Mielenkiinnolla odotan 10v-20v , että mitä noista äitien hylkäämistä virikelapsista
on tullut. Kuinka sitten spekuloidaan, mikä meni vikaan.
Kommentit (133)
ollaan niin suunnattoman vittuuntuneita siitä, että joku äiti pääsee vähän helpommalla.
tulee mieleen, että voisiko tämä suomalainen liiallisuutten asti viety itsenäisyys, individualismi, sulkeutuneisuus ja epäsosiaalisuus johtua osin siitä, että täällä eletään vauvasta asti niin pienissä ympyröissä ja suorastaan kavahdetaan kaikkea ryhmätoimintaa? Lapsen parhaana pidetään, että kouluikään asti möllötetään yksin tai ehkä sen yhden sisaruksen seurana kotona pahimmassa tapauksessa maaseudulla, missä ei ole edes naapureita.
Nimittäin ne 70-luvun hylätyt eivät _kykene_ näkemään siinä mitään outoa, että lapset työnnetään muiden hoidettaviksi, kun vauva tulee taloon. Eikä nähdä mitään vinoa siinä, että lapset ylipäänsä viettävät 7-10 tuntia muiden kuin vanhempien hoidettavina isossa laumassa ahtaissa tiloissa.
On se hei hienoa, että kun me 70-luvun sorretut ja hylätyt lapset ihan silmät kirkkaina on luultu eläneemme hyvä lapsuus, että sinä tulet nyt tämän käsityksen oikaisemaan. Olishan se nyt aivan kamalaa, jos ihmiset ihan syyttä suotta olisivat tyytyväisiä lapsuuteensa ja vanhempiinsa.
Meillä on totisesti isompiakin rahanreikiä kuin sponssata jonkun kehityskeittiöpsykolokikirjan lukeneen kotimamman vanhemmuuden tukemista.
olemme ilmeisesti siis tunnevammaisia ja muuten kieroon kasvaneita. Mitäpä siitä, että moni meistä on elänyt ihan tasapainoisen ja onnellisen elämän, jotkut ovat kotiäitiejä, jotkut työäitejä, jotkut jotain siltä väliltä.. oikeastihan meidän on pakko olla hulluja ;)
t. itse 3 kk iässä hoitoon viety kahden lapsen ex-kotiäiti
"Suurin syy lienee kateus;
ollaan niin suunnattoman vittuuntuneita siitä, että joku äiti pääsee vähän helpommalla."
siis hä, mä suorastaan halveksun näitä jotka tekee näin 1,2,3,4 v sisarukselle. itse teen mitä vaan saadakseni nauttia ajasta lasteni kanssa kun he ovat pieniä sen hetken, ei aina ole hehkeetä mutta se on elämää.( tälläkin hetkellä mulla on muiden lapsia hoidossa jotten tarvitse muualle mennä töihin).raivostuttaa toi "auttaa jaksamaan" kannattasko jumalauta miettiä hetken ennekun alkaa lapsia vääntämään.
huh huh.
tosiaan todelliset maksut kouraan noille patalaiskoille!
Hoitopaikkasysteemi on alkujaan luotu helpottamaan työssäkäyvien vanhempien lastenhoitotarpeita. Tästä perusajatuksesta on pahan kerran harhauduttu, kiitos demarien.
Yksi tai kaksi turhaan hoidossa olevaa - lopputulos on aivan sama = hoitopaikka on pois sitä oikeasti tarvitsevalta. Ja syyllinen näkyy kyllä ihan sieltä sinun peilistäsi, turha syyllistää kuntaa, joka kamppailee rahoitusongelmien kanssa joutuessaan mm. sinun lastesi virikehoitoa maksamaan. Mietipä, onko se reilua. Varsinkin, kun tiedät, kuka ne velat aikoinaan maksaa - lapsesi.
Lapseni on 10pv/kk vuorotellen toisen lapsen kanssa. Eli nämä kaksi lasta yhdessä vastaavat yhtä päiväkodissa joka päivä hoidossa olevaa lasta.
Toiseksi, lapseni E VIE KENENKÄÄN paikkaa. Tämä hoitopaikka on ollut lapseni hoitopaikka jo 3 vuotta ja jatkaa edelleen olemista. Jos kuntamme ei järjestä hoitopaikkaa jokaiselle haluavalle, ei se täytä laissa sille määrättyä velvollisuutta. Sillä ei ole mitään tekemistä MINUN kanssani.
Sehän tarkoittaa käytännössä myös sitä, että lapsesi vie kokopäivälapsen paikan. Eli taas jonkun työhönpaluu estyy, kun kotimutsin virikehoidettu esikoinen vie paikan vaikka tämä toinen sitä tarvitsisi.
