Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa, joka pohjimmiltaan rakastaa enemmän puolisoaan kuin lapsiaan?
12.06.2015 |
Olenko ainoa, joka pohjimmiltaan rakastaa enemmän puolisoaan kuin lapsiaan?
Pohdin tätä aika usein, mutta en ole uskaltanut enkä tule uskaltamaan puhumaan tästä livenä kellekään. Sinänsä tässä ei ole mitään ongelmaa; rakastan koko perhettäni, enkä kohtele ketään huonosti. Silti kaiken lapsihypetyksen keskellä jään miettimään, että olenko jotenkin huono äiti.
Rakastan kahta lastani (molemmat alle 10), haluan heille turvaa, hellyyttä, hyvän elämän. Silti olen vuosien mittaan joutunut toteamaan, että mieheni on elämäni rakkaus. Voisin kuvitella elämän ilman lapsia, mutta en ilman miestäni. En tiedä ajatteleeko mieheni samoin. Olen kuitenkin varma että hän rakastaa minua ja se riittää. En ole koskaan niin onnellinen kuin silloin, kun vietämme yhteistä aikaa mieheni kanssa.
Jos täältä löytyy yksikin samanlaisesti ajatteleva, niin se helpottaisi mieltäni.
Kommentit (211)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on poika, jota rakastan enemmän kuin ketään miestä koskaan, enemmän kuin edes itseäni. Olen rakastanut tosissani neljä kertaa - siis todella aidosti ja suurin tuntein - mutta nämä kaikki yhteensä eivät vedä vertoja rakkaudelle, jota tunnen poikaani kohtaan. Pojan isä ei ikävä kyllä kuulu näihin suuriin rakkauksiini, mutta siedän elämän hänen kanssaan, koska rakkauteni poikaa kohtaan hyvittää kaiken.
Et ole ainoa, todellakaan. En kuitenkaan tuo mitenkään ilmi, että miestä rakastan enemmän.
Rakkaus puolisoa ja lasta kohtaan ovat kaksi eri rakkauden lajia. Niitä on täysin hedelmätöntä vertailla -eivätkä ne kilpaile määrässä keskenään!!!
Lasta rakastetaan vanhemman rakkaudella. Puolisoa taas eroottiselle/romanttisella/kumppanin rakkaudella. Niin minä teen (ja sekä miestäni että lapsiani rakastan äärettömästi).
Eiköhän tuo ole tervettäkin ajattelua. Joskus joku viisas sanoi, että sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi, mikä tarkoittaa sitä, että he ovat tavallaan vain käymässä ennen kuin liihottavat omille teilleen. Siinä visiitin välissä syntymästä täysi-ikäistymiseen sinä neulot heille ne kuuluisat purjeet, leivot eväät ja annat reittiohjeita, vaikka tuulille et mahda mitään. Tyhjän pesän syndrooma olisi ankea kun lapset lopulta lähtevät pesästä ja jäisi kahdestaan miehesi kanssa, joten päästä itsesi synnistä tuon ajattelutavan kanssa.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 18:12"]
Tuo 'miehet välittää lapsistaan vähemmän kuin naiset' on paskapuhetta. On niitäkin miehiä, varmaan moniakin, mutta ne ei vaan ole erityisen hyviä miehiä eikä niiden kanssa kannata hankkia lapsia. Mun mies rakastaa meidän kersaa täysin, takuulla enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Ja koska mä tunnen samoin, se että se on niin uskomattoman hyvä isä ja mies saa mut rakastamaan sitä vain enemmän vuosi vuodelta. Rakkaus ei ole plus miinus peli. Se kasvaa exponentiaalisesti eikä se lopu kesken.
[/quote]
Et taida tietää mitä exponentiaalinen kasvu tarkoittaa?
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:09"]
Odotamme ensimmäistä lastamme. Tiedän rakastavani tätä lasta, mutta tiedän myös, että rakkaus lapseen ei voi mitenkään ylittää rakkautta mieheeni. Olen miettinyt, olenko kamala äiti kun ajattelen näin. Ihanaa kuulla, etten ole ainut. :) Ja kyllähän hyvä parisuhde on varmasti myös hyvä kasvualusta lapselle, lapsi oppii, miten parisuhteessa arvostetaan toista ja ollaan tukena kaikissa tilanteissa ym.
[/quote]
mistä voit jo tietää? Näet ja koet sen sitten, kun lapsi syntyy.
