Mielenkiinnolla odotan 10v-20v , että mitä noista äitien hylkäämistä virikelapsista

eli äiti ei suinkaan makkoillut kotona vauvan kanssa luomassa symbioosia hänen kanssaan, vaan duunissa.

että 20 vuoden päästä tänne tulee sukupolvi, joka purkaa traumojaan siitä, että äiti hylkäsi heidät ja ei tullut normaalia kiintymyssuhdetta.

.

Taas tyypillinen kirjoittaja, joka luullee, että kaikki maailman ilmiöt ja asiat koetaan vasta nyt 2000-luvulla ensimmäistä kertaa. Kun minä olin lapsi, 70-luvulla, silloin jo oli lastentarhoja. Suurin osa lapsista oli siellä. Katso siis 30- ja 40-vuotiaita niin saat vastauksen kysymykseesi mitä niistä lapsista sitten isoina tulee.

Mutta Simo Pokin selvityksen mukaan noin 10% hoidossa olevista lapsista on sellaisia, joilla on ainakin toinen vanhempi kotona. On mamuja, työttömiä, lääkäri määrää jne. JA sitten vielä ne, joiden äiti on mammalomalla ja keskittyy vauvaan.

Hä?

10% on niitä, joilla on jompikumpi vanhempi kotona.

Monilla eläimillä tosiaan tarvitaan molemmat osapuolet hoitamaan jälkeläisiä (mm. erinäiset petoeläimet, linnut, osa kaloistakin). Ja esim. leijonilla koiraat puolustavat laumaa muita uroksia vastaan jotka suraavat pennut tilausuuden tullen (ja naaraita vahvempina siinä onnistuvat aina kun pennut ovat pieniä). monilla villeillä koiraeläimillä (kesykoirat eivät ole relevantteja koska niiden ruokinnan hoitaa ihminen) pennuille hommaa ruokaa joko pariskunta tai sitten koko lauma, vain harvoilla pelkkä naaras.

Ja ihan ihmisen menneisyydestä: miehet metsästivät ja puolustivat, yksinäisillä naisilla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia saada jälkeläisiään lisääntymiskykyisiksi.

Kissat, koirat, leijonat, lehmät siinä vain muutamia mainitakseni, KAIKKiEN naaraspuoliset edustajat hoitavat poikaset! Miehet lähtevät menoihinsa

Mutta Simo Pokin selvityksen mukaan noin 10% hoidossa olevista lapsista on sellaisia, joilla on ainakin toinen vanhempi kotona. On mamuja, työttömiä, lääkäri määrää jne. JA sitten vielä ne, joiden äiti on mammalomalla ja keskittyy vauvaan.

ja vapaa kasvatus rehotti, kun näillä 70-luvulla syntyneiden vanhemmilla oli huono omatunto...Ja nyt kun 70-luvun lapset on aikuisia ja heillä on omia lapsia niin vanhempansa takertuvat ja yrittävät elää lastensa kautta, omia lapsenlapset ja elää uudestaan omien lastensa pikkulapsiaikaa...Joka jäi elämättä kun lapset vietiin parikuisina hoitoon.

Entäpä tämä 70-luvulla syntyneiden sukupolvi, joka hylättiin parikuisena kuka minnekin kun äidin oli pakko mennä töihin?

eli äiti ei suinkaan makkoillut kotona vauvan kanssa luomassa symbioosia hänen kanssaan, vaan duunissa.

Onko nämä nyt kokopäivähoidettuja vai onko mukana ne 2x5 h viikossa tarhassa?

Mutta Simo Pokin selvityksen mukaan noin 10% hoidossa olevista lapsista on sellaisia, joilla on ainakin toinen vanhempi kotona. On mamuja, työttömiä, lääkäri määrää jne. JA sitten vielä ne, joiden äiti on mammalomalla ja keskittyy vauvaan.

kokopäivähoidoksi lasketaan kaikki väh. 5h kestävä hoito. Hoitopäivien määrällä ei tämän määritelmän mukaan ole merkitystä.

Esimerkiksi lapsemme, jotka ovat hoidossa 10 päivää kuukaudessa 6h kerrallaan ovat virallisesti kokopäivähoidossa. Eli vaikka hoitopäiviä on keskimäärin 2 viikossa...