Suomessa on lakiin säädetty subjektiivinen päivähoito-oikeus, ja niin kauan kuin se pitää, on turha syyllistää palvelua käyttäviä yksilöitä.
säälittää se pieni lapsi niiin paljon ja olen nähnyt päiväkodintilanteen ovien toiselta puolelta niin ymmärrän mitä tarkoittaisi jos nämä turhaan siellä olevat eivät olisi..!
sinun yhden lapsesi päivähoito?
Niiden rahojen pitäisi riittää pirun paljon muuhunkin. Kuten vaikka kouluihin, terveydenhoitoon, teihin, viemäreihin, vesijohtoihin...
Se 677e (1000e-233e), joka erotukseksi jää, tulee kyllä veloitetuksi mnulta ihan kuukausittain tuloverojen muodossa. Älä siis huoli.
Asia korjaantuu jos vanhemmat maksavat päivähoitopaikasta todelliset kustannukset.. Jos ei käydä töissä, opiskella tai löydy sairaustodistusta niin maksuksi vähintään 1000e.
Suomessa on lakiin säädetty subjektiivinen päivähoito-oikeus, ja niin kauan kuin se pitää, on turha syyllistää palvelua käyttäviä yksilöitä.
Ei ole mitenkään reilua, että toiset jäävät hoitopaikkaa vaille kun toiset hoidattavat lapsiaan turhan päiten kalliissa päivähoidossa. Jos hoitopaikkajonoja ei ole, säästyvät rahat voisi kohdentaa vaikka kouluihin tai terveydenhoitoon - tärkeämpiä rahanreikiä on vaikka kuinka. Valtaosa kunnista elää velaksi ja joutuu ylläpitämään palveluja, joita typerillä laeilla on määrätty kunnan vastuulle. Homman voisi hoitaa kevyemmin ja järkevämmin.
Minä tunnen riittävästi virikehoidossa pidettyjen lapsien vanhempia voidakseni sanoa, että silloin, kun todellakin motiivina on ainoastaan hoitopaikan panttaaminen ja äidin omistautuminen vauvalle, ollaan todella metsässä subjektiivisen ph-oikeuden kanssa.
että mikä on teidän motiivinne, jotka vingutte täällä virikelapsista? Ajatatteletteko lasten parasta (niin varmaan uskottelette itsellenne, mutta tosiasiassa tämä piipittäminen ei kyllä auta yhtäkään lasta) vai myönnättekö rehellisesti olevanne niin katkeria ja tympääntyneitä juoruämmiä, joiden elämästä selkeästi puuttuu sisältöä ja joiden täytyy tavalla ja toisella vakuutella itselleen olevansa jotakin, edes kunnon kotiäiti? Vai onko siihen joku muu motiivi?
En voi olla kummastelematta, että jatkuvasti pitää pohtia muiden asioita vittumaiseen sävyyn. Se kertoo vain siitä, että on tarvetta löytää pönkitystä omille valinnoilleen tavalla kuin tavalla. Minulle riittää ihan vain oman elämäni analysointi, ja siinäkin on työtä, varsinkin kun yrittää ulottaa kriittisen otteen myös itseensä.
Itse en vienyt esikoistani tarhaan (kerhoon kylläkin - ja se oli lapsen henkireikä) vauvan syntyessä, mutta ei tulisi mieleenkään arvostella muiden ratkaisuja: en tunne yhtäkään "virikelapsiperhettä" niin hyvin, että voisin ladata kuormallisen paskaa heidän päälleen. Toisekseen tämä virikelapsiongelma on kyllä melkoisen marginaalinen. Ja kolmanneksi, minusta useissa tapauksissa lienee myös lapsen paras, jos 4 - 5-vuotias pääsee kerhoon tai päiväkotiin (osapäivähoito lienee silloin paras), kun äiti on vauvan kanssa kotona. Viisivuotiaan aika käy jo pitkäksi vauvanhoitoa katsellessa. Ja tämän ikäiseltä voi jo kysyä omaakin mielipidettä.
Suomessa on lakiin säädetty subjektiivinen päivähoito-oikeus, ja niin kauan kuin se pitää, on turha syyllistää palvelua käyttäviä yksilöitä.
Kunnassamme ei järjestetä kunnallista kerhotoimintaa. Lainkaan. Täällä lapsi jää käytännössä AINA "virikepaikalle" päiväkotiin kun äiti jää uudestaan äitiyslomalle, vanhempi työttömäksi tms. Tämä on kuntamme oma päätös ja vaikka se tuleekin kuntataloudelle kalliimmaksi kuin kerhojen ylläpitäminen, niin onhan se LAPSEN KANNALTA huomattavasti parempi vaihtoehto. Eli samat hoitajat, samat kaverit ja samat rutiinit säilyvät.
