Kotisynnytys
Missä se juttu siitä kotisynnytyksestä oli? Siis josta puhuttiin poistetussa ketjussa?
Kommentit (240)
Limatulppa irtos ihan kunnolla! Ei pienintäkään epäilystä. Oli kyllä niin myrkynvihreenruskeeta ja sitä riittää..
Ei ottanut yhteyttä mihinkään, kyllä minä pelästyisin myrkynvihreästä vedestä melkoisesti ja lähtisin sairaalaan. Vauva joutui kärsimään äidin tyhjäpäisyydestä ja maksoi siitä hengellään. En uskaltaisi synnyttää kotona, kätilö ja sairaala yli tunnin matkan päässä (enkä edes vaikka kätilö olisi kanssani kotona alusta asti ja sairaala lähellä).
ja siellä kotisynnytysten taustalla on myös se, että sairaalaverkko on hyvin tiehä suuren väestöntiheyden vuoksi. Käsittääkseni moni synnyttäjä siellä päätyy kotoa ambulanssilla pillit vinkuen sairaalaan.
Hollannissahan todella moni valitsee kotisynnytyksen, eikä siellä lapsikuolleisuus ole mitenkään erikoisen suurta.
niin tosiasia on että se on vaarallista.
Minään toisena yksittäisenä hetkenä ei ihmisen kuolemanvaara ole yhtä suuri kuin syntymässä. Elämysmatkailu kannattaisi unohtaa ja synnyttää suosiolla "ankeassa sairaalassa" jos lapsen henki on kallis.
kevyt suhtautuminen johtuu siitä, ettei hän ole edes vielä tuossa kirjoitusvaiheessa tajunnut shokiltaan koko asiaa!!!
Jos hänet nyt jätetään ilman apua, niinkuin hän itse toivoo (ei halunnut muuta kuin kotiin), hänellä on aika kovat riskit sairastua psyykkisesti. Itsesyytökset tulevat olemaan todella kovat.
mutta muistan, että heti vauvan syntymän jälkeen en tuntenut juuri mitään. Vauva ei tuntunut omalta, en tuntenut iloa, en rakkautta, en mitään. Pitelin vaan sitä vauvaa ja ajattelin, että ai jaa, tässäkös tämä nyt olin. Olin jotenkin pettynyt siihen, että ei mitään tunnemyrskyä tullutkaan. Ei käynyt itkettämään, ei ollut mitenkään herkkä hetki.
Rakkaus lapseen kasvoi vähitellen, mutta missään nimessä en tuntenut sitä lasta omakseni ja jotenkin erityiseksi heti syntymän jälkeen. SIihen meni kuukausia.
Ehkä surun kanssa on sama juttu, että sekin kehittyy vähitellen???
En tiedä. Mutta ainakin tuo syntymän ilo, synnytyksen ilo oli ihan erilaista ja paaaaljon vaatimattomampaa mitä olin kuvitellut. Ei tullut kyyneleen kyyneltä, ei ollut mitenkään herkkä hetki. Oli vaan vähän pölmistynyt olo, että jaa, tässäkös tämä nyt?
"Oli kyllä niin myrkynvihreenruskeeta ja sitä riittää.. Ei perse! Kutkuttaa!
Harkkasuppariksi väittävät tätä selän "vannetunnetta" sitäkin on ilmassa. Huiiii!
*livahtaa pikapikaa siivoamaan ja iloitsemaan*
Ei tää välttämättä mihinkään edisty vielä päiviin, mut.. mut.. Hiiiiiiiii!!!!"
Eikö kukaan oo neuvolassa, palstoilla tai aktiivisynnytyspiireissä kertonut, että se on huono merkki?
"Oli kyllä niin myrkynvihreenruskeeta ja sitä riittää.. Ei perse! Kutkuttaa!
Harkkasuppariksi väittävät tätä selän "vannetunnetta" sitäkin on ilmassa. Huiiii!
*livahtaa pikapikaa siivoamaan ja iloitsemaan*
Ei tää välttämättä mihinkään edisty vielä päiviin, mut.. mut.. Hiiiiiiiii!!!!"
Eikö kukaan oo neuvolassa, palstoilla tai aktiivisynnytyspiireissä kertonut, että se on huono merkki?
että paskanvihreä lapsivesi on merkki sikiön ongelmista? Mun terkkarit on kaikki teroittaneet siitä moneen kertaan ja synnyttämään mennessäkin on tarkkaan tiedusteltu ja tarkasteltu lapsiveden väriä ja selitetty myös miksi.
mutta muistan, että heti vauvan syntymän jälkeen en tuntenut juuri mitään. Vauva ei tuntunut omalta, en tuntenut iloa, en rakkautta, en mitään. Pitelin vaan sitä vauvaa ja ajattelin, että ai jaa, tässäkös tämä nyt olin. Olin jotenkin pettynyt siihen, että ei mitään tunnemyrskyä tullutkaan. Ei käynyt itkettämään, ei ollut mitenkään herkkä hetki.
