SUURPERHEKUUMEILIJOIDEN KESÄKUU

Aika nopsaanhan sinä tosiaan ehkäisymuurista huolimatta raskauduit, mutta eikös sinulla ollutkin kova vauvankaipuu vaikka pieninkin on aika vauva. Onnea ja jaksamisia, toivottavastivauveli kestää masussasi pitkään (muistelen että teillä oli myös keskosista kokemuskia).



Ihana keli mutta välillä täytyy kökkiä sisällä kun en voi tuon 8 kuukautisen kanssa jatkuvasti ulkonakaan olla, mukavia varjopaikkoja kun on rajatusti.



Aivot ihan jumissa enkä muista mitä piti kommentoida....

Mukavaa viikkoa kaikille!



Tanni

...jos mekin vielä Espoossa asustettaisiin niin varmaan oisin kysynyt seurakunnasta varmaankin samaista silloista nuorisokanttoria ja perhekerhon vetäjää kummiksi (hänen innoittamanaan aloitin muuten täällä Mikkelissäkin seurakunnassa lasten laulukerhotoiminnan). Mutta täällä meillä ei oikein oo sellaisia seurakuntatuttuja. Meillä ekan ja toisen lapsen ortodoksikummit ovat siskoni ja veljeni, kolmannen ainoa jo kripariajoilta jäänyt ort.ystäväni joka asuu Tampereella ja nyt nelosen kummina jo yli 65-vuotias eläkkeellä oleva vanha kesäpomoni (kahvilanpitäjä) joka sattumoisin on ortodoksi. Mutta tää viides on siis ongelma jos ei halua samoja kummeja kierrättää....

Ainakin täällä helsingissä on Kuuma!

Ja meidän kokopäivä aurinkoisessa asunnossa.. =)



Vitsi, olen ihan kade tuolle Katjalahille.. Luulen taas että tämä kuukausi meni "ohi".. Mulla taas oviksen aikaan outoa kipua tuolla oikealla. Joskus sitä tutkittiin muttei mitään löytynyt...



Ja Sinuvillakos se oli se talo.. Kade sinnekin suuntaan.. =D



Annlinn:lle paljon paranemistuulia.. Ikävää kun lapsi sairastaa.. :(



Tuohon kummi juttuun työnnän minäkin lusikkani vaikka ihan evlut. ollaan. Meillä on kierrätetty kummeja kun ei kirkkoon kuuluvia ole lähipiirissä riittämiin. Siis sellaisia joita kummiksi haluttiin. Tulevalle (?!?) pienelle en todella taas tiedä ketä pyytäisi..

Nyt jo olisin nimiäiset vain viettänyt ja jättänyt kasteen väliin, anopille ei passannut.. =)



kelit on todella passanneet, sisällä on kyllä pakko istuksia välillä vähän edes viileämpää.. Neiti ainakin sanoi ettei tykkää kun on kuuma.. Mietin mitähän loppuviikosta tulee kun oikeesti hellettä lupailivat..



Omassa navassa ei siis ihmeitä, tätiä odotellessa..

Nyt lähden iltapuuhien valmisteluun, lupasin jo tälle illalle suihkut isommillekin ja pienille kylvyt.. Meillä tuottaa aina vähän puuhaa kun tosiaan se isäntä on illat töissä niin tämä kyvetys on vähän haasteikasta.. Mutta onneksi on kesä ja lämmin.. =D



-haaveilija-

Kiitoksia kaikille onnittelijoille... Tanni, eikös teilläkin tuo ikäero tule olemaan nyt vuoden paikkeilla? JA onhan noita pilvin pimein perheitä, joissa on tällä erolla lapsia, meillä ainakin on jo hoitajiakin omasta takaa... Esikko tosin jo viimeksi sanoi ettei enää yhtään vauvaa aio hoitaa, mutta niin vain tuo nuorimmainen usein saa nauttia isoveljen hellästä hoivasta.



