Mies haluaa antaa rahani pois. En tykkää

minä pidän omaisuuden meillä omissa nimissäni. Ei tälläistä ryöstäajattelua voi olla olemassakaan oikeasti.

ja sain jonkun halveksunnan tästäkin.

Totuus minun suvussani on, että sitä rahaa on aika paljon enemmänkin, ja minun vanhempani ovat tehneet testamenttirajauksen, ettei mieheni peri, eivätkä siis hänen lapsensa. Luonnollisesti haluavat siirtää rahansa omille lapsenlapsilleen, eikä miehen ex-suhteen lapsesta saa sellaista ilman, että minä adoptoisin hänet. Ja tätä ei tule tapahtumaan ikinä.

Mikä ihme tässä on nyt niin vaikea ymmärtää, että jokainen vanhempi huolehtii omista biologisista (tai adoptoiduista) lapsistaan? Jos haluaa hyväntekeväisyyttä harrastaa, senkun vaan, mutta edes moraalista velvollisuutta tähän ei ole.

vai kuinka?



No teille muistutuksesksi myös se, että (avio)erolapset ovat alttiimpia tutk. mukaan myös esim. nuoruusiän masennuksella, käytöshäiriöille, runsaallle päihdekäytölle, rikollisuudelle, itsemurhille. Ja muuta väestöä useammin päätyvät myös omassa avioliitossaan eroon. Ja sitä kautta kurjuus kasaantuu.



Tässä on minusta se pointti, jota jokaisen etä- ja lähivanhemman (siis lapsen äidin ja isän!) tulisi pohtia, ei vaan sitä rahaa! Jos tämä ei ole epätasa-arvoinen asia täys- ja puolisisarten välillä, niin mikäs sitten on?

Tietysti nämä pysyy meidän suvussa ja vanhempieni omilla jälkeläisillä. Hyväntekeväisyys on todellakin jees, mutta se ei ole pakollista. Sitä paitsi tiedän maailmassa satoja parempia hyväntekeväisyyskohteita kuin mieheni lapsen, joka kuitenkin saa kaikki tarvittavat avaimet elämään.

Raha ei ole pääasia elämässä, mutta se helpottaa ja on oikeasti ihan mukavaa. johonkin se raja vaan on vedettävä ja tiedän myös varmaksi, etteivät vanhempani halua isolla työllä ja yrittämisellä säästettyjä pennejään mieheni lapsen hyväksi. Näin se vain on. Jos heiltä jää jotain, niin ehdoton tahto on, että yksinomaan omille lapsille ja lastenlapsille.

minä pidän omaisuuden meillä omissa nimissäni. Ei tälläistä ryöstäajattelua voi olla olemassakaan oikeasti.

ja sain jonkun halveksunnan tästäkin.

Totuus minun suvussani on, että sitä rahaa on aika paljon enemmänkin, ja minun vanhempani ovat tehneet testamenttirajauksen, ettei mieheni peri, eivätkä siis hänen lapsensa. Luonnollisesti haluavat siirtää rahansa omille lapsenlapsilleen, eikä miehen ex-suhteen lapsesta saa sellaista ilman, että minä adoptoisin hänet. Ja tätä ei tule tapahtumaan ikinä.

Mikä ihme tässä on nyt niin vaikea ymmärtää, että jokainen vanhempi huolehtii omista biologisista (tai adoptoiduista) lapsistaan? Jos haluaa hyväntekeväisyyttä harrastaa, senkun vaan, mutta edes moraalista velvollisuutta tähän ei ole.

Siis sellainen joka ajaa nyxien asemaa kasvatus- ja raha yms. asioissa?

Jos ei ole vielä perustettu, laitetaanko pystyyn?

niin ei se tarkoita, että sitä automaattisesti ollaan katkeria exiä. Onko sitä vaikea hyväksyä, että joillakin voi olla vaan suurempi sydän, jonne mahtuu myös miehen lapset?



