Lue keskustelun säännöt.
Musta tuntuu, että musta ei ole keskiluokkaiseen elämään.
19.05.2015 |
Mutta sellaista elämästäni on nyt sitten kuitenkin tullut. On lapset, asuntolainat, vakityöt jne. En koskaan unelmoinut mistään näistä. Menin vaan rakastumaan hyvin tavalliseen mieheen, kelle taas nämä asiat olivat itsestäänselvyys.
Ensimmäisen lapsen jälkeen ostettiin sitten ensimmäinen yhteinen asunto, ja nyt ei uskalla irtisanoa itseään töistäkään kun on niin kovat lainanlyhennykset maksettavana joka kuukausi. Autokin vielä. Olisi ihanaa, jos voisi opiskella vielä itselleen uuden ammatin (nykyinen tympii ja pahasti), matkustaa paljon enemmän jne, mutta melkoisen haastavaa tässä yhtälössä. Miten mun elämästä tuli tällaista??
Kommentit (12)
Velka varastaa tulevaisuuden. Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, ostaisin lapsilleni ensiasunnot, jotta heidän ei tarvitsisi ottaa lainaa. Tiedän, että joissakin perheissä tämä on tapana. Viisasta. Tässä siis jokainen sukupolvi ostaa asunnon, mutta ei itselleen (tai tietty itselleenkin, muttei ensimmäistä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 21:38"]
Puhu miehellesi. Kerro unelmistasi ja kysy myös häneltä hänen tulevaisuuden toiveistaan. Parempi aloittaa keskustelu nyt kuin katkeroitua hiljaa.
[/quote]
Olen puhunut aina välillä, mutta hän ei tunnu ymmärtävän yhtään. Hänen mielestään minun pitäisi vaan olla tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, kun meillä on kuitenkin kaikki niin hyvin. Ja onhan todella moni asia hyvin, en minä sitä.
Olemme tosi erilaisista perheistä. Heillä vanhemmat painaneet aina pitkää päivää töissä ja jos eivät ole olleet töissä, ovat sitten rakentaneet/remontoineet kotia/hoitaneet useaa lastansa. Ovat oikein malliesimerkki "kunnon kansalaisista", jotka tekevät kaiken niin kuin kuuluukin, jos joku ymmärtää mitä tarkoitan..
Oma perheeni taas on aika erilainen. Olen muuttanut lapsuuteni aikana lukuisia kertoja, välillä vanhemmat olivat pitkiä aikoja työttömänä, opiskelivat, asuimme ulkomailla jne. Meidän perheessä ei olla kauheasti välitetty muiden mielipiteistä tai "statuksesta", joka tulee työn, ammatin, omistusasunnon tai auton myötä. Olemme aina eläneet vuokralla, ja olleet ihan tyytyväisiä siihen.
Minulle olisi ehkä sopinut joku vaihtoehtoisemmasta elämästä unelmoiva paremmin, mutta eihän sitä silloin nuorempana ymmärtänyt, että suurin osa ihmisistä varmaan on sellaisia kuin mieheni, ja itse olen se joka ei ehkä sovi aina joukkoon.
mitä tarkoitetaan "keskiluokkaisella elämällä"?
-tietämätön mamma
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 22:09"]
mitä tarkoitetaan "keskiluokkaisella elämällä"?
-tietämätön mamma
[/quote]
2 lasta, omistusrivari, volvo ja kultainen noutaja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys. Mä tapasin mieheni opiskeluaikana, asuttiin vuokralla, juhlittiin ystävien kanssa, käytiin festareilla, matkusteltiin kesäisin rinkat selässä pitkin Eurooppaa ja nautittiin elämästä. Opintojen lopussa syntyi ensimmäinen lapsi. Mies sai aika pian valmistuttuaan työpaikan, hankittiin toinen lapsi. Siinä välissä muutettiin toiseen vuokra-asuntoon, kun edellinen meni myyntiin. Mä palasin työelämään, ensin sijaiseksi ja sen jälkeen vakinaistettiin. Silloinen asunto meni alta, kun vuokranantaja tarvitsikin sen itselleen. Oli kaksi lasta, molemmilla vakituinen duuni ja ajateltiin, että pitäskö kuitenkin ostaa oma asunto. Otettiin asuntolaina ja ostettiin koti. Tässä sitä nyt ollaan eikä boheemeista nuoruusvuosista ole enää tietoakaan. Volvon sijasta tosin löytyy vain Toyota ja koirakin on kääpiöpinseri.
