Lue keskustelun säännöt.
Toisilla elämä helppoa-toisilla ei
16.06.2015 |
Ajatteletteko koskaan, miksi joillakin elämä on niin helppoa? Vertaatteko koskaan omaa tilannettanne esim. kaverien tilanteisiin, miten heillä elämä on helppoa. On rahaa, lomaa, terveyttä, terveet vanhemmat, hyvä työ jne.
Kommentit (77)
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:29"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:56"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:53"]
En vertaile, jokainen on oman onnensa seppä.
[/quote]
En elä kuplassa, eikä mun taustat ja lapsuus suuremmin vaikuta mun nykyiseen elämään. On ammatti sekä vakituinen työ ja olen muista ihmisistä riippumaton. Olen vapaa tekemään mitö minä haluan. Olen realisti mutta toteutan täysin unelmiani.
nro 5
Elät kuplassa. Taustalla hyvät geenit ja lapsuuden aikainen tasapainoinen keskiluokkainen tai sitä korkeampiluokkainen perhe-elämä, jotta voi uskoa tuohon kokoomuslaiseen harhahokemaan.
[/quote]
[/quote]
Alempi keskiluokka jos edes sitäkään. Vanhemmat ruotsinkieliset boheemit käsityöläiset maaseudulta. En ole omaksunut juurikaan mitään heiltä. Elän kaupungissa, teen normaalia matalapalkkaista duunia millä pärjään. Terve olen toki, geeneistä en tiedä. Mutta en vaan usko että ihminen tarvitsee niin paljon omaisuutta ollakseen onnellinen. Mieluummin valitsen vapauden mennä ja tulla kuten haluan vapaa-ajallani. Omistaminen sitoo ihmistä liikaa. En halua omakotitaloa, mersua ja kultaista noutajaa. '
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen katkera monesta asiasta ja mietin usein miksi elämä on niin epäreilua.
Kun lähtökohdat ovat tarpeeksi huonot, ei omalla toiminnalla voi vaikuttaa kuin rajallisesti. Jos lapsuus ja nuoruus on vienyt mielenterveyden, on mahdollisuuksia selvästi vähemmän. Olen käynyt säännöllisesti tai epäsäännöllisesti psykologilla tai terapiassa vuodesta 2007, eikä loppua näy. Käyn terapiassa ainakin vuoden 2018 loppuun saakka, jolloin elämäni toinen psykoterapiajakso Kelan tukemana päättyy.
Voitte varmaan arvata millaisia taloudellisia vaikeuksia terapiassa käynti on aiheuttanut. Välillä olen maksanut yksityisterapeutille 100% omavastuullakin esim. Kelan tukeman terapian päätyttyä. Minulla on ollut yhteensä n. 5 eri terapeuttia/psykologia tähän mennessä, joten mielellään ylläpitäisi suhdetta siihen tuttuun yksityisterapeuttiin, jottei kaikki alkaisi taas alusta.
Kaikki tämä tietenkin on aiheuttanut taloudellisia vaikeuksia. Opiskelut ovat jääneet kesken, kun en pysty opiskelemaan. Työnantajat vieroksuvat, kun cv:ssä komeilee vuosia jatkuneita tuloksettomia "opintoja", jotka siis ovat oikeasti sairausaikaa. Oikeasti hanttihommiakin on liki mahdotonta saada. Tietysti tilanteeseeni liittyy myös paljon sosiaalista stigmaa, joka on aiheuttanut yksinäisyyttä.
Ärsyttää tyypit, jotka vaan vinkuu omaa surkeuttaan ja syyttelee muita sen sijaan, että tekisivät jotain asioittensa hoitamiseksi. Esim. yhdellä sukulaisella on ulosotossa tonnin lasku ja nyt ei sitten muka voi mennä töihinkään, kun vouti vie kaiken jne. Siis oikeesti! Tuo jos mikä on se valinta, että kurjistaa itse oman elämänsä.
Paljon on siitäkin kiinni, miten asiat ottaa. Joillekin pikkujutut romahduttaa maailman, toiset ei lannistu tai ajattelevat positiivisesti. Mä en haluaisi olla kukaan muu. En, vaikka olen sairastanut masennuksen, yrittänyt itsemurhaa, saanut keskenmenoja, lähipiirissä on ollut syöpää ja muuta sairautta ja yksi sairaus odottaa mua todennäköisesti ennen eläkeikää.