Kukaan ei ole täällä väittänyt, että teidän pitäisi testamentata omaisuutenne miehenne lapsille. Sehän on päivänselvä asia, ettei teidän tarvitse tai kuulukaan niin tehdä. Mutta miksette voi nähdä aikaa ja vaivaa tutustuaksenne niihin lapsiin, ehkä voisitte joskus jopa tuntea ihan aitoa kiintymystä. Miksi pitää puhua niistä lapsista kun ne olisi jotain näkymättömiä, ylimääräisiä ja turhia kiusankappaleita.



Kaikki äidin virheet pitää kostaa lapselle. Jos ex on kouluttamaton moukka, ei lapsikaan teidän mielestä parempaa ansaitse. Ei se lapsi ole mikään äitinsä jatke vaan oikea, ainutlaatuinen ihminen, jolla on myös tunteet. Äitipuolen inhoa ei ole varmaankaan kiva mukanansa kantaa.



Ei uskoisi, että täällä keskustelevat aikuiset. Ei siis ihme, että lapet voivat nykyään niin huonosti.

Voisitteko te tosiaan kunnioittaa miestänne, jos hän ei haluaisi osallistua lapsensa kuluihin lainkaan, muutoin kuin elareilla?

nyxiä. Ihmisiä, jotka antavat rahansa mieluummin mihin muuhun tahansa kuin puolisonsa lapselle. Mitä se muuta on kuin kateutta ja kaunaisuutta miehen ex:ää kohtaan.



Onneksi en tunne tuollaisia ihmisiä. Työkaverini on vihainen miehelleen kun tämä kiukuttelee edellisen liiton lasten elatusmaksun suuruudesta. Työkaverini ostelee myös miehensä lapsille isompia lahjoja/tavaroita kuin miehensä, koska kokee lasten tarvitsevan enemmän, heidän äitinsä kun on kouluttamaton ja ilmeisesti masentunut työtön.

Mieheni isä pitää uuden vaimonsa lasta omanaan vaikka tällä on kyllä omakin isä. Mieheni ei koskaan ole pohtinut miten isänsä ja äitipuolensa perintö joskus tulee jakoon, on vain iloinen että sai veljen kun oli 12v, siihen asti oli ollut ilman sisaruksia.



Eihän kenenlläkään ole laillista velvollisuutta elättää kenenkään lapsia, moraali on sitten erikseen.

Uskomatonta, että nämä eksät tai sitten itse lapsia liittoon tuoneet vaativat kurkku suorana näitä "nyxiä" jakamaan kaiken vieraiden lasten kanssa. Sitten on pikkumainen ja ties mitä, ellei ole valmis heti jakamaan. Samalla logiikalla rahaa pitäisi jakaa naapurin Jesselle ja serkun serkun pojalle, joka ei saakaan mopoa. Uskomatonta, että te kehtaatte kuvitella, että minä sosialisoin palkkani ja mahdollisen varallisuuteni johonkin pelkästään teidän vaatimuksesta.

Mä en ole ikinä ennen edes tullut ajatelleeksi, että mun pitäisi jotenkin taloudellisesti huomioida mieheni lapsi. Kysyin muuten mieheltä tuossa tunti sitten luettuani tätä keskustelua ja mies sanoi, ettei tietenkään kuulu mulle ja hän vaatii, että pidän omat perintöni ja tienistini kaukana hänen lapsestaan... Sanoi, että sehän olisi yhteistä kohtaan epäoikeudenmukaista, jos hän ei saisi minulta sitä hyvää, kun kerran ei hänen eksänsäkään anna meidän yhteiselle mitään. Eksä on luuseri (ihan aidosti) ja ties mitä, mutta se ei mitenkään voi aiheuttaa sitä, että tämä yhteinen ei saa hänelle kuuluvaa. Tuo kouluttamaton ja työtävieroksuva taisi muuten kolahtaa monelle... :)

Siis sellainen joka ajaa nyxien asemaa kasvatus- ja raha yms. asioissa?

Jos ei ole vielä perustettu, laitetaanko pystyyn?