Koska sitä ihminen muka tyytyväinen on? Aina halajaa jotain mitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin en tiedä unelmoiko ihmiset yleensä niistä parista kolmesta lapsesta, omistusasunnosta, autosta, kesämökistä ja koirasta? Itselleni nuorempana se oli ainakin kauhukuva. Pidin itseäni kai jotenkin erilaisena. Toisaalta tiedän paljon ihmisiä (lapsettomia taitavat olla kaikki), jotka viettävät hyvin erilaista elämää, matkustellen, tehden töitä silloin tällöin, kun huvittaa.. Siis vielä ihan 40v. Ovat esim kesän töissä Suomessa, ja lähtevät jonnekin lämpimään koko talveksi, elelevät säästöillään. On aika paljon vaikeampaa lasten kanssa! Mut ei varmasti mahdotonta, mutta ehkä liian vaikeaa ainakin minulle..
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:09"]
Niin en tiedä unelmoiko ihmiset yleensä niistä parista kolmesta lapsesta, omistusasunnosta, autosta, kesämökistä ja koirasta? Itselleni nuorempana se oli ainakin kauhukuva. Pidin itseäni kai jotenkin erilaisena. Toisaalta tiedän paljon ihmisiä (lapsettomia taitavat olla kaikki), jotka viettävät hyvin erilaista elämää, matkustellen, tehden töitä silloin tällöin, kun huvittaa.. Siis vielä ihan 40v. Ovat esim kesän töissä Suomessa, ja lähtevät jonnekin lämpimään koko talveksi, elelevät säästöillään. On aika paljon vaikeampaa lasten kanssa! Mut ei varmasti mahdotonta, mutta ehkä liian vaikeaa ainakin minulle..
[/quote]
Siis vielä 40v. voi kuinka ne kehtaa. Pitäis jo ymmärtää kuolla pois kuleksimasta saakelin muumiot.
Nyt hetkestä kiinni ja naattimaaaaan. Kyllä se elämä jatkuu vielä myöhemminkin. Saattaa tulla vähän järkeäkin mukaan siinä ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:13"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:09"]
Niin en tiedä unelmoiko ihmiset yleensä niistä parista kolmesta lapsesta, omistusasunnosta, autosta, kesämökistä ja koirasta? Itselleni nuorempana se oli ainakin kauhukuva. Pidin itseäni kai jotenkin erilaisena. Toisaalta tiedän paljon ihmisiä (lapsettomia taitavat olla kaikki), jotka viettävät hyvin erilaista elämää, matkustellen, tehden töitä silloin tällöin, kun huvittaa.. Siis vielä ihan 40v. Ovat esim kesän töissä Suomessa, ja lähtevät jonnekin lämpimään koko talveksi, elelevät säästöillään. On aika paljon vaikeampaa lasten kanssa! Mut ei varmasti mahdotonta, mutta ehkä liian vaikeaa ainakin minulle..
[/quote]
Siis vielä 40v. voi kuinka ne kehtaa. Pitäis jo ymmärtää kuolla pois kuleksimasta saakelin muumiot.
Nyt hetkestä kiinni ja naattimaaaaan. Kyllä se elämä jatkuu vielä myöhemminkin. Saattaa tulla vähän järkeäkin mukaan siinä ohessa.
[/quote]
En sanonut sitä mitenkään pahalla. Tarkoitin vaan, että tuollainen elämä vailla vastuuta ja velvollisuuksia yleensä kuuluu asiaan nuorempana. Sitten jossain vaiheessa ihmiset "aikuistuu", hankkii lapsia, tai ainakin koiran ja omistusasunnon, on vakiduuni, josta ei noin vain lähdetä puoleksi vuodeksi maailmanympärysmatkalle. Ei siis ole kovin yleistä enää vaikkapa 40v elää samalla tavalla kun 20 vuotta aiemmin. Mutta miksi ei?
Pystyttekö vaihtamaan asuntoa halvempaan? Se vapauttaisi vähän rahaa ja ehkä mahdollistaisi opiskelusi. Tilanteessasi voisi auttaa myös etätöiden tekeminen tai sellaisen ammatin kehittäminen, jota pystyy tekemään kotoa käsin. Silloin voisit keskittyä enemmän johonkin harrastukseesi ja saada siitä toivomaasi vapauden tunnetta.
Puhu miehellesi. Kerro unelmistasi ja kysy myös häneltä hänen tulevaisuuden toiveistaan. Parempi aloittaa keskustelu nyt kuin katkeroitua hiljaa.