Voiko 1-vuotiaan äiti opiskella täyspäiväisesti?

Kuulostaa minusta ihan hyvältä ratkaisulta. Varsinkin, jos opiskelun saat hoidettua melko pitkälti hoitopäivien aikana ja pystyt olemaan muina päivinä kunnolla henkisestikin läsnä.

Voi

t. Viiden lapsen äiti, myös opiskellut joskus jo ollessaan äiti

Se jäi mainitsematta että keväällä lapsen isä saattaa joutua lomautetuksi joksikin aikaa, jolloin lapsi olisi vähemmän päiväkodissa ja enemmän isän kanssa, mutta minä olisin yliopistolla tuon 4 pv/viikko tms. Ap

Mä oon kotona lasten kanssa ja opiskelen täyspäiväisesti eli 3oo/kk. Haastavaa on, yö opiskelua...

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 01:52"]Kuulostaa minusta ihan hyvältä ratkaisulta. Varsinkin, jos opiskelun saat hoidettua melko pitkälti hoitopäivien aikana ja pystyt olemaan muina päivinä kunnolla henkisestikin läsnä.
[/quote]

Onnistuu, sillä iltaluentoja on harvoin ja pääosin saan opiskelua hoitopäivänä. Tuntuu vain itsestä pahalta.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 01:55"]Mä oon kotona lasten kanssa ja opiskelen täyspäiväisesti eli 3oo/kk. Haastavaa on, yö opiskelua...
[/quote]

Minä tein noin äitiysloman, enää en jaksa nipistää unista tai murehtia tentissä onko lapsella varmasti hyvä hoitaja tai saakohan isä varmasti vapaapäivän seuraavaa tenttiä varten. Siksi laitoin lapsen päiväkotiin. Ap

Mun lapsi on ollut päiväkodissa 11kk asti koska menin täysipäiväiseen töihin ja opiskelin samalla. Tosin en lukenut kuin pari kurssia per jakso ja pystyin käymään keskellä päivää yliopistolla. Ruokatunnit jäivät lyhyiksi. Opiskelin myös äitiys-ja vanhempainlomalla.

Amk:ssa luokkakaveri tuli takaisin puolen vuoden poissaolon jälkeen täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Lapsen takia piti välillä vähän säätää ja välillä se oli mukana koulussa, mutta yleisesti tuntui menevän hyvin. Tosin amk taitaa vaatia enempi pakollista läsnäoloa kuin yliopisto.

Meillä ei ihan hirveästi ole läsnäololuentoja, mutta luen yliopistolla ja luettavaa riittää. Ap

Miksi tarvitset kokopäivähoitoa päiväkodissa, jos ei ole läsnäolopakkoa? Sovita opiskelu lapsen mukaan eikä päinvastoin. Itse olin kokopäivätyössä koko perusopinnot ja nyt opiskelin tiiviit jatko-opinnot, enkä silti tarvinnut kokopäivähoitoa lapsille.

Minun lapsi meni täyspäiväiseen hoitoon 1-vuotiaana ja oli 5pvää/vko. Koska kävimme miehen kanssa töissä. Ei ollut varaa jäädä hkotiin vaikka olisin halunnut. Lapseni osasi jo kävellä ja oli reipas niin en ole tästä mitään pidtoa kyllä sydämmessäni tuntenut. Uskon sen olevan täysin normaalia ja yleistä. On kaikkien etu että opiskelet.

Mun mielestä ei voi, lapsi on vielä liian nuori. Nyt ei ole mikään pakkoratkaisu lähteä opiskelemaan, ehtii myöhemminkin tai koko innostus opiskeluun voi olla vai hetken huuma. Omistaudu nyt lapselle, tätä aikaa et ikinä tule saamaan takaisin ja myöhemmin sen hukkaaminen kaduttaa varmasti.

Minä jatkoin opiskeluja, kun lapsi oli 9 kk. Lapsi oli hoidossa päivisin. Ei ihan viittä päivää viikossa, koska isällä epäsäännöllinen työaika.  

Paras tenttiinlukuaika minulle oli aikaisin aamulla, kun muu perhe nukkui. Kello soimaan viideltä ja pari tuntia häiriötöntä lukuaikaa. Asiatkin jäivät paremmin mieleen, kun oli virkeämpi kuin illalla. Lapselle pystyi antamaan täyden huomion, kun heräsi. Kukin tyylillään tietenkin. Lapsesta kasvoi hieno nuori mies. En ole havainnut, että olisi vahinkoa kärsinyt näistä järjestelyistä..