Täällä hieman selvitty "järkytyksestä"... Hitsi kun olikin tehokas ehkäisymuuri!!! Kunpa mulla olisi muissakin peleissä yhtä hyvä arpaonni kuin tässä! Tuota muuriehkäisyä voin suositella kaikille!



Kunpa nyt vain onni jatkuisi tästä eteenpäinkin. Tätä tyypillistä alun epäuskoa: Raskaana - minäkö? Ei takuulla... Tissit kipeinä ja maito pakkaa ja heruu ihan omia aikojaan. Itse asiassa viime perjantaina meni niin paita kuin takkikin vaihtoon kun toinen rinta valui valumistaan, ja tuosta hieman epäilys heräsi. Nimittäin mulla ei rinnat ole omia aikojaan valutelleet alun jälkeen vaan tuntuvat pikemminkin tyhjiltä - paitsi nyt.



No, nytpä saan ainakin kaksi vaippapöksyä - jahka onnellisesti tästä selvitään - vaikken kaksosia saisikaan... ja jos kaksoset sattuisi tulemaan niin pitää kai alkaa keskosfoorumin kautta kyselemään käytettyjä kolmosrattaita jossain vaiheessa....... EI saa ajatella noin pitkälle.

nuorinkin nukkuu....Katjalah, meillä ikäero tulee olemaan 1v2kk eli kaksi vaippapöksyä täälläkin. Me ostettiin jo kaksostenrattaat, kun sattui jättikirppiksellä olemaan tosi hyvässä kuosissa olevat ja vielä kaikin varustein suhteellisen edullisesti. No, äitiysavustus sijoitettiin jo etukäteen siihen.Kyllä meilläkin hoitajia on, varsinkin tuo 8-vuotias on iso apu. 11-vuotiaskin silloin kun oikealla tuulelle sattuu...



Minähän olen mielessäni päättänyt (ja mies toki minun puolestani jo aikapäiviä sitten =)) että meidän lapsiluku on tän viidennen jälkeen täynnä. Ekaa kertaa jo näin raskausaikana oikeesti tuntuu sille, tuntuu että kun tämä syntyy niin nää on tässä ja oon siihen tyytyväinen.



Mutta nyt kahvihammasta kolottaa, taidan keittää kahvit ennen kuin päätä alkaa jomottaa....



Tanni

ajattele miten hupaisaa olisi työnnellä oikein kunnon hyökkäysvaunuja pitkin katuja. Haikeena täällä mietiskelen....



Minulla myös samoin kuin Haaveilijalla että välillä kuume on kauhea mutta sitten ei kuitenkaan jaksaisi niitä pahoinvointeja ym. vaivoja.



Toisaalta olisi niin ihanaa sitten kun Sottis olisi noin 3-4v ja sais sellaisen suloisen vauvelin mutta jaksanko odottaa niin pitkään???vielä kun en ole mikään maailman kärsivällisin ihminen vaan kaikki-mulle -heti- tällä hetkellä-tyyppiä.



tuo kummiongelma tuntuu olevan varsin yleinen tuntuu että kirkko oikein piinaa ihmisiä sillä. Ehdotankin että valtakunnallinen kummipankki pitäisi perustaa josta saisi sitten kummin valittua vähän samaan tapaan kuin vaalikoneesta ehdokkaan. Vastaa vain kysymyksiin ja siinä se! Helppoa eikö totta! ei se varmaan onnistuisi yhtään sen huonommin kuin jos jonkun kaverin ottaisi. Meillä nimittäin kävi vielä sellainen juttu että tyttäreni kohdalla päädyin valitsemaan ortodoksikummin siskoni lisäksi kaksi ystävääni. Se kuitenkin oli todella suuri virhe koska niin vaan elämä ihmisiä heittelee ja toinen kummeista erosi ja siitä se alamäki alkoi lopulta hän teki itsemurhan ja toinen kummeista taas ilmoitti minulle että hän kyllä pitää kummilapsestaan meidän tytöstä, mutta hän ei kestä meidän poikia ja että hän ei muutenkaan edes pidä poika-lapsista, niipä katsoin parhaimmaksi lopettaa sellaisen ystävyyssuhteen kun aika outo kommentti kahden tytön äidiltä. Ja ajatelkaa tuohonkin ihmiseen tutustuin kun minulla oli kolme poikaa eikä yhtään tyttöä eli onko hän sitten koko ajan inhonnut minun lapsiani vai alkoiko se inhoaminen vasta kun sain sen tytön?



