Mielenkiinnolla odotan 10v-20v , että mitä noista äitien hylkäämistä virikelapsista

(oli pk:ssa puolipäiväisenä 6-vuotiaana kun pikkusisko syntyi) on nyt 15-vuotias, pärjää hyvin koulussa ja kilpailee SM-tasolla, ei polta eikä juo. Toistaiseksi on mennyt hyvin.



Toiseksi nuorin virikelapsi (oli pk:ssa 3-vuotiaana puolipäiväisenä, kun pikkusisko syntyi) on hyvin pärjäävä tokaluokkalainen, joka harrastaa kahta urheilulajia. Toisessa sai vuoden pelaaja -tittelin. Ihan tyytyväinen olen hänenkin olemiseensa.



Kumpaakin ihmetyttää ajatus siitä, että heidät olisi jonnekin "hylätty".

verrattuna moniin muihin valtioihin ja vaikkei 100 % äideistä mene töihin lasten ollessa pieniä, on noita "hirvittäviä urakiitureitakin" (lue: itse elantonsa hankkivia) joku määrä kustakin äitisukupolvesta.



Siis jos maailman lapsista vaikka 25 % joutuu vieraalle hoitoon ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä, niin mikä osuus näistä on tämän hirvittävän epäkohdan vammauttamia?



Tietysti aloituksessa on vähän perääkin. Joku lapsi ehkä koke hyvin musertavana sen, että joutuu eroon äidistään kun pikkusisar saa tällä välin äidin 100 % huomion. Toisaalta on varmasti lapsia, joille touhukas päivä ikätovereiden seurassa on parempi vaihtoehto kuin jatkuva äidin huomiosta taisteleminen kotona...

vanhemmat eivät ole ehtineet olla lastensa kanssa niin plajon kuin nyt.



Ja mitä ovat nämä lukuisat virikelapset? En ole tavannut tosielämässä sellaisia lainkaan, mutta av:n mukaan muunlaisia lapsia ei juuri olekaan.

hoitaa lapsia ja jäädä kotiin ja lopettavat toisten naisten ja äitien jatkuvan syyllistämisen.

Menisikö 100-200 vuotta.

Mutta ei se voi äitiä korvata.Jos näin olisi evoluutio olisi kehittynyt niin että miehetkin voisi synnyttää.

Jos näin olisi evoluutio olisi kehittynyt niin että naisetkin voisi siittää. ELi oikeasti molempien vanhempien pitäisi ollaa vaan hoitamassa lasta kotona.

Mutta ei se voi äitiä korvata.Jos näin olisi evoluutio olisi kehittynyt niin että miehetkin voisi synnyttää.

Sen mitä olen nähnyt tilastoja virikelapsista, niin niitä on 1 % tarhassa olijoista.

En kyllä pitäis eniten keuhkoamisen arvoisena asiana maailmassa.

Mutta en tuomitse. Toki jokainen tekee niin kuin kokee elämänarvoissaan itselleen tärkeimmäksi. Toiselle ne ovat lapsen hyvinvointi, toiselle se, että saa vauvan myötä breikin töistä ja saa levätä ja surffailla netissä äippäloman.

Jos jollain on töissä niin rankkaa, että täytyy jäädä äitiyslomalle lepäämään niin olisi aiheellista myös miettiä, mitä järkeä tässä kaikessa on ja miten työelämän tulisi muuttua. Tai oikeastaan tätä pitäisi pohtia joka tapauksessa.

Jos ajatellaan vaikka jotain eläimiä.

Elämäänsä kyllästyneitä ja kaikkensa antaneitä katkeria naisia, jotka kokevat että omaa eläää ei sitten ollutkaan. Voi olla, ettei lapsenlapset enää sitten kiinnostakaan.



