Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa, joka pohjimmiltaan rakastaa enemmän puolisoaan kuin lapsiaan?
12.06.2015 |
Olenko ainoa, joka pohjimmiltaan rakastaa enemmän puolisoaan kuin lapsiaan?
Pohdin tätä aika usein, mutta en ole uskaltanut enkä tule uskaltamaan puhumaan tästä livenä kellekään. Sinänsä tässä ei ole mitään ongelmaa; rakastan koko perhettäni, enkä kohtele ketään huonosti. Silti kaiken lapsihypetyksen keskellä jään miettimään, että olenko jotenkin huono äiti.
Rakastan kahta lastani (molemmat alle 10), haluan heille turvaa, hellyyttä, hyvän elämän. Silti olen vuosien mittaan joutunut toteamaan, että mieheni on elämäni rakkaus. Voisin kuvitella elämän ilman lapsia, mutta en ilman miestäni. En tiedä ajatteleeko mieheni samoin. Olen kuitenkin varma että hän rakastaa minua ja se riittää. En ole koskaan niin onnellinen kuin silloin, kun vietämme yhteistä aikaa mieheni kanssa.
Jos täältä löytyy yksikin samanlaisesti ajatteleva, niin se helpottaisi mieltäni.
Kommentit (211)
Mun mielestä tuo on se, miten asioiden pitäisi olla. Valitettavasti itsellä asiat ei ole noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saimme kauan odotetun ja toivotun lapsen, ihanan ja terveen, yleistyytyväisen kauniin suvunjatkeen. Rakastan häntä, enkä antaisi pois.
Vaan ei tullut synnärillä rakkaudentäyteläistä wau-omg-maailma mullistui -momenttia. Ei siellä, eikä sen jälkeen. Ei kummallekaan mitään järisyttävää "nyt tiedän mikä elämässä on tärkeintä" hekumaa .
Arki ja elämä toki muokkaantui perheelle ja lapselle sopivaksi kaikin puolin, nautimme suunnattomasti vanhemmuuden kokemuksesta kaikkinensa!
Vaan niin, rakastan miestäni enemmän kuin lastani. Ja eri tavalla myös. Silti, enemmän.
Rakkaus on tietty erilaista lapsia ja puolisoa kohtaan. Mikään ei mene lasten edelle, heidän vuokseen tekisin mitä tahansa, mutta en mieheni.
Ennen lapsia ja vielä vauva-aikana en voinut kuvitellakaan että lapset menisivät mieheni, elämäni rakkauden edelle.
Kyllä jotkut tuntee näin, mutta se taitaa olla harvinaisempaa kuin toisinpäin, että lapset ovat sydämen ykkönen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli naisille seksi on tarkempi kuin omat lapset..
No ei ap sanonut ihan näinkään.
Kirjailija Ayelet Waldman kirjoitti tästä joskus jossain esseekirjassan. Jotkut aidosti rakastavat puolisoaan enemmän kuin lapsiaan, mutta on vähän tabu sanoa se ääneen.
Luulen että olet. Mulle on itsestäänselvyys, että
lapset tulee aina ennen puolisoa. Jopa lapsenlapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuimme aiemmin suht turvattomassa maassa ja jo silloin mieheni pyysi, että jos jotakin tapahtuu, niin pelastan itseni ja lapset. Miehelläni on hyvät tulot, kansainvälinen ura ja luonteeltaan hän on rakastava ja vastuuntuntoinen, joten hän pystyisi tarjoamaan hyvän elämän lapsille ilman muakin. Ja eiköhän maailmalta löytyisi myös hyvä äitipuoli. Mutta mieheni kokee, että mun äidinrakkaus ja huolenpito on jotakin niin spesiaalia lapsille, että poikkeusolosuhteissa ennemmin hän kuolisi kuin minä. Mä taas toivon, että mies pelastaisi lapset. Olen saanut kokea jo paljon hyvää: rakastuminen, naimisiin meno, perheen perustaminen, opinnot, ura jne. Haluan myös lasteni saavan mahdollisuuden tähän kaikkeen.
Ok mutta tämä oli nyt jotenkin aiheen sivusta
Vierailija kirjoitti:
Luulen että olet. Mulle on itsestäänselvyys, että
lapset tulee aina ennen puolisoa. Jopa lapsenlapset.
Ehkä et vaan aidosti ymmärrä apn sanomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minusta tuo palavasta talosta pelastamismielikuva on hyvä arvio sille kuka on itselle rakkain. Ja tosiaan yleistettävissä myös arjen valintoihin.
Itse ja ystäväni ollaan tällaisista perheistä jossa isä on ollut äidille se tärkein ja lapset tulleet sitten jostain perästä. En kyllä kokenut mitenkään hyvänä asiana tätä eikä myöskään ystäväni. No meistä molemmista ja myös sisaruksistamme kasvoi tosi itsenäisiä eikä mitenkään riippuvaisia puolisostaan, että se hyvä puoli tässä ehkä oli.
Alue: Aihe vapaa
Nostan ketjua, kun oli niin helpottavaa kuulla, että on muitakin samoin ajattelevia. Itsellä tuli lapsikiintiö täyteen yhdellä, kun näin omakohtasesti äitiyden todellisuuden. Rakastan toki lastani enkä antaisi pois, mutta kyllä mieheni on silti ykkönen. Niinku jo aiemmin joku totesi, puolison voi valita ihmisten joukosta. Se millanen lapsesta tulee tai ei tule, ei ole omissa käsissä.