Juhlissa käyttäytymisen vaikeus

Tiedänpä erään herrasmiehenä itseään pitävän, joka teki itselleen tilaa buffetpöytään ja raahasi siihen tuolinsa...

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 14:30"]

Nykylapsilla on viikossa yksi herkkupäivä, jolloin saa rohmuta karkkia ja makeaa. Synttäreillä luullaan, että sama tapa on käytössä sielläkin eli eniten rohmuava saa syödä eniten herkkuja.

[/quote]

Mistä ihmeen viidakkoperheestä on kysymys - onko monilapsisissa perheissä siis tapana, että karkkeja ei jaettaisi tasan? Eikö juhlissa ole juuri tarkoituksena se, että ollaan vieraisilla, eikä ruuanrohmuamisen takia?

Meillä oli isovanhemmat kylässä. Leivoin juustosarvia. Toinen isovanhemmista söi yksin melkein kaikki. Lapsemme ei jaksanut syödä kuin puolet, sanoin että saa aamulla loput. Noh, lapsi meni nukkumaan ja tämä isovanhempi hyökkäsi heti lapsenkin sarven kimppuun. Oli siis viimeinen.

Ajattelin tehdä näitä (tiedän, omaa tyhmyyttä) lapsen synttäreillekkin, koska luulin että vieraiden edessä edes tajuaisi kohtuuden kun ennenkin on tajunnut. Noh, eipä viimeisenä ottavalle jäänyt mitään kun tämä lappasi lautasellleen ja haki lisää ennenkuin kaikki saivat edes ensimmäistä kertaa. Varasin siis reilusti näitä juhliin. Jokaiselle kaksi + muutaman ylimääräisen.

Lisänä oli suolainen piirakka, kahta erilaista keksejä, kakkua, makea piirakka ja vielä kuivakakku lisäksi. Olisi luullut kaikille kaikkea riittävän...

Ymmärrän tietämättömyytesi ja siksi haluan kertoa sinulle ja muille hieman asiaa avartavaa faktaa. Ujous on eri asia kuin sosiaalisten tilanteiden pelko. Sosiaalisten tilanteiden pelko voi ilmetä todella vakavasti normaalia elämää haittaavana asiana. Se on noille ihmisille aika paljon tuskallisempi asia kuin se, että sinä et saa vieraasta juttuseuraa. Moni voi olla todella tsempannut itseään häitä varten ja käynyt pitkään terapiassa. Asiaa ei varmasti ollenkaan helpota se, että ladellaan vaatimuksia ventovieraiden kanssa "kevyestä seurustelusta". Ymmärrän että vieraiden kanssa seurustelu on kevyttä kivaa sinulle ja usein minullekin, mutta ymmärrän myös että joillekin se on todella raskasta tai liki mahdotonta. Toivottavasti sinäkin ymmärrät sen jatkossa. Ihmisten kuuluu olla terveitä, hyvinvoivia ja tasapainoisia niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta ei viitsitä tuomita niitä, jotka eivät sellaisia juuri nyt ole. He todennäköisesti kärsivät jo ihan tarpeeksi.

Jos ihminen jolle on liki mahdotonta jutella toisten kanssa haluaa juhlaan tulla niin tehköön jollakin lailla tiettäväksi, että  ei ole terve eikä halua keskustella. On toisen ihan mahdotonta tietää, että johtuuko hiljaisuutensi käytöstapojen puutteesta vai sairaudesta.

Eikä täällä ladata vaatimuksia ventovierailden kanssa seurustelust, se kuuluu ihan normaaleihin käytöstapoihin. Jos et siihen kykene, niin kanattaa miettiä oletko vielä tarpeeksi terve osallistuaksesi juhliin.

