Olenko ainoa, joka pohjimmiltaan rakastaa enemmän puolisoaan kuin lapsiaan?

Miksi kommenttini oli hämmentävä? Isän merkitys tyttären itsetunnon kehitykseen on yleisesti tunnettu tosiasia. Toisaalta en tunne että itsetuntoni olisi rikki. Olen koulutettu, menestynyt ja työelämässä arvostettu asiantuntija. Salaa sisimmässäni en vain usko että mies kykenisi minua rakastamaan enkä ole itsekään ketään todella rakastanut. Olen ollut kahdessa noin 10 vuotta kestäneessä suhteessa jotka ovat loppuneet kun miehet ovat heittäytyneet liian hankaliksi ja vaativiksi. Molemmat miehet tosin edelleen soittelevat perään ja vannovat että olin heidän elämänsä rakkaus ja mokasivat kun menettivät minut. En tosin usko että he rakastivat vaan tyydytin jonkun tarpeen heidän elämässään paremmin kuin muut.

Toivottavasti kuitenkin te vanhemmat, jotka ajattelette että puolisonne on elämänne suurin rakkaus, mietitte mitä tämä rakkaus voi tehdä lapsillenne.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:04"]Minusta noita kahta asiaa ei voi verrata toisiinsa. Ainakin oma rakkauteni puolisoani kohtaan on aivan erilaista kuin rakkauteni lapsiani kohtaan.
[/quote] Samaa mieltä. Tarvisiko tällaista edes miettiä...

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 13:55"]

Juurikin se, että rakastaa lapsiaan enemmän kuin mitään muuta saa pyrkimään sitä tavoitetta kohti, että huonompikin avioliitto koitetaan korjata. Ja lasten koti pysyy ehjänä.

[/quote]

Juurikin se, että rakastaa puolisoaan eniten maailmassa, takaa sen, ettei tarvitse korjailla huonoja avioliittoja ja parisuhteita, ja lasten koti pysyy automaattisesti ehjänä. Silloinhan ne parisuhteet voi huonosti, jos lapset kohotetaan korkeampaan asemaan kuin puolisoiden keskinäinen liitto.

Sinä joka alapeukutat jokaisen kirjoituksen jossa kerrotaan että rakastamme miestä enemmän, oletko eronnut vai suunnitteletko eroa?

Luulisin että onnellisemmat perheet ovat ne jotka aidosti rakastaa toisiaan ja kohtelevat toisia kunnioittaen. Ottaa toisia huomioon myöskin lapsen syntymän myöden. Pari suhde muuttuu ajan kanssa, mutta jos on rakkautta niin perhe pysyy yhdessä. Eikö se ole lapsille paras asia. Ei se että mies lähtee nuoremman mukaan koska rakkaus kuoli, kun lapsi tuli tärkeämmäksi kuin se parisuhde josta syntyi se lapsi?

Tarkoitatko AP, että jos miehesi sanoisi, ettei kestä enää elämää lastenne kanssa ja pistää sut valitsemaan, niin olisit valmis jättämään lapset?

Onko AP:n kaltaiset niitä, joiden on eron jälkeen pakko saada uusi puoliso, vaikka lapset joutuis tuuliajolle?

68: Miksi se että rakastaisit lapsiasi yli kaiken tuntuu sinulle tarkoittavan ettei rakkautta riitä enää miehellesi? Sen hetken kun lapset asuvat kotona, heidän pitäisi olla ykkösiä. Miehelle kyllä riittää huomiota ja rakkautta (samalla lailla kun lapsille riittää huomiota ja rakkautta nyt kun miehesi on ykkönen). Kun lapset lentävät pesästä terveellä itsetunnolla varustettuna, sinulla on loppuelämäsi aikaa pitää miestäsi ykkösenä. Miksi lapsesi eivät ansaitse ykköspaikkaa sydämestäsi edes hetkeksi elämästäsi?

Osa vanhemmista todellakin laittaa rakkauselämänsä lasten edelle ihan käytännön valinnoin. Joillakin jopa jatkuvasti vaihtuvat puolisot ovat joka kerta lapsia tärkeämpiä ja aina huumaannutaan uudesta rakkaudesta niin että lapset jäävät toisarvoisiksi. Jotkut antavat puolisonsa kohdella lapsia huonosti, koska tämä puoliso on aina ykkössijalla vaikka lapset kärsisivät. Puolison tekoja lapsia kohtaan jopa peitellään. Joskus vanhemmat laitetaan ihan oikeasti valitsemaan lastensa ja puolisonsa välillä. Vanhemmalle kerrotaan että lapsille vahingollisesta puolisosta on muutettava erilleen tai muuten lapset huostaanotetaan. Aina on niitä vanhempia jotka valitsevat siltikin sen puolisonsa.  

