Päiväkodin "uskontokasvatus"

uskonnolliseen opetukseen? Luulin, että se on ihan virallinen käytäntö joka paikassa mutta luulin varmaan sitten väärin.



Mustakin olisi ihan hyvä, että joka puolella joko pidättäydyttäisiin kokonaan uskonnollisista käytännöistä päiväkodeissa ja kouluissa tai sitten tutustuttaisiin monipuolisesti erilaisten uskontojen tapoihin. Tämä pelkästään kristinuskoon keskittyminen on toki historian valossa ymmärrettävää mutta nyky-yhteiskunnassa ei enää kovin hyväksyttävää.

No eikö teillä hoitosopimuksessa jo kirjattu ylös kantaa

uskonnolliseen opetukseen? Luulin, että se on ihan virallinen käytäntö joka paikassa mutta luulin varmaan sitten väärin.







Pitääkin kysyä onko meillä hoitosopimusta, jossa uskonto-puoli kirjattuna.



Ap

että "päivähoidon tulee... edistää... lapsen... uskonnollista kasvatusta", niin miten ihmeessä voit väittää että se tarkoittaa ettei uskontokasvatus kuulu päiväkotiin? Monenlaista väännöstä olen lakiteksteistä kuullut, mutta näin paksua puppua en vielä koskaan!



Tottakai uskontokasvatuksessa pitää kunnioittaa holhoojan vakaumusta, se tarkoittaa sitä, että päiväkodissa tulee antaa SEN USKONNON KASVATUSTA, johon uskontokuntaan lapsi kuuluu. Jos lapsi ei kuulu mihinkään uskontokuntaan eikä hänen holhoojansa halua hänen osallistuvan uskontokasvatukseen, niin lapsi ei tietenkään osallistu, mutta SE EI POISSULJE MUIDEN LASTEN OIKEUTTA USKONTOKASVATUKSEEN PÄIVÄKODISSA! Yksi tai kaksi uskontokuntaan kuulumatonta lasta ei voi olla syy, jolla kunta voi laistaa lakisääteisestä velvollisuudestaan järjestää uskontokuntaan kuuluville lapsille uskonnollista kasvatusta päiväkodissa. Kunnan on vain järjestettävä asia niin, että kukin lapsi saa sellaista kasvatusta kuin HÄNEN holhoojansa haluavat.

Tunnen lainsäädännön kyseisen asian tiimoilta, mutta en pysty käsittämään sitä siltikään. Minun _mielestäni_ uskononopetus ei ole päiväkodin tehtävä. Toivottavasti jonakin päivänä lainsäädäntö muuttuu tältä osin. Jokainen huolehtikoon itse lastensa uskontokasvatuksesta - kun puhutaan pk-ikäisistä siis.



Ja onneksi siis vanhemmilla tosiaan on oikeus kieltää kaikki uskontokasvatus. Rohkeasti vain tarttumaan siihen.



T: 2

Tottakai uskontokasvatuksessa pitää kunnioittaa holhoojan vakaumusta, se tarkoittaa sitä, että päiväkodissa tulee antaa SEN USKONNON KASVATUSTA, johon uskontokuntaan lapsi kuuluu. Jos lapsi ei kuulu mihinkään uskontokuntaan eikä hänen holhoojansa halua hänen osallistuvan uskontokasvatukseen, niin lapsi ei tietenkään osallistu, mutta SE EI POISSULJE MUIDEN LASTEN OIKEUTTA USKONTOKASVATUKSEEN PÄIVÄKODISSA!

Jos päiväkodissa on uskonnottomia lapsia, yleinen uskonnollinen toiminta - esim. nuo ruokarukoukset ja Jeesus-tarinat - ei ole asianmukaisia. Ne eivät kunnioita uskonnottomien (tai muuten ei-kristittyjen uskovien) vanhempien vakaumusta.

