<3 <3 KESÄKEIJUJEN VKO 20 <3 <3

Voihan väsy! Aloitin päivän reippaasti ja siivosin kodin oikein kunnon esittelykuntoon. Kolme tuntia meni, ja tuloksena oli kyllä siisti koti, mutta rouva olikin sitten aivan romuna. Esittelyjen jälkeen lähdin vielä käymään kaupungilla, mutta jouduin istuutumaan vähän väliä mummopenkeille, kun vatsa supisteli, jalat meinas poksahtaa ihan tykkänään ja häpyluuhun koski niin maan prkleesti. Kotia tultua yritin ottaa päiväunia, mutta makuullaolokaan ei tuntunut kovin hyvältä:( Saa ehkä jäädä tuon kokoluokan siivousprojektit hetkeksi...



Eilen käytiin neuvolassa ja kaikki oli sillä saralla hyvin. Sf tais olla 34. Painoa oli tullut jopa 800g viikossa, vaikka olen viime viikot syönyt aivan yliterveellisesti, epistä:( No, ilmeisesti kyse on turvotuksesta... Ainiin, ja kuka kyseli raskausarvista, niin jotain hienoista viivaa olen vimmaisesta rasvauksesta huolimatta alavatsassani havainnut:(



Mä olen onnistunut lomallani lykkäämään kaikkia vauvavalmisteluja kyllä todella tehokkaasti. Työhuoneessa on kyllä muutama säkillinen vaatetta, kestovaippoja yms. mutta kaikki on vielä pesemättä ja lajittelematta. Huomenna käydään sentään hakemassa vaunut, mut nekin me viedään vielä meidän porukoille. Ja sairaalakassiin olen saanut pakattua jopa hammasharjan ja deodorantin:)



Ja kuka kyseli niistä nickeistä, niin Alivaltiosihteerille menee kiitos mun osalta:) Sata vuotta vanha palindromi, jonka etuosa on siis etunimeni Anu.



Alkaa jo jänskättämään, kuka meistä pääsee todistamaan ekana uuden elämän syntyä! Onnea kaikille vikoille viikoille!



AnumaamunA ja pikkusintti 36+6

Pitäisi olla jo valmistautumassa kaverin kolmekymppisille, mutta tähän mä sitten jumahin koneelle;) Mies taas töissä ja tulee mut vaan viemään juhliin, kun ei itse kerkeä mukaan, harmittaa:( Mut onneks edes tulee viemää mut, niin ei tarvitse julkisilla lähteä matkustelemaan:))



heinäminkki: Voi ihanaa, nyt on "pesä" pienelle valmiina odottamassa:) Ja mukavaa viikonloppu-reissua teille=))



Luuk@: Mielipiteet on sallittuja:) Itse valitsin kättärin vaan sen perusteella kun meiltä on nopein mennä sinne...ja jos nyt jotain ikävää synnytyksessä käy, niin onneksi lastenklinikka on suht lähellä kuitenkin, vaikka mun kulku vauvan luokse tietty olisi hankalampaa... No mutta toivottavasti kaikki menisi hyvin... =)



minä80: Et ole huonompi ihminen sen perusteella synnytätkö alateitse vai sektiolla! Jokaisen täytyy saada tehdä oma päätös sen mukaan miltä itsestä tuntuu! Älä siis sitä häpeä! Ihan yhtä hyvä äiti susta tulee synnytät sitten alateitse tai sektiolla!! <3



Pluu: Sulla on nyt sitten siellä todellakin jännät paikat maanantaina...Onneksi sulla on kuitenkin hyvin jo viikkoja takanapäin:) Tsemppiä kovasti jos en enää ennen maanantaita kirjoittele! Tulehan sit ilmoittamaan et onko ensimmäinen kesäkeiju sitten syntynyt jo toukokuun puolivälin jälkeen!!