nyt kutsu käy mutta palaamisiin



Annlinn

ihanalta kuulostaa tuo teidän talo. Sellaisen minäkin halauaisin. Miten muuten teillä sujui remontointi lasten kanssa, oliko teillä lasten vahteja vai miten ...meillä kaikki suuret projektit on aina osuneet maailman pahimpaan aikaan vielä kun on tosiaan tullut 15vuoden aikana muutettua 16 kertaa, huh huh kun ajattelenkin. Se siis yksi syy miksi niin nautin olla kotona. Meillä ei varmaan olisi muuta mahdollisuutta kuin teetättää homma ulkopuolisilla niin ei tarvitsissi itse kärvistellä remontin keskellä ja muuttaa vasta kun kaikki olisi kunnossa.

Voi miten rakastankaan vanhoja taloja niissä kun on sitä tunnelmaa...



Annlinn

Meillä kyllä onneksi on kummit (vaikka valinta ollutkin vaikeaa) osuneet kohdalleen. Meillä ei siis oo lapsilla kuin aina 2 kummia/lapsi, ja ovat kaikki oikeen omistautuneita tehtäväänsä. Mutta siis mistä sellaiset tälle viitoselle löytäisi??



Meillä mies huhkii illat pitkät teknisessä tilassa , varastossa jne. kun meoillä on ens ma asunnon lopputarkastus ja kaikki pitäisi saada kuntoon... Asutaan siis uudehdokka puutaloalueella jossa meillä on 1½ kerroksinmen keltainen perinteinen puutalo, joka siis periaatteessa on valmis mutta kummasti nyt tuntuu noita puutteita löytyvän kun h-hetki lähenere...on varmaan osin terapiaa; naapurin ukkokin puuhailee siinä rinnalla samalla, saavat varmaan samalla keskenään parantaa maailmaa....



Mutta nyt kutsuhuuto kuuluu...meidän 8½-kuukautinen on siirtynyt yksiin päiväuniin ja nää illat on sit aikamoisia känkkäränkkiä- hetken viihtyi tuolla isompien tykönä mut ei enää, no jospa tissittäisin ja saisin unten maille...

Isompien kanssa lupasin sit lähteä vielä uimaan (meillä rantaan matkaa 250m)...



Tanni

Eilen tuli ihan kamalia uutisia... Miehen veli oli ihan sekaisin, kun vaimonsa soitti neuvolasta - oli noin 15-16 viikkoa raskaana - ja sydänääniä ei oltu löydetty... sitten oli ultrattu ja sieltä löytyi liikkumaton sikiö. Nuo passitettiin Tampereelle, missä sitten tuli lopullinen tuomio, lapsi oli kuollut. Perjantaille saivat kutsun tyhjennykseen (miten kaamea sana!)



Taidanpa pysyä toistaiseksi hiljaa tästä vitosesta ja kertoa vasta sitten jos kaikki hyvin lähtee menemään, pakkohan tuo sitten on kertoa. Mutta kuinka voin nuo kohdata, kun heillä kakkosta on yritetty pitkään ja tuloksena tuo kamaluus ja meilla tunnutaan lisääntyvän itsestään. Siis ihan hirveää... kamala olo.

juuri tuo Katjalah:in kertoma tilanne vaan on kauhean usein täälläkin kuultu. Ei kai niitä paljon tapahdu mutta se niin riipaisee jokaista sydämmestä että tuommoistakin voi sattua.