Meidän tarharyhmä käy kirkossa jouluna ja pääsiäisenä, mutta kyllä meillä vanhempainillassa kysyttiin jokaiselta, että saako lapsi näihin osallistua.



Ruokarukouksesta en tiedä, ei ole tullut kysyttyä, mutta eipä tuo minua haittaa, vaikka en mikään uskovainen olekaan.

Meillä päiväkodissa riippuu ihan missä ryhmässä lapsi on, eli kuinka uskovaisia hoitajia on. Nyt meillä lapset ryhmissä, joissa ei muuta kuin joulukirkko. Vaikkemme kuulu kirkkoon, lapset saavat mennä mukaan kirkkoretkelle.



Kysyin lapsilta onko heillä ruokarukouksia päiväkodissa ja kysyivät että mikä on ruokarukous. Sanoin malliksi "siunaa jeesus ruokamme..." niin vanhin heti tunnisti ja sanoi, että edellisessä ryhmässä oli just noita ruokaRUNOJA ;)

Sen perujahan tällainen toiminta on.



Mua ei kyllä itseäni haittaa vaikka pk:ssa joskus jotain luterialaisuuteen viittaavaa onkin.

kun minä olin koulussa ala-asteella, niin joka ainoa päivä oli uskonnollinen aamuhartaus (jossa myös veisattiin joku virsi ja rukoiltiin) ja sen lisäksi aina rukoiltiin ruokarukous. Tämä oli ihan normaali tapa 70-luvulla ainakin maaseudulla. Siitä huolimatta useimmista luokkakavereistani ei ole tullut uskovaisia. En siis myöskään liioittelisi tuon tason uskonnollisen kasvatuksen vaikutusta lapsiin.

Kyllä lapsi tarvitsee elämän henkisen puolen ja myös arvojen opetusta, ei ne tyhjästä ilmaannu.

Toisten ihmisten kunnioittaminen on aika haastava asia ja vaatii harjoitusta, mutta kyllä siinä saattaa kehittyä.



Minä en pahastu siitä, jos meidän päiväkodissamme on lapsia, joiden vanhemmilla on jokin uskonnollinen vakaumus. Eikä minulla ole tarvetta nimitellä ja herjata näitä lapsia tai heidän vanhempiaan.



Oi, kuinka hankalaa joillekin on elää aidosti moniarvioisessa yhteiskunnassa!

uskonnollinen, mutta olen alkanut ajatella, että on ehkä syytä pitää tämän oman uskontomme puolia, koska niin tekevät kaikki muutkin uskonnot. Suomen päiväkotien ja koulujen uskontokasvatus on vielä hyttysen ininää siihen verrattuna, miten uskontoja tuodaan esille muissa maissa lasten elämässä. Kyllä joku islam tulee pian täyttämään Suomenkin arvotyhjiön, jos ei varaa pidetä. Enkä itse ainakaan soisi esim. islamin levittäytyvän tänne.

Uskontokasvatusta toteutetaan sen mukaan, mihin uskontokuntiin kuuluvia lapsia päiväkodissa on.

Ei ihan näin. Tämä on perusopetusta koskevasta laista. Perusopetus tarkoittaa siis peruskoulua.

Kuten aiemmin siteeratusta lakitekstistä saattoi nähdä, päiväkodin tehtävä ei ole antaa uskontokasvatusta vaan tukea kotien uskontokasvatusta.

Sen sijaan en missään tapauksessa haluaisi lastani päiväkodiin, joka yrittäisi olla täysin uskonnoton, koska ympäröivä maailmakaan ei ole sellainen.

Noh, tästä nyt voi olla monta eri mieltä. Suomi on maallinen valtio ja maallinen kulttuuri, mikä näkyy tässäkin keskustelussa ja siinä, että kaikista kirkon jäsenistä kirkon toimintaan osallistuu tavalla tai toisella 14%. Arvatkaapas, kuinka suuri osa näistä on sitten niitä mummuja, jotka käyvät kirkossa.

