Olenko ainoa, joka pohjimmiltaan rakastaa enemmän puolisoaan kuin lapsiaan?

Oon jutellut tästä äitini kanssa. Äitini on sanonut ihan suoraan että hän rakastaa miestään, siis isääni, enemmän kun meitä lapsiaan. Mulla on päinvastoin. Rakastan enemmän lastani, koska lapsi on riippuvainen mun huolenpidosta, mies ei. Miehiä on maailma täynnä, omia lapsia ei.

Äitini ei puuttunut siihen että isäni pieksi meitä lapsina. Minä erosin väkivaltaisesta miehestäni, kun hän koski lapseen. Että sellaisia ne on ne pitkät avioliitot. En kadehdi.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 07:27"]

Ehkä helpoimmin asiaa voi mittata vastaamalla kysymykseen SAAT VALITA JOKO MIEHESI TAI LAPSESI, ET MOLEMPIA, KUMMASTA LUOVUT? (El jos valitset miehesi niin kaikki lapsesi kuolevat ja jos lapsesi niin miehesi kuolee).PÄÄTÄ NYT HETI MITEN VALITSET!

Itse pitäisin hengissä lapset, mies saisi kuolla.

[/quote]

Luopuisin lapsistani.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 11:26"][quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 07:27"]

Ehkä helpoimmin asiaa voi mittata vastaamalla kysymykseen SAAT VALITA JOKO MIEHESI TAI LAPSESI, ET MOLEMPIA, KUMMASTA LUOVUT? (El jos valitset miehesi niin kaikki lapsesi kuolevat ja jos lapsesi niin miehesi kuolee).PÄÄTÄ NYT HETI MITEN VALITSET!

Itse pitäisin hengissä lapset, mies saisi kuolla.

[/quote]

Luopuisin lapsistani.
[/quote]

Mahdat olla varustettu melko huonolla itsetunnolla ja kärsit läheisriippuvuudesta. Miehesi taitaa olla sekä puuttuneet isäsi ja äitisi ja saat häneltä turvallisuuden tunteen mitä et ole muualta saanut. Valitettavasti lapsesikin jäävät nyt tätä tunnetta vaille. Kasva aikuiseksi ja hoida ongelmasi kuntoon. Kiität myöhemmin.

Rakkaus lapsia kohtaan ja miestä kohtaan ovat mielestäni täysin erilaisia eivätkä ole verrattavissa keskenään. Ajattelen nyt kamalasti, mutta jos lapseni menehtyisi, surisin sitä varmasti viimeiseen hengenvetooni asti enkä pääsisi siitä koskaan yli. Jos taas mieheni menehtyisi, olisin toki pitkään surullinen, mutta uskoisin pääseväni siitä ajan kanssa yli.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 21:44"]Me tehtiin puolison kanssa sopimus ettei lapset tunge meidän väliin vaan me opetellaan uusi tapa elää lasten kanssa ja pidetään yhtä. Eipä ole tarvittu näitä vanhempien kuuluisia vapaaviikonloppuja kun meillä pyörii arki loistavasti. Päätimme siis jo ennen esikoisen syntymää että parisuhdetta hoidetaan päivittäin ja rakkautta osoitetaan. Lapsien kasvatuksesta sovitaan yhdessä ja yhteinen linja pidetään. Meidän lapset voi hyvin koska äiti ja isä voi hyvin. Lapsilla on jaksavat ja rakastavat vanhemmat. Rakastan toki lapsiani suunnattomasti, mutta kuten miehelleni lupasin, meidän on huolehdittava toisistamme ensin, että voisimme huolehtia lapsistamme. En osaa kuvitella elämääni ilman lapsia mutta en myöskään ilman miestäni. Mieheni kiukuttelee paljon vähemmän kuin lapsemme ja auttaa enemmän kotitöissä, toki minä häntä rakastan eniten tässä maailmassa koska hän on se kantava voima mikä saa minut rakastamaan kaikkia muitakin. Meillä on ihana perhe, mutta ei varmasti olisi jos minulla ei olisi palavaa rakkautta puolisoani kohtaan. Minusta se että rakastaa puolisoaan paljon ei ole lapsilta pois, rakastanhan minä heitäkin paljon, rakkaus on vain erilaista. Lapsiin on huolenpitosuhde kun taas puolison kanssa olemme tasavertaiset. Jos puolisoni sanoisi että minä tai lapset niin tottakai lapset - sillä rakastamani mies ei sano noin.
[/quote]

