Millaista on olla 30+-vuotias?ikääntyminen kauhistuttaa!

kun kaikki äidit ovat av-palstalla niin kauniita, upeita, babyfaceja, joilla huippukroppa, kun kuitenkin kun bussissa/liikenteessä/kaupungilla äiti-ihmisiä/naisia katselee, suurinosa näyttää ihan tavallisilta naisilta. ;D ;D Mä luulen, että naisesta tulee yli 30-v. vain tyytyväisempi itseensä ja vähemmän kriittinen ominaisuuksiaan kohtaan, mikä tietenkin on hyvä juttu sinänsä! Ja asun kuitenkin Helsingissä, johon mahtuu monenlaista ihmistä.

että luulet mua korkeintaan parikymppiseksi:D

t. 33v babyface jolta kysytään paperit baarin ovella aina ja tarjotaan joskus lastenlippua bussissa;)

kun kaikki äidit ovat av-palstalla niin kauniita, upeita, babyfaceja, joilla huippukroppa, kun kuitenkin kun bussissa/liikenteessä/kaupungilla äiti-ihmisiä/naisia katselee, suurinosa näyttää ihan tavallisilta naisilta. ;D ;D Mä luulen, että naisesta tulee yli 30-v. vain tyytyväisempi itseensä ja vähemmän kriittinen ominaisuuksiaan kohtaan, mikä tietenkin on hyvä juttu sinänsä! Ja asun kuitenkin Helsingissä, johon mahtuu monenlaista ihmistä.

;D ;D Enpä ole kuullut, että keneltäkään enää tuossa iässä papereita kysytään, saati lastenlippua tarjotaan...

(monien mielestä) sopivan ikäinen äiti.

olo on kun harakka vanhuksella, nuorempi liha kiinnostaa :P

liikoja, etkä hyväksy vanhenemistasi. Entäs sitten? Ei minusta 33-v. tarvitse näyttää parikymppiseltä, silti hän voi olla/on kaunis aikuinen nainen. Taidat olla sitä tyyppiä, jonka silmissä kaverit vaan näyttää vanhoilta, mutta itse luulet olevasi muuttumaton.

Joskus tulee muisteltua kaiholla "vapaita" opiskeluaikoja ja sitä kun lapset olivat pieniä, mutta aika kultaa muistot - hitsi että sitä oli väsynyt silloin kun oli 3 päivähoitoikäistä lasta haastavan työn lisäksi. Ainoa mitä olen huomannut on, että paikkoja kolottaa vuosi vuodelta herkemmin.

Kuulostaa kliseeltä, mutta on totta. Toki poikkeuksia on, mutta elämänkokemus kasvaa ja oppii ymmrätämään asioita paremmn, näkee laajemalle. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän on tavannut ihmisiä ja erilaisia tilanteita, oppii ettei maailmassa ole vain oikeita tai vääriä asioita, vaan erilaisia tapoja.



Vuosi vuodelta ymmärtää miten "tyhmä" on ollut, jos ajatellaan vaikkapa seuraavia asioita:



* parisuhteessa on ollut tyhmiä riitoja ja kriisejä, mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän osaa arvostaa sitä kumppania ja antaa/ottaa omaa tilaa toiselle/itselle.



* lähipiirin kuolemat ja vastoinkäymiset opettavat mikä todella on elämässä tärkeää. Se ei ole materiaa tmv. vaan iloita osaa pienistäkin asioista ja ottaa elämän vastaan sellaisena kun se on.



* vanhempana on perspektiiviä elämään, eli ymmärtää paremmin mikä on tärkeää, ei suinkaan se että on trendikäs jne. vaan se että on itseluottamusta mennä sinne maitokauppaan kesken lenkin punaisena ja hikisenä ilman meikkiä.



* yleensä myös ura on mukavassa nousujohteessa, lapset tehty ja vankka ystäväpiiri sekä parisuhde luotuina.



* on helpompaa elämänkokemuksen vuoksi elää hetkessä, nuorena enemmän haihatteli ja eli "sitten kun" -elämää. Nyt osaa "tässä nyt" -elämää paremmin.