Tämä aina jotenkin "unohtuu" kun mediassa uutisoidaan kokopäivähoidossa olevien virikelasten määriä... Kas vaan, miten sattuikaan!?

Kokopäivähoidettuja olivat, muistaakseni.

Eli taas jonkun työhönpaluu estyy, kun kotimutsin virikehoidettu esikoinen vie paikan vaikka tämä toinen sitä tarvitsisi.

kokopäivähoidoksi lasketaan kaikki väh. 5h kestävä hoito. Hoitopäivien määrällä ei tämän määritelmän mukaan ole merkitystä.

Esimerkiksi lapsemme, jotka ovat hoidossa 10 päivää kuukaudessa 6h kerrallaan ovat virallisesti kokopäivähoidossa. Eli vaikka hoitopäiviä on keskimäärin 2 viikossa...

Tämä aina jotenkin "unohtuu" kun mediassa uutisoidaan kokopäivähoidossa olevien virikelasten määriä... Kas vaan, miten sattuikaan!?

Kokopäivähoidettuja olivat, muistaakseni.

Oikeasti niitä "vanhoja hyviä aikoja" EI ole koskaan ollut. Sata vuotta sitten nelivuotiaat joutuivat hoitamaan pikkusisaruksia, kun äiti teki työtä, onhan turvallinen virikehoito huomattavasti parempi vaihtoehto? Parhaissa piireissä oli imettäjät tai ainakin jonkinlainen lastenhoitaja, lasten "hoito" on kuitenkin aika uusi keksintö. Jos katsotaan vielä taaksepäin niin lapsia ei edes yritetty aikaisemmin pitää aktiivisesti hengissä. Nyt lapsikuolleisuus on pieni ja aikaisemmat hyväksytyt tilanteet nostetaan nyt heti lööppeihin ja vanhempia rangaistaan (esim. ruumiillinen kuritus, yksin jättäminen, kuoliaaksi makaaminen)

ei ole tulleet ajatelleeksikaan, että mitä ne lapset isompina sanovat. Tärkeintä on, että itse saa levätä kotona vauvan kanssa ja isomman vintata pois jaloista.



Minusta nykyiset pitkät äitiyslomat ovat sen takia juuri ihania, että lapset saisivat olla pitempään kotona ja nauttia oman perheen seurasta. Kun on sellainen tilaisuus annettu, että voi antaa lapsille ensimäisille vuosille rauhallisen alun niin nämä ääliöt nakkaa isommat lapset jaloista päiväkotiin muiden hoidettavaksi.



Monen lapsen lähin omainen on se päiväkodin täti.

Lapseni on 10pv/kk vuorotellen toisen lapsen kanssa. Eli nämä kaksi lasta yhdessä vastaavat yhtä päiväkodissa joka päivä hoidossa olevaa lasta.

Toiseksi, lapseni E VIE KENENKÄÄN paikkaa. Tämä hoitopaikka on ollut lapseni hoitopaikka jo 3 vuotta ja jatkaa edelleen olemista. Jos kuntamme ei järjestä hoitopaikkaa jokaiselle haluavalle, ei se täytä laissa sille määrättyä velvollisuutta. Sillä ei ole mitään tekemistä MINUN kanssani.

Sehän tarkoittaa käytännössä myös sitä, että lapsesi vie kokopäivälapsen paikan. Eli taas jonkun työhönpaluu estyy, kun kotimutsin virikehoidettu esikoinen vie paikan vaikka tämä toinen sitä tarvitsisi.

Jos ei käydä töissä, opiskella tai löydy sairaustodistusta niin maksuksi vähintään 1000e.

Se 677e (1000e-233e), joka erotukseksi jää, tulee kyllä veloitetuksi mnulta ihan kuukausittain tuloverojen muodossa. Älä siis huoli.

Asia korjaantuu jos vanhemmat maksavat päivähoitopaikasta todelliset kustannukset.. Jos ei käydä töissä, opiskella tai löydy sairaustodistusta niin maksuksi vähintään 1000e.

mammoille maistua leikkipuistossa käynti. Nyt ei tarvi muuta kuin työntää esikoinen isän matkaan aamulla ja jäädä makaamaan yöpuku päällä kotiin.