Mulle rakkaus on kyllä-kohtaan aivan muuta kuin sitä, että kuka auttaa (!!!??) eniten kotitöissä. Näistä vastauksista päätellen kyllä nämä jotka "rakastavat miestä enemmä" rakastavat todellisuudessa vain itseään.

Ja kun kuitenkin kysytte, en edes mieti kumpaa rakastan enemmän, miestä vai lasta. Se on niin erilaista. Rakastan molempia äärettömästi omina itsinään. Täydellisen mahtavia tyyppejä.

Samaistun. Kun lapsi on nukkumassa on se vaan ihana hetki istua toisen syliin ja vain olla siinä.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 22:05"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 21:52"] [quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 14:42"]"Ihminen ei voi rakentaa elämää toisen varaan. Paitsi lapsena vanhempien varaan"   Väärin - kyseessä ei ole toisen ihmisen varaan rakentaminen, vaan parisuhteen ja yhteyden varaan rakentaminen eli yhteisen elämän rakentaminen. Ei tietenkään toisen IHMISEN varaan, mutta kaksi aikuista ihmistä rakentaa yhteisen elämän. Lapsi taas ei rakenna mitään kenenkään varaan, on vain. [/quote]   kiitos tästä, oikein hyvin sanottu :)  -ap [/quote] Minusta nämä ihmiset jotka vähättelevät puolison merkitystä eivät elä rakastavissa parisuhteissa joten eivät myöskään osaa suhteuttaa sitä rakkautta. Minun rakastava mieheni ei ikinä laittaisi valitsemaan hänen ja lasten välillä jos näin kävisi, en enää rakastaisi miestäni eli valitsisin lapset. Mutta niin kauan kun minulla ja miehelläni on rakkautta, haluan sitä vaalia ja hoitaa. Rakkautta lapsiin minun ei tarvitse hoitaa, se on automaattista. Lapsilta ei voi myöskään odottaa vastarakkautta samoissa mittasuhteissa. Puoliso vastaa odotuksiin ja se on minusta ihanaa ja täysin erilaista rakkautta kuin mitä rakkaus lapsiin. Eivät ole siis oikein verrannollisia. [/quote] Rakkaus lapsiin on automaattista, mutta rakkautta mieheen pitää hoitaa? Ja sinä väität, että rakastat miestä kuitenkin enemmän? Minä ajattelisin sen nimenomaan päinvastoin. [/quote] Kyllä, mieheltä voi odottaa vastarakkautta ja tiettyjä asioita. Lapsilta ei voi vaatia, heitä pitää hoitaa ja kasvattaa, eivätkä he mitään siitä anna takaisin minulle. Heistä tulee yhteiskuntakelpoisia ja siinäpä se, teini-iässä loppuu pusut ja halit ja minä rakastan sinua kommentit ja silti lapsia rakastan ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Mitäpä lottoot kuinka moni mies on tuolla pettämässä lastensa äitiä kun ei tule hoidettua sitä parisuhdetta vaan aina mennään lapset edellä? Tai kuinka moni vanhempi täällä julistaa että lapset ovat tärkeimmät ja silti tarvitsevat vapaata lapsistaan? Minusta kaikki tuollainen kielii huonosta parisuhteesta jota pidetään automaattisena jatkumona. Minulla on sellainen mielikuva, että ensin on kaksi rakastavaa ihmistä, heidän pitää rakastaa enemmän että sitä rakkautta riittää myös syntyville lapsille jaettavaksi. Minusta se mielikuva on kaunis on kantanut myös meidän parisuhdetta.

