Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa, joka pohjimmiltaan rakastaa enemmän puolisoaan kuin lapsiaan?
12.06.2015 |
Olenko ainoa, joka pohjimmiltaan rakastaa enemmän puolisoaan kuin lapsiaan?
Pohdin tätä aika usein, mutta en ole uskaltanut enkä tule uskaltamaan puhumaan tästä livenä kellekään. Sinänsä tässä ei ole mitään ongelmaa; rakastan koko perhettäni, enkä kohtele ketään huonosti. Silti kaiken lapsihypetyksen keskellä jään miettimään, että olenko jotenkin huono äiti.
Rakastan kahta lastani (molemmat alle 10), haluan heille turvaa, hellyyttä, hyvän elämän. Silti olen vuosien mittaan joutunut toteamaan, että mieheni on elämäni rakkaus. Voisin kuvitella elämän ilman lapsia, mutta en ilman miestäni. En tiedä ajatteleeko mieheni samoin. Olen kuitenkin varma että hän rakastaa minua ja se riittää. En ole koskaan niin onnellinen kuin silloin, kun vietämme yhteistä aikaa mieheni kanssa.
Jos täältä löytyy yksikin samanlaisesti ajatteleva, niin se helpottaisi mieltäni.
Kommentit (211)
Kiinnostavaa, miten eri tavoin maailman voi nähdä. Me mieheni kanssa rakastamme lapsiamme yli kaiken, enemmän kuin itseämme ja toisiamme ja olen aina kuvitellut, ettei muuten voisi ollakaan. En osaa nähdä, että suuri rakkaus lapsiin olisi väliltämme pois, sehän on vain lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies ja ajattelen samoin. Olimme yhdessä 13 vuotta ennen lasta. Siinä ehti suhteessa tapahtua yhtä sun toista, mikä lähensi meitä. Eli pystyisin kuvittelemaan elämän mainiosti ilman lasta.
Et. Minä rakastan puolisoani niin paljon että en todellakaan tee mitään lapsia onnea häiritsemään.
Täällä samoin ajatteleva. Katsos ei me kaikki muututa lapsen saannin jälkeen hulluiksi av mammoiksi joille mies on tehtävänsä tehnyt ja enää ei ole millään mitään väliä kun lapsilla ja lapset täyttää rakkauskiintiön. Mies on mulle sielunkumppani ja tärkein ihminen elämässäni. Lapsia rakastetaan ja ihaillaan, että miten upeita asioita on meidän rakkautemme tänne elämäämme tuonut. Mutta olemme toisillemme ykköset. Ne lapset tuli tänne kakkosiksi. Elämään meidän kanssamme, ei korvaamaan puolisoa tai ajamaan puolison ohi.
Voi ja kun yli puolet avioliitoista päätyy eroon niin miten sen rakkauden sitten käy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:53"]
Voi ja kun yli puolet avioliitoista päätyy eroon niin miten sen rakkauden sitten käy?
[/quote]
Olisko se puoli joka nostaa lapset kaiken muun ohi?
Miehen mielipide: Joskus ajattelee, että nainen hommaa miehen vain saadakseen lapsia. Miehellä ei ole sitten niin väliä, kunhan nainen saa touhuta niiden lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:53"]Voi ja kun yli puolet avioliitoista päätyy eroon niin miten sen rakkauden sitten käy?
[/quote]
Ne päätyy eroon juuri siksi, että annetaan lapsen kiilata parisuhteen edelle ja korvataan puoliso lapsella.
Rakastan miestäni yli kaiken ja tiedän että mieheni rakastaa minua. Me molemmat rakastamme meidän yhteisiä lapsia. Mutta kyllä nautimme toistemme seurasta ja välillä lasketaan leikkiä siitä mitä tehdään kun lapset lentävät pesästä. Lapset ovat lainassa hetken, ja mieheni kanssa haluaisin olla koko elämäni ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ajattelen noin. Meillä ei ole vielä lapsia mutta tiedän, että jos niitä meille siunaantuu niin tulen heitä rakastamaan äärettömästi. Mutta mieheni on oma sielunkumppanini ja en pysty ajattelemaan elämää Ilman häntä. Jos emme voisi saada lapsia en siltikään jättäisi häntä koska hän on jo suuri lahja minulle.