Suomessa eräänlainen kirkkoilu tai ehkä vielä paremmin kristeily kuuluu perinteisiin. Ja näistä perinteistä haluavat useimmat pitää kiinni. Tällä ei ole mitään tekemistä uskonnollisuuden tai kristinuskon kanssa.

"Meistä on mukavaa, että lapset kastetaan, mutta ne papin puheet jotenkin vavaannuttavat". "Joulu on kiva, mutta ihmisten naulailusta ei tarvitse puhua."

Jumala antoi ainoan poikansa, että ihmiskunta pelastuisi. Eli kristinuskon näkökulmasta ei juuri mistään muusta pitäisi puhuakaan kuin siitä vasarasta.

Ehkäpä tästä päästään yli sillä, että uskonnolliset ihmiset hyväksyvät sen, että tunnustuksellinen uskontokasvatus ei kuulu päiväkotiin ja uskonnottomat hyväksyvät sen, että lievästi valtauskontoa sivuavia perinteitä harrastetaan ilan sen suurempaa uskonnollista sisältöä.

Itse pidän evankelisluterilaisen papin säännöllisiä vierailuja päiväkodissa aivan käsittämättömänä toimintatapana. Eikä se ole edes sitä laissa mainittua kodin uskontokasvatuksen tukemista - siinähän henkilökunta antaa kaiken vallan ja vastuun ulkopuolisen toimijan käsiin.

ja annettiin lupa. On sisältänyt yleensä pääsiäiskirkon, joinain vuosina myös joulukirkon, eipä juuri muuta... ei ole mitään ruoka- yms rukouksia, mutta ennen noita kirkoja on käyty vähän ajankohtaan kuuluvaa raamatunkohtaa etukäteen läpi, niin ei tule niin yllätyksenä se ristillä riiputtaminen pienemmille.

Jos päiväkodissa järjestetään uskonnollista ohjelmaa, on kirkkoon kuulumattomille tai toisen uskontokunnan jäsenille järjestettävä jotain vaihtoehtoista toimintaa. Eli tästä näkökulmasta tuo ruokarukous kuulostaa pöyristyttävältä: siksi 30 sekunniksi osa lapsista pitäisi viedä eri tilaan.. Fiksua olisi luopua koko käytännöstä.

Minä olen roomalaiskatolinen, mutta aina sain lapsena osallistua koulussa uskontotunneille ja kävin jopa luterilaista pyhäkoulua. Älkää nyt herran tähden aliarvioiko lasten ajatuksenjuoksua. Mitä kamalaa siinä ruokarukouksessa nyt on? Onkin joo tosi kamala tilanne.

Löysätkää nyt vähän niitä helminauhojanne, tsiisus...

ja on väärin että heidän pillin mukaan pitäisi muiden toimia

Hauskasti ilmaistu sillä näinhän se varmaankin on:

- 5% vanhemmista haluaa uskonnollisuutta päiväkotiin

- 15% hyväksyy uskonnollisuuden

- 40% haluaa, että perinteitä välitetään mutta ei haluaisi, että tämä on tunnustuksellista uskonnollisuutta

- 20% ei haluaisi, että päiväkodeissa on mitään kirkkojuttuja mutta ei uskalla toimia

- 20% toimii aktiivisesti julkisen (päiväkoti) ja yksityisen (kirkko) erottamiseksi

Olen ihmeissäni seurannut keskustelua koulun uskontokasvatuksesta. Todellisuushan koulussa on se, että jokainen lapsi joutuu kertomaan oman uskonnollisen suuntauksensa, mikä jo sinänsä on väärin. Eihän aikuisetkaan työpaikallaan joudu kertomaan, mihin uskoo ja mihin ei. Ehdottomasti tämän takia jo koulussa pitäisi opettaa pelkästään elämänkatsomustietoa.
 
