Imetys epäonnistui taas - mieli maassa

Vierailija

14.06.2015 | 07:22

Ensimmäisen lapsen imetys epäonnistui suuresta sinnikkyydestä huolimatta. Oli 5 viikkoa ennenaikainen lapsi, joka ei jaksanut syntymän jälkeen imeä. Myöhemmin koetin kaikkeni, jotta imetys onnistuisi, mutta vauvan imu jäi liian heikoksi. Pumppasin maitoa vauvalle 5 kuukautta, vaikka maitoa ei koskaan tullut pumpaten tarpeeksi. Pahimmillaan pumpulla meni 10 tuntia päivässä, ja lopulta uuvuin niin, että masennuin. Masennuksesta paraneminen vaati yli puoli vuotta ja siihen tarvittiin lääkkeitä ja terapiaa.Toista lasta en uskaltanut edes harkita vuosiin.

Nyt sain toisen lapsen. Raskausaikana ajattelin, että toinen lapsi tuskin syntyy keskosena ja edellytykset täysaikaisen kanssa ovat täysin toisenlaiset. Lisäksi minulla oli tällä kertaa paljon enemmän tietoa imetyksestä, eikä uusi vauva enää olisi samanlainen kokonaisvaltainen elämänmuutos kuin esikoinen. Odotin, että nyt imetys onnistuu ja jollain tavalla se olisi eheyttävä kokemus ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen.

No, niinhän siinä kävi, että toinenkin oli ennenaikainen. Isompi keskonen tosin tällä kertaa, mutta ongelmat olivat samat. Ei jaksanut/jaksa imeä rinnasta, ja sokerien romahdettua sairaalassa tuli samat ohjeet ruokinnan suhteen ruokkia kolmen tunnin välein pullolla. Painonnousun kanssa oli ongelmia jopa pullon kanssa, eli meillä on tarkkaa, että vauva syö tietyn määrän maitoa joka ruokailulla.Pumppaan 2-3 tunnin välein, myös yöllä. Lisäksi yritän harjoitella imettämistä, mutta nyt vauvan ollessa 3 viikkoa tilanne on se, että parikin imetysyritystä päivässä uuvuttavat vauvan, jolloin pullollakin ruokkiminen on työn ja tuskan takana. Olen käynyt imetysohjaajalla, ja saanut sairaalassa ja neuvolassa eri henkilöiltä ihan eri ohjeita. Joku käskee imettämään enemmän, toinen kielsi jyrkästi uuvuttamasta vauvaa, koska kaikki energia meni kuulemma imemiseen, ei kasvuun.

Alkuun ei masentanut, koska ajattelin, että aikaa on vielä kasvaa ja vahvistua. Ja että imetys voi vielä onnistua. Nyt alkaa jo lannistaa, kun aikaa mennyt kolme viikkoa. Vauva on kovin väsynyt, eli tänäänkin nukkunut koko päivän. Ei herää imemään rintaa ja pullostakin saan pakottaa maidot. Vaikka tilanne on tuttu, ovat olosuhteet nyt vaikeammat - esikoisen kriisistä johtuen. Nelivuotias kun on kovin mustasukkainen, ja huutaa ja raivoaa 90 % valveillaoloajastaan. Öisin herään syöttöjen ja pumppaamisen lisäksi myös esikoisen painajaishuutoihin. Mies palaa pian töihin, eikä esikoisella ole kesällä hoitopaikkaa. Eli pelottaa, miten selviydymme kun vauvan ruokkiminen vie kaiken ajan (täysin eri asia kuin imettäminen normaalitapauksessa) ja esikoisenkin arkea pitää pyörittää. Tällä kertaa kyse ei ehkä ole enää omasta sitkeydestä, vaan joudun mahdollisesti tekemään päätöksen imettämisen lopettamisesta, koska arki ei anna siihen mahdollisuutta. Tunnen katkeruutta jopa esikoista kohtaan, koska hän on nyt niin mahdoton. Lisäksi mietin, että on "epäreilua", että esikoinen sai äidinmaitoa kuukausia, mutta toinen jää ehkä ilman ja syynä vain se, että esikoinen ei halua jakaa huomiota lainkaan. Järjetöntä tietysti syyttää tästä pientä lasta, se on selvää.

Pelkään myös tuntemattomien tuomitsemista ja liikkumista ulkona. En halua kokea uudelleen sitä surua ja häpeää kun kaivan tuttipullon esiin muiden mammojen edessä. Onneksi tokan kanssa ei ole pakottavaa tarvetta lähteä esim. vauvajumppiin kun esikoinen pitää kiireisenä. Eikä vauva tietysti sellaista tarvitsekaan. Yritän ajatella positiivisesti, että lapseni on ihana, kiltti ja terve. Että tämä imetys on vain sivuseikka kun joku toinen lapsi voi olla vakavasti sairaskin. Silti pettymys on järjettömän suuri. Niin suuri, että toivon vain vauvavuoden menevän nopeasti ohi. Koska tiedän, että vauvavuoden jälkeen puntit ovat taas tasan, eikä äitiyttäni arvioida enää imetyksen mukaan.

Vastaa

Tapahtumat

Imetys epäonnistui taas - mieli maassa

Kommentit (48)