Herää vaan kysymys, että mitä se miehesi on siinä luuserissa joskus nähnyt. On kuitenkin tainnut sitä joskus rakastaakin, että ehkä siinäkin ihmisessä jotain hyvää on, jos vaan voisit sen itsellesi myöntää. Tosin sinun tarinasi varmaan jatkuu niin, että tämä "luuseri ex" narrasi miehesi sänkyyn kanssaan ja hankki lapsen mieheltä salaa...



Sinun mielipiteesi on ainakin tullut erittäin selväksi eli jos ei ole samaa mieltä sinun kanssasi on ainakin katkera ex, todennäköisesti myös työtävieroksuva ja kouluttautumaton. Jeps, kyllä olet loistava ihmistuntija!

On aika ristiriitaista, kun samaan aikaan valitetaan, että rahalla ei ole väliä ja sitä pitää antaa myös puolison lapsille. Mites se nyt on? Jos kerran rahasta ei tarvi pitää kiinni ja se on "vaan" rahaa, niin miksi ihmeessä ketään jaksaa asia kiinnostaa? Ts. jos joku asia ole merkityksellinen, niin miksi se nostaa intohimoja? Eihän sitten pitäisikään olla mikään ongelma, jos nämä nyksät eivät anna rahaa puolison lapsille? Vai onko sillä rahalla sittenkin niin iso vaikutus, ettei eksät pysy housuissaan, kun pitää päästä nyksänkin lompakolle...

Seurannut vaan siskon perhettä sivusta ja kyllä se aika karua on heillä ainakin. Miehen ex:n lapset 2kpl tarvitsevat kokoa jan kaikkea ja isähän on sitten se joka maksaa. Ostaa kännykät, maksaa puhelinlaskut, ostaa uudet tietokoneet, videotykit, merkki vaatetta kasapäin, antaa rukokarahaa ravintolakäynteihin, maksa vakuutukset jne. Lapset ovat periaatteella viikko aidilla ja viikko isällä. Isäviikolla isä kustantaa kaiken ja vielä kuljettaakin lapset kouluun jne. Äitiviikolla lapset ottavat isältä ruokarahat ym. käyttörahat viikoksi. Äitille menee lapsilisät. Jos isä on omalla lapsiviikollaan reissussa tai esim. nyt ollut sairaalassa ja lapsien pitää olla äitillään vaatii lasten äiti viikosta rahakorvauksen mutta kun lapset ovat äitiviikon isällä ei ex maksa isälle mitään.



Siskollani ja miehellään on lisäksi kaksi yhteistä lasta. Miehen kaikki rahat menevät vanhempien lasten elättämiseen joten siskoni pienestä palkastaan maksaa sitten yhteisten lasten kaikki kustannukset. Lisäksi hän ostaa kaikki perheen tarvitsemat asiat eli ruuat, pesuaineet jne. joita siis myös ex:n lapset käyttävät. Ex:n lapset elävät leveästi ja yhteislle lapsille ostetaan vain välttämättömin kun ei siskoni rahat mihinkään kalliiseen riitä. Ja kun tarvitsevat lasten hoitajaa joutuu siskoni maksamaan miehen vanhemmille lapsille siitä että vahtivat nuormpia. Kun siskoni perhe lähtee jonnekkin reissuun esim. ulkomaille, linnanmäelle tms. tule miehen vanhemmat lapset automaattisesti mukaan. Ja kun lapset lähtevät reissuun äitinsä kanssa joutuu isä maksamaan lasten matkojen kulut tuolloinkin. Eli lapset pääsevät kaksiin reissuihin jotka mies maksaa mutta yhteiset lapset vain yhteen reissuun joiden kustannuksista huolehtii siskoni.