Siksi minua pelottaa enemmän kuin paljon edes haaveilla seiskasta kun kaikki kuusi lastani on terveita eikä yhtään keskenmenoa ole kohdalleni tullut.



Ajattelen niin miltä se minusta tuntuisi ensin kärsiä pahoinvoinnista monia viikkoja ja sitten kun tuntee olevansa varman päällä niin pohja otetaan alta pois.



Niin ja miten kestää ihmisten kommentit tai löytää oikeat sanat lohduttaa tälläisen kokenutta, ei mistään...tuntuu vaan että vaikka sanoisi mitä niin voi kuitenkin vain pahentaa tilannetta eikä auttaa siinä.



Meillä oli täällä puistossa äiti jolla meni lapsivesi viikolla 19 , se oli aivan kauheeta seurata hänen tuskaa. Lisäksi hänelle kun yksi ja toinen vaan totesi että "ei kun uutta yrittämään, sähän oot vielä nuori".



En voi muuta kuin toivottaa sinne voimia ja jaksamista tuskan keskellä.



Annlinn

Aivan ensiksi Katjalahille onnittelut plussasta!

Niin se ehkäisymuuri teillä sitten toimi. Onko tullut jo lisää oireita?

Ikävää kyllä tuo miehesi veljen perheen tilanne. Tuli niin elävästi mieleen oma ultraustilanteni silloin huhtikuussa. Se kuva liikkumattomasta sikiöstä on kyllä iskostunut mieleeni. Aivan hirveä tilanne se on, varmasti teidän on aikanaan vaikea kertoa heille raskaudesta, mutta kun nämä ovat asioita joille ei vain mitään voi.

Ei siinä paljoa mitään voi sanoa lohdutukseksi, riittää että on myötätunnollaan mukana toisten surussa.



Tannille vielä kommenttia, että kun meille odoteltiin viidettä, niin olin ihan varma ettei koskaan enää edes kuumeilla, mutta tässä sitä nyt ollaan. Kierron puoliväli on menossa ja kohta saa taas alkaa oireita kuvittelemaan.



Mihin hittoon ne helteet yhtäkkiä katosi, mun pitäis olla ulkohommissa ja vettä sataa! Onneksi on ainakin aikaa täällä koneella roikkua.



Jaksamisia kaikille!

Moccatryffeli

Illalla aloitti ja nytkin vielä tihuuttaa.Vanhimmalla pojalla olisi vielä 2 peliä turnauksessa ja oltiin ajateltu mennä koko poppoolla kattomaan kun ovat täällä omalla paikkakunnalla; taistelevat tod. näk. 1. tai 2. sijasta (aamupelistä riippuu), mutta nyt kun on noin märkää, taitaa jäädä menemättä,mies saa hoitaa meidän perheen edustuksen.



Moccatryffelille, miun ei enää sit auta itkeä, jos vielä vauvakuume iskee. Oon teettämässä sterilisaatiota sektion yhteydessä, minullahan takana sitten 5 sektiota ja se varmasti jo kohdulle riittää...ja ikääkin on ja tuo 40 lähenee....



Minulla viikkoja jo kohta 16 enkä oo tuntenut liikkeitä ja oon vähän huolissani- kun täältäkin oon lukenut noita että sydämen sykettä ei kuulu, sit ultrataan ja kuollut sikiö kohdussa-en voi muuta kuin toivoa että vaikka on jo näinkin mones raskaus niin jostain syystä liikkeet vaan tuntuu myöhemmin....neuvola vasta heinäkuun puolivälissä joten sinne asti on kärvisteltävä ja ootettava josko tuntisi jotain....



Mukavaa sunnuntaita kaikille

Tanni

..että älä ole huolissasi kun et vielä liikkeitä ole tuntenut. Moni alkaa vasta siinä 17vkon paikkeilla tai myöhemminkin vasta tuntea liikkeitä. Varmastikin kaikki on hyvin.



