Olenko ainoa, joka pohjimmiltaan rakastaa enemmän puolisoaan kuin lapsiaan?

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:15"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 12:47"] Mies on elämäni rakkaus, mutta en ole niin naivi ettenkö voisi kuvitella elämää myös jonkun toisen miehen kanssa. Lapsen kuolemasta en sen sijaan koskaan toipuisi, vaikka toki miehenkin kuolema olisi kamala asia. Mies on kuitenkin korvattavissa, lapsi ei.   t: 18v yhdessä, neljä lasta [/quote] Lapsia saa aina lisää. [/quote] Niin saa uuden miehenkin.

[/quote]

Jos nyt saivarrellaan, kummankaan saaminen ei ole itsestäänselvyys.

Voi hyvinkin olla oidipuskompleksi, mutta jokainen voi miettiä kompleksin alkuperäistä syytä. Siskoni on kaltaiseni kun taas veljeni ovat pitkissä rakastavissa suhteissa joissa lapset ovat ykkösiä.

Lapsi on ykkönen.

Voin muuten kertoa teille puolisoitanne palvoville, että lapsen paras ei todellakaan ole se, kun näkee jo lapsena kuinka ripustautunut äiti on isään. Kun äidin rakkaus isään on niin rajua ja kiinnittynyttä, että kaikki muu jää sen taakse, jopa lapset. Kyllä sen huomaa teistä sekopäistä vaikka yritätte esittää tasapainoista perheenäitiä...

Jos talo palaisi ja pitäisi valita kumman pelastaisin, lapsen vai miehen - pelastaisin lapsen.
Jos mies pettäisi luottamuksen, en voisi antaa anteeksi, mutta jos lapseni pettäisi luottamuksen sydän särkyisi, mutta kykenisin antamaan anteeksi.
Eli tavallaan rakastan lapsia enemmän kuin miestäni, mutta se ei tarkoita että että rakastan miestäni vähemmän... Joo, saivartelu, mutta niin on koko tää keskustelu...

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:44"]Osa vanhemmista todellakin laittaa rakkauselämänsä lasten edelle ihan käytännön valinnoin. Joillakin jopa jatkuvasti vaihtuvat puolisot ovat joka kerta lapsia tärkeämpiä ja aina huumaannutaan uudesta rakkaudesta niin että lapset jäävät toisarvoisiksi. Jotkut antavat puolisonsa kohdella lapsia huonosti, koska tämä puoliso on aina ykkössijalla vaikka lapset kärsisivät. Puolison tekoja lapsia kohtaan jopa peitellään. Joskus vanhemmat laitetaan ihan oikeasti valitsemaan lastensa ja puolisonsa välillä. Vanhemmalle kerrotaan että lapsille vahingollisesta puolisosta on muutettava erilleen tai muuten lapset huostaanotetaan. Aina on niitä vanhempia jotka valitsevat siltikin sen puolisonsa.   Ensimmäisessä kirjoituksessa pisti silmään, että kirjoittaja voisi elää ilman lapsiaan, mutta ei ilman miestään. Ihan todellako? Jos tulisi valinta jossa pitäisi luopua toisesta, niin ihan todellako tämäkin kirjoittaja valitsisi miehensä. Jos jossakin tilanteessa olisi mielummin luopumassa lapsestaan joko niin että lapsi annetaan pois tai jopa hänen henkensä jätettäisiin pelastamatta, koska puolison läsnäolo tai hengen arvo katsottaisiin itselle tarpeellisemmaksi, niin ei ole kyllä vanhemman titteliä ansainnut. Tällaisissa tilanteissa lastaan rakastava vanhempi tekee valintansa aina lapsen hyväksi. Muuten olen sitä mieltä ettei erilaisia rakkauksia voi verrata. Käytännön valinnat tulee kuitenkin tehdä niin, että lapsen etu ja hyvinvointi asetetaan aina kaiken muun edelle. Lapset ovat täysin vanhempiensa armoilla ja heistä riippuvaisia, mutta aikuisten ihmisten tulee pärjätä myös omillaan, jos tilanne niin vaatii. [/quote] Todella hyvin sanottu!

[/quote]

Onhan näitä tapauksia paljon, missä vaimo tajuaa miehen käyttävän lapsia seksuaalisesti hyväkseen, mutta ei lähde pois, koska rakastaa miestään niin paljon ja sulkee siksi silmät lapsien kärsimyksiltä.

Tai mies juo ja on väkivaltainen tai muuten ahdistava lapsille. Erittäin monet naiset jäävät silti miehen luo, vaikka lasten elämä menee pilalle, koska rakastaa miestään niin paljon.

Joten ei ap ole mitenkään erikoisuus

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:39"]Minä helpotan mieltäsi :-). Rakastan tietysti lapsiani, tekisin mitä tahansa heidän vuokseen, mutta rakkauteni mieheeni on jotain aivan toista. Lapsia rakastan koska he ovat minusta ja miehestäni alkunsa saaneet, biologian ja luonnonlakien vuoksi heitä on pakko rakastaa. Mutta miestäni rakastan hänen itsensä takia, hänen luonteensa, sielunsa ja olemuksensa vuoksi. Koska hän on rakastettava ja upea ihminen, en ole koskaan tavannut toista hänen kaltaistaan.