Onko siis reilua. minusta ei ainakaan. Siskoni lapset ovat vielä pieniä mutta jo nyt tajuavat että sisaruspuolet saavat isältään kaiken ja he eivät mitään. Niin ja lsisänä vielä että miehen vanhemmilla lapsilla on oikeus kohdella siskoani huonosi mutta siskollani ei ole mitään oikeuttaa laittaa lapsia järjestykseen. Lapset sotkevat eivätkä siivoa jälkiään, haistattelevat yms. ja heillä on siihen oikeus kun ovat niitä onnettomia exlapsia jotka isi on hylännyt menemällä uuden naisen kanssa yhteen. Ja vielä tarkennuksen aettä siskoni mies oli eronnut ennen kuin alkoi seurustella siskoni kanssa eli siskoni ei ole mikään toinen nainen joka olisi rikkonut miehen edellisen liiton.

Eikö kuitenkin reiluinta olisi se, että kaikki olisivat tasa-arvoisia ja saisivat suurin piirtein saman verran? Ei tässä keskustelussa kukaan haekaan sitä, että niille lapsille edellisestä liitosta pitäisi antaa _kaikki_ ja vielä enemmänkin, mutta onko sekään reilua jos he tulevat köyhistä oloista ja muut lapset saavat kaikkea yllin kyllin? Se ei ole oikein kumpaankaan suuntaan, mutta kun aikuiset ei osaa kohdella lapsia näköjään tasa-arvoisesti mitenkään. Aina pitää jonkun jäädä alakynteen ja useimmiten näissä tapauksissa se on kuitenkin se edellisen suhteen lapsi, joka jää uusien perheiden jalkoihin.

oletteko nyxät koskaan ajatelleet, että saatatte hyvnkin pian olla itse niitä exiä? Ja miehenne saattaa vielä pistää parikin lasta alulle teidän lastenne jälkeen? Siinähän sitä olisi rahasotkuja selvitettäväksi

En mä oleta, että mieheni mahdollinen uusi nainen maksaisi meidän lastemme kuluja... Kyllä minä ja mies ne maksetaan ihan itse.

Sitä paitsi meillä mies tuskin enää pykää lisälapsia. Kun ikää on 40+ ja steriloitu, niin mikä on mahdollisuus, että lisävauvoja tulisi, jos me erottaisiin? Voihan sterilisaation purkaa, mutta enpä usko, että mies enää jaksaisi tai haluaisi. Sitä paitsi me tuskin erotaan, koska minä en eroa ja mies vielä vähemmän. Olisi aika outoa, jos mies tästä yhtäkkiä lähtisi. Ei nelikýmppisenä enää miehet ole niin himojensa vietävissä kuin nuorempana, erityisesti, jos kotona on 12 vuotta nuorempi, nätti, koulutetumpi ja varakkaampi nainen, joka on vielä sopuisa ja lämmin persoona...:)

*omakehu haisee* vai mitä sitä alaluokilla huudettin?

oletteko nyxät koskaan ajatelleet, että saatatte hyvnkin pian olla itse niitä exiä? Ja miehenne saattaa vielä pistää parikin lasta alulle teidän lastenne jälkeen? Siinähän sitä olisi rahasotkuja selvitettäväksi

Tietenkään omia perintöjä ei tarviyse testamentata lapsipuolille, mutta onko liikaa vaadittu, että antaisi heille rakkautta? Ja antaisi heidän isälleen/'idilleen mahdollisuuden panostaa lapsiin sitä pienintä mahdollista kulua (=elatusmaksua) enemmän jon hän niin haluaa?



Huomaan että olen kasvanut pumpulimaailmassa, omassa lähipiirissäni KAIKKI lapset on aina otettu lapsina vastaan. Enoni naisystävän lapsi oli kuin serkku meille ja mummulle kuin oma lapsenlapsi. Samoin äitini ystävän lapsi on perheelleni ja suvulleni ollut kuin oma, aina on saanut hänkin lahjoja jouluna jne. Kaukaisemmistakin sukulaisista on aina pidetty hyvä huoli, eli annettu rakkautta ja vaatteita jos jollakin on tarvetta ollut.