Tietysti voi. Nykyään tämä ajatusmaailma on muuttunut, koetaan ettei alle 3-vuotiasta voi kotoa laittaa minnekään. 1980-luvun alussa ei ollut kotihoidontukia. Aloitin opiskelun, joten 8 kk ikäinen lapseni meni päiväkotiin. Sain toisen lapsen kesken opintoja, lapsen isä joutui muuttamaan työn takia toiselle paikkakunnalle ja 5 kk ikäinen meni päiväkotiin. Elimme sitten kolmistaan, mä kyöräsin taaperon ja vauvan päiväkotiin aamukuuden jälkeen 1,5 km matkan talvipakkasillakin. Valmistuin ja perhe muutti taas saman katon alle. Rankkaa oli, mutta täyspäisiä lapsia noista on tullut.

Meillä yksi teki lapsen joululomalla ja jatkoi opiskeluja taas tammikuussa.

Sun kannattaa ap opetella tehokkaaksi ja keskittyä olennaiseen. Lue tehokkaasti ja hoida asiat tehokkaasti. Älä tee mitään turhaa opinnoissa, panosta tärppeihiin ja tiivistelmiin. Hoida myös lapsen asiat tehokkaasti, hommaa tukiverkosto.

Et todellakaan tarvitse kokopäivähoitoa. Löysät pois vaan. Ja perhepäivähoitaja on noin pienelle ehdottomasti parempi!

No totta kai opiskelet täydellä tarmolla. Se on koko perheen etu, erityisesti lapsen, että äidillä on koulutus ja työ. Äidin koulutus periytyy vahvasti lapselle.

Minullekkin on tullut paha olo, lapsi 9kk , mutta onneksi lapsen isä jää isyylomalle, ja minulle ei tule alkuun kuin 3-2 opiskelu päivää viikossa, 4-6 tuntia/päivä, ja täysipäiväisesti vasta marraskuussa, silloin vain mies palaakin jo töihin ): Tuntuu jo kauhealta viedä lapsi tarhaan, mutta jossain vaiheessa on pakko.

Kyllä sinä lapsesi hylkäsit ja olet itsekäs.alle 2v paras paikka on kotona äidin sylissä.pieni vauva raukka .

Aloitin itse opiskelut kun kuopus oli 2, ja jälkeenpäin ajatellen olen todella iloinen, että hän sai olla edes kaksivuotiaaksi asti kotona. Minun alallani on paljon pakollista läsnäoloa ja paljon harjoitteluja kolmivuorotyönä, enkä todellakaan ollut mikään superäiti niinäkään kahtena - kolmena tuntina mitä näin lapsiani päivittäin. En mä enää sen jälkeen, kun lapset on menneet hoitoon, ole tehnyt lasten kanssa muuta kuin perushoidon, katsonut ehkä yhdessä pikkukakkosta ja vienyt pulkkamäkeen tms. Sellainen kaikkein paras ja aidoin vuorovaikutus, yhdessä laulaminen ja loruttelu, askartelu ja hyväntuulinen höpöttely on jäänyt lähes täysin. Se ilta on siinä että ruuat, pyykit, siivous, koiran pissitys, tenttiin lukua/tehtävien tekoa ja lapset, nyt nukkumaan! Kun tiedän paremmastakin, niin en  mä jotenkin jaksa saadat tyydytystä siitä, että olen ns. kunnon kansalainen ja tässä suoritan velvollisuuttani, ja tilastotkin sanovat että nyt on lapsilla oikein hyvä kun äidillä on kohta tutkinto. Mua suretti pitkään, että joku muu viettää päivisin aikaani lasten kanssa ne päivän parhaimmat ja virkeimmät hetket. Joku joka ei edes arvosta sitä kuten mitä arvostan, koska lapseni on hänelle vaan työ.

Jos sulla ap on mahdollisuus myös olla lapsen kanssa, ja lapsella mahdollisuus olla myös kotona, niin ilman muuta opiskelet, sehän on silloin oikein hyvä päätös, jos kaikkien tarpeet on tasapainossa. Mut jos se vie sulta kaiken ajan, niin mieti vielä. Yksivuotias on vielä pieni, hän tarvitsee sua. Ei kukaan muu korvaa sitä, mitä sinä voit hänelle antaa.