T. Erään täydellisen äidin 33 vuotias tyttö, jonka äiti ei jaksa hoitaa enää laspenlapsia kun oli niin kovilla meidän kanssa.

ennen kouluun menoa, eli varmaankin just tätä Suomen "virikepäivähoitoa". Täällä ajatellaan, että näin lapset tulevat sosiaalisiksi , oppivat toimimaan ryhmässä ja "yhteiskunnan" säännöillä ja äiti saa pitää hetken itsestään huolen. Minunkin 1.5v lähtee kerhoon pian, pari aamua viikossa. Näin on ollut jo ainakin 3-vuosikymmentä, miehenikin oli siis virikepäivähoidossa ja täytyy sanoa että ihmiset on täällä sosiaalisia, reippaita. Ei ole kouluampumisia eikä muutakaan ikävää. Että juu, katsotaan millaisia niistä virikepäivähoitolapsista kasvaa!

ja Suomessa vallalla oleva "täydellinen äiti" -mentaliteetti. Ei ihme että avioerotkin on kasvussa, jos on kodissa ja lapsissa kiinni 24/7 vuositolkulla eikä omaa aikaa ole edes sitä paria tuntia viikossa, saati parisuhdeaikaa. Olkaapa toisillenne ja erityisesti itsellenne armollisempia!

juttua Ranskan systeemistä: siellä kuulemma pääsee VALTION KUSTANTAMAAN esikouluun (tms.), kunhan vaan on vaipaton. Nuorimmat ovat siis jotain parivuotiaita, ja sitä isommat lapset kai aika suurelta osin käyvät esikoulussa. Sen sijaan alle parivuotiaille ei juuri ole julkista hoitoa, se pitää itse järjestää. Hoitopäivät olivat jutun mukaan melko pitkiä ja opetus aika koulumaista, päiväunille mentäessäkään ei paljon silitelty. Ateriat olivat ranskalaiseen tyyliin kolmen ruokalajin aterioita (ne piti kai maksaa itse).



Eikä tuota systeemiä käsittääkseni pidetä Ranskassa järin ongelmallisena, mutta kuten aina, Suomi on takapajuinen ja uuskonservatiivinen kehitysmaa.

Entäpä tämä 70-luvulla syntyneiden sukupolvi, joka hylättiin parikuisena kuka minnekin kun äidin oli pakko mennä töihin?

Nimittäin ne 70-luvun hylätyt eivät _kykene_ näkemään siinä mitään outoa, että lapset työnnetään muiden hoidettaviksi, kun vauva tulee taloon. Eikä nähdä mitään vinoa siinä, että lapset ylipäänsä viettävät 7-10 tuntia muiden kuin vanhempien hoidettavina isossa laumassa ahtaissa tiloissa.

siinäkin on aika iso ero, hoidetaanko ne lapset laitoksessa vai kotona vieraan toimesta.



Nyt ne lapset työnnetään päiväkotiin, ennen hoidettiin kotona, eli maatiloillakin pyörivät jaloissa. Oli sentään siinä perheen elämänmenossa mukana, vaikka hoitaja olisikin ollut mummo, sisko tai joku palkattu hoitaja.

virekelapsi: jouduin hoitoon 2kk iässä kun äidiltäni loppui äitiys- ja vuosiloma. En ole rikollinen enkä häiriintynyt.

koska nää nykyisten keski-ikäisten parikymppiset on niin tosi hyvin onnistuneet kasvatuksessaan. vai mitä olette suuri raati mieltä?! kun aina näitä nykyisiä parikymppisiä niin moititaan, niin ketkäs ne on sitte kasvattanu???

sopii ottaa kantaa, kaikkien ihanien ja fiksujen parikymppisten lasten vanhemmat....

että 20 vuoden päästä tänne tulee sukupolvi, joka purkaa traumojaan siitä, että äiti hylkäsi heidät ja ei tullut normaalia kiintymyssuhdetta.

Mutta en tuomitse. Toki jokainen tekee niin kuin kokee elämänarvoissaan itselleen tärkeimmäksi. Toiselle ne ovat lapsen hyvinvointi, toiselle se, että saa vauvan myötä breikin töistä ja saa levätä ja surffailla netissä äippäloman.

Tai siis koulu alkaa täällä 3-vuotiaana, 2.5-vuotiaanakin sinne pääsee jos sen vuoden kuluessa täyttää 3 vuotta ja on kuiva. Ja tosiaan koulu (esikoulun nimellä, tarhamainen meininki pienille) on valtion kustantama julkisella puolella ja yksityisiäkin tietenkin on. Jokainen saa valita laittaako yksityiseen( katoliseen ja "parempaan") vaiko julkiseen lapsensa. Sitä ennen lapset pääsee tarhaan tai kerhoon. Julkisia hoitopaikkoja on kyllä jokaisessa kaupungissa useampi, ainakin täällä missä minä asun on paljon. Julkiset tarhapaikat on tosiaan kiven alla eli jonoa on hirveesti hintojen takia (paikka varattava kun r-testi näyttää plussaa), mutta yksityisiin pääsee lyhyemmällä odotuksella. Näitä kerhojakin (halte-garderie) on joka kaupungissa ja ne on tarkoitettu nimenomaan virikelapsille. Meidän lapset käy/on käyneet julkisessa ja hinta oli suurinpiirtein 1.5e/tunti. Lapset käy 4-6 tuntia per viikko, eli 2-3 tuntia per hoitopäivä. Loppuvodesta lastenhoitokulut saa takaisin veroalennuksena.