Ja tiedoksi, että läheiseni sairastaa sosiaalisten tilojen pelkoa.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 09:10"]

Ymmärrän tietämättömyytesi ja siksi haluan kertoa sinulle ja muille hieman asiaa avartavaa faktaa. Ujous on eri asia kuin sosiaalisten tilanteiden pelko. Sosiaalisten tilanteiden pelko voi ilmetä todella vakavasti normaalia elämää haittaavana asiana. Se on noille ihmisille aika paljon tuskallisempi asia kuin se, että sinä et saa vieraasta juttuseuraa. Moni voi olla todella tsempannut itseään häitä varten ja käynyt pitkään terapiassa. Asiaa ei varmasti ollenkaan helpota se, että ladellaan vaatimuksia ventovieraiden kanssa "kevyestä seurustelusta". Ymmärrän että vieraiden kanssa seurustelu on kevyttä kivaa sinulle ja usein minullekin, mutta ymmärrän myös että joillekin se on todella raskasta tai liki mahdotonta. Toivottavasti sinäkin ymmärrät sen jatkossa. Ihmisten kuuluu olla terveitä, hyvinvoivia ja tasapainoisia niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta ei viitsitä tuomita niitä, jotka eivät sellaisia juuri nyt ole. He todennäköisesti kärsivät jo ihan tarpeeksi.

Jos ihminen jolle on liki mahdotonta jutella toisten kanssa haluaa juhlaan tulla niin tehköön jollakin lailla tiettäväksi, että  ei ole terve eikä halua keskustella. On toisen ihan mahdotonta tietää, että johtuuko hiljaisuutensi käytöstapojen puutteesta vai sairaudesta.

Eikä täällä ladata vaatimuksia ventovierailden kanssa seurustelust, se kuuluu ihan normaaleihin käytöstapoihin. Jos et siihen kykene, niin kanattaa miettiä oletko vielä tarpeeksi terve osallistuaksesi juhliin.

Ja tiedoksi, että läheiseni sairastaa sosiaalisten tilojen pelkoa.

[/quote]

Miksipä sinun sitä oikeastaan tarvitsisi tietää? Ajattele minun puolestani, että käyttäydyn huonosti. En sitä valitettavasti kykene "tekemään tiettäväksi", että kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Se ei ole sen helpompaa sanoa kuin se normaali jutustelukaan, saati ison väen oma-alotteinen tervehtiminen. Näyttäisi aika oudolta muutenkin sen toitottaminen. Elä ja anna toistenkin elää?

ohis

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 08:57"]

Meillä oli isovanhemmat kylässä. Leivoin juustosarvia. Toinen isovanhemmista söi yksin melkein kaikki. Lapsemme ei jaksanut syödä kuin puolet, sanoin että saa aamulla loput. Noh, lapsi meni nukkumaan ja tämä isovanhempi hyökkäsi heti lapsenkin sarven kimppuun. Oli siis viimeinen.

Ajattelin tehdä näitä (tiedän, omaa tyhmyyttä) lapsen synttäreillekkin, koska luulin että vieraiden edessä edes tajuaisi kohtuuden kun ennenkin on tajunnut. Noh, eipä viimeisenä ottavalle jäänyt mitään kun tämä lappasi lautasellleen ja haki lisää ennenkuin kaikki saivat edes ensimmäistä kertaa. Varasin siis reilusti näitä juhliin. Jokaiselle kaksi + muutaman ylimääräisen.

Lisänä oli suolainen piirakka, kahta erilaista keksejä, kakkua, makea piirakka ja vielä kuivakakku lisäksi. Olisi luullut kaikille kaikkea riittävän...

[/quote]

tämä (mies?) kuulostaa ihan ex-sukulaiseltani.

Ei ne törpöt puussa kasva, mutta niiden määrä suurenee koko ajan, sillä lapsia ei enää saa ottaa juuri mihinkään juhliin, joissa he näkisivät ja oppisivat juhlakäyttäytymistä. Esim. tervehtimistä voi opetella kotona jo varsin pienen lapsen kanssa leikin varjolla, samoin nimensä sanomista selkeästi ja joitakin kohteliaisuuseleitä ja -fraaseja, mutta hyvä näitä hyviä tapoja on nähdä ns. livenä.

Myönnän syyllistyneeni yhteen, SORI. Mä olen tuo, joka luikkii perimmäiseen nurkkaan ja hengailee tuttujen kanssa :D Toki, jos joku tulee esittäytymään ja kättelemään, niin yritän vastata enkä ole tuppisuuna.