Mulla on vauva joka päivä mielessä, vaikka yritän pitää asian poissa mielestä.. toivottavasti meillekin joskus vielä se yksi tulisi..

ei tuo vauvakuume väisty.

Harmi vain että tuo biologinen kello käy ja käy..

Sitä vain kovin itekin on tuon tasakympin 40 jotenkin rajaksi laittanu.. nooh.katellaan.



Annlinn kyselit kuinka remontointi on sujunut lasten kanssa. No, me ei olla asuttu remontin keskellä - on muutettu pois siksi aikaa kun on ollut tarve. Eli voi sanoa että hyvin on sujuneet:)



nyt pakko painua nukkumaan, univelkaa on kertyntyt, kun olen innostunut valvomaan ja leipomaan myöhään illalla ihanassa hiljaisuudessa. nyt sanon teille öitä1



Ja ihanaa raskausaikaa kaikille teille joilla pieni vauvan alku on kasvamassa masussa.



sinuvi

Omppis täällä pitkästä aikaa :) Olen käynyt välillä lueskelemassa, mutta itseltäni ei ole irronnut nyt mitään tekstinpoikasta. Vauvakuume on kovin vaihteleva. Se on ollut välillä ihan hurja, niin hurja että joka paikkaan on suorastaan koskenut se vauvankaipuu. Mutta välillä tunne taas hiipuu ja pelot ja kaikki hiipii mieleen.. Kun lapsia on viisi tervettä ja ihanaa murulaista, pelottaa toivoa enempää.. Välillä vaan tuntuu, että ois niin ihana olla raskaana ja kokea kaikki se odotus ja jännitys vielä kerran. Ja samalla sais jatkaa ihanaa kotona oloa.. Ja sitten taas miettii, että elämä on niin mallillaan näinkin. Että uskaltaako vielä alkaa hämmentää pakkaa? Ja kun mieskin jarruttelee. Lähinnä kyllä sen takia ettei usko minunkaan olevan tosissani.. :/ Yritän siis pitää tämän vauva-ajatuksen vielä takataskussa syksyyn asti ja nauttia näistä ihanista hellepäivistä kun kesä antaa parastaan :))



Ihanaa vointia Tannille ja iuiu- onnea kovasti!!! Ja onnea myös katjalah!!! :)



Omppis kera viisikon ja vaihtelevan haaveen..

On ollut niin kuuma ja mehut-veks olo ettei ole edes jaksanut kirjotella mitään..



Katjalahin uutiset veljen suunnalta sai täälläkin hetkeksi hiljaiseksi. Itse en ole koskaan tietoisesti yhtäkään lasta menettänyt, mutta uskon että tuska on suuri.



Tannille tsempitykset, kyllä se pikkunen sieltä vielä mojovasti itseään tekee huomatuksi.. Usko pois!

Itse olen aika myöhään tuntenut liikkeet aiemmissa.. Ja kyllähän sitä toki ehtii miettiä jos mitä ennen sitä ensimmäistä ihanan pehmeätä hipaisua..

Tuosta imetyksestäsi(kin) olen vähän kade.. Nyt tuplien kanssa "luovutin" jo 6kk jälkeen. Ja näin jälkikäteen harmittaa niin vietävästi että tosiaan niin helpolla luovutin..

Meillä oli vatsatautia ym tautia siinä päällä ja molemmille tuli vielä hampaita tai muusta syystä rintaraivareita.. Varsinkin meitin pikkuisempi sai hirveät hepulit ja kun piti taas tarkkailla miten syö niin olikin muka sitten helpompaa lätkästä molemmille pullot.. Olin siis pääasiassa imettänyt yhtäaikaa, pojat niin samantahtisia että oli helpointa.

Enkä jaksanut pumpata vaikka olisi riittänytkin..

