kasvatuskysymys hyvin pitkälle. Tätä olen itse monesti protestoinut, että joutuu ojentamaan ja vahtimaan muidenkin lapsia kun itse eivät sitä vaivaudu tekemään. Ihmettelen eikö näitä vanhempia häiritse se että joku kokoajan joutuu pomppaamaan heidän lapsensa perässä, tai ikö ärsytä kun heidän lapsensa kasvatukseen puututaan vai tykkäävätkö jos joku saisi järkeä päähän pikkupentille tai kokevatko pentin kärsivän jos ei saa tehdä mitä haluaa ja vaikka pahoittaa mielensä. ???
En tajua mutta itse olen opetellut tiukasti puuttumaan toisten huoneoon käytökseen jos vanhemmat ei niin tee!
Lapsi on siihen ymmärtääkseen vielä liian pieni. Hänet täytyy fyysisesti pysäyttää ja sanoa tiukalla matalalla äänellä, että noin ei tehdä. Ja jos ei usko pidetään sylissä vähän pidempään että rauhoittuu. Huutohan siitä tulee ja se on muutenkin vanhempien tehtävä, että hiukka vaikeaa toimia näin. Ainoa vain mikä toimii. Yritä kuitenkin tarttua lapseen ja pitää hetki paikallaan, katso silmiin vakavana ja komenna. Vois ajatella et edes vähän menis perille. Tai vanhemmat tajuais jotain. Tämän ketjun vastauksista päätellen täällä on enemmänkin näitä hälläväliä curling- vanhempia.
Lapset on lapsia, mutta tavat heilläkin pitää olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos hän on noin kauhean ylienerginen niin ymmärrän että vanhemmat esim kotona eivät kertakaikkiaan ehkä enää jaksa joka asiasta sanoa. Kuitenkin vanhempien tehtävä on pitää huolta lapsesta vierailla!
Saako teillä esim olohuonetta jotenkin eristettyä että lapsi ei pääse juoksemaan ympäri taloa. Tai sitten vaan siirrät laatikoita vierailun ajaksi johonkin suljettuun tilaan. Tällasia mulle tuli mieleen. Eikö lapsi tykkää katsoa esim jotain teletappeja joita vois laittaa pyörimään vierailun ajaksi?
Vaikea juttu, ymmärrän täysin.
tarkoitus on kuitenkin vahtia omaa lastaan niin, että kutsujat eivät joudu kärsimään vahingoista vierailun päätyttyä. Pienellekin lapselle tulee rajat näyttää. Ei voida olettaa, että 3-vuotta on joku rajapyykki, että " nyt sitten lopetetaan heittely ja aletaan käyttäytyä kauniisti" . Kyllä siihen tulee puuttua jo vauvaiästä asti. Kasvatus alkaa synnytyslaitokselta!