Ensimmäisessä kirjoituksessa pisti silmään, että kirjoittaja voisi elää ilman lapsiaan, mutta ei ilman miestään. Ihan todellako? Jos tulisi valinta jossa pitäisi luopua toisesta, niin ihan todellako tämäkin kirjoittaja valitsisi miehensä. Jos jossakin tilanteessa olisi mielummin luopumassa lapsestaan joko niin että lapsi annetaan pois tai jopa hänen henkensä jätettäisiin pelastamatta, koska puolison läsnäolo tai hengen arvo katsottaisiin itselle tarpeellisemmaksi, niin ei ole kyllä vanhemman titteliä ansainnut. Tällaisissa tilanteissa lastaan rakastava vanhempi tekee valintansa aina lapsen hyväksi.

Muuten olen sitä mieltä ettei erilaisia rakkauksia voi verrata. Käytännön valinnat tulee kuitenkin tehdä niin, että lapsen etu ja hyvinvointi asetetaan aina kaiken muun edelle. Lapset ovat täysin vanhempiensa armoilla ja heistä riippuvaisia, mutta aikuisten ihmisten tulee pärjätä myös omillaan, jos tilanne niin vaatii.

En osaa sanoa rakastavani kumpaakaan enempää. Rakastan molempia yhtä paljon, mutta eri tavoilla.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:37"]

Tarkoitatko AP, että jos miehesi sanoisi, ettei kestä enää elämää lastenne kanssa ja pistää sut valitsemaan, niin olisit valmis jättämään lapset?

Onko AP:n kaltaiset niitä, joiden on eron jälkeen pakko saada uusi puoliso, vaikka lapset joutuis tuuliajolle?

[/quote]

En ole AP, mutta oletko jo tyhmä. Tarkoitus on että eroa ei tule. Ero ei tule koska jos tunnet rakkautta miestäsi kohtaan ja näytät sitä, niin mies ei tartte lähteä hakemaan sitä muualta. Silloin se lapsiarki ei ole niin vaikea kun KAIKKIA huomioidaan.

Jos minun mies lähtisi, niin en haluaisi uutta miestä. Kunnioittaisin mieheni päätöstä lähteä. Koska se on hänen päätös. En tietenkään jättäisi lapsia. Niin kuin sanoin se rakkaus jonka tunnen miestäni kohtaan on hyvin voimakasta ja se että rakastan hänta ja hän minua, tekee meidän perheen onnelliseksi. Mies ei tartte lähteä hakemaan rakkautta muualta, ja meidän perhe pysyy koossa.

Jokainen aikuinen tietää että ero voi tulla, mutta elän tässä hetkessä ja rakastan ja kunnoitan miestäni, niin kun hän rakastaa ja kunnioittaa minua.

Yhdessä kasvatetaan lapsia, mutta ne ovat meidän yhteisiä rakkauden hedelmiä ja he lähtevät jossain vaiheessa pois meidän kodista. Ja toivon että meidän rakkaus jaksaa vielä silloin kukoistaa.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:43"]

68: Miksi se että rakastaisit lapsiasi yli kaiken tuntuu sinulle tarkoittavan ettei rakkautta riitä enää miehellesi? Sen hetken kun lapset asuvat kotona, heidän pitäisi olla ykkösiä. Miehelle kyllä riittää huomiota ja rakkautta (samalla lailla kun lapsille riittää huomiota ja rakkautta nyt kun miehesi on ykkönen). Kun lapset lentävät pesästä terveellä itsetunnolla varustettuna, sinulla on loppuelämäsi aikaa pitää miestäsi ykkösenä. Miksi lapsesi eivät ansaitse ykköspaikkaa sydämestäsi edes hetkeksi elämästäsi?

