Lue keskustelun säännöt.
Toisilla elämä helppoa-toisilla ei
16.06.2015 |
Ajatteletteko koskaan, miksi joillakin elämä on niin helppoa? Vertaatteko koskaan omaa tilannettanne esim. kaverien tilanteisiin, miten heillä elämä on helppoa. On rahaa, lomaa, terveyttä, terveet vanhemmat, hyvä työ jne.
Kommentit (77)
Kyllä mä joskus mietin, että minulle ja suvulleni on kasautunut tavallista enemmän menetyksiä. Toisaalta niitä menetyksiä ei olisi niin paljon, jos en olisi saanut tuntea paljon ihmisiä. Olen saanut paljon, mutta myös menettänyt paljon. En kuitenkaan kadehdi muita. En tiedä ketään, joka olisi päässyt helpommalla. Kaikilla on omat juttunsa. Omia lapsiani vähän säälin. Ovat kokeneet hautajaiset per vuosi. Ja aina kyseessä todella läheinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on valintoja ja moneen asiaan voi vaikuttaa itse. Monesti on elämä potkinut päähän, mutta aina on noustu.
On vaikea tietää mitä vaikeuksia ihmisillä on. Monet asiat eivät näy päällepäin (sairaus, lapsettomuus, pettäminen, rahahuolet). Mulle on sattunut paljon kaikkea terveyteen liittyvää vaikeutta, mutta toisaalta elämä on suonut mulle hyvän työn ja hyvän miehen. Lisäksi olen itse kaikin mahdollisin tavoin yrittänyt tehdä elämästäni niin helppoa kuin mahdollista. Koti on helppohoitoinen, olen poistanut elämästäni inhottavia ihmisiä, tarkkailen omaa jaksamistani ja sanon ei silloin kun en jaksa ja voin kieltäytyä.
Joskus edelleen vertailen, mutta koskaan se ei kannata. Useimmat asiat on elämässäni hyvin, mutta jollain toisella paremmin ja toisella huonommin. Tosi harva saa kaiken haluamansa. Tärkeää on oppia arvostamaan sitä mikä on sekä edistää omalla toiminnallaan haaveidensa toteutumista.
En yleensä, mutta jos valitetaan asioista tyylillä"voi kyynel ku ei oo varaa tohon 6000e ilmanaikuseen tilpehööriin" niin tulee mieleen väkiselläkin että olispa nuin pienet ongelmat. Lähemmille ihmisille saatan todeta että vähän suhteellisuudentajua, kiitos.
Toinen mistä suutahdan on valitus joko minun kipulääkkeiden syönnistä tai jos ruvetaan vertailemaan "no kyllä mullakin särkee joskus jalkoja, mutta venyttelemällä se lähtee!" No aika harvinainen nivelrikko+vanhat murtumat saa olla että hermokivut häipyy venyttelemällä. Et ilmiselvästi tiedä miltä tuntuu herätä kun et pysty kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:56"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:53"]
En vertaile, jokainen on oman onnensa seppä.
[/quote]
Elät kuplassa. Taustalla hyvät geenit ja lapsuuden aikainen tasapainoinen keskiluokkainen tai sitä korkeampiluokkainen perhe-elämä, jotta voi uskoa tuohon kokoomuslaiseen harhahokemaan.
[/quote]
Mä olen suht köyhästä perheestä, toinen vanhemmistani kuoli melko nuorena ja mulla on useita perinnöllisiä sairauksia. En käytä näitä tekosyynä ongelmiini, päättäväisyydellä ja koulutuksella sekä hyvillä sosiaalisilla taidoilla pääsee tässä elämässä pitkälle :)
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:56"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:53"]
En vertaile, jokainen on oman onnensa seppä.
[/quote]
Elät kuplassa. Taustalla hyvät geenit ja lapsuuden aikainen tasapainoinen keskiluokkainen tai sitä korkeampiluokkainen perhe-elämä, jotta voi uskoa tuohon kokoomuslaiseen harhahokemaan.