* niin ja moni on vanhempana löytänyt sen oman tyylinsä, eli on edustavampi 40-vuotiaana mitä 20-vuotiaana oli. Tietää millaiset vaatteet sopivat omalle kropalle, ei enää mene täysillä mukaan viimeisimpiin trendeihin, vaan tietää millainen meikki, hiukset, ja vaatteet pukevat itseään paremmin. Toki tiettyjä trendijuttuja poimii omaan pukeutumiseen jne. mutta osaa välttää ylilyönnit.



* on rahaa enemmän, eli mahdollisuus panostaa itseensä enemmän. Kämäisten hostellien ja reilauksen sijasta voi viettää rentouttavan loman hyvässä hotellissa jne.



* oppii myös odottamaan vanhuutta positiivisella tavalla. Eli näkee elämää sen verran eteenpäin kun lapset ovat lentäneet pois kotoa ja on taas aikaa itselle enemmän, eli voi vaikkapa toteuttaa haaveensa ja ottaa vuorotteluvapaata ja lähteä maailmaa kiertämään kumppaninsa/hyvän ystävän kanssa, keskittyä enemmän omiin harrastuksiin, teatteriin, taiteisiin, urheiluun jne. Ja toki sitä odottaa myös aikaa kun ehkä itse joskus on mummi :)

Outo kommentti... (monien mielestä) sopivan ikäinen äiti.

Esim. kun minä sain ensimmäisen lapseni parikymppisenä niin nuoruuttani ihmeteltiin milloin missäkin (kaupoissa, busseissa, neuvolassa, synnytyssairaalassa, sukulaisissa...). En selvästikään ollut sopivan ikäinen äiti monien mielestä. Nyt kolmikymppisenä ei kukaan ihmettele ikääni kun liikun pienen lapsen ja sen 10-vuotiaan kanssa. Neuvolassakin kohdellaan ihan kuin normaalia ihmistä ( ;) ), eikä joka lauseessa viitata ikääni. Hyvä työkaverini sai lapsensa yli nelikymppisenä ja on nyt siis viisikymppinen kun lapset ovat kouluiässä. Taas on ihmisillä ihmettelemistä. Onko hän mummo vai äiti vai mitä ihmettä. Selvästi kuitenkin väärän ikäinen lapsiinsa nähden monien mielestä.

nyt ikää 25 vuotta, tutkinto melkein kasassa ja yksi lapsi. edessä työelämään siirtyminen. silti tuntuu, että nuoruus alkaa olla kohta ohi. millaista on täyttää 30 vuotta ja millaista on elämä siitä eteenpäin? tunnetteko itsenne "rupsahtaneiksi ja vanhoiksi"? jostain syystä koen, että tuo 30 vuotta on joku rajapyykki. eli kertokaa kokemuksianne :)

33v

enpä ole vielä ajatellut että olisin jotenkin elämän ehtoopuolella vaikka 33 jo olenkin;) Tosin sain ensimmäisen lapseni vasta 30v ja toisen 32v ja nyt olen palaamassa opiskelemaan, eli ihania asioita edessäpäin vielä. Ei siis mitään syytä tuntea että paras aika olisi jo ohi. minusta nyt tuntuu että elän ihaninta aikaa elämässäni vaikka pienten lasten takia toki on rankaakin tällä hetkellä. En tunne itseäni vanhaksi ja rupsahtaneeksi vaan koen olevani edelleen ihan kivan näköinen ja timmi pakkaus. Tosin tässä iässä täytyy jo tarkemmin katsoa mitä suuhunsa panee, ja liikkua ja muutenkin kiinnittää huomiota terveisiin elintapoihin. Muuten kyllä voi ulkomuoto alkaa rapistua...

Oma ikä tuntuu aina parhaalta iältä! 20+ vuosia en haikaile, elämä on paljon tasapainoisempaa ja parempaa nyt kuin silloin. Ei 35 vielä rupsahtanut ole tai vanha! En tunne itseäni edes "keski-ikäiseksi", koska miellän sen enemmän 40+ ikään. Mulla on onneksi paljon itseä vanhempia kavereita, joten siinäkin mielessä oma olo on aina ihanan nuorekas!

Kolmekymppisenä on vielä nuori, mutta jo kuitenkin sen verran ikää, että ihmiset ottaa mielipiteet vakavasti, kun hiukan elämänkokemusta on tullut.