[/quote]

Ehkä ansaitsisivatkin, mutta sitä asiaa minä en pysty päättämään. Vai pystytkö sinä määräämään rakkautesi määrän? En minä suunnitellut tätä, niin vain on, että mies on rakkauteni ehdoton ykkönen. Yhtä voimakasta rakkautta en tunne lapsiani kohtaan, mutta se ei tarkoita, että rakastaisin heitä vähän, tai että olisin huono äiti. Päinvastoin, olemme oikein hyvät vanhemmat, koska keskinäisen rakkautemme ansioista olemme voimakas yksikkö, ja pidämme yhdessä huolen lapsistamme ja kodistamme.

Osa täällä käsittää rakkauden puolisoa kohtaan olevan jotenkin laiminlyönti tai vastuuttomuutta omaa lasta kohtaan. Kuitenkin ideaali perhe on sellainen, missä vanhemmat rakastavat toisiaan hautaan asti ja yhdessä rakastavat ja vaalivat lapsiaan, jotka lähettävät tasapainoisina nuorina aikuisina maailmalle elämään omaa elämäänsä. 

Äidin (en ole koskaan kuullut vastaavasta isästä) ripustautuminen lapseen ei ole terveellistä lapsen kehitykselle. Ja toki vahingollista on sekin, että otetaan uusperhekuvioita jne. lapsien hyvinvoinnin kustannuksella. Oikeastaan itse katsoisin, että vanhempi voi vastata rakkautensa puolisoon ylittävän rakkauden lapseen vain silloin kun kyseessä on lapsen oma vanhempi tai uusi puoliso vain siinä tapauksessa että oikea vanhempi on kuollut ja uusi puoliso ottaa lapsen siipiensä suojaan kuin oman lapsensa. 

Niin minunkin vanhempani rakastivat toisiaan ja parisuhde oli hyvä. Lapsista huolehdittiin hyvin ja syliteltiin ja suukoteltiin. Silti se että isäni piti äitiäni ykkösenä ennen lapsia jätti minuun jäljen. 65

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:58"]

Osa täällä käsittää rakkauden puolisoa kohtaan olevan jotenkin laiminlyönti tai vastuuttomuutta omaa lasta kohtaan. Kuitenkin ideaali perhe on sellainen, missä vanhemmat rakastavat toisiaan hautaan asti ja yhdessä rakastavat ja vaalivat lapsiaan, jotka lähettävät tasapainoisina nuorina aikuisina maailmalle elämään omaa elämäänsä. 

Äidin (en ole koskaan kuullut vastaavasta isästä) ripustautuminen lapseen ei ole terveellistä lapsen kehitykselle. Ja toki vahingollista on sekin, että otetaan uusperhekuvioita jne. lapsien hyvinvoinnin kustannuksella. Oikeastaan itse katsoisin, että vanhempi voi vastata rakkautensa puolisoon ylittävän rakkauden lapseen vain silloin kun kyseessä on lapsen oma vanhempi tai uusi puoliso vain siinä tapauksessa että oikea vanhempi on kuollut ja uusi puoliso ottaa lapsen siipiensä suojaan kuin oman lapsensa. 

[/quote]

Myöskään ripustautuva rakkaus puolisoon ei ole terveellistä ja tällainen rakkaus on nimenomaan myös laiminlyönti lapsia kohtaan. Tasapainoinen rakkaus puolisoon ja se että lasten hyvinvointi asetetaan aina etusijalle on hyvä pohja perhe-elämälle. 

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:42"]

Olen mies ja ajattelen samoin. Olimme yhdessä 13 vuotta ennen lasta. Siinä ehti suhteessa tapahtua yhtä sun toista, mikä lähensi meitä. Eli pystyisin kuvittelemaan elämän mainiosti ilman lasta.

[/quote]

Minä myös miehenä pystyn helpottamaan ap.n elämää. Rakastan puolisoani enemmän, kuin lapsiamme ja voisin aivan hyvin elää, vaikka lapsia ei olisi.

Omat vanhempani rakastavat meitä lapsia enemmän kuin toisiaan. Mieheni vanhemmat taas toisiaan.

Tämä on jännä huomata. Silti kaikki perheenjäsenet rakastava toisiaan. Onneksi rakkautta on rajaton määrä eikä sitä voi ammentaa loppuun.

Rakastan lapsiani enemmän kuin miestä. Mutta heitäkin hieman eri tavalla. Todella hankala selittää.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:27"]

Miehen kanssa yhdessä varmasti selviäisimme lapsen menetyksestä. Miehen kuollessa oma suru ja lapsen tukeminen menetettyään isänsä on varmasti vaikeampi yhtälö.

