Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Imetys epäonnistui taas - mieli maassa
14.06.2015 |
Ensimmäisen lapsen imetys epäonnistui suuresta sinnikkyydestä huolimatta. Oli 5 viikkoa ennenaikainen lapsi, joka ei jaksanut syntymän jälkeen imeä. Myöhemmin koetin kaikkeni, jotta imetys onnistuisi, mutta vauvan imu jäi liian heikoksi. Pumppasin maitoa vauvalle 5 kuukautta, vaikka maitoa ei koskaan tullut pumpaten tarpeeksi. Pahimmillaan pumpulla meni 10 tuntia päivässä, ja lopulta uuvuin niin, että masennuin. Masennuksesta paraneminen vaati yli puoli vuotta ja siihen tarvittiin lääkkeitä ja terapiaa.Toista lasta en uskaltanut edes harkita vuosiin.
Nyt sain toisen lapsen. Raskausaikana ajattelin, että toinen lapsi tuskin syntyy keskosena ja edellytykset täysaikaisen kanssa ovat täysin toisenlaiset. Lisäksi minulla oli tällä kertaa paljon enemmän tietoa imetyksestä, eikä uusi vauva enää olisi samanlainen kokonaisvaltainen elämänmuutos kuin esikoinen. Odotin, että nyt imetys onnistuu ja jollain tavalla se olisi eheyttävä kokemus ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen.
No, niinhän siinä kävi, että toinenkin oli ennenaikainen. Isompi keskonen tosin tällä kertaa, mutta ongelmat olivat samat. Ei jaksanut/jaksa imeä rinnasta, ja sokerien romahdettua sairaalassa tuli samat ohjeet ruokinnan suhteen ruokkia kolmen tunnin välein pullolla. Painonnousun kanssa oli ongelmia jopa pullon kanssa, eli meillä on tarkkaa, että vauva syö tietyn määrän maitoa joka ruokailulla.Pumppaan 2-3 tunnin välein, myös yöllä. Lisäksi yritän harjoitella imettämistä, mutta nyt vauvan ollessa 3 viikkoa tilanne on se, että parikin imetysyritystä päivässä uuvuttavat vauvan, jolloin pullollakin ruokkiminen on työn ja tuskan takana. Olen käynyt imetysohjaajalla, ja saanut sairaalassa ja neuvolassa eri henkilöiltä ihan eri ohjeita. Joku käskee imettämään enemmän, toinen kielsi jyrkästi uuvuttamasta vauvaa, koska kaikki energia meni kuulemma imemiseen, ei kasvuun.
Alkuun ei masentanut, koska ajattelin, että aikaa on vielä kasvaa ja vahvistua. Ja että imetys voi vielä onnistua. Nyt alkaa jo lannistaa, kun aikaa mennyt kolme viikkoa. Vauva on kovin väsynyt, eli tänäänkin nukkunut koko päivän. Ei herää imemään rintaa ja pullostakin saan pakottaa maidot. Vaikka tilanne on tuttu, ovat olosuhteet nyt vaikeammat - esikoisen kriisistä johtuen. Nelivuotias kun on kovin mustasukkainen, ja huutaa ja raivoaa 90 % valveillaoloajastaan. Öisin herään syöttöjen ja pumppaamisen lisäksi myös esikoisen painajaishuutoihin. Mies palaa pian töihin, eikä esikoisella ole kesällä hoitopaikkaa. Eli pelottaa, miten selviydymme kun vauvan ruokkiminen vie kaiken ajan (täysin eri asia kuin imettäminen normaalitapauksessa) ja esikoisenkin arkea pitää pyörittää. Tällä kertaa kyse ei ehkä ole enää omasta sitkeydestä, vaan joudun mahdollisesti tekemään päätöksen imettämisen lopettamisesta, koska arki ei anna siihen mahdollisuutta. Tunnen katkeruutta jopa esikoista kohtaan, koska hän on nyt niin mahdoton. Lisäksi mietin, että on "epäreilua", että esikoinen sai äidinmaitoa kuukausia, mutta toinen jää ehkä ilman ja syynä vain se, että esikoinen ei halua jakaa huomiota lainkaan. Järjetöntä tietysti syyttää tästä pientä lasta, se on selvää.
