Toisilla elämä helppoa-toisilla ei

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:11"]En ole kokoomuslainen ja inhoan sitä ajatusmaailmaa, että jokainen on oman onnensa seppä ja että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet onnistua elämässään. Ei se niin mene, vaan etenkin varhaislapsuudessa rakentunut psyyke vaikuttaa todella paljon siihen, miten aikuisena pärjää. Jos lapsuus on ollut turvallinen ja itsetunto kehittynyt normaalisti, niin sitten pärjää aikuisena vähän huonommillakin korteilla.
[/quote]

Hyvin kiteytetty. Keski- tai yläluokkaisten vanhempien lasten on turha väittää muuta. Jos kotoa saa reppuun 10% niistä eväistä mitä jotkut saavat 100%, ei voida puhua samalla viivalla olevista kansalaisista.

Ei kenenkään elämä helppoa ole. Vaikka hetkellisesti olisikin, niin vastoinkäymisiä tulee kaikille ennemmin tai myöhemmin. Ja vaikka elämä näyttäisi helpolta niin ikinä ei tiedä mitä kaikkea pinnan alla on. Toki joillakin on vaikeampaa kuin toisilla. Esimerkiksi joku voi sairastua nuorena, tai jonkun oma lapsi sairastuu. Toiset taas pysyvät suht koht terveinä vanhaksi asti. Elämä ei ole reilua. 

Kyllä mä välillä ihmettelen, että miksi juuri minä jäin ihan työttömäksi. Mä nimittäin sain nuorena hyvin työpaikkoja ja olin haluttu ja hyvä työntekijä. Ja ihmettelen sitä miksi myös jäin ihan yksin vaikka olen aina ollut hyvin sosiaalinen ja harrastanut monenmoista. Ja ihmettelen sitäkin, että nyt vaikka vaatimalla vaadin ja apua haen niin mihinkään vaivaan ja murheeseeni en saa apua. Itse joudun vaan sinnittelemään miten parhaiten taidan.

On asioita, joista olen joillekin kateellinen, esim hyvistä apuverkoista (saavat aina tarvittaessa lapset isovanhemmille hoitoon, vanhemmat avustavat taloudellisesti), hyvästä parisuhteesta, mielenkiintoisesta työstä tmv.
Mutta olen todella kiitollinen siitä mitä mulla on, oma terveys, ihanat lapset. Päällisinpuolin elämäni on varmaan kadehdittavan hyvää, omakotitalo, mies, työpaikka, lahjakkaat lapset, siksi joidenkin on vaikea tajuta, miksi haluan erota, vaihtaa, työpaikkaa ja muuttaa lasten kanssa pois. Mutta niin se on päällepäin on vaikea tietää mitä kenenkin elämässä oikeasti tapahtuu.
Ja kyllä jokainen on oman onnensa seppä, siihen haluan nyt uskoa ja sitä onnea kohti tässä toivottavasti mennään

Jos kuvittelee, että toisilla on elämä kovin helppoa, ei todennäköisesti tiedä heidän murheitaan. Ja jos jollain todella onkin paljon helpompaa, niin se voi kertoa siitäkin että hän ei tavoittele sellaisia asioita mitä voi saada vain kovalla työllä. Eikä siinäkään mitään väärää ole!