Rakkaus lapseen kasvoi vähitellen, mutta missään nimessä en tuntenut sitä lasta omakseni ja jotenkin erityiseksi heti syntymän jälkeen. SIihen meni kuukausia.
Ehkä surun kanssa on sama juttu, että sekin kehittyy vähitellen???
En tiedä. Mutta ainakin tuo syntymän ilo, synnytyksen ilo oli ihan erilaista ja paaaaljon vaatimattomampaa mitä olin kuvitellut. Ei tullut kyyneleen kyyneltä, ei ollut mitenkään herkkä hetki. Oli vaan vähän pölmistynyt olo, että jaa, tässäkös tämä nyt?
Ei mullakaan ole tietoa, että limatulppa ei saa olla vihreä, kun en ole moista edes koskaan nähnyt minkäänvärisenä. Tottakai toinen iloitsee alkavasta synnytyksestä!
Ettekä te saastat voi todellakaan tietää, oliko äiti syypää lapsensa kuolemaan, joten antakaa olla. Eikä se asia siitä ainakaan miksikään muutu, vaikka kuinka vatvotte...
t: neljättä odottava, jonka vaavi todennäköisesti syntyy syöksyllä eli kotona.
paksua puuroista lapsivettä. Joka puolella varoitellaan että silloin on vauvalla hätä jos lapsivesi näyttää siltä.
Ei mullakaan ole tietoa, että limatulppa ei saa olla vihreä, kun en ole moista edes koskaan nähnyt minkäänvärisenä. Tottakai toinen iloitsee alkavasta synnytyksestä!
.
Siellä olisi kerrottu että vihreä mikätahansa (lapsivesi/limatulppa tms) on ehdoton hälytysmerkki siitä että jotain on vialla.
En voi millään uskoa että olet jo kolme lasta synnyttänyt etkä ole tällaista oppinut. Tuo on yleistä tietoa kuten sekin että jos liikkeet häviävät tai suuresti vaimentuvat niin silloinkin vaan kipinkapin sairaalaan.
tällaisistakin asioista selvää... En voi käsittää ettei se kotikätilö ole kertonut...?!?!?
että paskanvihreä lapsivesi on merkki sikiön ongelmista? Mun terkkarit on kaikki teroittaneet siitä moneen kertaan ja synnyttämään mennessäkin on tarkkaan tiedusteltu ja tarkasteltu lapsiveden väriä ja selitetty myös miksi.
on ihan mahdollista, että tuosta vihreästä lapsivedestä tai lumatulpasta ei ole tämä kyseinen synnyttäjä kuullut halaistua sanaakaan. En minäkään ole kuullut siitä koskaan neuvolasta, vaan aivan muualta. Ja minulla on 7 lasta.
kivunlievityksistä ym. synnytysvalmennukseen, jossa lähdetään siitä että kaikki synnyttää sairaalassa. Mutta se kotikätilö on kyllä ollut käsittämättömän vastuuton jollei ole kertonut huolella kaikista mahdollisista vaaranmerkeistä joiden vuoksi olisi kiire sairaalaan. Vihreä/ruskea vuoto on yksi näistä, aivan sama kuvitteleeko synnyttäjä sitä limatulpaksi, lapsivedeksi tai miksi vaan..
Minkä synnytysvalmennuksen? Ei meillä ainakaan sen paremmin neuvola kuin sairaala tarjoa minkään sortin synnytysvalmennusta.
että paskanvihreä lapsivesi on merkki sikiön ongelmista? Mun terkkarit on kaikki teroittaneet siitä moneen kertaan ja synnyttämään mennessäkin on tarkkaan tiedusteltu ja tarkasteltu lapsiveden väriä ja selitetty myös miksi.
sanaa lapsivedestä tai sen väristä koskaan sanottu... Missä muka teroitetaan? Ei meidän neuvolassa ainakaan puhuta synnytyksestä yhtään mitään, ei ole valmennusta ei mitään. On vain se odotuksen seuranta. Ei meillä neuvolassa valmistauduta synnytykseen millään tapaa. Piste!
En voi alkuunkaan ymmärtää tuota juttua enkä tuntea edes äitiä kohtaan myötätuntoa! Ainut mikä saa surulliseksi on viattoman vauvan kauhea kohtalo. Tuo juttu saa minut ainakin täysin ymmälleen ja vihaiseksi tuota äitiä kohtaan, mielestäni hänen on oltava todellakin jollakin tapaa sairas päästään, ei voi mitään!!!
tulee sadan kilometrin päästä ja vasta kun on aivan liian myöhäistä. Kyllä minusta tapaamisia olisi pitänyt olla ja neuvolassakin olisi pitänyt kertoa suunnitelmistaan.