Velkahelvetti
Terveiset täältä kuumista oloista. Nyt on tilanne se, että tämä kakku leviää käsiin. On vippejä, kulutusluottoja ja pankkilainoja. Rahat ovat aivan loppu. Olen soittanut paikat läpi viikko sitten ja tehnyt maksusuunnitelmat, mutta en pysty niitä hoitamaan. Rahat eivät vain riitä ja turha soittaa uusia, koska kesäkuun palkka on jo periaatteessä käytetty asumisen maksamiseen, että koti pysyy ja se on luottotietojani tärkeämpää. Luottotiedot menevät punaiselle päivänä minä hyvänsä, tulee noin 12 merkintää. Visakortit yms. lähtee samantien. Olemassa olevat lainat, jaa en tiedä.
Toisaalta ulosotto on mulle helpotus, koska nyt maksaisin erilaisia velkoja yli 800 euroa kuukaudessa, siis tyhjää ilmaa ja ulosottoon menee palkastani suojaosuuden jälkeen 440 euroa. Miinuksena on vaan tuo mahtava luottorekisteri sitten.
Heh, parasta tässä on se, että olen perintäalalla työssä, mutta ei tämä työhöni vaikuta :)
Älkää sanoko, hae pankista, katsokaas pankista on jo haettu ja nyt eivät enää anna. Ilman reaalivakuutta ja mieluummin ulosotto ja luottotiedot veks kuin sukulaisten edessä anelu, eikä ne edes auttaisi.
Muita samassa tilanteessa? Kuinka monta merkintää teillä on?
Kommentit (75)
Luottotietojen menetys ei ole sellainen asia josta pitää vetää itsensä hirteen. Sen sijaan mielestäni luottotietojen menetys on häpeä ja sellainen sen pitäisikin olla. Häpeä siitä että ei ole osannut hoitaa raha-asioitaan. Häpeä siitä että on päästänyt asiat ajautumaan luottotietojen menetykseen asti. Häpeä siitä ettei pärjää itse ja pysty olemaan itse vastuussa omista raha-asioista niin ettei ylivelkaannu. Häpeä on hyvä tunne. Se varmistaa sen että asiasta voi myös oppia eikä toista virheitään. Jotenkin minusta tuntuu että sinä ap et aio oppia tästä asiasta mitään sillä hei - ylivelkaantumista nyt vaan tapahtuu. "Shit happens." Voi kuitenkin kertoa sinulle ap että ei, ei tapahdu jos hoitaa raha-asiansa fiksusti eikä shoppaile yli varojensa kuten teidän perheenne on tehnyt. Erilaiset epäonnistuneet yritystoiminnat voin vielä ymmärtää mutta en kaltaistasi toimintaa. Se että olet itse perintäalalla on antanut sinulle luultavasti väärän kuvan siitä kuinka yleistä ylivelkaantuminen on. Jos sinä kohtaat ylivelkaantuneita päivittäin saattaa tulla fiilis että se on yleistä ja "tavallista". Ei se ole.
Sulla taitaa vaan itselläsi olla noita häpeämisen aiheita sen verran paljon että omaa elämää helpottaa kuvitelma siitä että jollain muulla olisi enemmän hävettävää... :p
kun kukkahatut tuli tähän ketjuun. Älkää unohtako, että mun pointti on edelleen se, että vaikka teoistaan pitää vastata on se, että muut samassa tilanteessa. Älkää luovuttako, ei tämä ole maailmanloppu. Elämä jatkuu ja kaikesta voi neuvotella ja sopia, jopa ulosottomiehen kanssa voi sopia ja tehdä maksusuunnitelman.
Ajattelen vain, että asiat asioina ja kaiken voi hoitaa, KAIKEN vaikka olis ulosotto. Enkä tosiaan sysää vastuuta miehelle, se oli vain vastaus sille jollekulle jonka mielestä on KAMALAA, että en pääse hotelliin ilman luottokorttia.
Mä en ole kirjoittanut että se on kamalaa. Pointti vaan on siinä että jos joskus tekee mieli tehdä jotain kivaa niin se ei välttämättä onnistu kovin helposti.
Ja uskon, että jokainen velkaantunut selviää tilanteesta yli.
Silti tunnen myötähäpeää sitä ystävääni kohtaan, joka aikoinaan arvosteli meidän elämäntyyliä katsoen pitkin nenän vartta.
Sain kuulla ja kokea ylimielisiä lausahduksia, kuinka me ollaan pihejä (lapset eivät saa kaikkea uutta ja hienoa, jopa juhlatarjoiluista oli valitellut tutulle jne).
En itse kokenut jääväni paitsi mistään olennaisesta, sitä vastoin saatiin hankittua asunto kivalta alueelta ja hyvällä taloudenpidolla ollaan aloitettu taas matkustus harrastus kun taas ystäväni on velkasaneerauksessa ja haki juuri viimeisenä oljenkortena diakonissalta 200e ruokarahaa.
Hänellä elämä ei mennytkään pilvilinnojen mukaan vaan sairastelut, lama ja kallis elämäntyyli romuttivat ne. Mitään pysyvää tai rahaksi muutettavaa ei hänellä ole.
toisten arvostelu. Me olemme myös saaneet kyllä hankituksi kivan asunnon ja meitä on arvosteltu kun emme hanki uusimpia vempaimia ja autoja. Vaikka olenkin tuhlannut rahaa taivaantuuliin, lähinnä kuitenkin maksanut velkaa velalla, mitä ei kenenkään pitäsi koskaan tehdä. Eikä myöskään vippiä vipillä. Sen kun kaikki muistavat, koska se vyöryy kuin lumipallo.
