G: MIKÄ LAPSEN IKÄVAIHE ON MIELESTÄNNE VAATIVIN?

3 teinin äiti

Yli vuoden iässä alkaa lapsen kanssa helpottaa. pahinta on ensimmäinen puoli vuotta. Yli kaksivuotiaan kanssa alkaa olemaan jo voiton puolella, koska lapsi oppii kommunikoimaan omalla tavallaan ja oppii ymmärtämään paremmin kaikkea.



Murrosiästä ei ole sen koommin kokemusta, itse olin murrosiässä paljon kiltimpi kuin uhmaiässä :)



Mutta tapauskohtaisia ja vaikuttaa suhtautuminen. Itse en ole vauvaihminen. Kiukutteleva oma parivuotias on kivempaa seuraa kuin vauva joka ei pahemmin kommunikoi. Mutta toisten lapsista hoidan mieluummin vauvaa kuin kiukkupussia uhmista ;)

Kun lapsi alkaa repiä itseään irti vanhemmista, koettelee jokaikistä raja-aitaa ihan vain, koska se kuuluu teinin toimenkuvaan ja alkaa leikkiä asioilla, jotka mielletään yleisesti "aikuisten jutuiksi"... Kun ajattelenkin lasteni kasvavan joskus tuohon kammottavaan ikään, haluan paeta hetkeksi vauvavuoden ihaniin, rauhaisiin muistoihin :)



Vielä ei siis teinejä talossa. Tulevaisuuden haaste vasta se.



Ihan pikkuvauva aika ei minusta tuntunut ylivoimaiselta, vaikka esikoisella koliikki olikin. Sitten kun edettiin sinne puolen vuoden ja 10kk väliin niin jopas alkoi äiti väsyä. Lapsi muuttui koko ajan vain toimeliaammaksi ja toimeliaammaksi, mutta ei vielä päässyt itse liikkeelle. Koko ajan vaati viihdytystä ja aktivointia. Siinä kohtaa myös ne pikkuvauva-ajan univelat kaatuivat päälle.



Vuoden iän jälkeen helpotti. Lapsi oppi kävelemään ja alkoi viihdyttää näin itse itseään. Äidin tehtävä oli vain seurata perässä, opastaa ja estää suurimmat onnettomuudet. Toki siinäkin vaiheessa on omat haasteensa, mutta tuntui aika kevyeltä löytykseltä siihen 4kk rumbaan, missä äiti oli aktiivisin toimija :)



Mutta persoonakysymyksiä nämä. Jotkut lapset alkavat vaatia kunnon viihdykettä vasta kyetessään viihdyttämään itseään liikkumalla ja muuten. Toiset taas kiljuvat äitinsä nuhruiseksi ja loppuun palaneeksi ensimmäisen kahden kuukauden aikana.

Ou jee, KAKKONEN ON YKKÖNEN, varmaan ainakin sun ukkos mielestä...Tuo diipadaapaplööplööplöö kohoaa nasevuudessaan ja ilmaisutasossaan huimasti TÄMÄN NÄPPÄIMEN YLÄPUOLELLE. Harmi että sun miehes juoksee jatkuvasti etsimässä parempaa, eikä sulla ole aikaa kuin HUUTAA täällä kaikille HUUTAJILLE. Ja luulisi että huuto teikäläisen typötyhjässä tuulitunnelissa tuntuu lähinnä tuulenhenkäykseltä...

KAKKONEN

Ou jee, KAKKONEN ON YKKÖNEN, varmaan ainakin sun ukkos mielestä...Tuo diipadaapaplööplööplöö kohoaa nasevuudessaan ja ilmaisutasossaan huimasti TÄMÄN NÄPPÄIMEN YLÄPUOLELLE. Harmi että sun miehes juoksee jatkuvasti etsimässä parempaa, eikä sulla ole aikaa kuin HUUTAA täällä kaikille HUUTAJILLE. Ja luulisi että huuto teikäläisen typötyhjässä tuulitunnelissa tuntuu lähinnä tuulenhenkäykseltä...