Pelkään myös tuntemattomien tuomitsemista ja liikkumista ulkona. En halua kokea uudelleen sitä surua ja häpeää kun kaivan tuttipullon esiin muiden mammojen edessä. Onneksi tokan kanssa ei ole pakottavaa tarvetta lähteä esim. vauvajumppiin kun esikoinen pitää kiireisenä. Eikä vauva tietysti sellaista tarvitsekaan. Yritän ajatella positiivisesti, että lapseni on ihana, kiltti ja terve. Että tämä imetys on vain sivuseikka kun joku toinen lapsi voi olla vakavasti sairaskin. Silti pettymys on järjettömän suuri. Niin suuri, että toivon vain vauvavuoden menevän nopeasti ohi. Koska tiedän, että vauvavuoden jälkeen puntit ovat taas tasan, eikä äitiyttäni arvioida enää imetyksen mukaan.
Kommentit (48)
En tiedä auttaako tämä yhtään, mutta minut pulloruokittiin korvikkeella kun maitoa ei tullut ja olen ollut koko elämäni todella terve :) ei allergioita yms. Eli sinuna ihan reippaasti siirtyisin siihen helpompaan vaihtoehtoon, lapsetkin kiittävät kun äidillä pyörii päässä muukin, kuin imetys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä käsitä moista stressaamista lapsen ruuasta,jos hänelle kerran esim. Korvike täysin sopii. Jotkut lapset on niin allergisia,etteivät voi syödä juuri mitään ja siinä on täysi työ miettiä,miten turvata ravinnonsaanti.
Nyt joku järki kehiin!
Kahden kanssa en ole onnistunut, oli todella kamalaa ja takkuista osittaisimetystä noin kuukauden ajan. Tämän kolmannen kohdalla en aio enää laittaa paukkuja imettämiseen, vaan lähdetään alusta asti pullolinjalla. Pitää miettiä muutakin perhettä, omaa jaksamista ja omaa mielenterveyttä. Olen pohjattoman iloinen niiden puolesta, joilla imetys sujuu suht' sujuvasti ja olen itse sen verran ekohenkinen, että olisin halunnut täysimettää lapsiani 6 kk. No, kaikki ei mene niin kuin suunnittelee ja minun rinnoillani ei vain kerta kaikkiaan imetetä. Toisen lapsen kohdalla kuulin, että ilmeisesti suvun naisilla on muillakin ollut isoja ongelmia imetyksen kanssa, eli minulla taitaa olla rakenteellinen ongelma, johon ei vain kerta kaikkiaan voi vaikuttaa. Etkä sinäkään voinut vaikuttaa siihen, että lapset syntyvät ennenaikaisesti ja imetys ei välttämättä ole toimiva vaihtoehto. Sillä mennään mitä on, äitiys on muutakin kuin imetys ja kun katsoo tuota isointa teini-ikäistä lasta, niin olen kyllä tehnyt aika hiivatin paljon muutakin lapsen puolesta, kuin vain ruokkinut vauvaikäistä. :D Päätään saa hakata seinään myöhemminkin ja niiiiiiin monen muun asian kanssa, ettei kannata käyttää lyhyttä ja herkkää vauva-aikaa isojen ruokaongelmien ja jaksamisen kanssa painiskelemiseen, jos ei ole pakko.
Höpö höpö,pääasia että sinä ja lapsesi olette kunnossa ja tyytyväisiä!Jos joku ihmettelee niin sanot että keskoset ei jaksa imeä ja se on sula mahdottomuus!Ja se pumppaaminen on niin karmeeta touhua että ei sitä jaksa kukaan oikeesti!!!
Älä nyt välitä,et voi tolle mitään ja se ei tee susta yhtään mitenkään kummallista.
Suuren suuri halaus sinulle!
Molempien lastesi alkutaival on ollut tavallista hankalampi. Kirjoitit että olit pahimmillasi pumpannut 10 tuntia esikoisellesi maitoa päivässä. En olisi ikinä jaksanut tehdä niin.
Älä syyllistä itseäsi. Ota rennompi asenne imetykseen/pumppaamiseen. Nyt on tärkeintä että vauva saa sitä maitoa. Vaikka sinulta tulisi maitoa niin että suihkuaisi vauva on niin pieni ettei jaksa imeä. Silloin pullo on parempi. Mitä jos kokeilisit imettää vaikka kerran vuorokaudessa? Käsin pumppaamista voisi myös kokeilla?