Mä nautin jokaisesta päivästä nyt, enkä märehdi. Mä oon nätti ja hauska, mulla on ihana mies ja lapsi, hyvä koulutus, työ jossa loistan, ystäviä, koti, rahaa tarpeeksi, kivoja sukulaisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat "lähtökohdat" huonot mutta jotenkin onnistunut elämässä.En ole koskaan tyytynyt onneksi kovin vähään vaan yritän aina parempaa!Vanhemmat olivat juoppoja ja köyhiä mutta sitkeitä..siitä kai johtuu ja veljeni ovat olleet suunnan näyttäjinä.Paljosta kiittäminen miestäni joka tökkii eteenpäin!MInulle riittää kun on kohtuu hyvin rahaa,todella terveet lapset ja itsellä terveys pelaa.
Vaikka tulee vastoinkäymisiä tuntuu että selviän kaikesta ja olen jaksanut kaiken mitä eteen on lyöty ja tunnen olevani vahva ja hyvä ihminen.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:50"]
Kun lähtökohdat ovat tarpeeksi huonot, ei omalla toiminnalla voi vaikuttaa kuin rajallisesti. Jos lapsuus ja nuoruus on vienyt mielenterveyden, on mahdollisuuksia selvästi vähemmän. Olen käynyt säännöllisesti tai epäsäännöllisesti psykologilla tai terapiassa vuodesta 2007, eikä loppua näy. Käyn terapiassa ainakin vuoden 2018 loppuun saakka, jolloin elämäni toinen psykoterapiajakso Kelan tukemana päättyy.
Voitte varmaan arvata millaisia taloudellisia vaikeuksia terapiassa käynti on aiheuttanut. Välillä olen maksanut yksityisterapeutille 100% omavastuullakin esim. Kelan tukeman terapian päätyttyä. Minulla on ollut yhteensä n. 5 eri terapeuttia/psykologia tähän mennessä, joten mielellään ylläpitäisi suhdetta siihen tuttuun yksityisterapeuttiin, jottei kaikki alkaisi taas alusta.
Kaikki tämä tietenkin on aiheuttanut taloudellisia vaikeuksia. Opiskelut ovat jääneet kesken, kun en pysty opiskelemaan. Työnantajat vieroksuvat, kun cv:ssä komeilee vuosia jatkuneita tuloksettomia "opintoja", jotka siis ovat oikeasti sairausaikaa. Oikeasti hanttihommiakin on liki mahdotonta saada. Tietysti tilanteeseeni liittyy myös paljon sosiaalista stigmaa, joka on aiheuttanut yksinäisyyttä.
[/quote]
Voin tietysti parantaa elämääni esim. siivoamalla asunnon, jotta on siistiä tai kävelemällä ulkona. Mutta aika rajallista tämä omaan elämään vaikuttaminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:56"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:53"] En vertaile, jokainen on oman onnensa seppä. [/quote] Elät kuplassa. Taustalla hyvät geenit ja lapsuuden aikainen tasapainoinen keskiluokkainen tai sitä korkeampiluokkainen perhe-elämä, jotta voi uskoa tuohon kokoomuslaiseen harhahokemaan. [/quote] Mä olen suht köyhästä perheestä, toinen vanhemmistani kuoli melko nuorena ja mulla on useita perinnöllisiä sairauksia. En käytä näitä tekosyynä ongelmiini, päättäväisyydellä ja koulutuksella sekä hyvillä sosiaalisilla taidoilla pääsee tässä elämässä pitkälle :)
[/quote]
Mulla sama tausta, mutten siltikään usko kokoomuspaskaan koska se ei ole totta :)
Ihmisen tausta vaikuttaa suurelti siihen miten tulee pääsemään eteenpäin. Se, että mä valmistuin yliopistosta, sain sosiaalisia suhteita ja hyvän työpaikan helposti ei tee sitä helpoksi muille yhtä huonoista lähtöasetelmista tuleville.
Mulla on tosi huonot lähtökohdat. Mut on hylätty lapsena monta kertaa, en ole saanut ehdotonta rakkautta, vaan koko ajan kytättiin tekemisiä.
Menin naimisiin olematta täysin rehellinen luonteestani. Oltiin lapsettomia vasten toiveita. Koeputkihedelmöitykset epäonnistui. Saatiin sijoituslaosi joka oli todella vaikealuonteinen. Meille tuli ero ja miehellä paljastu suhde perhetutun kanssa. Menivät naimisiin.