Mä olen itse kokenut tällaisen tilanteen, että joku on luullut minun päässeen elämässä jotenkin helpolla. Samaan aikaan kun viimeistelin väitöskirjaani kokopäivätyön ohella, kävin myös lapsettomuushoidossa (mikä todellakin on raskasta naiselle niin fyysisesti kuin ajallisesti), ja kärsimme taloudellisista vaikeuksista hoitojen vuoksi. Tuona aikana sain myös kaksi keskenmenoa, joista toinen oli jo hyvin lähellä sitä maagista kolmen kuukauden rajaa. Pitkän lapsettomuuden ja hoitojen jälkeen se on todella murskaava tunne. Ei voi edes sanoin kuvailla. Tuon kaiken lisäksi lähiomaiseni sairastui vakavasti, ja se vaikutti minun elämääni ja vapaa-ajan käyttööni paljon. Ajottain tuntui että kävin jossain helvetin rajamailla, ja jokaikinen ilta mieleni teki luovuttaa niin urani kuin hoitojen suhteen. En kuitenkaan luovuttanut jostain syystä. Samaan aikaan kaverini ruikutti toisille kavereilleni kuinka minulla kaikki on niin hyvin ja elämässäni ja kuinka kaikki on minulle helppoa: olen vain sattunut saamaan hyvän työpaikan ja tilaisuuden opiskella tohtoriksi, samoin kun parisuhteeni on hyvä ja meillä on varmaan rahaakin tehdä kaikkea mahdollista. Hän kun itse oli työttömänä, ja se oli suuri kamaluus, että toiset (kuten minä) sain kaiken minkä halusin ja hän ei päässyt töihin "vaikka" laittoi n. 5 hakemusta menemään vuoden sisällä (omien sanojensa mukaan siis).

Arvatkaa tiesikö kaverini suurimmista ongelmistani? Ei todellakaan. Ensinnäkin osa ongelmistani ei kuulu monillekkaan, ja toisekseen en luota ihmiseen joka on niin avoimesti kateellinen toiselle, ja kuvittelee ettei esim uralla eteneminen vaadi töitä tai uhrauksia. Itselläni ei kävisi mielenkään olla kateellinen yhtään kellekään tai kuvitella että heidän elämä on helppoa, koska harvalle se on. Nyt mulla on mukava ja hyväpalkkainen työ, kivasti vapaa-aikaa, ja lapsia kaksi :) Ja edelleen tuolle henkilölle olen saavuttanut kaiken "helposti". En kuvittele että hänelläkään on helppoa, mutta kun kuulin tuon että minä olen "vain saanut" kaiken, niin se todellakin satutti. Jo itse väikkäri tuntui olevan sellainen puristus minkä eteen tein valtavasti töitä, ja sitten kaikki nuo muut asiat siihen päälle.  

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:45"]

Ei kenenkään elämä helppoa ole. Vaikka hetkellisesti olisikin, niin vastoinkäymisiä tulee kaikille ennemmin tai myöhemmin.

[/quote]

Minun elämäni on kyllä helppoa. Vastoinkäymisiä voi tulla hetkellisesti, mutta kokonaisuutena tarkastellen en voi kyllä väittää kärsiväni mistään todellisista vaikeuksista.

Minulla on hauskaa ja helppoa joten muillakin on... tuli selväksi. Aika juntti asenne. Kävelettekö ohi kun näette kerjäläisen tai juopon katsomatta jotta olisi helpompi ohittaa.. Olette oikeasti tekopyhiä. Onko teitäkään syytä auttaa. Silloin kun on tilanteessa jossa tarvitsee oikeasti apua huomaa kuinka suomessa sitä ei saakkaan vaikka toisin väitetään.

Toiset jää tuleen makaamaan, toiset ei. Itselläni alkoholistivanhemmat ja paska lapsuus, en kuitenkaan ole vaipunut itsesääliin vaan teen itse omasta elämästäni sellaista kun haluan. Olen vahvasti sitä mieltä että jokainen on oman onnensa seppä ja ne omat valinnat ratkaisee tuleeko elämästä paskaa vai ei.

Koska et muusta tiedä 53 valitettavasti sloganisi ovat tietämättömän höpötystä. Sinulla hyvin kaikki ja muut jää tahallaan tuleen makaamaan just joo...