Rakkaus lapsiini on sama kuin rakkaus vanhempiini, vakio. He kuuluvat minulle ja ovat osa minua. Ihmisinä he eivät välttämättä olisi sellaisia, että rakastaisin heitä jos he eivät olisi läheisiä sukulaisia.
[/quote]Ok, tajusin juuri että en kuulu mieheni kanssa yhteen. En ole koskaan voinut edes ajatella tuon suuntaisesti. Etsin uuden miehen.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:15"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 12:47"]

Mies on elämäni rakkaus, mutta en ole niin naivi ettenkö voisi kuvitella elämää myös jonkun toisen miehen kanssa. Lapsen kuolemasta en sen sijaan koskaan toipuisi, vaikka toki miehenkin kuolema olisi kamala asia. Mies on kuitenkin korvattavissa, lapsi ei.

t: 18v yhdessä, neljä lasta

[/quote]

Lapsia saa aina lisää.
[/quote]Miehiä riittää, oma lapsi on oma lapsi.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:15"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 12:47"]

Mies on elämäni rakkaus, mutta en ole niin naivi ettenkö voisi kuvitella elämää myös jonkun toisen miehen kanssa. Lapsen kuolemasta en sen sijaan koskaan toipuisi, vaikka toki miehenkin kuolema olisi kamala asia. Mies on kuitenkin korvattavissa, lapsi ei.

t: 18v yhdessä, neljä lasta

[/quote]

Lapsia saa aina lisää.

[/quote]hyi helvetti, toivottavasti sulla ei ole yhtään lasta, etkä niitä ikinä aio tehdä!!! Olet sairas ihminen!

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:27"]

Miehen kanssa yhdessä varmasti selviäisimme lapsen menetyksestä. Miehen kuollessa oma suru ja lapsen tukeminen menetettyään isänsä on varmasti vaikeampi yhtälö.

Miehen kanssa jaan elämäni. Lapsesta haluan pitää huolta ja kasvattaa hänet itsenäiseksi, omillaan toimeen tulevaksi aikuiseksi. Jos nyt unohdetaan se rakkaus, niin lähtökohta on että mies pysyy ja lapsi aikanaan lähtee.

Tavoitteena kuitenkin on tehdä ne lapset empaattisen ja aikuisen miehen kanssa. Jolloin molemmat pystyvät ja tahtovat toimia sekä oman itsensä, puolison että lasten parhaaksi. On aikoja, jolloin lapsen tarpeet ohittavat aikuisten tarpeet, mutta nekin ovat vain ohimeneviä kausia.

[/quote]

Juuri näin. Lapsen kuolemasta aina selviää, mutta miehen kuolemasta en voisi koskaan kuvitella selviäväni

[/quote]vittu sä olet sekaisin ja sairas! Miehiä tulee ja menee, lapsi on sun omaa verta ja lihaa! 

Miksi lapsen pitäisi olla puolisoa tärkeämpi?

Tuo 'miehet välittää lapsistaan vähemmän kuin naiset' on paskapuhetta. On niitäkin miehiä, varmaan moniakin, mutta ne ei vaan ole erityisen hyviä miehiä eikä niiden kanssa kannata hankkia lapsia.
Mun mies rakastaa meidän kersaa täysin, takuulla enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Ja koska mä tunnen samoin, se että se on niin uskomattoman hyvä isä ja mies saa mut rakastamaan sitä vain enemmän vuosi vuodelta.
Rakkaus ei ole plus miinus peli. Se kasvaa exponentiaalisesti eikä se lopu kesken.

Moraalia ja tunteita ei kannata sekoittaa. Totta kai puolisoon tuntee erilaista rakkautta kuin lapsiin. Puolison kanssa on yhteinen historia, kenties raskaita hankaluuksi jotka on yhdessä selvitetty. Varmasti hyvinkin monilla on samanlaisia ajatuksia kuin ap:lla; tunteet puolisoon ovat vahvempia kuin tunteet lasta kohtaan, koska kyseessä romanttinen rakkaussuhde.

Se ei silti tarkoita, että ihminen mielessään laittaa puolison lasten edelle. Lapset ovat puolustuskyvyttömiä ja herkkiä ihmisiä, joita vanhempi rakastaa ja joihin vanhempi on sitoutunut erillä tavalla kuin puolisoonsa. Vanhemmalla on moraalinen velvollisuus lasta kohtaan, ja siitä kiinni pitäminen ei monillakaan ole kiinni siitä miten kokee puolisonsa, vaan ihan vain siitä kuinka itsekäs on. En usko että ap, tai moni muukaan, hylkäisi lapsensa jos puoliso näin käskisi/muuttuisi väkivaltaiseksi/jne. Koska lapsia kohtaan on sitouduttu ihan eri tavalla, ja lapset eivät voi pitää huolta yksin itsestään. Silti joku ihminen voi ihan oikeasti tuntea vahvempaa rakkauden tunnetta puolisoa kohtaan, ja silti laittaa lapsensa etusijalle kun kyseessä on lasten hyvinvointi.