Pumppasin käsin lämpimän suihkun jälkeen, pumpulla en saanut kuin muutaman tipan pitkän työn ja tuskan ja kivun jälkeen.
Jos joku on niin typerä että katsoo arvostelevasti kun kaivat pullon esiin niin älä välitä! Mitä se hänelle kuuluu? Se ei kuulu kenellekkään muulle millä tavoin lastasi ruokit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kertoa kokemuksesta, että lapsestasi voi kasvaa erinomaisen terve ja hieno yksilö myös pulloruokittuna :-).
Voi ap, lohduttaisikohan minun tarinani:
Esikoisemme syntyi keisarinleikkauksella ja minä olin todella huonossa kunnossa, meinasin kuolla. Maitoa ei tietenkään alkanut nousta, huonosta kunnostani johtuen. Lypsin, kunnes nännini olivat verillä. Ja podin huonoa omatuntoa, itkeskelinkin. Tunsin itseni huonoksi äidiksi,koska yleinen mielipide oli jo silloin sellainen, että vain imetys on sallittua.
Vauva sai siis alusta saakka korviketta. Vauva on nyt kolmekymppinen, terve aikuinen, joka sairastui flunssaankin ensimmäisen kerran vasta 7-vuotiaana. Mitään allergioita ei ole. Muutenkin on ollut koko elämänsä harvinaisen terve.
Ymmärrän sinu ap hyvin, monet äidit katsovat karsaasti, jos joku ruokkii pullosta. Asia ei kuitenkaan heille kuulu, eivätkä he tiedä taustoista. Opettele olemaan välittämättä heistä, äitiyttä ei todellakaan mitata sillä, onnistuuko imetys.
Tärkeää olisi myös järjestää sille esikoiselle aikaa, samoin ottaa hänet mukaan vauvan hoitamiseen, jotta ei tuntisi itseään syrjityksi.
Toivon teille parempaa kesää, asioilla on taipumus järjestyä, vaikka juuri nyt ei siltä tunnukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, anna nyt armoa itsellesi. Imetys ei onnistu suurelta osalta naisia. Jos katsot lähimmän marketin sadan metrin mittaista korvikehyllyjä, niin tuskin sinä olet ainoa joka sieltä maitoa ostaa. Ja silti tässä maassa on maailman terveimmät vauvat. Jotenkin tää imetys ja korvikkeen antaminen on päässyt muodostumaan tabuksi, josta ei saa puhua kuin vain tietystä näkökulmasta, eli siitä että imetys on kaikkein tärkeintä ihan hinnalla millä hyvänsä.
Minusta tuntuu, että ajat alkavat muuttua, kun ymmärretään kuinka paljon äidin masennusriksiä lisää se, että imetyksestä on tehty koko äitiydessä onnistumsien mittari. Kun sain oman lapseni, imetysfanaattisuus oli ihan huipussaan omassa kaveripiirissäni, ja kun siihen haettiin vielä lisätietoa netistä niin olihan se soppa. Johtuen siitä, että asuimme kaikki kaukana sukulaisistamme, ainoa vertaistuen ja tiedon lähde oli netti, ja siellähän se porukka oli sitä mitä oli, todennäköisesti näillä fanaatikoilla oli ihan yhtä vähän elämänkokemusta, perspektiiviä asioihin ja äitiyteen ja kosketusta aikaisempien sukupolvien elämänkokemukseen kuin meilläkin, ja siksi se oli sellaista onnetonta, yksisilmäistä paasaamista. Ja kun meistä moni epäonnistui imetyksessä, niin voi vaan kuvitella kuinka raskaasti sen otti, tuntui että koko äitiydeltä meni nyt pohja samoin tein.
Nykyään, kun olen nähnyt riittävästi kuivuneita ja nälkäisiä vauvoja työni puolesta, olen sitä mieltä että nykyinen imetyspainostus ilman kunnollista ohjausta on henkistä väkivaltaa, johon on pakko jonkun jo pikkuhiljaa sanoa, että tästä hommasta puuttuu terve järki.