[/quote]

No nimenomaan. Se parisuhderakkaus on sellaista "pakollista" ja rakkaus lapsiin on olemassa riippumatta siitä hoitaako sitä rakkautta itse. Kyllä minä sanoisin, että ehdoton rakkaus on suurempaa. En millään voi käsittää, miten rakkaus, jota pitää itse yrittää pitää kasassa, voi olla suurempaa.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 21:50"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 14:42"]"Ihminen ei voi rakentaa elämää toisen varaan. Paitsi lapsena vanhempien varaan"

Väärin - kyseessä ei ole toisen ihmisen varaan rakentaminen, vaan parisuhteen ja yhteyden varaan rakentaminen eli yhteisen elämän rakentaminen. Ei tietenkään toisen IHMISEN varaan, mutta kaksi aikuista ihmistä rakentaa yhteisen elämän. Lapsi taas ei rakenna mitään kenenkään varaan, on vain.

[/quote]

Ai miten niin ei rakenna? Kyllähän lapsi rakentaa ihan koko ajan itseään ja elämäänsä.

Mitä se parisuhteessa rakentaminen sitten on, jos lapsi ei samaan mielestäsi pysty? Omaisuuttako?
[/quote]

Juuri näin. Lapsi rakentaa itsensä, persoonansa ja koko elämänsä vanhempien varaan. Kunnes kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi, joka itse vastaa omasta onnellisuudestaan

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 10:21"]

Nää naiset jotka vannovat rakastavansa miestään enemmän- mistä tiedätte toisen ajatukset 100% varmaksi, haittaako teitä se, jos miehenne ei rakastaisikaan yhtä paljon teitä? Entä jos miehenne rakastaakin enemmän lapsia kuin teitä? Mitä jos miehenne rakastuu toiseen naiseen ja lähtee? Vai oletteko muka satavarmoja ettei näin voi käydä? Todella naiivia jos näin kuvittelette. Onko elämänne silloin pilalla jos joudutte jäämään lastenne kanssa yksin? Totuus on että nykypäivänä eroja on niin paljon, miehiä tulee ja menee että mikään muu ei ole yhtä varmaa- kuin että lapsen rakkaus vanhempaa kohtaan pysyy niin myötä- kuin vastoinkäymisessä.

[/quote]

Kysyin mieheltä kumpaa rakastaa enemmän, vastaus oli sinua. Eli mieheni rakastaa minua enemmän. Keskusteltiin pitkään asiasta, ja mieheni kommentit olivat: sinut valitsin, sinun kansas haluaan elää, sinun kanssa jakaan makuhuoneen ja sinulle kerron kaiken. Meidän yhteisiä lapsia rakastan myös älyttömästi, mutta ne ovat tullut sinusta. Ja koska annoit minulle rakkauden, perheen ja lapset rakastan sinua enemmän.

[/quote]Entä jos et olisi antanut rakkautta, perhettä ja lapsia? Minusta on hölmöä, että se rakkaus pitää jotenkin ansaita. Jos lapseni kertoisi, etteivät rakasta minua, se ei silti lopettaisi minun rakkauttani.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 14:42"]"Ihminen ei voi rakentaa elämää toisen varaan. Paitsi lapsena vanhempien varaan"

Väärin - kyseessä ei ole toisen ihmisen varaan rakentaminen, vaan parisuhteen ja yhteyden varaan rakentaminen eli yhteisen elämän rakentaminen. Ei tietenkään toisen IHMISEN varaan, mutta kaksi aikuista ihmistä rakentaa yhteisen elämän. Lapsi taas ei rakenna mitään kenenkään varaan, on vain.