Meevi: Onneksi sä itse tiedät, että syöt tarpeeksi yms. Eihän kaikilla maha edes kasva hirveän isoksi...mun äiti kerto et sen kans samaan aikaan laitoksella oli ollut nainen, josta ei juuri edes nähnyt, että hän on raskaana ja mun äidillä jättimaha...! Se on niin yksilöllistä!!! Eli muiden sanomiset nurkkaan!:)



Täällä myllertää masussa yksi vilkas pyllyn heiluttaja;) Veivaa pyllyä tossa ylämahalla ihan hirveesti!! Ihana pallero<3 Yö meni todella levottomasti...liitoskivut vaivaa...öisin kääntyminen sattuu kamalasti ja sen vuoksi yöt risasia=/ Mut muuten ihan hyvä vointi tällä hetkellä! Jeps...mut nyt mun on vissiin pakko alkaa pukeutua ja meikkailemaan, jotta ehdin ajoissa sinne juhliin!!



Aurinkoista lauantaita jokaiselle kesäkeijun odottajalle <3



Anneh ja muru 33+5 <3

nyt jo hieman totuttautunut ajatukseen että maanantaina poksahtais mutta siltikin oon sitä mieltä että voisi kuitenkin vielä ainakin viikon olla masussa kasvamassa.



tulempa sitten ilmoittelemaan teillekin heti kun kotiudun :)



nyt vain kovasti kodin järjestelyä ja vauvan tavaroiden laittelua..



viikot 37+2

Pluulle tsemppiä! Maanantaina voi sitten olla suuri päivä edessä!



Minusta on viimepäivinä tuntunut, että mahan asukki on alkanut laskeutua alaspäin, sillä häpyluita on alkanut ensimmäistä kertaa vihloa oikein kunnolla. Myös aiemmin vain yöllä vaivanneet lonkkien kolotukset ovat yleistyneet myös päivisin.. Useat on kommentoineet hyvin toimivasta mahasta..minulla myös samaa esiintynyt viimeiset kolme päivää.



Gradu ei ole edistynyt kolmeen päivään mihinkään, kun olen alkanut tekemään suursiivousta ja järjestelemään kamppeita niin, että pikkumiehenkin tavarat mahtuisivat. Paljon olen edistynyt, mutta vielä on hommaa kyllä jäljellä! Torstaina ja perjantaina riehuin ilmeisesti liikaakin, kun tänään on sitten kaikki tehot olleet poissa ja homma ei ole edennyt juuri ollenkaan. Huomiselle on siis tiedossa vielä iso urakka. Tein nimittäin päätöksen, että sunnuntai on vielä aikaa touhuta kotihommia ja sitten maanantaista lähtien kaikki jäljellä olevat arkipäivät (ehkä myös viikonloput) on istuttava ja kijroitettava gradua..muuten ottaa sen suhteen ohraleipä..uskoisin kirjoittamiseen motivoitumisen olevan vielä aika paljon vaikeampaa kun on oma nyytti kainalossa ;-)



Helmi ja papu 35+3

Miestrioni soutelee on kaukana höyhensaarilla, joten mä istun sohvannurkassa itekseni ja tuijottelen eurooppalaisen kevyen musiikin kulkua... :)



Pakko nostaa peukkua pystyyn Minä80, et sulla on nyt ollu lääkäri, joka on antanu sun tulla kuulluksi omassa asiassas! Ja se, että takaportti (soittomahdollisuus ym) on olemassa ei tee sit asiasta liian lopullista!!



Ja lykkyä pyttyyn niille, joilla sektioajat on jo sovittu ja toisaalta niille, jotka jo niitä supistuksia alkavat toivoa!!!



Mulle jäi itelle ihan kamalan huono mieli tosta omasta kirjoituksestani synnytyspaikan suhteen, joten on ihan pakko vielä jatkaa... En halunnut pelotella tai ärsyttää -- mut eihän kukaan ota vakuutuksia autolle tai asunnolle toivoen et jotain sattuu... Mun päälle naikkari vaan on "vakuutus". (ymmärsiköhän kukaan aasinsiltaani...) Kättärille meiltäki olis lyhyempi matka niinku Anneh:llaki ja se kuva mikä mulla on tammisaaresta on kaunis, mutta -- niin. Valtaosa raskauksista päättyy täysiaikaisina elävänä syntyvään vauvaan ja siihen täälläkin tähdätään!