Lapsi kasvaa hyvin myös vastikkeilla. Minun äidiltäni loppui maito kun olin kaksiviikkoinen, itseltäni herui heikosti ja loppui kuuden viikon jälkeen. Olen siis kasvanut enimmäkseen pullomaidolla ja samoin poikani. Olemme molemmat erinomaisen terveitä. Ei edes allergioita. Toki se äidinmaito on vauvalle hyvää ravintoa jne jne, mutta on käsittämätöntä, millainen elämää suurempi asia imetyksestä on tehty. Haluatko olla hermoraunio, masentunut, itkua tyrskivä pumppaaja vai vastiketta antava tasapainoinen, lapsesta nauttiva äiti?
Ja vielä yksi pointti. Kun lopetat imetyksen/pumppaamisen, hormonitasapainosi palautuu jonkin ajan kuluttua ennalleen. Silloin nämä asiat eivät enää vaikuta niin maailmaa kaatavilta kuin nyt, väsyneenä ja imetyshormonien sekoittamana. Tee se päätös nyt itsesi, vauvasi ja koko perheesi vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaako joku sanoa mistä ns. imetyskiihkoilu tulee? Tuttuni muuttui tällaiseksi ja Facebookin uutisvirta on täynnä imetyssaarnaa, imetystutkimuksia jne. Ei tulisi mieleenkään alkaa jakaa omia imetyskokemuksia hänen kanssaan.
Suomessa imetetään vähiten Euroopassa, joten turha pelätä ainakaan muiden mielipiteitä.
Toisaalta on aika naiivia väittää, että korvike eli teollisesti muokattu lehmänmaito, johon on lisätty teollisesti valmistettuja hivenaineita vastaisi äidinmaitoa, koska siitä puuttuu kaikki ihmisenalulle oleelliset biologiset komponentit (vasta-aineet, entsyymit jne).
Joskus korvike on ainut vaihtoehto tai paras vaihtoehto, mutta se ei poista yllä olevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On herätty siihen että Suomessa imetetään vähän ja samanaikaisesti täällä on tosi paljon allergiaa, 1 tyypin diabetestä ja muita lastensairauksia, vaikka ollaan todellinen hyvinvointivaltio.
Muista nyt se tärkein, molemmat lapset ovat selvinneet hengissä ja olet hyvä äiti kun olet yrittänyt näinkin hyvin. Ymmärrän kovasti harmituksesi, älä välitä muista. Tiedät itse miksi teet niin kuin teet, koska tilanne oli mikä oli.
Olen imettänyt 1,5v ja nyt osaan olla suvaitsevaisempi heitä kohtaan jotka eivät imetä vauvaa, emmehän me voi tietää mitä on tapahtunut. Ihmiset eivät ymmärrä aina asioita, joita eivät ole itse kokeneet. Annetaan se meille anteeksi.
Kiitos sinulle tästä kirjoituksestasi, toivon teille kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 13:04"]
On herätty siihen että Suomessa imetetään vähän ja samanaikaisesti täällä on tosi paljon allergiaa, 1 tyypin diabetestä ja muita lastensairauksia, vaikka ollaan todellinen hyvinvointivaltio.
[/quote]Allergiat ovat yhteydessä ylihygieenisyyteen. Älä viitsi sotkea imetystä tähän. Jos suvussa on taipumusta allergiaan tai diabetekseen, niin sitten ehkä kannattaa tehdä kaikki varotoimet. Muutoin tällaiset viestit ovat vain imetyshysterian lietsomista ja syyllistätä äitiä, joka jo nyt on romahtamaisillaan tämän asian takia. Terkuin: pullomaidolla kasvanut täysin terve äiti, jonka pullomaidolla kasvanut poika on myös täysin terve.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 13:11"]Muista nyt se tärkein, molemmat lapset ovat selvinneet hengissä ja olet hyvä äiti kun olet yrittänyt näinkin hyvin. Ymmärrän kovasti harmituksesi, älä välitä muista. Tiedät itse miksi teet niin kuin teet, koska tilanne oli mikä oli.
Olen imettänyt 1,5v ja nyt osaan olla suvaitsevaisempi heitä kohtaan jotka eivät imetä vauvaa, emmehän me voi tietää mitä on tapahtunut. Ihmiset eivät ymmärrä aina asioita, joita eivät ole itse kokeneet. Annetaan se meille anteeksi.