[/quote]
Ja sinä uskot, että ihminen on tarkoitettu juuri siihen kuplaan, johon sattui syntymään? Että ei kannata opiskella tai tehdä töitä, jos on juopon yh:n lapsi ja perhe saanut sossun tukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:19"]
En yleensä, mutta jos valitetaan asioista tyylillä"voi kyynel ku ei oo varaa tohon 6000e ilmanaikuseen tilpehööriin" niin tulee mieleen väkiselläkin että olispa nuin pienet ongelmat. Lähemmille ihmisille saatan todeta että vähän suhteellisuudentajua, kiitos. Toinen mistä suutahdan on valitus joko minun kipulääkkeiden syönnistä tai jos ruvetaan vertailemaan "no kyllä mullakin särkee joskus jalkoja, mutta venyttelemällä se lähtee!" No aika harvinainen nivelrikko+vanhat murtumat saa olla että hermokivut häipyy venyttelemällä. Et ilmiselvästi tiedä miltä tuntuu herätä kun et pysty kävelemään.
[/quote]
Mulla sama juttu selän kanssa. Kun ei vaan suostuta ymmärtämään että ''en pääse aamulla ylös sängystä'' ei tarkoita ''laiskottaa enkä viitsi nousta'' vaan että kipu estää liikahtamasta milliäkään.
Koulukiusaaminen, vanhemman kuolema, mitätöivät vanhemmat ja myöhemmät takaiskut elämässä ovat jättäneet jälkensä. Olen kovasti yrittänyt, mutta sekin on johtanut umpikujaan. Ei oma toiminta aina johda ulospääsyyn kurjuudesta, ei vaikka kuinka olisi fiksu ja opiskelisi ja ahkeroisi.
Tottakai joskus ajattelin, miksi juuri minulle kävi näin. Harvemmin kuitenkaan jaksan vertailla muihin, selviytyminen omasta elämästä vie tarpeeksi voimia muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:56"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:53"]
En vertaile, jokainen on oman onnensa seppä.
[/quote]
En elä kuplassa, eikä mun taustat ja lapsuus suuremmin vaikuta mun nykyiseen elämään. On ammatti sekä vakituinen työ ja olen muista ihmisistä riippumaton. Olen vapaa tekemään mitö minä haluan. Olen realisti mutta toteutan täysin unelmiani.
nro 5
Elät kuplassa. Taustalla hyvät geenit ja lapsuuden aikainen tasapainoinen keskiluokkainen tai sitä korkeampiluokkainen perhe-elämä, jotta voi uskoa tuohon kokoomuslaiseen harhahokemaan.
[/quote]
Olen miettinyt. Ja minusta on mietitty niin. Muutama ihminen on suoraan ilmaissut katkeruutensa siitä, että olen onneton vaikka minulla on "kaikki elämässä". Minulla on kumppani, ystäviä, opiskelupaikka ja rahaa.
En ole silti onnellinen. Minulle on käynyt lapsena paljon todella pahoja asioita, ja ne saivat aikaan mielenterveysongelmien puhkeamisen. Olen kärsinyt vaikeista mielenterveysongelmista monta vuotta, olen kärsinyt huumeongelmista ja yrittänyt itsemurhaa useamman kerran. Nykyään tilanne on hieman parempi, olen kuivilla ja itsetuhoisuus on hallinnassa.
Olen oppinut tuosta sen, että ei kannata olla kateellinen muille. Vaikka jonkun elämä näyttäisi todella hyvältä ulkopuolisten silmiin, se voi olla oikeasti helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että sihen ei ole laisinkaan niin hyviä eväitä kuin keskiluokkaisesta perheestä tulevalla. Kts. Sosiaalinen ongelma ja huono-osaisuuden periytyvyys... ja tutki miksi niin käy.
