Lue keskustelun säännöt.
Nuoruus ei ole enää missään elämän parasta aikaa kuten ennen. Linkki. Kerron mielipiteeni syystä.
27.07.2024 |
Mielestäni syynä on liika tehostus. Kaikkien pitää toimia yhä tehokkaammin. (Rahat tästä kerää harvat tahot, mutta se on eri juttu.)
Ennen vanhaan lukiossa yritin parhaani ja sain Magnan yleisarvosanan. En stressaantunut liikaa.
Oli mahdollisuus päästä edelleen minne tahansa opiskelemaan, jos vain jaksoi päntätä pääsykoekirjat.
ei ollut paineita valita heti oikein. Ensikertalaisuuskiintiö ei ollut olemassa, joten se ei stressannut. Aina oli samat mahdollisuudet päästä minne vain pänttäämällä.
Moni meni kauppaopistoon yo'kirjoitusten jälkeen, jollei heti päässyt haluamaansa opiskelupaikkaan. Niin tein minäkin. Yleissivistys kasvoi ja moni myös tyytyi siihen tutkintoon.
Luin yo-merkonomiksi ja sitten pääsykokeiden kautta teknilliseen yliopistoon. (Ensikertalaisuuskiintiötä ei ollut)
Aluksi ei ollut mitään vuosirajaa, jossa tutkinto olisi suoritettava. Se tuli myöhemmin.
Sen sijaan tyttäreni: kirjoitti keskinkertaisella todistuksella. Ei uskalla päättää, minne ensikertalaisuuspisteensä käyttää. Neljäs välivuosi alkaa ja nuori on siltä hyvin turhautunut.
Kommentit (50)
Ap jatkaa: tyttäreni olisi voinut yrittää samoin kuin minä, eli mennä lukemaan amk:hon ensiksi ja siellä ehkä olisi kirkastunut, jatkaako sitä rataa, vai pyrkiikö toisen alan yliopistoon.
Sitä mahdollisuutta ei tärkeiden ensikertalaisuuspisteiden vuoksi enää ole.
Myös se, että kohta ei enää millään alalla testata pääsykokeissa juuri sen alan osaamista, pudottaa sisäänpääseviä. Minusta olisi hyvä testata asiaankuuluvalla aineistolla, onko motivaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkialla tehostaminen ja itsepalvelu stressaa kaikkia ikäryhmiä.
Enne oli paremmin. Tuo ensikertalaisuuskiintiö stressaa monia.
Lisäksi uusperhekuviot aiheuttavat lapsissa stressiä.
Molemmat ovat uusia asioita. (Uusperheitä on ollut aina. Nyt määrä on räjähtänyt.)
Lapsuuden perhe ei enää ole yhtä monelle nuorelle turvasatama kuin aiemmin. Siellä velloo usein uudet kuviot, johon nuori ei enää ole yhtä tervetullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ikävuosia tällä nuoruudella nyt tarkoitetaan?
Nyt on kyllä ongelma lapsesi päättämättömyydessä eikä muussa. Lisäksi joka alalle pääsee myös pääsykokeella.
Kuka noita paineita tyttärellesi asettaa? Miksi hänen on vaikea päättää alaa? Hoetko hänelle, että hänen on pakko valita heti oikea ala?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritysten liika voitontavoittelu.
Opiskelun liika tehostaminen.
Hajoavat perheet.
Julkisten palveluiden heikentyminen.
Ihmisten liika oman yksilöllisen onnen tavoittelu piittaamatta muista.
Yleinen turvattomuus. Nuoriso ryöstää toisiaan ja muita. Sodan uhka.
Pelko vajoamisesta pohjasakkaan, josta ei nouse. Ennen oli töitä helpommin. Siis ilman koulutusta pääsi vaikka rakennuksille apumieheksi mestarilta kysymällä.
Helpot työt poistetaan itsepalvelulla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ikävuosia tällä nuoruudella nyt tarkoitetaan?
Teini ja nuori aikuinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille nuorille pitäisi taata joku työ- tai opiskelupaikka, ettei jää kotiin tyhjänpäälle. Niin saattoi käydä ennenkin.
Oletko harkinnut ammatinvalintapsykologia tyttären avuksi? Miksi tyttäresi "ei uskalla" päättää mihin hakee?