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 12:51"]Koska et muusta tiedä 53 valitettavasti sloganisi ovat tietämättömän höpötystä. Sinulla hyvin kaikki ja muut jää tahallaan tuleen makaamaan just joo...
[/quote]

Tietysti onhan se helpompi syyttää kaikesta aina muita ja kuinka elämä on epäreilua. Sillä ei vaan kovin pitkälle pääse.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 12:40"]

Minulla on hauskaa ja helppoa joten muillakin on... tuli selväksi. Aika juntti asenne. Kävelettekö ohi kun näette kerjäläisen tai juopon katsomatta jotta olisi helpompi ohittaa.. Olette oikeasti tekopyhiä. Onko teitäkään syytä auttaa. Silloin kun on tilanteessa jossa tarvitsee oikeasti apua huomaa kuinka suomessa sitä ei saakkaan vaikka toisin väitetään.

[/quote]

Viittaatko minun viestiini? En ottanut siinä kantaa siihen, minkälaisia vaikeuksia muilla on. Minulla on helppo ja mukava elämä, mutta tiedän monilla olevan paljon hankaluuksia: osa itse aiheutettuja, osa ennakoimattomia katastrofeja.

Ja todellakin ohitan kerjäläiset ja humalaansa pois nukkuvat juopot. Nuo ovat kaupunkielämän ilmiöitä, joita kohtaa joka päivä.  -51

Kyllä vertailen itseäni muihin ja se aiheuttaa katkeruutta, kun huomaan miten helpolla jotkut pääsevät elämässään ja kuvittelevat ansainneen sen kaiken. Samalla he ihmettelevät, miksen itse pysty samaan ja miksi en ole iloinen niin kuin he.

Olen sairaan ja itsekkään yh-äidin epätoivottu ainoa lapsi, jolla ei ole käytännössä muita sukulaisia, koska he ovat pistäneet välinsä poikki äitiini ja unohtivat minun olemassaoloni. Minulla oli köyhä lapsuus ja äiti piti huolen, että tunnen turvattomuutta ja sosiaalisia vaikeuksia. En saanut harrastaa mitään maksullista. Äidille olin pelkkä riesa, hän oli hyvin kiireinen eikä antanut huomiota minulle. Olin koulukiusattu eikä minulla ollut yhtään ystävää yläasteella. Silloin olin todella masentunut ja haudoin jopa itsemurhaa. Olin kuitenkin vahva ja päätin opiskella ahkerasti ja hankkia kunnon koulutuksen.

Äidin pienet tulot ja heikko taloudenpito johti kulutusluottokierteeseen, joten kun pääsin ensimmäiseen kesätyöpaikkaani, jouduin antamaan kaikki tulot äidin laskujen maksuun. Itse en saanut käydä edes leffassa kavereiden kanssa.

Muutin 18-vuotiaana omilleni, vaikka jouduin näkemään nälkää puhelimyyjän provisiopalkalla. En ole koskaan saanut mitään tukea äidiltä, vaan olen joutunut pärjäämään yksin kaikkien vaikeuksienkin keskellä.

Sen tein, vaikka se oli vähäisten resurssien ja henkisten voimavarojen sekä tukiverkoston puuttumisen takia vaikeaa ja opinnot pitkittyivät myös työssäkäynnin takia. Kilttinä ja tunnollisena ihmisenä olin myös työpaikkakiusattu. En ole koskaan oppinut pitämään puoliani. Olen myös vetänyt puoleeni miehiä, joiden kanssa minulla oli paha olla. Nyt kolmekymppisenä olen eroamassa jo toista kertaa ja pelkään jääväni yksin ja perheettömäksi. 

Kaikki vaikeudet ja yksinäsyys ovat johtaneet siihen, että kärsin vakavasta masennuksesta ja työkyky on mennyt. Olen kuitenkin hakenut apua ja pyrkinyt jatkuvasti kehittymään ihmisenä, koska en ole halunnut luovuttaa. Tarvitsisin terapiaa, mutta minulla ei ole siihen varaa, vaikka Kela korvaisi osan. Jos olisin hyvästä perheestä, minulla olisi sentään varaa terapiaan, ja voisin mennä elämässä eteenpäin. Siinä mielessä lähtökohdat eivät ole samat kaikilla. 