Mieheni siskon miehen lapsi on mieheni siskolle kuin oma tytär, ovat hyviä ystäviä vaikka mieheni sisko on eronnut miehestään (tämä lapsi siis jo aikuinen). Esimerkkejä on vaikka miten paljon....!!!



Mihin on kadonnut lähimmäisenrakkaus? Milloin ihmisistä on tullut näin itsekkäitä???! Onko tämä ahneus yleisempää kaupungeissa...? Täällä keskisuuressa kunnassa jossa asun, ihan vilpittömästi voi sanoa ettei moista ole. No ehkä se johtuu siitä että melkein kaikki toisensa jonkun mutkan kautta tuntevat...?;)

oma lapsi kulkee ryntteissä ja ostetaan sukulaislapselle uudet vaatteet? Ensisijaisesti elätetään omat lapset ja sen jälkeen katsotaan, mitä jää muille annettavaa... Ja se on vapaaehtoista. Tässä koko keskustelussa on kyse siitä, että isä laittaa yhden lapsensa tarpeet ohi muiden lasten. Miksei täällä nyt huudeta, että vanhemman velvollisuus on olla tasapuolinen? Ap:n mies ei sitä ole.

Tietenkään omia perintöjä ei tarviyse testamentata lapsipuolille, mutta onko liikaa vaadittu, että antaisi heille rakkautta? Ja antaisi heidän isälleen/'idilleen mahdollisuuden panostaa lapsiin sitä pienintä mahdollista kulua (=elatusmaksua) enemmän jon hän niin haluaa?

Huomaan että olen kasvanut pumpulimaailmassa, omassa lähipiirissäni KAIKKI lapset on aina otettu lapsina vastaan. Enoni naisystävän lapsi oli kuin serkku meille ja mummulle kuin oma lapsenlapsi. Samoin äitini ystävän lapsi on perheelleni ja suvulleni ollut kuin oma, aina on saanut hänkin lahjoja jouluna jne. Kaukaisemmistakin sukulaisista on aina pidetty hyvä huoli, eli annettu rakkautta ja vaatteita jos jollakin on tarvetta ollut.

Mieheni siskon miehen lapsi on mieheni siskolle kuin oma tytär, ovat hyviä ystäviä vaikka mieheni sisko on eronnut miehestään (tämä lapsi siis jo aikuinen). Esimerkkejä on vaikka miten paljon....!!!

Mihin on kadonnut lähimmäisenrakkaus? Milloin ihmisistä on tullut näin itsekkäitä???! Onko tämä ahneus yleisempää kaupungeissa...? Täällä keskisuuressa kunnassa jossa asun, ihan vilpittömästi voi sanoa ettei moista ole. No ehkä se johtuu siitä että melkein kaikki toisensa jonkun mutkan kautta tuntevat...?;)

mutta kuinka moni katselee vieressä jos vaikka ihan naapurin muksu on liian pienissä saappaissa/haalarissa pihalla, ja oman lapsen viime vuoden saappaat/haalarit ovat eteisessä odottamassa kirpputorille menoa? Onko se liikaa vaadittu että antaa ne vanhat saappaat/haalarit ilmaiseksi lapselle joka niitä todella tarvitsee, sen sijaan että myy ne muutamalla eurolla kirpparilla?



Täällä mammat kauhistelevat miten lapsen päiväkotiryhmässä on lapsia rikkinäisissä/puutteellisissa vaatteissa, mutta ilmeisesti sydämessä ei tuntuisi pienintäkään pistoa jos miehen ex-liiton lapsi olisi se huonoissa vaatteissa päikyn pihassa kastuva lapsi?



Ettekö edes sitä kautta näe asiaa, että se miehen lapsi yhdistetään teihinkin? Mies käy hakemassa lapsen päikystä/koulusta/harrastuksista yhteisten lastenne kanssa joilla on esim. ne vaatteet viimeisen päälle. Luuletteko ettei kukaan paikalla olevista aikuisista mieti, että miten nuo sorsivatkaan tuota yhtä lasta, joka kulkee liian pienissä/rikkinäisissä vaatteissa ja muilla on viimeisen päälle reimatecit päällä.