Opiskele netikettiä ja av-palstan säännöt, niin ei tarvii mesota, kun sun HUUTAMISET tulkitaan HUUTAMISEKSI. :)

Ja mulla on kokemusta monen ikäisistä, vanhin viidestä on nyt 21, nuorin 6. Yhdenkään lapsen murkkuikä ei ole ollut mitään verrattuna vauvaiän rasittavuuteen.

http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498;3293;14382;14432;14435



"Viestisi sisältö



* Yritä tehdä viestistäsi lyhyt ja naseva, ja käytä kieliopillisesti oikeaa kirjoitusasua. Suuraakkosten käyttö mielletään HUUTAMISEKSI, joten se ei ole kohteliasta. "

KAKKONEN Ou jee, KAKKONEN ON YKKÖNEN, varmaan ainakin sun ukkos mielestä...Tuo diipadaapaplööplööplöö kohoaa nasevuudessaan ja ilmaisutasossaan huimasti TÄMÄN NÄPPÄIMEN YLÄPUOLELLE. Harmi että sun miehes juoksee jatkuvasti etsimässä parempaa, eikä sulla ole aikaa kuin HUUTAA täällä kaikille HUUTAJILLE. Ja luulisi että huuto teikäläisen typötyhjässä tuulitunnelissa tuntuu lähinnä tuulenhenkäykseltä...

Hieno viesti! :D Sä rikot vain ainakin näitä sääntöjä, mitkä tällä palstalla on:

6. Keskusteluiden häiriköintiä on muun muassa:

* Toisten ihmisten kiusaaminen, haukkuminen ja häiriköinti.

* Turha huutaminen: netissä ISOJEN KIRJAINTEN käyttäminen tulkitaan huutamiseksi.

TJEU: http://www.vauva.fi/artikkeli?content-id=d092e73e-7c1f-4029-b956-a82033…

Onnee vaan sullekin!

on meillä ollut pahimmat. Ihan pikkuvauva-aika on melko helppoa, mutta sitten kun lapsi oppii liikkumaan mutta ei juuri vielä puhu eikä ymmärrä sääntöjä, niin se on työlästä. Kun et voi hetkeksikään kääntää katsetta pois tai jo tapahtuu ties mitä pahoja.

Sen jälkeen asioista voi jo keskustella paremmin lapsen kanssa, löytää yhteisymmärryksen.



Murrosikää en ole lapsillani vielä kokenut, mutta mä en oikeasti usko että siitä kannattaa edes puhua samassa keskustelussa. Se on eri asia. Vai oletteko te murrosikäistenne kanssa joka hetki? Henkisesti se voi toki olla raskasta vanhemmille, mutta tuo pikkulapsi aika on kyllä ihan fyysisestikin, vaikuttaa muutenkin paljon enemmän koko arkeen.

Ei se vauva-aika ole mitään verrattuna siihen. Riippuu toki lapsesta.

kolme ekaa kuukautta ovat olleet koliikin vuoksi pahimmat, mutta koko vauvavuosi on ollut rankka unettomuuden vuoksi. Jos yhtään osaan murrosikäisten oppilaiden ja veljen murrosiän oireiluiden vuoksi arvata, murrosikä on paljon rankempi, jos huonosti käy. Toivon omien lasten osalta parasta, sillä murrosikä kestää paljon kauemmin kuin vauvavuosi...

Toinen lapsi taas on ollut vaativa lähes koko ikänsä vauva-aikaa lukuunottamatta. Siitä saakka kun sai hampaat ja oppi liikkumaan on tehnyt kaikki pahat mitä lapsi voi keksiä! Odottelen sitä helpompaa aikaa...lapsi on nyt 4 v

ja tähän mennessä se ihan pikkuvauva aika (koliikkia, maitoallergiaa, imetysvaikeuksia yms.) oli kyllä ehdottomasti kaikkein raskainta, enkä edelleenkään sitä aikaa mitenkään kaipauksella muistele.

Sen jälkeen uhmaiät sun muut on tuntuneet ihan leikin laskulta.