Yrittämisen puutteesta ei voi minua ainakaan syyttää. Olen hankkinut kaksikin tutkintoa, joiden piti olla hyvin työllistäviä. Sain aikaisemmin  kovalla hakemisella töitä, en koskaan suhteilla. Viime vuosina en ole enää töitä saanut, vaikka olen hakenut monenlaisia, myös koulutusta vastaamattomia hommia. Kärsin pitkäaikaisesta masennuksesta, olen jäämässä asunnottomaksi ja olen yksin suurten murheiden keskellä.

Samaan aikaan kaverit perustavat perheitä, saavat hyviä työpaikkoja ja saavat henkistä ja taloudellista tukea sukulaisiltaan eli heillä menee kaikilla elämänalueilla paremmin kuin minulla. Kuka pystyisi olemaan katkeroitumatta vastaavassa tilanteessa? Olen lukenut paljon self-help-kirjallisuutta, opetellut positiivista ajattelua ja yrittänyt kehittää itsetuntoa. Haluaisin lopettaa vertailun ja itsesäälin, mutta se tuntuu olevan täysin mahdotonta tässä tilanteessa kun kaikki yritykset epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen. 

En saa empatiaa kavereiltani ja he mitätöivät ongelmiani, mutta samaan aikaan valittavat jostain pienemmistä ongelmistaan. Yksi ystäväni aina hehkuttaa oman elämänsä ihanuutta ja hän on itse sanonut, että suurin tragedia hänen elämässään on ollut lemmikkirotan kuolema, kun hän oli lapsi. Hän äänestää kokoomusta, mitätöi ongelmiani ja ihmettelee, miksi olen niin negatiivinen. Hän ei voi ymmärtää, miksi en voi lähteä drinksuille hienoon koktailbaariin (syy: minulle on tärkeämpääkin käyttöä niille rahoille). Hän saa kuitenkin huomattavaa taloudellista tukea omilta vanhemmiltaan, vaikka on hyväpalkkaisessa työssä. Sama ihminen on kuitenkin kateellinen serkulleen, jolle täti osti oman kämpän. Hän on ollut välillä kateellinen jopa minulle jostain yksittäisistä asioista, kuten hyvistä arvosanoista tai itsekuristani.  

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 12:51"]Koska et muusta tiedä 53 valitettavasti sloganisi ovat tietämättömän höpötystä. Sinulla hyvin kaikki ja muut jää tahallaan tuleen makaamaan just joo... [/quote] Tietysti onhan se helpompi syyttää kaikesta aina muita ja kuinka elämä on epäreilua. Sillä ei vaan kovin pitkälle pääse.

[/quote]

Ai kuten sinä juuri teet. Minulla hyvä olla muut jää tuleen makaamaan. Kyse on puhtaasti idiotismista jota harrastatte. Älykkyytenne ei etsi oikeita ratkaisuja eikä sisällä ymmärrystä vain puhtaasti selittelyitä ja tuomitsemista, joille ei ole perusteluja. Minä en syytä heitä jotka eivät pärjää vaan teitä jotka eivät halua ymmärtää muita. Olen alkoholisti perheestä joten tiedän vai aika paksu yleistys. Jos ja kun ette oikeasti älykkäästi osaa asioista puhua niin voisitte pitää sen ymmärtämättömyytenne omassa mielessänne. Koska se näyttäytyy juurikin pelkkänä välinpitämättömänä typeryytenä, enkä näe siinä mitään brassailemisen aihetta. Tietysti jos on vakavasti sairaan alkoholistin lapsi niin kasvatuksenne näyttää jääneen olemattomaksi.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 12:54"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 12:40"]

Minulla on hauskaa ja helppoa joten muillakin on... tuli selväksi. Aika juntti asenne. Kävelettekö ohi kun näette kerjäläisen tai juopon katsomatta jotta olisi helpompi ohittaa.. Olette oikeasti tekopyhiä. Onko teitäkään syytä auttaa. Silloin kun on tilanteessa jossa tarvitsee oikeasti apua huomaa kuinka suomessa sitä ei saakkaan vaikka toisin väitetään.