Joo koulupäivät on pitkiä, mutta niiden kanssa voi pienten kanssa tehdä vähän miten haluaa. Minun 3.5-vuotias käy vaan aamuisin nyt tämän ekan vuoden ja ensi vuonna sitten vasta menee myös iltapäiväksi kouluun. Koulu alkaa 8.20 ja päättyy 11.20, jolloin lapset tulevat joko kotiin syömään tai jos äiti on töissä niin voi jäädä kanttiiniin, joka maksaa. Koulu jatkuu kello 13.20 ja päättyy 16.20, tosin iltapäivisin lapset käyvät heti nukkumaan ja nukkuvat tuonne klo 15 korville. Sitten on tunti leikkiä ja maalausta, muovailuvahailua ym.

juttua Ranskan systeemistä: siellä kuulemma pääsee VALTION KUSTANTAMAAN esikouluun (tms.), kunhan vaan on vaipaton. Nuorimmat ovat siis jotain parivuotiaita, ja sitä isommat lapset kai aika suurelta osin käyvät esikoulussa. Sen sijaan alle parivuotiaille ei juuri ole julkista hoitoa, se pitää itse järjestää. Hoitopäivät olivat jutun mukaan melko pitkiä ja opetus aika koulumaista, päiväunille mentäessäkään ei paljon silitelty. Ateriat olivat ranskalaiseen tyyliin kolmen ruokalajin aterioita (ne piti kai maksaa itse).

Eikä tuota systeemiä käsittääkseni pidetä Ranskassa järin ongelmallisena, mutta kuten aina, Suomi on takapajuinen ja uuskonservatiivinen kehitysmaa.

koska suomaliset naiset tajuaa että on heidän oma etunsa, että vanhempain- ja hoitovapaat jaetaan puoliksi?!



Sitten kun eduskunta säätää siitä lain?

niin tajuat kuinka tärkeät ne 3 ekaa vuotta ovat!!! Sinä joka brassailet isompien lastesi lyhyillä hoitopäivillä.

t. eräs joka inhoaa tuollaisia ninamikkosia vaikka itsekin on suurimman osan ajasta kotona lasten kouluikään asti

Minähän viestissäni nimenomaan selitin, että MINUN lapseni käy virikehoidossa. Eikös se Nina Mikkonen tuollaista täysin vastusta?

Itse peräänkuulutin tasapainon perään. Varmasti ovat ensimmäiset 3-ikävuotta tärkeitä (siitä syystä eivät omat lapsenikaan kauhean pienenä ole tarhaan menneet) mutta lapsen kanssa yhdessä olemisen tärkeys ei suinkaan lopu siihen ikään. Minä ihan omilla pikku aivoilani tein sen päätelmän, että lapsellani on tuhat kertaa parempi kuin monella lapsella jotka on 3-vuotiaaksi kotona hoidettu vaikka omani meni hoitoon "jo" 2,5 vuotiaana. Lapsi on hoidossa vain sen takia, että oppii sosiaalisia taitoja, odottamista ja ryhmässä toimimista. Eikös tuo nyt ole sitten sitä virikehoitoa? Mutta onnellisessa asemassa poikani on juuri siksi, että hänen harvat tarhapäivät jatkuvat kouluikään asti. Hänen ei koskaan tarvitse mennä 5-päivänä viikossa 8h päivässä hoitoon...ellei tietysti itse jossain vaiheessa halua lisätä hoitopäiviä.

Yhteenvetona: 3-ensimmäistä vuotta ovat tosi tärkeitä, mutta niin ovat myös 14-seuraavaa! Vanhempien läsnäolo on hyvin tärkeää pienelle koululaiselle ja epävarmalle murkulle. Ei se lapsi siitä myöhemmin teitä kiittele, että sai olla 3-vuotiaaksi kotona, mutta sen jälkeen ei ole äitiä ja isiä juurikaan näkynyt.