Voisit avata vähän tarkemmin tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan itselleni nuoruus ollut parasta aikaa. Se oli jatkuvaa stressiä opinnoista ja samalla töistä. Piti käyttää kaikki vapaa-aika joko lukien johonkin tenttiin tai sitten kaupan kassalla painettiin kökköduunia, että saisi edes jostain vähän ylimääräistä rahaa. Tähän kun vielä yhdisti sitten sen, että se oli aktiivista kumppaninhakuaikaa ja oikeaa ei meinannut löytyä, niin en voi kyllä mitenkään sanoa sen olleen elämäni parasta aikaa. Sittemmin kun sai paperit ulos, hyvän työpaikan ja hyvän kumppanin, niin kyllä siinä moni stressi helpotti. Nyt kun töistä tulee kotiin, niin on oikeasti vapaa-aikaa ja samaan aikaan rahaa tehdä asioita. Voi vähän matkustaa, syödä hyvin ja ei tosiaan ole tarvetta notkua kaikkia viikonloppuja jossain yökerhossa etsimässä sitä oikeaa. Saa nukuttua öisin pidemmät yöunet ja jää aikaa myös treenaamiselle. Eli koen että olen myös fyysisesti paremmassa kunnossa kuin mitä olin opiskeluaikoina. Mä en tiedä mistä tuo klisee edes tulee, että nuoruuden pitäisi olla parasta. Lapsuus voi olla leppoisaa ja aikuisuus voi olla leppoisaa, jopa vanhuus voi olla leppoisa. Mutta kaikkein eniten stressitekijöitä oli siinä nuoruudessa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä ongelma lapsesi päättämättömyydessä eikä muussa. Lisäksi joka alalle pääsee myös pääsykokeella.
Kuka noita paineita tyttärellesi asettaa? Miksi hänen on vaikea päättää alaa? Hoetko hänelle, että hänen on pakko valita heti oikea ala?
Joka alalle pääsee pääsykokeella, mutta siihen saa lisäpisteitä, jollei ole opiskellut muuta.
Tämän vuoksi hän stressaa, mikä olisi oikea ala.
Tyttäreni menestyisi paremmin entisajan pääsykokeissa, joissa on alan kirjoja luettavana. Hän motivoituu, jos on tuollainen systeemi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa: tyttäreni olisi voinut yrittää samoin kuin minä, eli mennä lukemaan amk:hon ensiksi ja siellä ehkä olisi kirkastunut, jatkaako sitä rataa, vai pyrkiikö toisen alan yliopistoon.
Sitä mahdollisuutta ei tärkeiden ensikertalaisuuspisteiden vuoksi enää ole.
Myös se, että kohta ei enää millään alalla testata pääsykokeissa juuri sen alan osaamista, pudottaa sisäänpääseviä. Minusta olisi hyvä testata asiaankuuluvalla aineistolla, onko motivaatiota.
Ammattikorkeakoulun käynyt voi hakea yliopistoon maisteriohjelmaan. Näin moni tekee. Miksi tämä ei ole vaihtoehto tyttärellesi?
Vierailija kirjoitti:
Oletko harkinnut ammatinvalintapsykologia tyttären avuksi? Miksi tyttäresi "ei uskalla" päättää mihin hakee?
Voisit avata vähän tarkemmin tilannetta.
Pelkää menettävänsä ainutkertaisen ensikertalaisuutensa, josta siis saa lisäpisteitä.
Miettii näitä aloja: historian ja yhteiskuntaopin opettaja, sosiaaliala tai oikeustiede. Mutta on edelleen avoin muillekin mahdollisuuksille.
Itse olen kyllä varoitellut, että opettajan tehtävissä on jatkossa yhä vaikeampaa, kun oppilasaines vaikeutuu. (Ystäväni oli opettaja ja lopulta nääntyi oppilaisiin ja lopetti. Toinen sai psykooseja, mutta ei se varmaan ammatista johtunut. Joutui eläkkeelle ihan uran alussa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä ongelma lapsesi päättämättömyydessä eikä muussa. Lisäksi joka alalle pääsee myös pääsykokeella.
Kuka noita paineita tyttärellesi asettaa? Miksi hänen on vaikea päättää alaa? Hoetko hänelle, että hänen on pakko valita heti oikea ala?
Joka alalle pääsee pääsykokeella, mutta siihen saa lisäpisteitä, jollei ole opiskellut muuta.