Nauti siitä- elämä vielä alussaa ja kolmekymppisenä on tosi kivaa!!! Onneksi itse tajusin tuon silloin, enkä edelleenkään ymmärrä mikä tuommoinen kolmenkympin kriisi voi olla. Parasta aikaa elämässä se on!



terv. Forty is the new thirty

mutta jostain kumman syystä sen jäätyä taa ajan kuluminen on vain vapauttavaa. Sinne se numero jäi taakse, eikä mikään muuttunut muu kuin se, että oma olo on rennompi ja tyytyväisempi. Älä huoli :)

Sen sijaan 40+ on aikamoinen taitekohta. Monet mun kavereista yrittää kieltää tän, että tässä iässä naisilla ainakin tapahtuu jonkinmoinen "laadullinen" muutos. Tekevät monet vielä yhden lapsen, että voi sit sen pikkulapsivanhemmuuden höykällä kuvitella olevansa vielä "nuori" vaikka on oikeesti keski-ikäinen.



Esim. ulkonäön suhteen siirtyy kategoriaan "ikäisekseen hyvännäköinen" sen sijaan että ois vaan hyvännäköinen. Energiataso ei samaa luokkaa kun nuorena, jos siis on ollut hyväkuntoinen sekä nuorena että nyt.



Samoin työelämässä 30 ja vähän päälle näin on vielä ihan hyvissä iskuasemissa. Päälle 40- vuotiaat alkaa olla aika huonossa asemassa, jos vaikka työpaikka menee alta. Naisalat tietysti eri juttu. Ja jos on tehnyt tosi hyvän uran ja edennyt kunnolla johtaja-asemiin, niin sitten tietysti naisellakin on 40 v. ihan hyvin pullat uunissa. Monet ei vaan oo niin rakettina edenneet, kun on ollut vanhempainvapaata jne. ja sitten voikin olla edessä se, että 40- vuotiaana sua pidetään ihan kehäraakkina..



Eli sulla ei ap oo vielä mitään hätään reiluun kymmeneen vuoteen :).

pidin sinun iässäsi kolmekymppisiä ikäloppuina. Nyt olen itse pikkaisen päälle 30 ja tämä elämä on kyllä ihan samanlaista kuin ennen tuota maagista rajapyykkiä. En ole rupsahtanut, enkä todellakaan tunne itseäni vanhaksi.



Nuorena en kyllä itseäni silloin 25-vuotiaana pitänyt, vaan aikuisena. Samanlainen aikuinen olen nytkin.

kauhealta mustakin tuntui alle 30 v. odotella sitä rajapyykkiä, mutta lopulta musta olikin hienoa täyttää pyöreitä.



Nyt mittarissa jo 37 v. ja kolme lasta plakkarissa. Kroppa paremmassa kuosissa kuin koskaan, silmien ympärillä ikä ehkä vähän näkyy, mutta niinhän sen kuuluu näkyäkin.



Muutenkin elämä paremmalla mallilla kuin koskaan, joten ei tässä ainakaan valittaa auta.

kuin nelisen vuotta siten kun meillä oli kaksi alle 3-vuotiasta.



Muutenkin on paljon vapautuneempi ja varmempi fiilis kuin joskus epävarmana parikymppisenä, johtunee elämänkokemuksesta ja vakiintuneesta tilanteesta (perhe jne.). Silti on vielä paljon asioita mitä haluaisin tehdä, mm. vaihtaa alaa.



Mitä ulkonäköön tulee niin myönnettävä on, että onhan sitä rupsahtamista tapahtunut. Toistaiseksi asia ei ole kauheasti vaivannut, mutta jonkinlaista pienimuotoista "surutyötä" on tullut tehtyä kun tajuaa että onhan se "ulkoinen nuoruus" mennyttä. Kuitenkin muut asiat elämässä ovat tärkeämpiä, nyt sen onneksi tajuaa paremmin kuin nuorena.

Kun olin 24 vuotias, ajattelin, että nyt tiedän kaiken, mitä elämästä voi tietää. Kaikki on jo koettu. Nyt olen 38 vuotias, ja elämä on paljon kiinnostavampaa kuin 24 vuotiaana. Ajattelen nyt olevani myös kauniimpi. Totta on kuitenkin mielestäni, että noin 30 v. on rajapyykki. Sen jälkeen elämä muuttuu jollain tavalla toisenlaiseksi. Hirmu vaikea edes selittää. Mutta olisihan sinustakin varmaan kauheaa, jos nelikymppiset yrittäisivät olla kaksvitosia. Sitä pitää muuttua ja kasvaa.