Millaista on olla 30+-vuotias?ikääntyminen kauhistuttaa!

tuntuu kuin alle kolmekymppisenä ja sehän tässä hurjaa onkin. Siis ikää on numeroina 36, mutta kun en tunne itseäni "vanhaksi", vaan musta tuntuu ihan samalta kuin ennenkin, ainoastaan vähän viisaammaksi itseni tunnen. :o)

ensimmäiset rypyt on naamassa ja suolainen ruoka näkyy aamulla naamasta myös :)

mutta jostain kumman syystä sen jäätyä taa ajan kuluminen on vain vapauttavaa. Sinne se numero jäi taakse, eikä mikään muuttunut muu kuin se, että oma olo on rennompi ja tyytyväisempi. Älä huoli :)

Pelotti oikein se 30v, ja stressasin sitä etukäteen ja sitten kun se jäi taakse, se tuska laantui, ja elämä jatkui eteenpäin samalla elinvoimalla.

ja ryppyjä alkaa tulla kohisten!

Elämä alkaa olla ohi ja mitä lähemmäs tulet 40 ikävuotta sitä elähtäneemmältä tuntuu. Kaikki ovay kohta nuorempia ja kauniinpia kun sä ja menevät sun ohi ammatillisesti ja kaikessa muussakin.



Et semmosta. = )

Kauhulla tätä hetkeä odotin, mutta eipä tässä mitään senkummempaa muutosta tapahtunutkaan. Kuvia kun katsoo, niin näytän samalta kun edellisessä kuvassa joka on otettu 26 vuotiaana. Ei ole ainakaan vielä ryppyjäkään näkyvissä;) Saapi nähdä koska ekat ilmaantuvat. Jotenkin odotan nyt sitten 40 vuoden ikää, että alkaako se rupashtaminen ja vanhaksi tuleminen sitten, kun ei vielä nyt alkanut:)

Henkisesti tuntuu aivan samalta kuin 25-vuotiaana. Erona se, että järkeä on enempi päässä: elämänkokemus tuo viisautta. En kaipaa sitä aikaa, jolloin olin 25-v. tai alle.

kunnes sitten ehkä viidikymppisenä alkaa katsoa peilikuvaansa vähän tarkemmin ja huomaa että jotain on tapahtunut :)

Kauhulla tätä hetkeä odotin, mutta eipä tässä mitään senkummempaa muutosta tapahtunutkaan. Kuvia kun katsoo, niin näytän samalta kun edellisessä kuvassa joka on otettu 26 vuotiaana. Ei ole ainakaan vielä ryppyjäkään näkyvissä;) Saapi nähdä koska ekat ilmaantuvat. Jotenkin odotan nyt sitten 40 vuoden ikää, että alkaako se rupashtaminen ja vanhaksi tuleminen sitten, kun ei vielä nyt alkanut:)

Etkö ole vuosien varrella aikuistunut? Kasvanut ihmisenä?

Etkö huomaa iän tuomia muutoksia itsessäsi ja eivätkö ne aiheuta mitään tuntemuksia?



Itse olen 30. Ja kyllä, en todellakaan voi sanoa, että tuntuu samalta kuin 5 vuotta sitten. Olen nyt vanhempi. Toivon mukaan myös viisaampi.

Tämä tuntuu hyvältä. En haluaisi olla 2-kymppinen enää, elämäni on nyt kaikinpuolin onnellisempaa.



Ikä on tuonut muutoksia myös kroppaani, esim. aineenvaihduntaan ja ulkonäköön (pieniä ryppyjä alkaa olemaan) ja nämä eivät tunnu hyvältä. Lisäksi olen tiedostavampi sen suhteen, että vanhenemme ja lopulta kuolemme. Tämäkään ei tunnu hyvältä, sillä se aiheuttaa aivan erilaista huolta kuin vaikka 10 vuotta sitten.



Elämä 3-kymppisenä tuntuu siis kaikenkaikkiaan hyvin erilaiselta kuin 2-kymppisenä. En sano huonommalta, mutta erilaiselta.

ja ihan samat on fiilikset =)

Väsyttää vaan enemmän kuin kakskymppisenä, mikä kuitenkin saattaa johtua siitä että minulla on nyt pieniä lapsia. Lapseni olen saanut yli 30-vuotiaana.

Olen 36, ja vanha tietysti sinuun verrattuna, mutta paljon onnellisempi, kypsempi ja tasapainoisempi kuin 25-vuotiaana. Kauniimpi olin tietysti silloin, mutta koska kaikkea ei voi saada, olen paljon mieluummin tämän ikäinen kuin nuorempi.

Olin 25 v vielä ihan kakara. : ) Ap vaikuttaa kyllä paljon kypsemmältä kuin minä samanikäisenä!



Nyt minulla on kolme lasta, mies, koira, asuntolaina ja tila-auto... Tosi esikaupunkilaistunut olen kyllä siis, apua... Elämä on kyllä mukavaa just näin, just tällä hetkellä. Kroppaanikin olen paljon tyytyväisempi nyt kuin silloin parikymppisenä. Itsetunto on myös huimasti parempi, en oikein osaa selittää, miksi. En kai vaan jaksa ottaa paineita turhista, vaan keskityn olennaiseen:olen terve, lapset ovat ihania (80% ajasta ainakin), miehellä hyvä duuni, jotta saan toteuttaa kotiäitihaavettani, On kavereita ja yhteisöllistä elämää, riittävästi rahaa ja kiva koti.

Epäkypsää tyyppiä. Nyt on kohta 40 lasissa enkä haikaile yhtään sitä 25-vuotiaan mielenmaisemaa. Olen paljon tasapainoisempi ja onnellisempi. Toisaalta kehon rupsahtaminen kyllä ärsyttää ja joskus pelottaakin, ja surettaa. Mutta toisaalta se taas tavallaan myös vapauttaa. Jos nyt saisin valita olenko 25 vai 38, valitsisin epäröimättä 38.