Jotkut näkevät elämänsä vaikeampana kuin onkaan. Ex aina valitti, kun hänellä on vaikeaa. Todellisuudessa oli laiska, siipeilevä, viinaan ja naisiin menevä mies. Eli siis kotona ilmaisessa täyshoidossa ja meni miten tahtoi, vaikka oli lapsia.
Omasta mielestään kaikki muut sai kaiken ilmaiseksi (työt suhteilla yms.), vaikka itse ei edes vaivautunut töitä hakemaan. Tunne-elämäkin ja uskollisuus oli muille helpompaa (hänen tunteensa olivat kuulemma voimakkaampia kuin muiden, joten ei voinut välttyä pettämisreissuilta).
Lopulta sitten kaikki paha hänen elämässään oli mun vika. Nyt saa sitten ihan vapaasti elää ilman kaltaistani taakkaa. Mutta voi, nyt ei voi millään toipua, että menetti elämänsä rakkauden (eli minut) ja kelan ja sossun kanssa taistelu tuista on hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on omat ongelmansa, joista ei välttämättä muut tiedäkään. Uskon, että moni ajattelee minullakin olevan helppo elämä (ja olenkin kiitollinen niistä asioista, joita olen saanut), mutta moni ei tiedä esim. menneisyydestäni tai mielenterveysongelmistani. Ei ole tapana kailotella, koska ne leimaavat ihmistä.
Minä olen köyhästä duunariperheestä ja hankkinut hyvän koulutuksen, työn ja mielekkään elämän muutenkin siitä huolimatta, ettei mitään tukea saanut kotoa tai muualtakaan. Yliopistossa yksi poika tuli sanomaan suoraan, että oot tuommoinen amistyyppi, kun lähes kaikilla muilla oli akateeminen perhetausta. Oli kai tarkoitettu loukkaukseksi ja jäi kyllä mieleen, kun siihen asti olin kuvitellut, että yliopisto olisi jotenkin suvaitsevainen ja sivistynyt paikka.
Paljon on itsestä kiinni. Ei tietysti kaikki, mutta valtaosa.
Moni tutuista pysyvät vuodesta toiseen huonoissa parisuhteissa, joista hirveästi mielipahaa. Rahatilanne on paljon omista ja puolison valinnoista kiinni. Terveyteenkin voi vaikuttaa paljon elämäntavoilla. Asenne ratkaisee paljon, elämään voi sisällyttää paljon onnea tuovia asioita.
Joten en ajattele.
Vertaan tietysti, mutta ei sitä voi kuitenkaan tietää, miten vaikeaa kenelläkin on. Ei ole absoluuttista kurjuutta - vaikka tavallaan tietenkin on - koska jokainen kokee itse omat vaikeutensa. Niihin ei auta se, että toisella on kurjempaa. Toki toisten ihmisten vaikeuksista voi saada perspektiiviä omaan elämäänsä ja huomata, että hei, ehkei mulla nyt asiat ole kumminkaan hullummin, mutta ei sitä ehkä kuitenkaan pidä vähätellä itseään siksi, että Syyriassa tapahtuu ihan hirveitä asioita. Jonkunlainen balanssi pitäisi siis löytää!
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:56"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:53"]
En vertaile, jokainen on oman onnensa seppä.
[/quote]
Elät kuplassa. Taustalla hyvät geenit ja lapsuuden aikainen tasapainoinen keskiluokkainen tai sitä korkeampiluokkainen perhe-elämä, jotta voi uskoa tuohon kokoomuslaiseen harhahokemaan.
[/quote]
Ai siitäkö se johtuukin.. :D
Kyllä koen hetkellistä kateutta ja katkeruutta aina silloin tällöin. Laajaan tuttavapiiriin kuuluu tutun tuttuja, joita mm vanhemmat avustavat vaikka lapset ovat melkein keski-ikäisiä. Siis ostavat heille asunnot, kalusteet, autot ja hoitavat lapset. Väsyneinä ja köyhinä hetkinä olen vitun katkera.
Kyllä. Tuntuu että saan kynnet verillä taistella asioista jotka muut saa kuin tarjottimella.