Itsekö kertoi? Vai kuulit muualta?
niille perintäasiakkaille sanot? "No, ette oo maksaneet laskujanne mutta eipä se haittaa."
Ei elämästä selviä muutenkaan hengissä. Itselläni tulossa noin 30 merkintää. Entäs sitten. Ketä kiinnostaa!
Hyvin on palstalaisilla elämänhallinta hukassa ja sitten kyllä tuomitaan muita muissa ketjuissa vaikka eivät osaa edes omia asioitaan hoitaa.
Turha mörkö tuo luottotietojen menetys tai ulosotossa oleminen.
Molemmat lamat tulleet itselle kalliksi, ensimmäisessä vanhempien yrityksen konkurssin johdosta ja toisessa oman - Viimeisen neljännesvuosisadan aikana taitaa tuohon väliin mahtua peräti 4 vuotta, jolloin minulla on ehkä ollut luottotiedot kunnossa, mutta eipä tuo muuten ole elämää haitannut, sen verran on aina itselle jäänyt että on ruokaa saanut, katon pään päälle, eikä ryysyissä ole tarvinnut töissäkään käydä.
Lainaakin ovat pankista antaneet kun sitä on tarvinnut.
Olen ottanut todella paljon pikavippejä. Jossain vaiheessa minulla oli 28000 € velkaa (v. 2009). Hitaasti ja tuskallisesti selvisin niistä kaikista. Tosin vielä on 4100 € lainaa jäljellä, ei enää paha. Rahaa on helppo kuluttaa, mutta vaikea saada kasaan. Suositan kotipaikkakuntasi velkaneuvontaa ne osaa laittaa jutut järjestykseen.
Sama täällä. Käynti velkaneuvojalla helpotti omaa olo Paljon. Tai oikeastaan jo soitto velkaneuvojalle oli helpotus. Neuvottiin jättämään kaikki muut, paitsi asumismenot, vakuutukset, puhelimet yms. maksamatta. Asuntolainaa ei ollutkaan enää siinä vaiheessa, kun ei ole omaa asuntoakaan. Tuntui hurjalta, kun oli taistellut miljoonien maksusuunnitelmien kanssa. Rahaa ei jäänyt yhtään, mutta pelko luottotietojen menetyksestä oli vaan niin suuri. Nyt harmittaa ainoastaan, ettei tätä tehty aikaisemmin. Velkaa ainakin olisi ollut vähemmän.Sitten vaan odottelemaan perintäkirjeitä, seuraavaksi käräjäoikeuden kirjeitä ja viimeiseksi uolta. Ulosottomiehen kanssa sain sovittua, että maksan itse joka kuukausi vaaditun summan. Rahaa ei jää nytkään hirveästi, mutta kuitenkin enemmän kuin maksusuunnitelmien jälkeen. Tyhmyydestä sakotetaan ja tämän kanssa on vaan elettävä. Mutta itselle ulosotto on vaan helpotus. Tsemppiä, et ole yksin :)
Hei
Kovin on tutun kuuloista, miten se niin onkin että muiden tilanteet ei kyllä paljon helpota mutta lohduttaa.
Voimat on täysin lopussa kun ulospääsyä ei näy ...joka päivä mietin että miten ihmeessä minä fiksu koulutettu ihminen sain itseni tähän helvettiin ajettua. Mitään ei vielä ole ulosotossa mutta summa on ihan jäätävän suuri...asuntolainan lisäksi...jossain hulluuden äärirajoilla kait sitä on tähän itsensä saanut...nyt kun kävelen tässä tontillani ja joka ikinen päivä tunnen suurta tuskaa siitä että tuhosin lasteni mahdollisen perinnön on yhä vaikeampaa lähteä seuraavaan työpäivään...velkaneuvojakin oli täysi torvelo ...menin sinne vihdoin viimein elokuussa ja kyllä tämä aika on kiduttavaa...en kyllä saanut järjellisiä neuvoja edes annanko kaiken vain virrata ulosottoon vai mitä minä teen...häpeä on kyllä ihan kamala ...olen tuhonnut avioliittoni , ihmissuhteeni kaiken kun en jaksa enää ylläpitää sosiaalisia suhteita ...päivittäin mietin että miten lähden tästä sinne missä ei ole enää surua ja murhetta mutten pysty siihenkään
Elämä on ja ei ole....
rahaa joka kuukausi ja loput jää meille jolla elämme normaalia elämää. Eihän meillä olisi/ole mitään hätää ilman noita liiallisia luottoja. Oletko tietoinen ulosoton suojaosuudesta? Tosin minä olen valitettavan tietoinen myös ulosoton kalleudesta, joten aion maksaa silloin tällöin extraakin. Ei ulosotto minustä päällepäin näy, käyn normaalisti töissä ja hoidan asiani, kuten olen hoitanut paitsi nämä järjettömät helpot lainat. Niiden kanssaa pelaaminen on ollut tyhmää, mutta pakkohan nyt on mennä eteenpäin ja vastata teoistaan. Ei mulla silti hätää ole.