Syynä sosiaalisten tilanteiden pelko ja joudun jo muutenkin tsemppaamaan itseäni, että uskallan paikalle ja tuttu ihminen nyt vaan sattuu tuomaan turvaa.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 17:16"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 23:26"]

Tai se ettei keskustella ruokapöydässä mitään. Mätetään vaan ruokaa mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti ja toljotetaan sitä lautasta. Otetaan ruokaa aina juuri niin paljon kuin itse haluaa täysin piittaamatta siitä, riittääkö sitä kaikille (tietysti pitäisi riittää, mutta aina ei laskelmat ole osuneet oikeaan). Mieheni on tällainen. Hän on sitä mieltä, että ruokaillessa ei sovi puhua. Ensin syödään, sitten jutellaan kun on syöty. Ei minustakaan pidä puhua ruoka suussa, mutta juhlissa seurustelun pitäisi olla tärkeämpää kuin ahmimimisen. Mieheni osaa jutella oikein mukavasti ihmisten kanssa, mutta ruoan himoa hän ei voi - eikä edes yritä - vastustaa. En myöskään pidä ihmisistä, jotka sosiaalisissa tilanteissa jättävät kaiken vastuun puheenaiheista toisille. Mielestäni juuri ruokapöydässä kuuluu kevyesti ja leppoisasti jutustella, eikä istua tuppusuuna ja vaan mättää sitä ruokaa. Vaikka olisi kuinka ujo, voi silti opetella sitä.

[/quote]

Ymmärrän tietämättömyytesi ja siksi haluan kertoa sinulle ja muille hieman asiaa avartavaa faktaa. Ujous on eri asia kuin sosiaalisten tilanteiden pelko. Sosiaalisten tilanteiden pelko voi ilmetä todella vakavasti normaalia elämää haittaavana asiana. Se on noille ihmisille aika paljon tuskallisempi asia kuin se, että sinä et saa vieraasta juttuseuraa. Moni voi olla todella tsempannut itseään häitä varten ja käynyt pitkään terapiassa. Asiaa ei varmasti ollenkaan helpota se, että ladellaan vaatimuksia ventovieraiden kanssa "kevyestä seurustelusta". Ymmärrän että vieraiden kanssa seurustelu on kevyttä kivaa sinulle ja usein minullekin, mutta ymmärrän myös että joillekin se on todella raskasta tai liki mahdotonta. Toivottavasti sinäkin ymmärrät sen jatkossa. Ihmisten kuuluu olla terveitä, hyvinvoivia ja tasapainoisia niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta ei viitsitä tuomita niitä, jotka eivät sellaisia juuri nyt ole. He todennäköisesti kärsivät jo ihan tarpeeksi.
[/quote]

Ei kaikkia vaan kiinnosta muiden asiat. Pitäiskö feikata?

:) :) :) Niin perisuomalaisia esimerkkejä!! Ollaan niin "jos ei siitä oo vaivaa" ja "sori että oon syntynyt" mielellä liikkeellä, sillä eihän ketään tuntematonta voi kiinnostaa mikä mun nimeni on, eikä mun kannata mennä häiritsemään isäntäväkeä ilmoittamalla lähdöstäni, tuskknpa niitä kiinnostaa olenko läsnä vai en.. jne... :) suomalainen on monesti vaitelias seinäruusu joka yrittää olla huomaamaton ja olla vaivaamatta ketään... Mä näkisin että osa kuvailemistasi esimerkeistä juontaa juuri ihmisten vaatimattomuudesta. Myönnän itseiin olevani luonteeltani hiljainen ja vaatimaton..

Kait se sitten kuuluu suomalaisten luonteeseen tuollainen vaatimaton käytös. Suuret herrat astuvat huoneeseen isoon ääneen ja kättelevät kaikki läsnäolijat... En näe tuossa mitään pahaa, mutta tervehdys olisi kuitenkin paikallaan. Ja juhlakalun tuilisi olla läsnä vieraiden joukossa.