Itse solmin uuden avioliiton enkä sopeutunut mieheni menneisyyteen, lapset ex. Vauvamme kuoli.
Nyt olen tällainen kotona makoileva lehmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:20"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:56"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:53"]
En vertaile, jokainen on oman onnensa seppä.
[/quote]
Elät kuplassa. Taustalla hyvät geenit ja lapsuuden aikainen tasapainoinen keskiluokkainen tai sitä korkeampiluokkainen perhe-elämä, jotta voi uskoa tuohon kokoomuslaiseen harhahokemaan.
[/quote]
Mä olen suht köyhästä perheestä, toinen vanhemmistani kuoli melko nuorena ja mulla on useita perinnöllisiä sairauksia. En käytä näitä tekosyynä ongelmiini, päättäväisyydellä ja koulutuksella sekä hyvillä sosiaalisilla taidoilla pääsee tässä elämässä pitkälle :)
[/quote] Jostain olet kuitenkin voimavarasi saanut. Ehkä sinua ei ole latistettu lapsena, vaan itsetuntosi on rakentunut eheäksi.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 16:33"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:56"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:53"] En vertaile, jokainen on oman onnensa seppä. [/quote] Elät kuplassa. Taustalla hyvät geenit ja lapsuuden aikainen tasapainoinen keskiluokkainen tai sitä korkeampiluokkainen perhe-elämä, jotta voi uskoa tuohon kokoomuslaiseen harhahokemaan. [/quote] Mä olen suht köyhästä perheestä, toinen vanhemmistani kuoli melko nuorena ja mulla on useita perinnöllisiä sairauksia. En käytä näitä tekosyynä ongelmiini, päättäväisyydellä ja koulutuksella sekä hyvillä sosiaalisilla taidoilla pääsee tässä elämässä pitkälle :)
[/quote]
Entäs kun ei ole sitä päättäväisyyttä tai hyviä sosiaalisia taitoja? Ominaisuuksia nekin on, ihan kuin pituus tai älykkyys tai kauneus/komeus.
[/quote]
Niin. Entä jos on muutenkin persoonaltaan hyvin arka introvertti? Miksi sosiaalisuutta muuten arvostetaan niin jumalattoman paljon, ihan kuin joku introverttiys olisi itse saatanasta. Pitää olla reipas ja sosiaalinen, sekö ihmisarvon määrittää? Eikö voisi yrittää arvostaa jokaisen ihmisen ominaispiirteitä ja löytää niistä positiivisia puolia hyödyntäen näitä erilaisia taitoja, miten hedelmällistä on se, että kaikki yritetään väen väkisin niputtaa yhteen samaan äärettömän pieneen muottiin? Olen muuten itse se reipas ekstrovertti, mutta ymmärrän, että kaikki eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kokoomuslainen ja inhoan sitä ajatusmaailmaa, että jokainen on oman onnensa seppä ja että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet onnistua elämässään. Ei se niin mene, vaan etenkin varhaislapsuudessa rakentunut psyyke vaikuttaa todella paljon siihen, miten aikuisena pärjää. Jos lapsuus on ollut turvallinen ja itsetunto kehittynyt normaalisti, niin sitten pärjää aikuisena vähän huonommillakin korteilla.
Minä tulen keskiluokkaisesta ydinperheestä, jossa isä teki pitkää päivää töissä ja äiti huolehti oman työnsä ohella meidät lapset. Viikonloppuisin ja loma-aikaan oltiin yhdessä koko perhe. Taloudellisesti meni ihan hyvin, oli harrastukset, mökit ja ulkomaanmatkat. Kaikkea en toki saanut, mutta perustarpeet ja välillä vähän extraa.
Näistä lähtökohdista rakentui vahva ihminen, jota "pienet" kolhut eivät ole lannistaneet. Olen tällä hetkellä työtön ja saanut vuoden aikana kaksi diagnoosia pitkäaikaissairauksiin, joista toinen vaatii loppuelämän lääkityksen ja seurannan. Toinen vanhempani kuoli äkillisesti, kun olin teini-iässä ja toinen on käynyt läpi rankat syöpähoidot. Tulevaisuus on todellakin usvan peitossa, en tiedä mihin suuntaan lähteä ja millaista uraa tavoitella. Monen mielestä tilanteeni on aika paska, mutta itse en sitä sellaisena koe. Tässähän minulla on kaikki kortin käsissä ja mahdollisuus hengähtää ja miettiä, mitä loppuelämälläni haluan tehdä. Vaihtoehtoja riittää ja asioilla on tapana järjestyä. Tämän asenteen opin jo lapsuudessani. Kiitos siitä vanhemmilleni, jotka hoitivat kasvatushommat hyvin.
Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tuo ajatus koskaan käy mielessä. Mutta tarkemmin ajateltuna jokaisella ystävälläni on elämässään omat ristinsä kannettavana. Ja vieraista taas en voi tietää, mitä heidän elämässään todella tapahtu. Onko kaikki niin hyvin, kuin ulospäin näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain luin hyvän ohjeen: älä kahdehdi muita, tai vertaa itseäsi muihin, sillä et voi tietää mistä heidän elämäntaipaleessaan on kyse.
Eli ei me oikeasti voida tietää millaisia taakkoja joku näennäisesti helppoa elämää viettävä kantaa.
Joillakuilla on erityinen taito tehdä lämästään vaikeampaa kuin sen olisi pakko olla. Toiset taas tekevät elämästään mahdollisimman helppoa ihan tietoisella päätöksellä. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Olen luopunut monista rooleista ja velvoitteista, jotka hankaloittavat tyypillisen ihmisen elämää, ja olen päätöksiini oikein tyytyväinen.
P askan määrä maailmassa on varmaan vakio. Odotan tosi onnellista loppuelämää. Olen parikymppinen, tällä hetkellä sairaalahoidossa, toivun anoreksiasta ja vaikea masennus jyllää hallitsemattomana. Ainoa ihminen, joka mua oikeesti ymmärsi, sai tästä sairaudestani tarpeeksi - poikaystävä siis - jätti tekstarilla pari pv sitten. Näin meillä ihanan ja ennenkaikkea onnellisen tulevaisuuden. Tuntuu niin vaikealta nyt olla. Pelottaa osastolla yksin, ja enää en voi laittaa hyvänyön viestiä rakkaalle. No, ehkä tästä elämä jatkuu.
Niin jotkut hokee matraa, olet oman onnesi seppä jne. Mutta he eivät tiedä ongelmista mitään. Parannutaanko vaikeasta masennuksesta todella vaan päättämällä parantua. En usko. Joitakin ihmisiä lisäksi kohdellaan todella huonosti tällä maapallolla. Esim päähän potkittuja on joidenkin mielestä tosi kiva potkia vaan lisää päähän ja vaikeuttaa näin heidän elämäänsä.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:20"]
Joillakuilla on erityinen taito tehdä lämästään vaikeampaa kuin sen olisi pakko olla. Toiset taas tekevät elämästään mahdollisimman helppoa ihan tietoisella päätöksellä. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Olen luopunut monista rooleista ja velvoitteista, jotka hankaloittavat tyypillisen ihmisen elämää, ja olen päätöksiini oikein tyytyväinen.
[/quote]
Samaa mieltä. Uhrin rooli on myös suosittu rooli tämän tyyppisillä ihmisillä.
Esim. mielenterveys ei ole mikään itsestäänselvyys. Enkä ole itse valinnut itselleni repaleista ja kansankielellä paskottua psyykettä joka meni todella vakavasti rikki jo silloin kun en asialle itse yhtään mitään voinut. Nyt paikkaillaan muiden jälkiä ja koitellaan hampaat enemmän tai välillä vähemmän irvessä vaan olla olemassa. Mukavaa <3 vaikka fyysistä terveyttä mulla on eikä suoranaisesti mitään suuria taloushuolia, jos en rikaskaan.
Mutta olkaa te oikeasti iloisia joilla on ehkä(hkö)psyyke ja perusturva ettekä saaneet kotona turpiinne.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:56"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:53"]
En vertaile, jokainen on oman onnensa seppä.
[/quote]
Elät kuplassa. Taustalla hyvät geenit ja lapsuuden aikainen tasapainoinen keskiluokkainen tai sitä korkeampiluokkainen perhe-elämä, jotta voi uskoa tuohon kokoomuslaiseen harhahokemaan.
[/quote]Minä olen samaa mieltä vaikka olen alkoholistiperheestä ja vanhemmat hylkäsivät vauvana. Onnellisuus on asenne, ei se että saa paljon.