Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Imetys epäonnistui taas - mieli maassa
14.06.2015 |
Ensimmäisen lapsen imetys epäonnistui suuresta sinnikkyydestä huolimatta. Oli 5 viikkoa ennenaikainen lapsi, joka ei jaksanut syntymän jälkeen imeä. Myöhemmin koetin kaikkeni, jotta imetys onnistuisi, mutta vauvan imu jäi liian heikoksi. Pumppasin maitoa vauvalle 5 kuukautta, vaikka maitoa ei koskaan tullut pumpaten tarpeeksi. Pahimmillaan pumpulla meni 10 tuntia päivässä, ja lopulta uuvuin niin, että masennuin. Masennuksesta paraneminen vaati yli puoli vuotta ja siihen tarvittiin lääkkeitä ja terapiaa.Toista lasta en uskaltanut edes harkita vuosiin.
Nyt sain toisen lapsen. Raskausaikana ajattelin, että toinen lapsi tuskin syntyy keskosena ja edellytykset täysaikaisen kanssa ovat täysin toisenlaiset. Lisäksi minulla oli tällä kertaa paljon enemmän tietoa imetyksestä, eikä uusi vauva enää olisi samanlainen kokonaisvaltainen elämänmuutos kuin esikoinen. Odotin, että nyt imetys onnistuu ja jollain tavalla se olisi eheyttävä kokemus ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen.
No, niinhän siinä kävi, että toinenkin oli ennenaikainen. Isompi keskonen tosin tällä kertaa, mutta ongelmat olivat samat. Ei jaksanut/jaksa imeä rinnasta, ja sokerien romahdettua sairaalassa tuli samat ohjeet ruokinnan suhteen ruokkia kolmen tunnin välein pullolla. Painonnousun kanssa oli ongelmia jopa pullon kanssa, eli meillä on tarkkaa, että vauva syö tietyn määrän maitoa joka ruokailulla.Pumppaan 2-3 tunnin välein, myös yöllä. Lisäksi yritän harjoitella imettämistä, mutta nyt vauvan ollessa 3 viikkoa tilanne on se, että parikin imetysyritystä päivässä uuvuttavat vauvan, jolloin pullollakin ruokkiminen on työn ja tuskan takana. Olen käynyt imetysohjaajalla, ja saanut sairaalassa ja neuvolassa eri henkilöiltä ihan eri ohjeita. Joku käskee imettämään enemmän, toinen kielsi jyrkästi uuvuttamasta vauvaa, koska kaikki energia meni kuulemma imemiseen, ei kasvuun.
Alkuun ei masentanut, koska ajattelin, että aikaa on vielä kasvaa ja vahvistua. Ja että imetys voi vielä onnistua. Nyt alkaa jo lannistaa, kun aikaa mennyt kolme viikkoa. Vauva on kovin väsynyt, eli tänäänkin nukkunut koko päivän. Ei herää imemään rintaa ja pullostakin saan pakottaa maidot. Vaikka tilanne on tuttu, ovat olosuhteet nyt vaikeammat - esikoisen kriisistä johtuen. Nelivuotias kun on kovin mustasukkainen, ja huutaa ja raivoaa 90 % valveillaoloajastaan. Öisin herään syöttöjen ja pumppaamisen lisäksi myös esikoisen painajaishuutoihin. Mies palaa pian töihin, eikä esikoisella ole kesällä hoitopaikkaa. Eli pelottaa, miten selviydymme kun vauvan ruokkiminen vie kaiken ajan (täysin eri asia kuin imettäminen normaalitapauksessa) ja esikoisenkin arkea pitää pyörittää. Tällä kertaa kyse ei ehkä ole enää omasta sitkeydestä, vaan joudun mahdollisesti tekemään päätöksen imettämisen lopettamisesta, koska arki ei anna siihen mahdollisuutta. Tunnen katkeruutta jopa esikoista kohtaan, koska hän on nyt niin mahdoton. Lisäksi mietin, että on "epäreilua", että esikoinen sai äidinmaitoa kuukausia, mutta toinen jää ehkä ilman ja syynä vain se, että esikoinen ei halua jakaa huomiota lainkaan. Järjetöntä tietysti syyttää tästä pientä lasta, se on selvää.
Pelkään myös tuntemattomien tuomitsemista ja liikkumista ulkona. En halua kokea uudelleen sitä surua ja häpeää kun kaivan tuttipullon esiin muiden mammojen edessä. Onneksi tokan kanssa ei ole pakottavaa tarvetta lähteä esim. vauvajumppiin kun esikoinen pitää kiireisenä. Eikä vauva tietysti sellaista tarvitsekaan. Yritän ajatella positiivisesti, että lapseni on ihana, kiltti ja terve. Että tämä imetys on vain sivuseikka kun joku toinen lapsi voi olla vakavasti sairaskin. Silti pettymys on järjettömän suuri. Niin suuri, että toivon vain vauvavuoden menevän nopeasti ohi. Koska tiedän, että vauvavuoden jälkeen puntit ovat taas tasan, eikä äitiyttäni arvioida enää imetyksen mukaan.