Sniiiiisk!! Ja tosiaan nyt harmittaa.

Joskus jopa mietin lähtisköhän maidontuotanto uudestaan käyntiin jos olisin esim. kuukauden jälkeen kokeillut..



Kutsu taas käy.. Huoh.. Palaan siis paremmalla ajalla...

Onnea katjalah plussasta !

Täällä 30v neljän lapsen äiti joka kuumeilee siitä viidennestä. Minulla on ollut vauvakuume aina ja vaikka neljännen kohdalla sanoin että tämä on viimeinen, tuntui silti heti kun vauva syntyi että yksi puuttuu.

Paras hetki raskautua alkaisi olla käsillä ja minusta tuntuu että repeän ajatusteni kanssa. Haluaisin sen viidennen, mutta mietin ehkä liikaakin sitä mitä muut ajattelee... toki myös oma jaksaminen mietityttää, nuorimmainen kun on vasta vuoden ja olen lähes kokoajan yksin lasten kanssa. Mies ei ole vastaan, päinvastoin.

Ihana lukea, että on niitä muitakin, jotka haluavat suurperheen, minä voisin kyllä hypätä raskauden yli ja ottaa suoraan tuollaisen taaperonkin, vaikka vauvat ovatkin niin ihania. Olisi kiva tutustua muihinkin suurperheen äiteihin, jakaa kuulumisia ja jaksamisia.

MaalisMuru! Tervetuloa vain.. =) Joukkoomme suurentuvaan.. =D



Omppuäipälle piti eilen jo... Samankaltaista ajatusta päässä pyörii, siis tavallaan miksi "riskeerata" tää hyvin pyörivä arki.. Toisaalta... Olis se NIIIIIN ihanaa..



Mulla alkoi itselläni se pirun piinaava viikko.. Vaikka taas tiedän ettei kuitenkaan olis osunut.. Ellei sitten käy kuten tuplien kanssa että kun viikon aikana kerran ehtii puuhastelemaan niin osuu ja uppoaa.. ;)

Toivottavasti ei kuitenkaan ihan samalla mallilla (vaikka se mies niistä kaksostytöistä joukon jatkona puhuukin....... )



Niin oireitakaan ei ole että se siis siitä..

Heh... viime kuussahan niitä piisas vaikkei mittään ollunakaan.. =(



Voi että on kuuma, siis ei sais valittaa muttakun ei jaksa mitään tehdä..

Ja harmittavasti KAIKKI ja kaikkialla vauvamasut "hyppii" silmille.. =)



Huoh.. Lähden jatkamaan tiskien ja puuron pariin.. JOS jaksais....

Voihan vitsit Katjalah!! Oikein paljon onnea plussasta, ihania uutisia kerta kaikkiaan!! Teillä on kyllä mainio sarja helmikuisia LA:a!! Hirmusti jaksuja ja tarrasukkia matkaan mukaan! Voihan hyvin!

Kauhean surullisia uutisia olitte saaneet... ;(



Tanni: kyllä ne liikkeet sieltä pikku hiljaa alkavat tuntumaan...eihän sulla viikkoja vielä siihen nähden kauheasti ole :) Mutta tiedetään kuinka sekin huoli siellä jossain äidin omassa päässään kaihertaa...koita vaan jaksaa :)



Haaveilija: eihän tuo 6kk todellakaan ole huonosti kaksosten kans! Älähän turhaan ittees siitä syytä! Mun mielestä se on todella hieno saavutus!

Niin ja tuo "oireettomuus"han on yks oire...onnea piinaviikkoon!!