Miehen kanssa jaan elämäni. Lapsesta haluan pitää huolta ja kasvattaa hänet itsenäiseksi, omillaan toimeen tulevaksi aikuiseksi. Jos nyt unohdetaan se rakkaus, niin lähtökohta on että mies pysyy ja lapsi aikanaan lähtee.

Tavoitteena kuitenkin on tehdä ne lapset empaattisen ja aikuisen miehen kanssa. Jolloin molemmat pystyvät ja tahtovat toimia sekä oman itsensä, puolison että lasten parhaaksi. On aikoja, jolloin lapsen tarpeet ohittavat aikuisten tarpeet, mutta nekin ovat vain ohimeneviä kausia.

[/quote]

Juuri näin. Lapsen kuolemasta aina selviää, mutta miehen kuolemasta en voisi koskaan kuvitella selviäväni

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 12:47"]

Mies on elämäni rakkaus, mutta en ole niin naivi ettenkö voisi kuvitella elämää myös jonkun toisen miehen kanssa. Lapsen kuolemasta en sen sijaan koskaan toipuisi, vaikka toki miehenkin kuolema olisi kamala asia. Mies on kuitenkin korvattavissa, lapsi ei.

t: 18v yhdessä, neljä lasta

[/quote]

Lapsia saa aina lisää.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:07"]

Niin minunkin vanhempani rakastivat toisiaan ja parisuhde oli hyvä. Lapsista huolehdittiin hyvin ja syliteltiin ja suukoteltiin. Silti se että isäni piti äitiäni ykkösenä ennen lapsia jätti minuun jäljen. 65[/quote]

Ohis: Kannattaisi konsultoida kallonkutistajaa. Kuulostaa joltain päälle jääneeltä oipiduskompleksilta.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:44"]Osa vanhemmista todellakin laittaa rakkauselämänsä lasten edelle ihan käytännön valinnoin. Joillakin jopa jatkuvasti vaihtuvat puolisot ovat joka kerta lapsia tärkeämpiä ja aina huumaannutaan uudesta rakkaudesta niin että lapset jäävät toisarvoisiksi. Jotkut antavat puolisonsa kohdella lapsia huonosti, koska tämä puoliso on aina ykkössijalla vaikka lapset kärsisivät. Puolison tekoja lapsia kohtaan jopa peitellään. Joskus vanhemmat laitetaan ihan oikeasti valitsemaan lastensa ja puolisonsa välillä. Vanhemmalle kerrotaan että lapsille vahingollisesta puolisosta on muutettava erilleen tai muuten lapset huostaanotetaan. Aina on niitä vanhempia jotka valitsevat siltikin sen puolisonsa.  

Ensimmäisessä kirjoituksessa pisti silmään, että kirjoittaja voisi elää ilman lapsiaan, mutta ei ilman miestään. Ihan todellako? Jos tulisi valinta jossa pitäisi luopua toisesta, niin ihan todellako tämäkin kirjoittaja valitsisi miehensä. Jos jossakin tilanteessa olisi mielummin luopumassa lapsestaan joko niin että lapsi annetaan pois tai jopa hänen henkensä jätettäisiin pelastamatta, koska puolison läsnäolo tai hengen arvo katsottaisiin itselle tarpeellisemmaksi, niin ei ole kyllä vanhemman titteliä ansainnut. Tällaisissa tilanteissa lastaan rakastava vanhempi tekee valintansa aina lapsen hyväksi.

Muuten olen sitä mieltä ettei erilaisia rakkauksia voi verrata. Käytännön valinnat tulee kuitenkin tehdä niin, että lapsen etu ja hyvinvointi asetetaan aina kaiken muun edelle. Lapset ovat täysin vanhempiensa armoilla ja heistä riippuvaisia, mutta aikuisten ihmisten tulee pärjätä myös omillaan, jos tilanne niin vaatii.
[/quote]

Todella hyvin sanottu!

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:15"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 12:47"]

Mies on elämäni rakkaus, mutta en ole niin naivi ettenkö voisi kuvitella elämää myös jonkun toisen miehen kanssa. Lapsen kuolemasta en sen sijaan koskaan toipuisi, vaikka toki miehenkin kuolema olisi kamala asia. Mies on kuitenkin korvattavissa, lapsi ei.

t: 18v yhdessä, neljä lasta

[/quote]

Lapsia saa aina lisää.
[/quote]

Niin saa uuden miehenkin.