54. jatkaa vielä. Yleensä en kyllä edes tule mihinkään juhliin, ainoastaan pakon edessä (eli tyyliin jonkun lähisukulaisen häät tai hautajaiset).

Yleensä menee niin, että olisi vaikkapa joku kiinnostava tilaisuus, johon oikeasti tekisi mieli lähteä. Ja sovin esim. kavereiden kanssa, että lähden kuuntelemaan jotain bändiä tms. Olen vielä samana aamuna sitä mieltä, että joooooo, kivaa. Kyllä lähden. Ja n. tuntia ennen sovittua aikaa iskee paniikki ja ahdistus ja keksin jonkun tekosyyn, etten pääsekkään (esim. että mulla nousi kuume tai taitaa olla mahatauti iskemässä tms.) ja jään kotiin.

Yhden kaveripariskunnan kesäjuhlissa käyn, jos en lupautuisi talkoisiin, niin varmana keksisin silloinkin jonkun tekosyyn. Vaikkakin yleensä olen noissakin juhlissa jossain ihan muualla, kun ihmisten joukossa.

Ja jos satun uskaltautumaan johonkin sisäjuhliin ja piiloudun sinne nurkkaan ja joku lähestyy "käsi ojossa", niin etsin ensin pakotietä ja jos sitä ei ole, niin sitten yritän avata suuni ja esittäytyä. Yleensä saan sanottua jotain epämääräistä mongerrusta (eh, joo, mä........ oon..... tota... joooo.... mä oon... mä oon "Maija") ja tuijotan samaan aikaan kengän kärkiin ja toivon samalla, ettei kyseinen tyyppi "vaadi" muuta jutustelua. 

Olin juhlissa tänään ja yksi vieras käyttäytyi typerästi. Jutteli vain sukulaisilleen ja tutuilleen. Aina, kun se joutui vieraiden ihmisten ympäröimäksi, niin meni mykäksi ja alkoi tuijottaa kenkiään. Sitten kun vieraat oli menneet, niin juttua riitti kyllä omille sukulaisille. Mikä törppö! Alkeellisimpiin käyttäytymissääntöihin kuuluu, että edes yritetään jutella ihmisten kanssa ja ollaan heistä kiinnostuneita. Mikään ujous ei voi olla niin iso este, että suutansa ei saa auki. PS. Tuo törppö olin minä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:52"]Taas sai ihmetellä lauantaisissa syntymäpäiväjuhlissa ihmisten alkeellisia käytöstapoja. En väitä itse olevani mikään kävelevä kultaisen käytöksen käsikirja, mutta kyllä nyt sentään perusasiat ovat hallussa (toki oli monella muullakin, mutta käsittämätön määrä epäkohteliaita möllejäkin juhliin mahtui). 

Ensinnäkin, kuinka haastavaa on tervehtiä jo aiemmin paikalle ennättäneitä vieraita ja esitellä itseään. Tässä huomasi selkeästi löytyvän kaksi koulukuntaa - valtaosa saapuneista kiersi omatoimisesti isäntäväen tervehtimisen jälkeen muut vieraat tervehtien tuttuja ja esitellen itsensä vieraille. Toinen puoli luikki nopeasti jonkun jo ennalta tutun luokse turviin ja hädintuskin sai itsensä esiteltyä, kun joku tuli esittäytymään ja tervehtimään. Ja ne lahnakädet, ei kenenkään kämmenen luut murru, vaikka vähän puristaisikin. 

Toisena, pulisijat. Olisiko mahdollista olla puhumatta vieruskaverin kanssa silloin, kun joku pitää päivänsankarille puhetta? Voisiko sen äärimmäisen tärkeän asian sanoa vasta, kun musiikkiesitys on päättynyt?