MaalisMuru: Tervetuloa mukaan! Täällä kans mietitään välillä että oonko hullu vähintään ku vielä lapsia haluan, meillä minä hoidan 95% kodin ja lapset niin jaksaminen on välillä aika lailla tiukilla (lisäksi mies on paljon poissa kotoa työreissuilla)...mutta silti sitä vaan haluaa että noita ois lisää...ehkä se on jotain äidillistä hulluutta!! Muitten mielipiteille en hirveästi anna painoarvoa =D



Kummeista: meillä on vaihtelevasti onnistuttu tässä asiassa...keskimmäisellä on kummina veljeni ja hän on aivan ihana! On poikien kans tosi paljon vaikka asuukin 400km:n päässä, tekevät yhdessä vaikka mitä :) Harmi vaan ettei esikolle ja kuopukselle ole "sattunut" yhtä hyviä vaikkei nyt ihan huonojakaan ole...tosin kyllä vois kattoa peiliin ku ei vaan itekkään ehi hoitamaan kummin velvollisuuksiaan niin hyvin ku haluais...ja kaikki lapsukaisetkin asuvat niin kauhean kaukana meistä ;( mutta kovasti ovat mielessäni koko ajan..

Niin jos meille se nelonen joskus suotaisiin niin kummijuttu ois kyllä aika vaikeaa...mutta tuohan nyt ei ole lainkaan ajankohtainen asia... :/



Oisko kellään ideoita miten ihmeessä mää saan tuon kuopuksen, joka keksi viikko sitten miten pinniksestä tullaan pois, pysymään sängyssään, kun yöunille pitäisi mennä????? Joka ilta mennään eestaas kymmeniä kertoja sängystä pois ja äiti vie takasi...huoh! Kukaan muista pojista ei tuota ole harrastanu..poika rauhoittuu vasta sitten sänkyynsä ku menen meidän sänkyyn (joka on samassa huoneessa) makaamaan...mutta tällönki uneen saamiseen menee vielä kauan...eilenki poika nukahti vasta puolen yön jälkeen...(yksi syy siis tässä miksen palstalla ole vähään aikaan kunnolla kirjoitellu)...Tää on mulle hirmu rankkaa ku yleensä teen kotihommia vielä sen jälkeen ku saan hänet nukkumaan mikä yleensä on ollut 21-22 paikkeilla...nyt sitte eilenki pyykkäsin kahen aikaan yöllä...ei kiva...



ON: tosiaan uus kierto taas päällä, edellinenkään kierto ei tuonu toivottua tulosta, greippimehun litkiminenkään ei auttanu...höh..nyt meneillään siis yk11...eilen tosin mieheltä tuli että hän ei halua enää kuulla puhuttavankaan lisä lapsista...mutta toivon että se ois vaan ohimenevää...siis tuo kuopuksen hyppääminen ja se mitä ukkokulta sanoi...Greippimehun litkiminen nyt sitte jatkuu...oviksen ajankohtakin sattuu nyt sitte loman alkamisen vaiheille eli ens viikon loppuun =D



Mutta menen taas...pitänee alkaa taas yrittämään tuota pikkumiestä unille.....



Aurinkoista viikonjatkoa!



nani kera poikien

Aamulla kirjoitin, mutta sotten kun lähetä-nappia klikkasin oli sivut remontissa ja vasta nyt toimivat taas.



Pääsin tässä livahtamaan koneelle, ja yritän vähän naputellakin. Vaikka tämä on nyt tavallista vaikeampaa. Nimittäin kaksi vanhinta poikaa ovat nyt vanhempieni luona lomailemassa - ja minä täällä ihmeissäni vain kahden lapsen kanssa, on tämä niin rankkaa - koko ajan pitää olla viihdyttämässä etenkin tuota nelivuotiasta.



Ja kyllä väsyttää... Historiaa alkaa olla se, kun heräsin aina viiden aikaan... ja eilenkin, kun käytiin Haapamäellä höyryveturipuistossa noiden kahden kanssa niin enkös nukahtanut kotimatkalla, vähällä pitietten iskenyt neulaa silmääni nuokkuessani. (mulla on paheena tehdä ristipistoja/kanavatöitä autossa)



Ja imetyksen kanssa täällä pähkäilen, kai tuota pitää itse alkaa vähitellen rajoittamaan. Vielä ei ole tuntunut pahalta, mutta sen supisteluherkkyyden takia epäilen, että kovin pitkään en voi jatkaa. Haaveilijahan on hienosti imettänyt kaksosensa!