Yksi tai kaksi turhaan hoidossa olevaa - lopputulos on aivan sama = hoitopaikka on pois sitä oikeasti tarvitsevalta. Ja syyllinen näkyy kyllä ihan sieltä sinun peilistäsi, turha syyllistää kuntaa, joka kamppailee rahoitusongelmien kanssa joutuessaan mm. sinun lastesi virikehoitoa maksamaan. Mietipä, onko se reilua. Varsinkin, kun tiedät, kuka ne velat aikoinaan maksaa - lapsesi.
kun ottaa yhteyttä lakia säätäviin elimiin. Äänestämälläkin voi vaikuttaa. AV:n kautta lienee vaikeampi vaikuttaa kansantalouteen.
ja säälitään kuntaraukkaa: hei haloo, kumpi on kumpaa varten? Ja kunnissa tehdään ihan tietoisesti lapsia polkevia ratkaisuja, kuten ei makseta hoitolisää tai ei järjestetä kerhoja. Halutaan säästää juuri päiväkodista, kouluista jne.
Jälleen on ihan turha syyllistää yksilöä.
On todella törkeää että kunnat eivät hoida vastuitaan lain määräämällä tavalla. Ei se silti todellakaan ole kenenkään muun vanhemman vika, vaan ainoastaan kunnan virkamiehien ja/tai rahakirstun takana istuvien valtuutettujen.
Kunnille on todellakin sälytetty turhan paljon kustannettavaa. Ensimmäiseksi poistaisin toimeentulotuen maksamisen kuntien pussista. Se jos jokin laittaa kunnat todella eriavoiseen asemaan ja on itseään ruokkiva kehä: Työttömyys kasvaa - Toimeentulotuen tarvitsijoiden määrä kasvaa - Vähemmän työssäkäyviä veronmaksajia maksamassa näitä lisääntyviä kustannuksia. Työttömyysalueiden kunnat joutuvat säästämään siis kouluista, päiväkodeista, terveydenhuollosta maksaakseen toimeentulotuen kaikille siihen oikeutetuille...
Ei ole mitenkään reilua, että toiset jäävät hoitopaikkaa vaille kun toiset hoidattavat lapsiaan turhan päiten kalliissa päivähoidossa. Jos hoitopaikkajonoja ei ole, säästyvät rahat voisi kohdentaa vaikka kouluihin tai terveydenhoitoon - tärkeämpiä rahanreikiä on vaikka kuinka. Valtaosa kunnista elää velaksi ja joutuu ylläpitämään palveluja, joita typerillä laeilla on määrätty kunnan vastuulle. Homman voisi hoitaa kevyemmin ja järkevämmin.
että lasten kotihoito hinnalla millä hyvänsä kuuluu mihinkään yleisiin moraalikoodeihin.
Samalla logiikalla jokaisen yksilön pitäisi tajuta lopettaa autoilu, lentäminen sähkö- ja öljylämmitys ja hyökätä kaikin tavoin ilmastonmuutosta vastaan, mutta miksi näin ei tehdä? Minä ainakin syllistän lujasti kaikkia energiasyöppöjä sikoja.
Minua ei todellakaan hylätty pienenä, vaikka siis olin kodinulkopuolella hoidossa aivan pienestä vauvasta. Äitini oli mitä läheisin ja rakkain ihminen minulle, joskin hoitotätini oli sitä myös, vain eritavalla.
Itselleni omat lapseni ovat maailman tärkeintä, siis vaikka he ovat olleet päiväkodissa hoidettavina jokainen n. 1-vuotiaasta. Kuopus jää mielellään hoitoon, ja on aina suunnattoman onnellinen minun hakiessa hänet kotiin sieltä. Esikoinen, joka oli päivähoidossa osan vuodesta myös toisen lapsen syntyessä, ei myöskään ole tästä kärsinyt. Päinvastoin hänen kohdallaan päiväkodista on ollut apua mm. ryhmätaitoja opetellessä, josta varmasti kotona hoidettaessa olisi tullut isokin ongelma viimeistään kouluikäisenä. Kesät lapset taas ovat kokonaan poissa päivähoidosta, jolloin otammekin kaiken irti yhdessä olosta, kuten myös illoista lasten ollessa päivät hoidossa. Vaan enemmän nuo ovat näyttäneet nauttineet niistä yhteisistä illoista kuin näistä pitkistä kesistä...
P.S. Itse siis synnyin 60-luvulla, jolloin tilanne oli pahempi kuin vaikkapa 70-luvulla.