Jos ei käydä töissä, opiskella tai löydy sairaustodistusta niin maksuksi vähintään 1000e.

Se 677e (1000e-233e), joka erotukseksi jää, tulee kyllä veloitetuksi mnulta ihan kuukausittain tuloverojen muodossa. Älä siis huoli.

Asia korjaantuu jos vanhemmat maksavat päivähoitopaikasta todelliset kustannukset.. Jos ei käydä töissä, opiskella tai löydy sairaustodistusta niin maksuksi vähintään 1000e.

viikossa puolipäiväisesti tai hieman pidempäänkin, se on varmaan lapsesta ihan hauskaa - riippuen varmaan vähän temperamentistakin. Mutta en ymmärrä lainkaan, miksi joku jaksava äiti laittaisi lapsensa täyspäiväisesti hoitoon, jos kerran on kotona. Se murentaa mielestäni lapsen ja aikuisen suhdetta sekä lapsen suhdetta sisarukseen ja luo helposti eriarvoisuuden tunnetta.

Siis aivan tosi! Äidit ovat aina jättäneet lapsiaan muille hoitoon, kuka mistäkin syystä. Kaikista lapsista kasvaa omanlaisiaan aikuisia, osasta hyviä, osasta huonoja. Tässä pelissä ei varmasti hyvässä päiväkodissa/pph:lla hoidossa ollut lapsi ole sen huonompi kuin se kotona min. 3-vuotiaaksi hoidettu.



Tämä "virikehoito" ei todellakaan ole hullumpi juttu, jos se tukee vanhemmuutta ja vanhemman jaksamista. Vai olisiko parempi hoitaa lapsi kotona, kun äiti on vaikkapa masentunut tai muutoin kyvytön antamaan lapselleen tämän tarvitseman turvan ja hoivan? Ja miksi ihmeessä tästä syyllistetään VAIN äitejä???



Itse päinvastoin pelkään millaisia aikuisia kasvaa näiden helikopteri- ja curling-vanhempien lapsosista...

Tuollainen nainen ei tarvitse lasta lainkaan! Hänen kaltaisensa tuomitsen kun puhutaan virikehoidosta.

että mikä on teidän motiivinne, jotka vingutte täällä virikelapsista? Ajatatteletteko lasten parasta (niin varmaan uskottelette itsellenne, mutta tosiasiassa tämä piipittäminen ei kyllä auta yhtäkään lasta) vai myönnättekö rehellisesti olevanne niin katkeria ja tympääntyneitä juoruämmiä, joiden elämästä selkeästi puuttuu sisältöä ja joiden täytyy tavalla ja toisella vakuutella itselleen olevansa jotakin, edes kunnon kotiäiti? Vai onko siihen joku muu motiivi?



En voi olla kummastelematta, että jatkuvasti pitää pohtia muiden asioita vittumaiseen sävyyn. Se kertoo vain siitä, että on tarvetta löytää pönkitystä omille valinnoilleen tavalla kuin tavalla. Minulle riittää ihan vain oman elämäni analysointi, ja siinäkin on työtä, varsinkin kun yrittää ulottaa kriittisen otteen myös itseensä.



Itse en vienyt esikoistani tarhaan (kerhoon kylläkin - ja se oli lapsen henkireikä) vauvan syntyessä, mutta ei tulisi mieleenkään arvostella muiden ratkaisuja: en tunne yhtäkään "virikelapsiperhettä" niin hyvin, että voisin ladata kuormallisen paskaa heidän päälleen. Toisekseen tämä virikelapsiongelma on kyllä melkoisen marginaalinen. Ja kolmanneksi, minusta useissa tapauksissa lienee myös lapsen paras, jos 4 - 5-vuotias pääsee kerhoon tai päiväkotiin (osapäivähoito lienee silloin paras), kun äiti on vauvan kanssa kotona. Viisivuotiaan aika käy jo pitkäksi vauvanhoitoa katsellessa. Ja tämän ikäiseltä voi jo kysyä omaakin mielipidettä.