[/quote]

Viittaatko minun viestiini? En ottanut siinä kantaa siihen, minkälaisia vaikeuksia muilla on. Minulla on helppo ja mukava elämä, mutta tiedän monilla olevan paljon hankaluuksia: osa itse aiheutettuja, osa ennakoimattomia katastrofeja.

Ja todellakin ohitan kerjäläiset ja humalaansa pois nukkuvat juopot. Nuo ovat kaupunkielämän ilmiöitä, joita kohtaa joka päivä.  -51

[/quote]

En vaan yleisesti, mutta saan vaikka puli-ukon kanssa paremman ja rehellisemmän keskustelun aikaiseksi kun kanssasi usko pois. Ehkä tämä on sinun valintasi tuomita muita ymmärtämättä heitä? Osaamatta edes keskutella heidän kanssaan saatika pitää heitä ihmisinä. Oikeasti saastaa on kuka?

Toiset kestää enemmän kuin toiset. Ei siis voi yleistää ja sanoa, että pitää olla oman onnensa seppä. Joku selviää huonommista lähtökohdista, toiset menevät tolaltaan vähemmästäkin. Sama juttu esim sodissa ja keskitysleireillä: eräiden eloonjääneiden psyyke kesti, toisten ei. Olemme erilaisia, emme sille mitään voi.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:20"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:56"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:53"]

En vertaile, jokainen on oman onnensa seppä. 

[/quote]

Elät kuplassa. Taustalla hyvät geenit ja lapsuuden aikainen tasapainoinen keskiluokkainen tai sitä korkeampiluokkainen perhe-elämä, jotta voi uskoa tuohon kokoomuslaiseen harhahokemaan.
[/quote]
Mä olen suht köyhästä perheestä, toinen vanhemmistani kuoli melko nuorena ja mulla on useita perinnöllisiä sairauksia. En käytä näitä tekosyynä ongelmiini, päättäväisyydellä ja koulutuksella sekä hyvillä sosiaalisilla taidoilla pääsee tässä elämässä pitkälle :)
[/quote]
Sama täällä. Sen lisäksi se ainokainen vanhempi on väkivaltainen juoppo ja äitipuoli on jonkin sortin sadisti. Joo, traumoja jäi lapsuudesta ja nämä vaikuttaa elämään, yrittäisi asiaa kieltää sitten miten tiukasti tahansa. Voin ainoastaan hieman helpottaa oloani ja oireitani, kehityn jatkuvasti ihmisenä, mutta silti menneisyys vaikuttaa. Kieltäminen ja tosiasioilta silmien sulkeminen ei muuttanut elämääni, vei pahempaan suuntaan. Kun hyväksyn nämä oireet ja opin elämään näiden kanssa, elämä helpottuu. Mutta miten voin tähän vaikuttaa, on suhteellisen minimaalista. Jotenkin typerää väittää, että omalla asenteella kaikki järjestyy. Ehkä niissä tapauksissa, kun elämä on ollut edes suht helppoa. Eläppä koko lapsuutesi väkivallan pelon, mitätöinnin, nälän ja henkisen kiusaamisen kanssa. Sen lisäksi joutuu koulukiusatuksi. Kyllä nämä kokemukset vain vaikuttaa, on harhakuvitelmaa väittää yhtään mitään muuta. Toki näistä selviää, mutta "normaalia" ihmistä minusta ei koskaan tule.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 12:53"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 12:51"]Koska et muusta tiedä 53 valitettavasti sloganisi ovat tietämättömän höpötystä. Sinulla hyvin kaikki ja muut jää tahallaan tuleen makaamaan just joo...
[/quote]