Tosin toisin päin kuin valtaosalla Keijuista vaikuttaisi olevan mä toivon, et tää raskaus menis viikon (parikin) yli la:n (ite laskin, et mun la olis oikeammin 3.7. eikä 26.6. pitkän kiertoni takia) ni olis sit varmasti "valmis" vauva. Ja toisekseen meillä ei oo vauvaa varten vielä MITÄÄN valmiina! Vaatteet on yhä siellä pohjanmaan perukoilla, sänky hankkimatta (vaikka tiedän, et niin kauan ko imetän, vauva nukkuu mun kainalossa) ym... :P



No mutta. Mulle tuli eilen illalla olo, et joku meistä on jo hakemassa nyyttiään... Nyt siis odottelen profetia-taitojeni toteenkäymistä :)



Waldoa odotellessa :)

Luuk@ ja Oiva 34+1



p.s. Toivottavasti anneh:lla on mukavat juhlat!

p.p.s jokos m_maitoparta on saanut sen oman kullan kainaloon?

Hei,



Voi miten jännää ja ihanaa, että ensimmäinen meistä pääsee hakemaan nyyttiään. Kaikkea parasta teille matkaan! Innolla odotellaan kuulumisianne kun kotiudutte.



Luuk@: Minusta on hyvä, että mielipiteitä, ja ihan rohkeasti niitä saa ja voi tuoda julki. Eihän sillä tarkoita, että joku olisi toista parempi, näin me ollaan tulevat äidit jo erilaisia, ja sitten kasvatuksen suhteen taas tulee uusia mietteitä. Naistenklinikka on käsittääkseni turvallisin paikka Suomessa synnyttää, ja sehän on ihan mahtava juttu:)



Täällä meni toissayö ihan pipariksi, sattui samaan aikaan kaikkiin paikkoihin, ja joka raajaan...huoh. Jaloissa veti suonia ja kädenpuutuminen koski, mahaankin vihloi ja ei meinannut tulla elosta yhtään mitään. Mutta viime yö oli tavallinen ja nukuin yhteen mittaan koko yön. Tällaista vaihtelua siis. Onko muilla?



Mikä mahtava aurinkoinen päivä meillä, siitä nauttimaan!

keijuille keveitä ajatuksia,

Emmariinalta 36+3

Tuntuu niin hassulta ajatella, että vähitellen tänne palstalle niitä vauvoja rupee kanssa tulemaan. Naureskelin just miehelle, kun kävin huvin vuoksi katsomassa vauvalehden raskauslaskuria, ja se näytti että synnytykseen on noin 30 päivää että justhan niitä päiviä oli se 200. Kauheeta vauhtia aika on mennyt! Itse en rehellisesti jaksa uskoa, että mun raskaus menis täysaikaiseksi, esikoinen synty 37 viikolla ja oireita kovasti nyt kanssa on.



Mulla on huomenna kätilon kanssa Hus:n sairaalassa pelkopoli keskustelu. Ihan kiva päästä nyt sinne, kun synnytys ahdistaa kyllä aika paljon. Oli puhe käydä läpi mun esikoisen paperit, ja käydä läpi mun tän hetken toiveita. Mulla on esikoisen synnytys jäänyt jotenkin "mustana aukkona" mieleen. Kaikki siihen liittyvä on tosi sumun peitossa. Mulla oli päivällä supistuksia, mutta niitten kanssa pysty vielä hyvin olemaan. Kun lapsivedet meni, alkoi sellaiset supitukset, että luulin että kuolen niihin. Olin vajaassa neljässä tunnissa auennut kokonaan. Sain epiduraalin ja se autto hyvin, mutta esim ilokaasusta en saanut alkuun mitään apuja. Mulle ei näytetty miten ja millon sitä on tarkotus ottaa, ja rupesin hengittää sitä liian myöhään ja pahimmassa kipupiikissä menin niin paniikkiin että unohdin kokonaan hengittää ja rupesin vaan itkemään. Tyhmä kun olin, en tajunnut kysyä neuvoa. En pitänyt yhtään sillon kätilöstä, ja jotenkin tuntuu että olin synntyksessä ihan ulkopuolinen.