Olen luullut, että se rakkaus on hieman erilaista lapsia ja miestä kohtaan... Ja nyt, kun mietin, niin en oikeastaan tiedä, onko se pohjimmiltaan erilaista. Kuitenkaan. Minusta rakkaus on ääretön. Minulle ei helppo tietää. Ehkä en halua/osaa verrata.
kun lapset olivat vauvoja, niin itselleni oli selvää, että se äidinrakkaus on ykkönen. Se tunne oli vahva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:37"]
Tarkoitatko AP, että jos miehesi sanoisi, ettei kestä enää elämää lastenne kanssa ja pistää sut valitsemaan, niin olisit valmis jättämään lapset?
Onko AP:n kaltaiset niitä, joiden on eron jälkeen pakko saada uusi puoliso, vaikka lapset joutuis tuuliajolle?
[/quote]
En ole AP, mutta oletko jo tyhmä. Tarkoitus on että eroa ei tule. Ero ei tule koska jos tunnet rakkautta miestäsi kohtaan ja näytät sitä, niin mies ei tartte lähteä hakemaan sitä muualta. Silloin se lapsiarki ei ole niin vaikea kun KAIKKIA huomioidaan.
Jos minun mies lähtisi, niin en haluaisi uutta miestä. Kunnioittaisin mieheni päätöstä lähteä. Koska se on hänen päätös. En tietenkään jättäisi lapsia. Niin kuin sanoin se rakkaus jonka tunnen miestäni kohtaan on hyvin voimakasta ja se että rakastan hänta ja hän minua, tekee meidän perheen onnelliseksi. Mies ei tartte lähteä hakemaan rakkautta muualta, ja meidän perhe pysyy koossa.
Jokainen aikuinen tietää että ero voi tulla, mutta elän tässä hetkessä ja rakastan ja kunnoitan miestäni, niin kun hän rakastaa ja kunnioittaa minua.
Yhdessä kasvatetaan lapsia, mutta ne ovat meidän yhteisiä rakkauden hedelmiä ja he lähtevät jossain vaiheessa pois meidän kodista. Ja toivon että meidän rakkaus jaksaa vielä silloin kukoistaa.
[/quote]
Eiköhän ne lapset lähde heti kun vain on mahdollista. tuo "meidän koti" kohta kuulostaa aika ikävältä, ei ole sitten lapsien koti, he on vaan käymässä teillä.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:27"]Miehen kanssa yhdessä varmasti selviäisimme lapsen menetyksestä. Miehen kuollessa oma suru ja lapsen tukeminen menetettyään isänsä on varmasti vaikeampi yhtälö.
Miehen kanssa jaan elämäni. Lapsesta haluan pitää huolta ja kasvattaa hänet itsenäiseksi, omillaan toimeen tulevaksi aikuiseksi. Jos nyt unohdetaan se rakkaus, niin lähtökohta on että mies pysyy ja lapsi aikanaan lähtee.
Tavoitteena kuitenkin on tehdä ne lapset empaattisen ja aikuisen miehen kanssa. Jolloin molemmat pystyvät ja tahtovat toimia sekä oman itsensä, puolison että lasten parhaaksi. On aikoja, jolloin lapsen tarpeet ohittavat aikuisten tarpeet, mutta nekin ovat vain ohimeneviä kausia.
[/quote]
Tämä on kaiken huippu. Että selviäisi helpommin lapsen kuolemasta kuin miehen. Se ei voi olla niin. Se on väärin edes sanoa noin.
Lähtökohtaisesti on todennäköistä että jompikumpi kuolee. Siis jos ollaan yhdessä vanhaksi saakka. Silloin lapset on vielä toivottavasti elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä helpoimmin asiaa voi mittata vastaamalla kysymykseen SAAT VALITA JOKO MIEHESI TAI LAPSESI, ET MOLEMPIA, KUMMASTA LUOVUT? (El jos valitset miehesi niin kaikki lapsesi kuolevat ja jos lapsesi niin miehesi kuolee).PÄÄTÄ NYT HETI MITEN VALITSET!
Itse pitäisin hengissä lapset, mies saisi kuolla.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:59"]
ap tais kuitenki etsiä kaltaisia, eikä niinkään lapsipalvontaa ja moralisointii ja "minun tapani elää on oikein" harrastavia mammoja...
ap korosti että rakastaa lapsiaan kuitenki
[/quote]
Moralisointi on ihan paikallaan. Tämä ei ole mikään mielipideasia vaan tässä todellakin on oikea ja väärä vastaus.