Minusta noita kahta asiaa ei voi verrata toisiinsa. Ainakin oma rakkauteni puolisoani kohtaan on aivan erilaista kuin rakkauteni lapsiani kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kun ei ole (vielä) lasta. Olen aina vain kuullut kuinka äidinrakkaus on se suurin ja rakkautta lasta kohtaan ei voi verrata mihinkään muuhun, edes siihen puolisoon ja lasten isään. Kaikilta olen näin kuullut, niin pakko myöntää että olen aika yllättynyt tästä keskustelusta. En tuomitse tai mitään, enhän minä tiedä noista asioista muuta kun mitä olen kuullut, kun ei lasta itselläni ole. Mutta kai se on ihan normaalia että tavallaan voi rakastaa miestä enemmän koska hänet on valittu, lasta ei persoonana ole valittu, ja häntä rakastetaan aina silti, vaikka olisi kamala tyyppi, vaikka kiusaajahakkaaja. Niin kyllähän se sillä tavalla kuulostaa järkevältä rakastaa miestä enemmän koska hän EI ole "vakio" vaan vapaaehtoinen valinta.
No ei.
Lapseni menevät kyllä ohi, he ovat todellakin tärkeämpiä kuin mieheni. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotamme ensimmäistä lastamme. Tiedän rakastavani tätä lasta, mutta tiedän myös, että rakkaus lapseen ei voi mitenkään ylittää rakkautta mieheeni. Olen miettinyt, olenko kamala äiti kun ajattelen näin. Ihanaa kuulla, etten ole ainut. :) Ja kyllähän hyvä parisuhde on varmasti myös hyvä kasvualusta lapselle, lapsi oppii, miten parisuhteessa arvostetaan toista ja ollaan tukena kaikissa tilanteissa ym.
Kiitos teille jotka olette vastanneet. Tottakai rakkaus puolisoon ja lapsiin eroaa toisistaan lähtökohdiltaan, mutta minä en ajanut takaa pelkästään sitä. Koen, että puoliso on minulle suorastaan tärkeämpi kuin lapset (vaikka siis edelleenkin rakastan heitä)
-aloittaja
No hei, rakkaus puolisoa kohtaan ja rakkaus lapsia kohtaan ovat aivan erilaisia. Ei niitä voi verrata
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:53"]
Voi ja kun yli puolet avioliitoista päätyy eroon niin miten sen rakkauden sitten käy?
[/quote]
Elämässä voi sattua mitä vaan, turha sitä on tuolta kannalta miettiä
Kyllä minäkin näen asian niin, että mieheni on elämänkumppanini, olemme toisemme valinneet ja rakastamme toisiamme enemmän kuin mitään muuta. Lapset ovat rakkaita, ja nyt tärkeimpiä maailmassa, mutta mies on kuitenkin se jonka kanssa jaan koko elämäni.
Rakastan lapsiani huomattavasti enemmän kuin puolisoani.Ainakin rakkaus on erilaista,syvempää.Kyllä lapset tulevat aina ennen miestäni tai ennen kuin minä,he ovat kaikista tärkeimmät.
Jos lapseni esim. tarvitsisivat kuollakseen jonkun elimen tappaisin itseni heidän vuokseen.Ja jos mieheni jotenkin uhkaisi lapsiamme en miettisi hetkeäkään.
Alue: Aihe vapaa
Itselläni on tähän aiheeseen liittyen varmasti erityisen paheksuttava tilanne. Siksi salaankin sen kaikilta.
Poikamme on täydellinen ("vikoineen" päivineen). Hänessä näkyvät ne piirteet, joihin myös miehessäni rakastuin. Sekä luonteessa että ulkonäössä on samaa. Näihin piirteisiin yhdistetään vielä minulta perittyjä ominaisuuksia, jotka auttavat yhteisen sävelen löytämisessä. Lisänä vielä se hurja biologinen side. Pojan kohdalla tunnen järisyttävää rakkautta joka menee jopa sen rakkauden yli, jota koen miestäni kohtaan.
Miehen kanssa olen ollut yli puolet elämästäni. Rakastan häntä valtavasti. Vieläkin kun katson häntä, niin tunnen sen kipinän.
Näissä asioissa ei siis ole mitään ongelmaa. Mutta meillä on toinenkin lapsi. Rakastan toki häntäkin, mutta jos rehellinen olen, niin tunne ei ole niin voimakas kuin vaikkapa miestäni ajatellessa. Usein ajattelen miten meillä voi olla luonteeltaan niin erilainen lapsi, että minun on hankalaa ymmärtää häntä. Oikein "hyvä" lapsi hän on. Erilainen vaan kuin me muut. Rohkea, aktiivinen ja sosiaalinen.