Tämän vuoksi hän stressaa, mikä olisi oikea ala.
Tyttäreni menestyisi paremmin entisajan pääsykokeissa, joissa on alan kirjoja luettavana. Hän motivoituu, jos on tuollainen systeemi.
Mikä ala? Tuossa ajassa olisi avoimessa ehtinyt tehdä paljon opintoja ja hakea avoimen väylän kautta. Tuttuni pääsi juuri Aalto-yliopistoon haluamalleen alalle ilman pääsykoetta avoimen väylän kautta.
Vaikuttaa siltä, että olette jumiutuneet ajattelemaan, että on vain yksi tapa mennä opiskelemaan. Se on valitettava virhe. Ja esim. tradenomin tutkinnolla puolestaan voi hakea suoraan maisteriohjelmaan ja valmistua kahdessa vuodessa kauppatieteiden maisteriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa: tyttäreni olisi voinut yrittää samoin kuin minä, eli mennä lukemaan amk:hon ensiksi ja siellä ehkä olisi kirkastunut, jatkaako sitä rataa, vai pyrkiikö toisen alan yliopistoon.
Sitä mahdollisuutta ei tärkeiden ensikertalaisuuspisteiden vuoksi enää ole.
Myös se, että kohta ei enää millään alalla testata pääsykokeissa juuri sen alan osaamista, pudottaa sisäänpääseviä. Minusta olisi hyvä testata asiaankuuluvalla aineistolla, onko motivaatiota.
Ammattikorkeakoulun käynyt voi hakea yliopistoon maisteriohjelmaan. Näin moni tekee. Miksi tämä ei ole vaihtoehto tyttärellesi?
Jep, mutta eikös voi hakea ainoastaan sman alan maisteritutkintoon?
- some
- opetussuunnitelma: ilmastohätä jne.kauhuskenaariot ja pelottelut
- yhteiskunnan tuki kadonnut (opiskelijan tuet, valmistut massatyöttömyyden riivaamaan maahan jättivelat niskassa)
- elintason lasku: et saa ostettua asuntoa jne.pätkä- ja silpputyöllä.
- woke: kyllähän se ahdistaa tulla kategorisoiduksi ihonvärin jne.perusteella hyviksiin ja pahoihin (so.valk heteromies)
- mies- ja naisviha
- sodat, ihmisten kärsimys, epätasa-arvo on koko ajan silmien edessä >> ahdistus
- ei tulevaisuudenuskoa (et pääse eläkkeelle kuin 70 v, pienellä palkalla teet työtä 50v).
- länsimaisen kulttuurin mädäntyminen
- kilpailuyhteiskunta
Huh, alkoi itseänikin ahdistamaan nuo kaikki. Olen tukeva(sti) keski-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan itselleni nuoruus ollut parasta aikaa. Se oli jatkuvaa stressiä opinnoista ja samalla töistä. Piti käyttää kaikki vapaa-aika joko lukien johonkin tenttiin tai sitten kaupan kassalla painettiin kökköduunia, että saisi edes jostain vähän ylimääräistä rahaa. Tähän kun vielä yhdisti sitten sen, että se oli aktiivista kumppaninhakuaikaa ja oikeaa ei meinannut löytyä, niin en voi kyllä mitenkään sanoa sen olleen elämäni parasta aikaa. Sittemmin kun sai paperit ulos, hyvän työpaikan ja hyvän kumppanin, niin kyllä siinä moni stressi helpotti. Nyt kun töistä tulee kotiin, niin on oikeasti vapaa-aikaa ja samaan aikaan rahaa tehdä asioita. Voi vähän matkustaa, syödä hyvin ja ei tosiaan ole tarvetta notkua kaikkia viikonloppuja jossain yökerhossa etsimässä sitä oikeaa. Saa nukuttua öisin pidemmät yöunet ja jää aikaa myös treenaamiselle. Eli koen että olen myös fyysisesti paremmassa kunnossa kuin mitä olin opiskeluaikoina. Mä en tie
Kävin luokkmuotoisen Tekun. Vain yksi luokaltamme kävi samalla töissä. Oli tiskijukkana, mikä taisi olla enemmän harrastus ja huvi. Muut keskittyivät opintoihin ja hauskanpitoon.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kadonnut-u-kayra-paljastaa-ettei-nu…