Yksi lapsi siis saa mielestänne olle perheen tuhkimo, kun sen äiti on tyhmä ja kouluttamaton luuseri...? Ei sillä väliä että yhteiset lapset häpeävät koulussa sitä "veljeään/siskoaan" jolla ei edes talvikenkiä ole kun sen äidillä ei ole varaa ostaa ja meidän äiti ei anna iskän sille ostaa kun se olis meiltä pois----

Mihin on kadonnut lähimmäisenrakkaus? Milloin ihmisistä on tullut näin itsekkäitä???! Onko tämä ahneus yleisempää kaupungeissa...? Täällä keskisuuressa kunnassa jossa asun, ihan vilpittömästi voi sanoa ettei moista ole. No ehkä se johtuu siitä että melkein kaikki toisensa jonkun mutkan kautta tuntevat...?;)

[/quote]

Hyvin kirjoitettu, tätä minäkin surullisena ihmettelen.

Vanhoja voisin antaa.



Meillä ei tarvi hävetä. Ei onneksi tarvi koskaan hakea koulusta tai muutenkaan olla missään yhteyksissä siihen ammattikasvattajien armeijaan, jonka tämä kouluttamaton ja luuseri äiti on OMALLA toiminnallaan saanut lapsen ympärille.



Juu, ja teidän mielestä ongelma ratkeaa materialla... Voi jeesus. Rakkautta ja välittämistähän tuo tarvitsee. Ja kasvatusta ja sitä, että joku keskittyy ja antaa virikkeitä. Etävanhempana mieheni yrittää kaikkensa ja minäkin yritän. Meillä vain aika on rajallinen. Raha-asiat on erikseen. En koskaan anna rahaa ulkopuolisille, mutta sen sijaan teen kyllä työsuoritteita. Olen monessa vapaaehtoistyössä mukana, mutta pihi olen ja rahaa en suoraan anna kovin helposti.

--

Täällä mammat kauhistelevat miten lapsen päiväkotiryhmässä on lapsia rikkinäisissä/puutteellisissa vaatteissa, mutta ilmeisesti sydämessä ei tuntuisi pienintäkään pistoa jos miehen ex-liiton lapsi olisi se huonoissa vaatteissa päikyn pihassa kastuva lapsi?



Ettekö edes sitä kautta näe asiaa, että se miehen lapsi yhdistetään teihinkin? Mies käy hakemassa lapsen päikystä/koulusta/harrastuksista yhteisten lastenne kanssa joilla on esim. ne vaatteet viimeisen päälle. Luuletteko ettei kukaan paikalla olevista aikuisista mieti, että miten nuo sorsivatkaan tuota yhtä lasta, joka kulkee liian pienissä/rikkinäisissä vaatteissa ja muilla on viimeisen päälle reimatecit päällä.



Yksi lapsi siis saa mielestänne olle perheen tuhkimo, kun sen äiti on tyhmä ja kouluttamaton luuseri...? Ei sillä väliä että yhteiset lapset häpeävät koulussa sitä "veljeään/siskoaan" jolla ei edes talvikenkiä ole kun sen äidillä ei ole varaa ostaa ja meidän äiti ei anna iskän sille ostaa kun se olis meiltä pois----

[/quote]

sori en pidä tilanteesta.

Jos nyt tämä ex rouva voittaisi loton, niin tuskin hän olisi mitään minun lapsilleni jakaamassa, ja en sitä edes odottaisi. Jos taas minä sen voittaisin niin pitäisin huolen että se jakautuisi minun ja lasteni kesken. Tekeeko se minusta pahaa ihmistä? Tuskin.

Elämä ei ole reilua ja niin se vain on. Jättäisiko mieheni minut sen takia? ja sitten maksais elareita neljälle lapselle? Tuskin.

Miksi minun pitää olla se joka jakaa kaikesta osan tälle toiselle lapselle?