[/quote]
Ei rakkautta tai rakkauden määrää voi valita tai määrätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi kuvitella sitä että rakastaisin miestä enemmän kuin lapsiani. Lapset ovat meille kummallekin sekä miehelle että minulle tärkeimpiä maailmassa. Omasta kokemuksestani olen huomannut että ero tulee juuri niille jotka laittavat puolison kaiken muun edelle. Sen suurempaa totuutta ei ole kuin että älä koskaan laske elämääsi kenenkään muun varaan vaan elä omaasi. Mä. en voisi rakastaa miestäni jos hän ei rakastaisi ehdottomasti meidän lapsiamme
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:24"]
Hitto kun tekee ihan pahaa tää keskustelu... :( Ei mikään ihme, että lapset voi pahoin :(
[/quote]
Niinpä. Moni näistä näköjään tekisi niin, että jos terroristi pakottaisi valitsemaan ampuuko lapset vai puolison, niin lapset saisivat kuolla. Sairasta. Miten lapsi voi kasvaa terveeksi tuollaisessa ympäristössä?
21, kumpa kaikki olisivat yhtä viisaita kuin sinä, silloin maailma olisi paljon parempi paikka lapsille ja aikuisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 01:27"]
Voi voi... Ja mitä käy sinä päivänä, kun nämä miehiään palvovat naiset kuulevat miehensä pettävän ja jättävän? Ai niin, mutta eihän niin voi käydä koska "minä rakastan miestäni yli kaiken ja mies rakastaa minua ja meillä on täydellinen parisuhde".
[/quote]
Ja nämä ovat niitä "äitejä", jotka kuullessaan lapselta, että puoliso/isä on raiskannut, syyttää LASTA viettelystä tai valehtelusta.
En osaa sanoa enkä oo viel kerenny miettiä kun poikamme on vasta 9kk ikäinen. Ei kai niitä asioita voi keskenään verrata, koska ne tunteet on niin erilaisia keskenään. Mut en mä osaa sanoa että rakastaisin kumpaakaan enemmän, koska rakastan molempia niin paljon etten pysty sanomaan voisinko edes enempää rakastaa :o
Lyhyesti ja ytimekkäästi, olet. Ehkä olisi lapsillesi ollut parempi ettet olisi heidän äitinsä. Jo ajatusmaailmasi, että sinun pitää arvottaa kumpaa rakastat enemmän, on väärä. Minä rakastan lapsiani ja miestäni kaikkia yhtäpaljon, eikä rakkauteni miestäni kohtaan vähennä rakkauttani lapsiani kohtaan mitenkään, tai toisinpäin. Olen ollut naimisissa rakastamani miehen kanssa vähän alle 30v ja lapsia on ollut 4, suurin osa jo aikuisia. Rakkaus lapsia kohtaan on erilaista kuin miestä kohtaan, mutta kaikkia voi silti rakastaa yhtä paljon. En voisi kuvitella elämääni ilman lapsiani, en myöskään miestäni. Me olemme tiivis yksikkö joka on pitänyt yhtä, ja vuosien myötä vain kasvanut vävyjen ja miniä ehdokkaiden myötä. Pelkäänpä, että sinulla ei tule käymään samoin, lapsesi aistivat asenteesi, toivoitpa sitä tai et.
Englannin edesmennyt kuningatar Victoria rakasti miestään enemmän kuin lapsiaan. Lapset sai siitä rankasti kärsiä. Just tuli dokkari. Et ansaitse lapsias.
Itse en ajattele kumpaa rakastan enemmän koska rakkauteni on niin erilaista.
Rakastan äitiäni ja hän on minulle tärkeä. Mutta ei niin tärkeä että näkisin häntä joka päivä.
Rakastan lastani(10kk) ja hän on minulle tärkeä ja haluan antaa hänelle kaikki avaimet ihanaan tulevaisuuteen. Mutta en halua loppu elämääni viettää joka päivä hänen kanssaan.
Mieheni. Rakastan häntä ja haluan olla hänen lähellään joka päivä( en koko päivää). Hänelle voin kertoa asioita joista en voi äidilleni tai lapselleni sanoa.
Kaikki rakastan yhtä paljon mutta eri tavalla!
Rakkaus lapseen on "itsestäänselvyys", miehen ei. Mies voi aikuisena, sinusta irtaimena yksilönä, päättää itse elämästään. Odottakaapa vaan kun lapsenne sairastuu vakavasti, silloin viimeistään se kuviteltu "vähempirakkaus" kaivautuu esiin ja asetelma ei enää ikinä ole samoin. Harmi etteivät ihmiset löydä rakkautta lapsiaan kohtaan elämässä olevien muiden paineiden vuoksi.
Alue: Aihe vapaa
Voi voi... Ja mitä käy sinä päivänä, kun nämä miehiään palvovat naiset kuulevat miehensä pettävän ja jättävän? Ai niin, mutta eihän niin voi käydä koska "minä rakastan miestäni yli kaiken ja mies rakastaa minua ja meillä on täydellinen parisuhde".