[/quote]

kiitos tästä, oikein hyvin sanottu :)  -ap

Me tehtiin puolison kanssa sopimus ettei lapset tunge meidän väliin vaan me opetellaan uusi tapa elää lasten kanssa ja pidetään yhtä. Eipä ole tarvittu näitä vanhempien kuuluisia vapaaviikonloppuja kun meillä pyörii arki loistavasti. Päätimme siis jo ennen esikoisen syntymää että parisuhdetta hoidetaan päivittäin ja rakkautta osoitetaan. Lapsien kasvatuksesta sovitaan yhdessä ja yhteinen linja pidetään. Meidän lapset voi hyvin koska äiti ja isä voi hyvin. Lapsilla on jaksavat ja rakastavat vanhemmat. Rakastan toki lapsiani suunnattomasti, mutta kuten miehelleni lupasin, meidän on huolehdittava toisistamme ensin, että voisimme huolehtia lapsistamme. En osaa kuvitella elämääni ilman lapsia mutta en myöskään ilman miestäni. Mieheni kiukuttelee paljon vähemmän kuin lapsemme ja auttaa enemmän kotitöissä, toki minä häntä rakastan eniten tässä maailmassa koska hän on se kantava voima mikä saa minut rakastamaan kaikkia muitakin. Meillä on ihana perhe, mutta ei varmasti olisi jos minulla ei olisi palavaa rakkautta puolisoani kohtaan. Minusta se että rakastaa puolisoaan paljon ei ole lapsilta pois, rakastanhan minä heitäkin paljon, rakkaus on vain erilaista. Lapsiin on huolenpitosuhde kun taas puolison kanssa olemme tasavertaiset. Jos puolisoni sanoisi että minä tai lapset niin tottakai lapset - sillä rakastamani mies ei sano noin.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 14:42"]"Ihminen ei voi rakentaa elämää toisen varaan. Paitsi lapsena vanhempien varaan"

Väärin - kyseessä ei ole toisen ihmisen varaan rakentaminen, vaan parisuhteen ja yhteyden varaan rakentaminen eli yhteisen elämän rakentaminen. Ei tietenkään toisen IHMISEN varaan, mutta kaksi aikuista ihmistä rakentaa yhteisen elämän. Lapsi taas ei rakenna mitään kenenkään varaan, on vain.

[/quote]

Ai miten niin ei rakenna? Kyllähän lapsi rakentaa ihan koko ajan itseään ja elämäänsä.

Mitä se parisuhteessa rakentaminen sitten on, jos lapsi ei samaan mielestäsi pysty? Omaisuuttako?

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:45"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:38"]

Minä olen yksi niistä jotka rakastavat enemmän lapsiaan kuin miestään.

Taustaa: olen koko elämäni joutunut pettymään raskaasti miehiin, ensin omaan isään, sen jälkeen useihin eri kumppaneihin, jotka kaikki ovat kohdelleet minua todella huonosti. Tällä hetkellä minulla on oikein hyvä kumppani, mutta nuo menneisyyden traumat ovat vahingoittaneet minulta jotain osin tunnepuolta. En usko että pystyn enää koskaan tuntemaan ketään miestä kohtaan sellaista "rakkauden hurmiota" kuin nuorempana ja naiivimpana.

Minulla se rakkausden hurmio kohdistuu lapsiini. En usko että mitenkään pystyisin jatkamaan elämääni ilman omia lapsiani. Mulla ei olisi mitään, ei mitään tässä elämässä, ilman omia lapsiani.

[/quote]

Minusta ei ole tervettä tuntea noin tiukkaa kiintymystä edes lapsiin. Elämähän on täynnä myös kipeitä vaiheita ja silti se vaan jatkuu. Ei voi antaa periksi. 
[/quote]

Tää on tosi suomalainen kommentti. Vielä suomalaisemman siitä tekisi jos se olisi sanottu huoltamon nurkkapöydässä liian laihan kahvin äärellä.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 14:42"]"Ihminen ei voi rakentaa elämää toisen varaan. Paitsi lapsena vanhempien varaan"

Väärin - kyseessä ei ole toisen ihmisen varaan rakentaminen, vaan parisuhteen ja yhteyden varaan rakentaminen eli yhteisen elämän rakentaminen. Ei tietenkään toisen IHMISEN varaan, mutta kaksi aikuista ihmistä rakentaa yhteisen elämän. Lapsi taas ei rakenna mitään kenenkään varaan, on vain.