Tietysti onhan se helpompi syyttää kaikesta aina muita ja kuinka elämä on epäreilua. Sillä ei vaan kovin pitkälle pääse.
[/quote]
Ilmeisen tunnevamman tuo elämäsi on kuitenkin jättänyt. Olen huomannut, että kovia kokeneet voi karkeasti jakaa kahteen luokkaan: ne joilla on empatiataidot ja ne joilla ei ole. Jälkimmäiseen luokkaan kuuluvat huutelevat just tuollaisia asioita, että mitä sitä surkuttelemaan, kaikkeen voi itse vaikuttaa eikä pysyviä vaurioita VOI muodostua. Yleensä näillä henkilöillä on tosiaan aika paljon kapeampi tunne-elämä, mikä on ihan ymmärrettävää, koska se on yksi tapa selviytyä.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:19"]

En yleensä, mutta jos valitetaan asioista tyylillä"voi kyynel ku ei oo varaa tohon 6000e ilmanaikuseen tilpehööriin" niin tulee mieleen väkiselläkin että olispa nuin pienet ongelmat. Lähemmille ihmisille saatan todeta että vähän suhteellisuudentajua, kiitos. Toinen mistä suutahdan on valitus joko minun kipulääkkeiden syönnistä tai jos ruvetaan vertailemaan "no kyllä mullakin särkee joskus jalkoja, mutta venyttelemällä se lähtee!" No aika harvinainen nivelrikko+vanhat murtumat saa olla että hermokivut häipyy venyttelemällä. Et ilmiselvästi tiedä miltä tuntuu herätä kun et pysty kävelemään.

[/quote]

Mulla sama juttu selän kanssa. Kun ei vaan suostuta ymmärtämään että ''en pääse aamulla ylös sängystä'' ei tarkoita ''laiskottaa enkä viitsi nousta'' vaan että kipu estää liikahtamasta milliäkään.

[/quote]

Ja sä palstailet selällään maaten?

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 14:13"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:19"]

En yleensä, mutta jos valitetaan asioista tyylillä"voi kyynel ku ei oo varaa tohon 6000e ilmanaikuseen tilpehööriin" niin tulee mieleen väkiselläkin että olispa nuin pienet ongelmat. Lähemmille ihmisille saatan todeta että vähän suhteellisuudentajua, kiitos. Toinen mistä suutahdan on valitus joko minun kipulääkkeiden syönnistä tai jos ruvetaan vertailemaan "no kyllä mullakin särkee joskus jalkoja, mutta venyttelemällä se lähtee!" No aika harvinainen nivelrikko+vanhat murtumat saa olla että hermokivut häipyy venyttelemällä. Et ilmiselvästi tiedä miltä tuntuu herätä kun et pysty kävelemään.

[/quote]

Mulla sama juttu selän kanssa. Kun ei vaan suostuta ymmärtämään että ''en pääse aamulla ylös sängystä'' ei tarkoita ''laiskottaa enkä viitsi nousta'' vaan että kipu estää liikahtamasta milliäkään.

[/quote]

Ja sä palstailet selällään maaten?
[/quote]
Onko kännykkä tuttu käsite? Sanooko mobiilisovellus mitään?

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:53"]Paljon on siitäkin kiinni, miten asiat ottaa. Joillekin pikkujutut romahduttaa maailman, toiset ei lannistu tai ajattelevat positiivisesti. Mä en haluaisi olla kukaan muu. En, vaikka olen sairastanut masennuksen, yrittänyt itsemurhaa, saanut keskenmenoja, lähipiirissä on ollut syöpää ja muuta sairautta ja yksi sairaus odottaa mua todennäköisesti ennen eläkeikää.

Mä nautin jokaisesta päivästä nyt, enkä märehdi. Mä oon nätti ja hauska, mulla on ihana mies ja lapsi, hyvä koulutus, työ jossa loistan, ystäviä, koti, rahaa tarpeeksi, kivoja sukulaisia...
[/quote]
Jep... Kait nyt kuka tahansa nauttisi jos olisi asiat noin kuten sulla.