Sitten on toki niitäkin, joille se rakkauden huuma haetaan lasten kustannuksella. Otetaan elämään juoppoja miehiä jne. Mutta ei sitä voi verrata ap:n kertomaan asiaan. Siinä on kyse siitä, että kuvitellaan että itse ansaitaan enemmän sitä rakkauden huumaa kuin lapset turvaansa. Ap:n tilanteessa kyse on yksinkertaisesti siitä, että koetaan puolisoon erilainen läheisyys ja vahvempi rakkaus kuin omiin lapsiin. Se voi kuulostaa kylmältä ja julmalta, mutta tosiasiassa siitä on vielä hyvin pitkä matka kylmiin ja julmiin tekoihin, kuten oman lapsen henkiseen hylkäämiseen.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:15"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 12:47"]

Mies on elämäni rakkaus, mutta en ole niin naivi ettenkö voisi kuvitella elämää myös jonkun toisen miehen kanssa. Lapsen kuolemasta en sen sijaan koskaan toipuisi, vaikka toki miehenkin kuolema olisi kamala asia. Mies on kuitenkin korvattavissa, lapsi ei.

t: 18v yhdessä, neljä lasta

[/quote]

Lapsia saa aina lisää.

[/quote] Ai aina? Olen jo 46v...

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 18:12"]

Tuo 'miehet välittää lapsistaan vähemmän kuin naiset' on paskapuhetta. On niitäkin miehiä, varmaan moniakin, mutta ne ei vaan ole erityisen hyviä miehiä eikä niiden kanssa kannata hankkia lapsia. Mun mies rakastaa meidän kersaa täysin, takuulla enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Ja koska mä tunnen samoin, se että se on niin uskomattoman hyvä isä ja mies saa mut rakastamaan sitä vain enemmän vuosi vuodelta. Rakkaus ei ole plus miinus peli. Se kasvaa exponentiaalisesti eikä se lopu kesken.

[/quote] Miehesi on niitä poikkeuksia.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:46"]Ei tässä ole mitään ihmeellistä. Jos minulla olisi lapsia, rakastaisin silti vaimoani enemmän kuin heitä.
[/quote]
Älä ihmeessä tee koskaan lapsia.

Jestas että on oksettava puheenaihe!!!Eikö vois lopettaa?Täysin luonnotonta rakastaa jotakuta enemmän kuin omia jälkeläisiään.Ootte vikasia!

"Ihminen ei voi rakentaa elämää toisen varaan. Paitsi lapsena vanhempien varaan"

Väärin - kyseessä ei ole toisen ihmisen varaan rakentaminen, vaan parisuhteen ja yhteyden varaan rakentaminen eli yhteisen elämän rakentaminen. Ei tietenkään toisen IHMISEN varaan, mutta kaksi aikuista ihmistä rakentaa yhteisen elämän. Lapsi taas ei rakenna mitään kenenkään varaan, on vain.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 10:21"]

Nää naiset jotka vannovat rakastavansa miestään enemmän- mistä tiedätte toisen ajatukset 100% varmaksi, haittaako teitä se, jos miehenne ei rakastaisikaan yhtä paljon teitä? Entä jos miehenne rakastaakin enemmän lapsia kuin teitä? Mitä jos miehenne rakastuu toiseen naiseen ja lähtee? Vai oletteko muka satavarmoja ettei näin voi käydä? Todella naiivia jos näin kuvittelette. Onko elämänne silloin pilalla jos joudutte jäämään lastenne kanssa yksin? Totuus on että nykypäivänä eroja on niin paljon, miehiä tulee ja menee että mikään muu ei ole yhtä varmaa- kuin että lapsen rakkaus vanhempaa kohtaan pysyy niin myötä- kuin vastoinkäymisessä.

[/quote]

Kysyin mieheltä kumpaa rakastaa enemmän, vastaus oli sinua. Eli mieheni rakastaa minua enemmän. Keskusteltiin pitkään asiasta, ja mieheni kommentit olivat: sinut valitsin, sinun kansas haluaan elää, sinun kanssa jakaan makuhuoneen ja sinulle kerron kaiken. Meidän yhteisiä lapsia rakastan myös älyttömästi, mutta ne ovat tullut sinusta. Ja koska annoit minulle rakkauden, perheen ja lapset rakastan sinua enemmän.

Minusta ei kuulostaa mitenkään oudolta. Sinun ja miehesi rakkaudestahan lapsenne ovat alkunsa saaneet, eli he ovat niitä rakkauden hedelmiä. :) Minulla on sellainen tunne, että perheiden ongelmat johtuvat usein nimenomaan siitä, että vanhempien suhde pääsee väljähtämään, ei niinkään siitä, ettei lapsia rakastettaisi tarpeeksi. Vanhempien kannattaa panostaa suhteeseensa, koska se on lasten kasvualusta. Lapsetkin siis hyötyvät, kun vanhemmat rakastavat toisiaan ja toimivat toistensa parhaaksi.

Kyllä on ihmeellistä että noin moni rakastaa miestä enemmän kuin lastaan...