[/quote]

kiitos tästä, oikein hyvin sanottu :)  -ap
[/quote]
Minusta nämä ihmiset jotka vähättelevät puolison merkitystä eivät elä rakastavissa parisuhteissa joten eivät myöskään osaa suhteuttaa sitä rakkautta. Minun rakastava mieheni ei ikinä laittaisi valitsemaan hänen ja lasten välillä jos näin kävisi, en enää rakastaisi miestäni eli valitsisin lapset. Mutta niin kauan kun minulla ja miehelläni on rakkautta, haluan sitä vaalia ja hoitaa. Rakkautta lapsiin minun ei tarvitse hoitaa, se on automaattista. Lapsilta ei voi myöskään odottaa vastarakkautta samoissa mittasuhteissa. Puoliso vastaa odotuksiin ja se on minusta ihanaa ja täysin erilaista rakkautta kuin mitä rakkaus lapsiin. Eivät ole siis oikein verrannollisia.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 14:42"]"Ihminen ei voi rakentaa elämää toisen varaan. Paitsi lapsena vanhempien varaan"   Väärin - kyseessä ei ole toisen ihmisen varaan rakentaminen, vaan parisuhteen ja yhteyden varaan rakentaminen eli yhteisen elämän rakentaminen. Ei tietenkään toisen IHMISEN varaan, mutta kaksi aikuista ihmistä rakentaa yhteisen elämän. Lapsi taas ei rakenna mitään kenenkään varaan, on vain. [/quote]   kiitos tästä, oikein hyvin sanottu :)  -ap [/quote] Minusta nämä ihmiset jotka vähättelevät puolison merkitystä eivät elä rakastavissa parisuhteissa joten eivät myöskään osaa suhteuttaa sitä rakkautta. Minun rakastava mieheni ei ikinä laittaisi valitsemaan hänen ja lasten välillä jos näin kävisi, en enää rakastaisi miestäni eli valitsisin lapset. Mutta niin kauan kun minulla ja miehelläni on rakkautta, haluan sitä vaalia ja hoitaa. Rakkautta lapsiin minun ei tarvitse hoitaa, se on automaattista. Lapsilta ei voi myöskään odottaa vastarakkautta samoissa mittasuhteissa. Puoliso vastaa odotuksiin ja se on minusta ihanaa ja täysin erilaista rakkautta kuin mitä rakkaus lapsiin. Eivät ole siis oikein verrannollisia.

[/quote]

Rakkaus lapsiin on automaattista, mutta rakkautta mieheen pitää hoitaa? Ja sinä väität, että rakastat miestä kuitenkin enemmän? Minä ajattelisin sen nimenomaan päinvastoin.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 14:42"]"Ihminen ei voi rakentaa elämää toisen varaan. Paitsi lapsena vanhempien varaan"   Väärin - kyseessä ei ole toisen ihmisen varaan rakentaminen, vaan parisuhteen ja yhteyden varaan rakentaminen eli yhteisen elämän rakentaminen. Ei tietenkään toisen IHMISEN varaan, mutta kaksi aikuista ihmistä rakentaa yhteisen elämän. Lapsi taas ei rakenna mitään kenenkään varaan, on vain. [/quote]   kiitos tästä, oikein hyvin sanottu :)  -ap [/quote] Minusta nämä ihmiset jotka vähättelevät puolison merkitystä eivät elä rakastavissa parisuhteissa joten eivät myöskään osaa suhteuttaa sitä rakkautta. Minun rakastava mieheni ei ikinä laittaisi valitsemaan hänen ja lasten välillä jos näin kävisi, en enää rakastaisi miestäni eli valitsisin lapset. Mutta niin kauan kun minulla ja miehelläni on rakkautta, haluan sitä vaalia ja hoitaa. Rakkautta lapsiin minun ei tarvitse hoitaa, se on automaattista. Lapsilta ei voi myöskään odottaa vastarakkautta samoissa mittasuhteissa. Puoliso vastaa odotuksiin ja se on minusta ihanaa ja täysin erilaista rakkautta kuin mitä rakkaus lapsiin. Eivät ole siis oikein verrannollisia.