Kolmantena, kiusalliset puheenaiheet. Kun ympärillä on vieraitakin ihmisiä, ei ehkä osoita kovin suurta sosiaalista älykkyyttä päivitellä "mamujen hyysäämistä", salkkareiden pilaamista homoilla, rättipäiden ja räsästen kiihkouskovaisuutta. Esimerkiksi siinä pöytäseurueessa, jossa kovin sanankääntein kuulemma arvosteltiin homoseksuaalien kasvatustaitoja, istuivat tuoreet tyttövauvan isovanhemmat. Heistä oli varmasti miellyttävää kuunnella lapsensa ja tämän kumppanin elämää koskevaa kauhistelua iloisissa syntymäpäiväjuhlissa. 

Neljäntenä, ronkkijat. Kyllä varmasti kaikista olisi mukava saada omaan annokseensa mahdollisimman paljon herkkuja buffetpöydästä, mutta kieltämättä aika juntin kuvan saa ihmisestä, joka haalii rapusalaatin pinnalta valtaosan koristeluista, mansikkakakusta leikkaa kärjellään seisovan kolmion mallisen palan päällisen maksimoimiseksi tai ottaa koko jäljelle jääneen suurehkon osuuden lohifileestä, vaikka takana on vielä pitkä jono ja tarjoilijaa ei juuri sillä hetkellä tuomassa täydennystä.

Viimeisenä, juhlista poistuminen. Ei ollut yksi eikä kaksi vierasta, joiden katoamista isäntävä ihmetteli. Juhlista kiittäminen ja ainakin isäntäväen hyvästeleminen tuntuivat olevan liian henkilökohtaisia tekoja - parempi kadota kuin pieru saharaan.

Näitä olisi varmasti paljon, paljon lisää, eli omia kokemuksia saa mielellään jakaa :) Eikä nyt mennä millään aivan lynkkausmeiningillä, ehkä joku voi oppia tästä jotain uutta, jonka ei ole ennen tajunnut olevan epäkohteliasta :D Itsellänikin on varmasti aukkoja sivistyksessä juhlaetiketin osalta :)
[/quote]

Tämä. Valmis kirjoitus HS yleisönosastoon. Kaikki olennainen tiiviissä paketissa. Jatkoon!

No itse kyllä OSAAN käyttäytyä mallikkaasti ja olen tilannetajuinen, mutta vaikka kuinka tiedän, että juhlissa ihmisiä kätellään se tulee joka kerta ns. yllätyksenä ja käteni on veltto, koska en koe mukavana asiana puristella käsiä. Kun se tilanne menee muutenkin niin, että yhtäkkiä takavasemmalta hyökkää joku sanomaan MOOOIIKKA ja samalla sekunilla on käsi ojossa ja minä tilannetta jännittävänä lahnailen käteni kanssa. mutta jos käteni ei kelpaa, niin älkää koskeko xd

Hyviä huomioita Ap. Olis kiva kuulla lisää kokemuksia aiheesta.

lisää tarinoita :)

"Ensinnäkin, kuinka haastavaa on tervehtiä jo aiemmin paikalle ennättäneitä vieraita ja esitellä itseään" Kyllä tuo voi olla joillekin hyvin haastavaa, esim. itse en välttämättä tuohon pysty, jos olen unohtanut ottaa lääkkeen ennen juhlaa. Hieman avarakatseisuutta, kiiitos!

Onhan noita kaiken maailman törppöjä juhlissa. Toiset esimerkiksi keskittyvät kyttäämään mitä mokia muut tekevät juhlissa ja keräävät listaa vääristä toimintatavoista kertoakseen niistä kaikille joita kiinnostaa tai ei edes kiinnosta, eivä ehdi viettämään mukavaa aikaa kun pitää vahtia muita ja keskittyvät etsimään ärsyyntymisen aiheita.

Allekirjoitan aloituksen täysin. Kyllä jo lapsesta asti pitää opettaa kanssakäymisen ja juhlien peruskäyttäytyminen. Se kuuluu mielestäni kansalaisvelvollisuuteen vanhemmilla. Itse onneksi olen joutunut ja päässyt lapsesta asti eri juhliin ja kissanristiäisiin ja käytös on jo takaraivossa. Esim.vanhusten kunnioittava teitittely tulee lähes automaattina ja ovien avaus heille ym. Olen 46 v.