Erottelu muslimeihin, luterilaisiin ja elämänkatsomustieto-oppilaisiin alkaa jo ensimmäisellä luokalla, kun oppilaat eivät itsekään ymmärrä, mistä on kyse. Parempi olisi edes ensin kertoa heille, että maailmassa ylipäätään on erilaisia uskontoja ja että kaikilla on oikeus olla omaa mieltään. Mutta nyt tehdään vain niin, että "vääräuskoiset" siirtyvät sitten pois valtauskonnon tunneilta. Näin se näyttäytyy oppilaille.
 
Uskonnon opetus ei saisi olla hartauden harjoitusta, mutta miten sitten aamuhartaudet? Ne pidetään uskontotunneilla ja niissä aina ruokoillaan. Meidän koulussamme on myös muita uskonnollisia tilaisuuksia, joita järjestetään uskontotuntien ulkopuolella. Silloin pääsääntöisesti eri uskontokunnissa olevat oppilaat sijoitetaan muihin luokkiin. No, tekemään mitä? Esimerkiksi äidinkielen työkirjaa. Onko tämä oikein?
 
Toinen asia on se, mitä esimerkiksi oman uskonnon tuominen jokapäiväiseen kouluelämään erilaisina rajoituksina aiheuttaa oppilaille. Lapset eivät ymmärrä miksi eivät saa mennä suihkuun, osallistua musiikin tunneille tai uida, jos ovat muslimeja. Lapset syntyvät tähän maailmaan ilman uskontoa, mutta me aikuiset teemme heistä suvaitsemattomia ja myös koulu, näin väitän.
 
Mitä koulun pitäisi tehdä? Siirtyä ehdottomasti elämänkatsomustiedon opettamiseen ja tehdä selkeät säännöt joka kouluun ihan samanlaiset siitä, miten suhtaudutaan eri uskontokuntien vaatimuksiin. Myös lapsilla on oikeus elää lasten elämää eikä sitä, mitä me aikuiset hyväksi näemme. Annetaan lasten leikkiä ja päättää itse sitten kun he kykenevät sen tekemään, mihin uskovat.
 
Luokanopettaja lasten puolesta

Ihmisten olisi hyvä ymmärtää, että varhaiskasvatuksen tehtävänä on myös tutustuttaa lapsi suomalaiseen kulttuuriin, perinteisiin yms. Kristinusko on iso osa suomalaisia perinteitä. Meidän päiväkodissa kunnioitetaan vanhempien toiveita eli, jos ei halua että lapsi osallistuu uskontokasvatuksen niin silloin lapselle järjestetään korvaavaa toimintaa tuoksi ajaksi. Meillä on rukoushelmihetki noin kerran kuussa tai kahdessa, lisäksi käymme välillä kirkossa (pyhäinpäivä, joulu, pääsiäinen). Ruokarukous on vaihdettu ruokarunoiksi, joissa ei mainita jumalaa. Päiväkodissa puhutaan tietenkin myös yleisesti arvoista, ihmisten ja luonnon kunnioittamisesta yms. 

vaikka toteutamme kristillistä uskontokasvatusta päiväkodissa, kerromme lapsille myös muista uskonnoista, vapaudesta uskoa tai olla uskomatta. Meillä ei ainakaan kaupata kristinuskoa ehdottomana totuutena vaan kannustetaan lapsia ajattelemaan itse.  

toivoisin, että vanhemmat valitsisivat yhden linjan ja pysyisivät siinä. Meillä kysytään aina ennen hoidon aloitusta saakp lapsi osallistua uskontokasvatukseen. on paljon vanhempia, jotka eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan eivätkä osaa päättää saako heidän lapsensa olla mukana uskontokasvatuksessa vai ei. Annetaan lupa osallistua ja sitten kuitenkin valitetaan, että onko sitä pakko olla ollenkaan. Sitten sovitaan, että lapsi ei osallistu ja kohta vanhemmat haluavatkin lapsen osallistuvan, että tutustuisivat eri uskontoihin, pääsisivät osallistumaan isoihin tapahtumiin (esim joulukirkkoon). Koita siinä sitten luovia.