[/quote]

Rakkaus lapsiin on automaattista, mutta rakkautta mieheen pitää hoitaa? Ja sinä väität, että rakastat miestä kuitenkin enemmän? Minä ajattelisin sen nimenomaan päinvastoin.
[/quote]
Kyllä, mieheltä voi odottaa vastarakkautta ja tiettyjä asioita. Lapsilta ei voi vaatia, heitä pitää hoitaa ja kasvattaa, eivätkä he mitään siitä anna takaisin minulle. Heistä tulee yhteiskuntakelpoisia ja siinäpä se, teini-iässä loppuu pusut ja halit ja minä rakastan sinua kommentit ja silti lapsia rakastan ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Mitäpä lottoot kuinka moni mies on tuolla pettämässä lastensa äitiä kun ei tule hoidettua sitä parisuhdetta vaan aina mennään lapset edellä? Tai kuinka moni vanhempi täällä julistaa että lapset ovat tärkeimmät ja silti tarvitsevat vapaata lapsistaan? Minusta kaikki tuollainen kielii huonosta parisuhteesta jota pidetään automaattisena jatkumona. Minulla on sellainen mielikuva, että ensin on kaksi rakastavaa ihmistä, heidän pitää rakastaa enemmän että sitä rakkautta riittää myös syntyville lapsille jaettavaksi. Minusta se mielikuva on kaunis on kantanut myös meidän parisuhdetta.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 00:05"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 22:05"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 21:52"] [quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 14:42"]"Ihminen ei voi rakentaa elämää toisen varaan. Paitsi lapsena vanhempien varaan"   Väärin - kyseessä ei ole toisen ihmisen varaan rakentaminen, vaan parisuhteen ja yhteyden varaan rakentaminen eli yhteisen elämän rakentaminen. Ei tietenkään toisen IHMISEN varaan, mutta kaksi aikuista ihmistä rakentaa yhteisen elämän. Lapsi taas ei rakenna mitään kenenkään varaan, on vain. [/quote]   kiitos tästä, oikein hyvin sanottu :)  -ap [/quote] Minusta nämä ihmiset jotka vähättelevät puolison merkitystä eivät elä rakastavissa parisuhteissa joten eivät myöskään osaa suhteuttaa sitä rakkautta. Minun rakastava mieheni ei ikinä laittaisi valitsemaan hänen ja lasten välillä jos näin kävisi, en enää rakastaisi miestäni eli valitsisin lapset. Mutta niin kauan kun minulla ja miehelläni on rakkautta, haluan sitä vaalia ja hoitaa. Rakkautta lapsiin minun ei tarvitse hoitaa, se on automaattista. Lapsilta ei voi myöskään odottaa vastarakkautta samoissa mittasuhteissa. Puoliso vastaa odotuksiin ja se on minusta ihanaa ja täysin erilaista rakkautta kuin mitä rakkaus lapsiin. Eivät ole siis oikein verrannollisia. [/quote] Rakkaus lapsiin on automaattista, mutta rakkautta mieheen pitää hoitaa? Ja sinä väität, että rakastat miestä kuitenkin enemmän? Minä ajattelisin sen nimenomaan päinvastoin. [/quote] Kyllä, mieheltä voi odottaa vastarakkautta ja tiettyjä asioita. Lapsilta ei voi vaatia, heitä pitää hoitaa ja kasvattaa, eivätkä he mitään siitä anna takaisin minulle. Heistä tulee yhteiskuntakelpoisia ja siinäpä se, teini-iässä loppuu pusut ja halit ja minä rakastan sinua kommentit ja silti lapsia rakastan ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Mitäpä lottoot kuinka moni mies on tuolla pettämässä lastensa äitiä kun ei tule hoidettua sitä parisuhdetta vaan aina mennään lapset edellä? Tai kuinka moni vanhempi täällä julistaa että lapset ovat tärkeimmät ja silti tarvitsevat vapaata lapsistaan? Minusta kaikki tuollainen kielii huonosta parisuhteesta jota pidetään automaattisena jatkumona. Minulla on sellainen mielikuva, että ensin on kaksi rakastavaa ihmistä, heidän pitää rakastaa enemmän että sitä rakkautta riittää myös syntyville lapsille jaettavaksi. Minusta se mielikuva on kaunis on kantanut myös meidän parisuhdetta.