Kiitos sinulle tästä kirjoituksestasi, toivon teille kaikkea hyvää.
[/quote]
Mistä se ylenkatsominen korvikeäitejä kohtaan tulee? Siitä ettei ole kokenut samaa?
Hei ap! Imetyksen lohtukirja voi olla juuri sinulle: http://imetys.fi/index.php/yhdistys-toiminta/julkaisut/imetyksen-lohtukirja
Jos haluat puhua asiasta jonkun kanssa, suosittelen imetystukihenkilön puoleen kääntymistä. He siis auttavat myös imetyspettymyksen käsittelyssä eivätkä ole pelkkiä "fanaatikkoituhippejä", kuten useimmat luulevat. Imetystukiäidit tukevat äitejä kaikenlaisten imetysasioiden kanssa.
Vaikuttaa siltä, että olet vielä hieman "hormonihuuruissa" mikä on tietenkin hyvä asia, luonto pitää huolen että teet kaikkesi vauvan selviytymisen suhteen. Meillä toisen lapsen painonnousu oli huonoa ja imetyksen alku takkusi (lopulta kuitenkin osittaisimetin 10kk, kun imetys lähti käyntiin) ja jälkeenpäin olen miettinyt, että olin aivan mielipuolinen silloin alkuviikkoina, kun yritin vaan imettää ja imettää, ja että olisi saattanut olla jopa parempi ottaa korvike ihan alusta asti mukaan eikä vasta vauvan painon laskettua. Silloin imetys tuntui kuitenkin maailman tärkeimmältä asialta (äidinvaisto tai jokin; uskon, että tämä luo suuren osan paineista ja syyllisyydestä), mutta on selvää, että äidinmaidon puuttuessa korvike on paras saatavilla oleva vaihtoehto.
Tsemppiä jatkoon.
Halaus!
Selvitä onko paikkakunnalla imetystukihenkilöä ja ota yhteys vaikka imetys loppuisi. Saat tukea ja keskusteluapua. Voimia sinulle. Olet väsynyt vielä, kaikki helpottaa ajan kanssa.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 14:48"]
Kärkkäimmät arvostelijat tuntuvat olevan usein niitä, jotka ovat omassa vanhemmuudessaan tehneet ehkä vähän kyseenalaisia ratkaisuja joissakin asioissa. Yrittänetkövä muita arvostelemalla pönkittää omaa äitiyttään vai mitä, mutta kannattaa jättää omaan arvoonsa.
[/quote]
Tämä on niin totta, ja olen miettinyt paljon sitä, että mistä tää johtuu. Jostain syystä ne, joilla on esimerkiksi parisuhde vetelemässä viimeisiään, eikä se tule kestämään, tai jotka ovat masentuneita tai joilla on joku muu kriisi elämässään, voivat olla muita kohtaan hyvin armottomia. Kaikki ne, joiden tiedän esimerkiksi arvostelevan muita imetyksestä tai siitä että tämä ei imetä, ovat vähemmän onnellisia muussa elämässään, paitsi äitiydessään. Ehkä sitä pettymystä muuhun elämään sitten kompensoidaan tekemällä äitydestä millintarkkaa suoritusta, jossa ei hyväksytä mitään muuta kuin yksi oikea tapa toimia.
Väestöliiton hyvä opas meille, joilla imetys ei syystä tai toisesta ollut realistinen vaihtoehto: Pullonpyörittäjän opas: http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/816691/PULLONPYORITTAJAT-2010-2.pdf
Alue: Aihe vapaa
Omat kokemukset nousivat kovasti pintaan, kun luin kirjoituksesi. Minulla samanlaisia kokemuksia ja näin jälkikäteen olen todennut, että taistelin liian pitkään tuulimyllyjä vastaan.
Korvikkeelle siirtyminen kirpaisi silloin, mutta nyt jälkikäteen harmittaa enemmän se, että pilasin osan vauva-ajasta uuvuttamalla itseni pumppaamalla ja imetysstressillä. Siinä kärsi myös vauva sekä äidin ja vauvan vuorovaikutus..
Olen raskaana taas ja tällä kertaa aion olla viisaampi. Jos imetys sujuu se olkoon vauvan ruokintatapa, jos ei niin pulloon siirrytään ja yölliset pumppaukset unohdetaan.
Tsemppiä sinulle.