Nani: Kokeile sitä mun muuriehkäisyä, joka näyttää olevan tosi toimiva... mutta toiseen suuntaan kuin ehkäisyt yleensä. Eli pari lasta teidän sänkyyn nukkumaan (yksikin riittää, jos sijoitat sen oikeaoppisesti miehen ja itsesi väliin). Sitten jossain vaiheessa saat tarpeeksesi tuosta ja heivaat lapsen yhdeksi yöksi sivuun ja......



Tanni: Älä murehdi turhia, kyllä ne liikkeet sieltä alkavat tuntua. Mulla oli etenkin kakkosen liikkeiden kanssa ongelmia tuntea niitä alkuunsa, kun istukka oli edessä.



Ja MaalisMuru tervetuloa, kiva saada uusia joukkoon, kun itsekin tästä varmaan kohtapuolin poistun tuonne toiselle puolelle taas... Tässä onkin säpinää, kun roikun niin vauvapalstalla kuin kuumeilijoissa ja odotuspuolellakin.



Vielä... miehen veljen vaimo voi olosuhteisiin nähden ihan hyvin. lähtivät mökkeilemään viikoksi. Toisaalta tuntuu ihan hyvältä, että tämä raskaus nyt jo oli alullaan ennen heidän suru-uutisiaan, olisi kyllä jäänyt yrittämättä, jos uutiset olisivat tulleet ensin. Mutta surettaa, kun se toinen masu ei kasvakaan, olisi tuo mukava ollut olla taas samaan aikaan raskaana...



Pitää mennä askartelemaan tytön kanssa, joten palaillaan, kun vapaudun - jos en nukahda ennen kuin saan koneen kannen auki.

joka on sekä kuumeilupuolella että odotuspuolella. Onhan se kuume vielä voimissaan kun ei tämä pieni itsestään paljon ilmoittele.



Tänään kävin eka neuvolassa, sain sen näin aikaisin sen keskenmenon takia. Kyllähän sieltä pikkiriikki ihminen löytyi ja muutama sydämenlyöntikin saatiin kuulumaan. Sainkin kahden viikon päähän taas uuden ajan, sen virallisen ekan ajan, jossa otetaan sitten verikokeetkin. Putosi kyllä iso painolasti sydämeltä kun näki että mahassa kaikki kunnossa.



Pahoinvointi senkuin yltyy ja eilisen jo murehdin miten ihmeessä taas kestän sen koetuksen. Vaikka olen ollut mielissään että näinkin pian on tullut 8 viikkoa täyteen. Joskus olen ollut jo aivan rapakunnossa tässä vaiheessa.



Minäkin käyn yhä sitä taistelua että haluanko oikeasti vauvan vai en. Tietysti haluan tämän mutta kait se kuuluu asiaan miettiä kaikki maan ja taivaan väliltä.



Kyllä ne liikkeet sieltä tulevat Tanni. 20 viikon paikkeillahan ne varmasti vasta alkavat tuntumaan, minulla mennyt joskus tuosta ylikin vaikka kuin monisynnyttäjä olisin.



Harmillinen tuo katjalahin tilanne. Tuli mieleen kun itse odotin toista lasta ja veljeni vaimolla kuoli 24 viikkoinen vauva synnytyksessä. odotin ihan alkumetreillä ja tuntui kyllä ettei ole toivoa ensinkään. Ja tietysti tuli heti oma keskenmeno mieleen. Sellaista se elämä on, ja ihmisraukka yrittää pysyä mukana.



Nyt täytyy mennä katsoon noita jäätelönsyöjiä. Palaan taas joskus jos en näänny näihin helteisiin, en tykkää yhtään niistä.



Iuiu