[/quote]

Kyllä niiltä lapsiltakin saa vastarakkautta, et ehkä sinä, jos et lapsistasi edes välitä.

[/quote]Samaa ajattelin. Lapsilta sitä vastarakkautta vasta saakin. Ja se on vielä niin aitoa, ilman mitään suunnitelmallisuutta.

Hassua myös on että tuon jonkun kirjoittajan mukaan lapsivapaa on huono juttu, jos sanoo haluavansa vapaata lapsista. Jos taa "hoitaa parisuhdettaan" ja laitttaa lapset hoitoon, niin tämä nähtävästi onkin hyvä juttu.

Miestäni rakastan tavallaan enemmän. Hän on kumppanini ja paras ystäväni, mutta lapsia rakastan myös ihan tajuttoman paljon. Silti lapseni menisivät pakon edessä etusijalle, koska heidän hyvinvoinnistaan olen vastuussa. Eivät he päättäneet itse syntyä, minä ja mieheni heidät teimme joten heistä huolehdimme loppuun asti niin hyvin kuin vain pystymme.

Erittäin mielenkiintoinen ketju. Lohduttavaa on, että molempia rakastetaan vaikka aloituksen teeman perusteella arvotetaan mittatikulla kumpaa rakastaisi enemmän.

Monessa kommentissa on todettu, että lapsi menee edelle.  Ymmärrän annetut perusteet älyllisesti, koska ei mieskään voi tosta noin vain lopettaa isä-lapsisuhdetta vaan se on elämän kestävä. Ei se lapsen äidinkään kanssa ole koko elämän kestävää ihmissuhdetta.

Hämmentävin kommentti on, että 65 toteaa, että hän itsetunnoltaan rikki, kun hän ei ollut isälleen rakkauden kohde nro 1.

Vaikka rakastan miestäni yli kaiken, se ei tarkoita sitä että lapseni ei saa rakkautta. Se nimenomaan tarkoittaa sitä että minulla on niin hyvä olla meidän perheessä, jossa kunnioitetaan ja rakastetaan toisiamme. Se että lapset näkevät kun vanhemmat halaavat toisiaan ja antavat pusun toisille, ei tarkoita että lapsia ei halata oteta syllin ja että heille ei sanota rakastan sinua.

Se tarkoittaa sitä, että lapsi näkee perheen jossa on rakkautta kaikille. Koska rakastamme toisiamme todella paljon ja meillä on hauskaa yhdessä, voimme myös rakastaa toisia.

Mutta täällä on taas mammoja joka ei tätä ymmärrä. Eli se lapsi on tärkeä, mutta vanhempien rakkaus toisiaan kohtaan on se liima joka pitää perheen yhdessä. Jos minä katsoisin miestäni ja miettisin että tuosta voisin ottaa eron, niin ottaisin mitä suuremmalla todenäköisyydellä eron, eli suhteessa on jotain pielessä. Minun rakkaus lapsiani kohtaan, ei ole pois siitä rakkaudesta jonka tunnen miestäni kohtaan.