30 vuotissynttäreitä vietettiin synnärillä ja sen jälkeen on oikeastaan ollut matalalentoa viimeiset 4 vuotta.

Mun mielestä paras ikä on just se itä elää. En haluaisi olla 20 enää.

Sitä ajattelee ja suhtautuu juttuihin niin eri tavalla.

Lapset ovat jo isoja, asema työelämässä on vakiintunut, seksi on parempaa kuin ikinä.



Nuoruus on tosiaan ohi, mutta ihme ja kumma, se ei ollutkaan näin jälkeen päin ajatellen kovin ihanaa aikaa.



Tottakai ikä tekee naamaan ja kroppaan jälkensä, mutta ei kai se nyt mikään oikea ongelma voi kenellekään olla.



Suoraan sanottuna mä vähän säälin jotain 25:sia kun ne reppanat luulevat tietävänsä niin paljon;)

kun olen aidosti sinut itseni kanssa ja enemmän tulisi sitä "viisautta", jota ei saa koulusta. Toivoisinkin, että iän myötä saisin näitä ominaisuuksia lisää. Nykyään suhtaudun tiettyihin asioihin ehkä turhan... jyrkästi, epäkypsästi. Eli mukava kuulla että moni on saanut noita kaipaamiani asioita iän myötä :)

enkä usko, että tästä sen kummemmin viisastun iän myötä. Eli näen vanhuudessa vain kaikkea huonoa, rupsahtamista ja rapistumista. No, ehkä mulla on vanhempana enemmän rahaa käytössä, toivottavasti se helpottaa. Mutta en kyllä ymmärrä, miten voisin olla millään lailla onnellinen 50- vuotiaasta eteenpäin.

enemmän rahaa käytössä, toivottavasti se helpottaa. Mutta en kyllä ymmärrä, miten voisin olla millään lailla onnellinen 50- vuotiaasta eteenpäin.

[/quote]

Vielä sä kypsyt siihen ajatukseen. Itse olin 25-v. saanut juuri ensimmäisen lapseni ja se oli kyllä ihanaa aikaa! ;) Koin itseni vielä nuoreksi ja kauniiksi ;) Nyt olen viisi vuotta vanhempia ja kyllä vieläkin olen ihan nätti ja nuori, mutta itselläni on kyllä pieniä ryppyjä jo ja paino alkaa nousemaan, jos syömisiä ei vahdi, kun nuorempana kulutti enemmän ts. oli enemmän aikaa liikkua. Silti itsestään on oppinut, saanut elämänkokemusta ja itseluottamusta, eikä välitä' niin pienistä asioista enää, vaikka nämä ovatkin mutkien kautta tapahtuneita asioita. Jotenkin on sinut enemmän itsensä kanssa pienistä muutoksista huolimatta. ;)

Mä olen paljon onnellisempi kuin 25-vuotiaana. Mun ei tarvitse enää ajatella mitä muut musta ajattelee, mennä porskutan eteen päin nauraen ja laulaen:) Mä voin näyttää just siltä miltä haluan, ei tartte mitään typeriä muotivirityksiä päälle laittaa. Mä taidan itseasiassa näyttää naamaa lukuunottamatta enemmän siltä, miltä näytin 15-vuotiaana kuin 25-vuotiaana. Silloin 25-vuotiaana piti olla aikuinen ja suunnilleen jakkupuvussa, että olisi uskottava, nyt mä olen palannut 20 vuoden takaisiin tennareihin, farkkuihin ja nahkatakkiin, mustaa totta kai:) Hiuksetkin muistuttaa enemmän sitä 15-vuotiaan irokeesiä, kuin 25-vuotiaan hillittyä polkkatukkaa.



Mä olen vapaampi, onnellisempi ja tyytyväisempi kuin koskaan. Toki vakkariduuni vähän häiritsee tätä suurta vapaudentunnetta, mutta omistusasuntoon en ole haksahtanut, enkä haksahda:)



Mä löysin tossa talvella ekat harmaat hiukset ja vitsit mä hihkuin onnesta! Rypyt ja harmaat on kuulkaa saavutettu etu ja melkein kunniamerkkejä eletystä elämästä.



Mä olen onnellinen tämän ikäisenä, enkä mä kauheasti sitä neljääkymppiäkään pelkää. Tämmöstä tää on:)

Nyt olen ja tämä on juuri niin mukavaa kun kuvittelinkin. Olen vakavastiotettava aikuinen, luotettava työntekijä ja (monien mielestä) sopivan ikäinen äiti. Kroppa on hyvässä kunnossa vaikka otsaan alkaakin tulla ryppyjä. Tervetuloa vaan rypyt. En halua olla mikään babyface, vaan ikäiseni näköinen. Tuntuu että nyt on menossa elämän paras aika!

33v. Olen todellakin paremman näköinen kuin 25v, ryppyjä ei vielä ole, olen hoikempi... tukkakin on kasvanut:) Minulle ikä on tuonut sen että olen ikäluokassani kauniimpi kuin 10v sitten koska olen ikääntynyt hitaammin kuin suurin osa ikäisistäni (suht terveet elämäntavat..)

vielä parikymppiset kasvot, ainakin omasta mielestä.:) Fysiikka ei ole vielä merkittävästi rapistunut, vaikkei sitä hirveästi hoitaisikaan ja on vaan varmempi/kypsempi olo. Kolmekymppisenä monet elävät ruuhkavuosia ja ei ole aikaa edes kuulostalla itseään vaan aika kiitää perheen, työn ja kodin välillä.



t: 32v.