Kommentit (48)
Minullakin on samantyyppisiä kokemuksia, varsinkin noista täysin ristiriitaisista ammattilaisten imetysohjeista. Todella raivostuttavaa! Minut opetettiin pumppaamaan maitoa ja passitettiin vauvan kanssa kotiin. Mitään jälkiseurantaa tai neuvoja en saanut. Kun imetys ei lukuisista yrityksistä viikkojenkaan jälkeen onnistunut, niin tunnollisesti vaan jatkoin pumppaamista lähes puoli vuotta! Nyt jälkikäteen voin sanoa, että se oli aivan hullun hommaa, en ryhdy samaan enää ikinä!
Ap, tietävätkö imetysohjaajat ja muut "ammattilaiset" sinun taustasi ekan lapsen kanssa? Masennusdiagnoosinkin ja pitkän toipumisen siitä? Jotenkin kuvittelisin, että ammatti-ihmisellä olisi tilannetajua ja kokemusta sen verran, että jo oma-aloitteisesti ehdottaisi imetyksen lopettamista ja pulloon siirtymistä. Tsemppiä joka tapauksessa paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi muru! Annat surutta korviketta ja piut paut tuomitseville katseille, jos joku sellaisia kehtaa luoda.
Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin lapsen ruokinnasta ja hoivasta, ja sitä hän saa aivan yhtä hyvin pullon kanssa sylitellessä.
Ymmärrän surun ja pettymyksen, mutta sulla ei ole mitään syytä tuntea huonommuutta. Lapsi kasvaa hienosti pullollakin ja on mahtavaa että isäkin voi osallistua ruokintaan. Oikeasti, kukaan normaalijärkinen ei arvioi äitiyttä imetyksen onnistumisen perusteella. Ja ne urpoimmat voit ignoorata ihan täysin. Nauti vauvavuodesta niin paljon kuin ikinä voit!
Se miten sinä ruokit lapsesi ei kuulu muille ihmisille pätkän vertaa. Oli syy pulloruokintaan mikä tahansa, se ei ole kenekään muun asia kuin sinun ja miehesi. Täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan, mutta jotkut äidit ovat kovin kärkkäitä pitämään omia kasvatustapojaan ainoina oikeina. Älä stressaa liikoja imetyksen onnistumisesta, se ei ole mikään äitiyden mitta.
Imetys on tietysti parasta lapselle ja useimman äidin tavoite, mutta onhan pulloruokinnassakin lukuisia positiivisia puolia. Päällimmäisenä se, että isä pystyy osallistumaan alusta asti täysipainoisesti lapsen hoivaan ja ruokitaan. Se ei ole mikään ihan pieni juttu!
Mä olen pulloruokkinut kaikkia kolmea lastani eikä koskaan ole tullut kohdalle siitä arvostelua eikä kritisointia. Eiköhän ne paineet nyt ole ihan sinun omien korvien välissä. Ei imettävä äiti ole mikään synonyymi hyvälle äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos imetys ei onnistu, niin hyvä vaihtoehto on korvike. Turhaa stressaat itseäsi ja pikkuista. Ei se korvike ole yhtään niin paha asia kuin jotkut imetyskiihkoilijat antavat ymmärtää.
Odotan ensimmäistä lastani. Kun käytiin ekan kerran neuvolassa, ensimmäinen asia, jonka vanha kokenut neuvolantäti sanoi, oli, että nykyään on imetyskiihkoilijoita, joiden puheita ei ole syytä kuunnella ja jollaiseksi ei itse saa ruveta. Olin rv 8 ja vähän huvittunut, että heti puhutaan imettämisestä ja varoitellaan toisista äideistä. Kuitenkin sama toistui, kun käytiin ultrassa, kätilö kysyä töksäytti, että seuraanhan sitten vauvan synnyttyä omia tuntojani enkä mitään fanaatikkoja. Heillä oli ollut siellä sairaalalla jokin henkilökunnan koulutus siitä, mitä pitäisi tehdä, kun nuoret äidit eivät luota äitiyteensä vaan altistuvat muiden äitien haukuille. Kolmannen kerran kuulin tästä, kun menin ensimmäiseen lääkäriin. Hän oli jopa printannut tutkimusabstrakteja, joissa todetaan, ettei oma maito tai ei edes oma syli ole mitenkään kriittinen vaan voi ruokkia korvikkeella pullosta ja mieskin voi sen tehdä. Tuo lääkäri on yhä aktiivinen tutkija lääkiksessä ja mm. thl:lla ja abstraktit oli viime vuosilta. Pitää kai siis vetää se johtopäätös, että vaikka kansan suusssa yhä elää puheet täysimetyksen myytistä, asiantuntijat ovat sen hylänneet ja korostavat äidin vointia, mielenterveyttä, vanhempien kontaktia vauvaan ja sitä, mitä joku tuossa sanoikin, vauva tarvitsee ruokaa, oli se mitä tahansa - RUOKAA. Esimerkiksi immuniteetti ei ole ihan pelkkää ulkoa - tissistä - tulevaa kemiaa biokemiaa mikrobiologiaa ja endokrinologiaa vaan myös psykososiaalinen juttu.
Rv 19 ja jo valmiina ottamaan imetysasiat rennosti
Alue: Aihe vapaa
en ymmärrä noita toisia mammoja jotka kyyläävät ja arvostelevat toisia naisia jotka eivät pysty imettämään vaikka haluaisivatkin. keskittyisivät omiin asioihin