Esikoisen ponnistusvaihe kesti myös 1h 10 min ja lopulta vauva jouduttiin vetää imukupilla ulos, kun omat voimat oli loppu. Tuosta ponnistusvaiheesta jäi kyllä pahimmat mielikuvat mieleen. Olin täydessä unessa kun mut tultiin herättää ja sanottiin että nyt ruvetaan ponnistamaan. Käytin kaikki voimat ennen kuin todellinen ponnistamisen tarve rupesi tuntumaan. En tiedä miksi minut laitettiin ponnistaa, vaikka ei ponnistuttanut vai oliko se epiduraali joka vei sen tunteen pois, mutta lopussa kun lääkkeen vaikutus loppu ja pahimmat poltot tuli selkään, pakoroihin ja perseeseen, luulin että kuolen pöydälle (kun en ilokaasustakaan mitään apuja saanut). En siis kauheen innoissani odota ponnistusvaihetta, vaikka alakautta haluankin synnyttää. Ekasta synnytyksessä myös repesin ja jouduin leikkaussaliin paikattavaksi.



Onneksi huomenna pääsee näistä asioista kätilön kanssa rauhassa juttelemaan. Ensimmäistä kun meni synnyttää, ei tienyt mitä odottaa, mutta nyt visiot on kyllä vahvasti mielessä. Lisäksi vähän jännittää, että repeänkö uudestaan ja miten entiset paikkaukset kestävät venytyksen. Lisäksi huomenna ultrataan ja katsotaan kohdunsuun tilanne, kun noita supituksia tuntuu jonkun verran olevan. Täällä muutkin on kirjoitetellut siitä, kuinka vauva painaa häpyluuta. Itse kanssa uskon, että vauva on laskeutunut alaspäin, sillä alapäätä vihloo välillä niin että jalat meinaa mennä alta. Jännityksellä siis odotan huomista =)



Hanna ja masu 35+2

Nyt niitä vaivoja sitten alkoi ilmaantua, samantien kun lomalle jäi :) Ihan niinku povasinkin.

Tosiaan, luulin ettei raskausarpia kamalasti tulisi kun huiteli viikossa 30 eikä jälkeäkään, mutta voi voi...Nyt niitä on sitten tullut alavatsaan parin viikon sisällä kunnolla. Näyttää niin pahalta että ihan epätoivo välillä iskee vaikka tietää niiden vaalenevan... Ostin body shopin cocoa butter-rasvaa, kun sitä oli monella palstalla kehuttu. On ainakin paksua ja rasvasta, mutta samalla sitten myös hankalaa kun pitäisi maha paljaana kulkea pitkään rasvauksen jälkeen kun muuten on kaikki vaatteetkin ihan möhnässä. On tämä hankalaa :D



Toisena vaivana alkoi sitten turvotus. Saunassa huomasin kun jalat oli muuttunut pullamaisiksi ja sukasta jäänyt painauma ei hävinnyt 1,5tuntiin normaalin muutaman minuutin sijaan :D Eilen sitten tuskallisesti väänsin kihlasormuksenkin irti sormesta kun pelkäsin että kohta se ei enää lähdekään ja joudutaan katkaisemaan se tms. Nyt se sitten roikkuu ketjussa kaulassa, tuntuu kyllä todella oudolta ja jotenkin.. ei niin kivalta. Ajatukset sotii tuota sormuksen poisottamista vastaan. Onko muilla vielä turvotus tässä pisteessä tai ajatuksia tuon sormusasian suhteen?



Joku kyseli missä asustelen ja täällä Tikkurilan vieressä Simonkylässä. Ja tosiaan itsekin ihmettelin sitä naistenklinikan syrjintää kun kaikki olivat valmennusryhmässä ensisynnyttäjiä ja kättärille menossa. Itselläni vähän tuo sama vakuutus-ajatus mikä tässä jollain aikaisemmallakin kirjoittajalla. Mutta jokainen tekee omien tuntemustensa mukaan :)



Tässä päivitystä tällä kertaa. Kohta varmaan tosiaan on jo eka nyytti täällä, jännityksellä tässä odottaa. Itellä vielä pitkä aika sinne juhannukseen :)



Sirunen & Mylpyrä rv35

Tari: Mikä sulla tilanne tällä hetkellä? Mahdatko jo olla hakemassa omaa nyyttiäsi?



Pluu: Uskomattoman nopeasti tää aika kyllä on mennyt. Huomenna ehkä jo eka kesäkeiju tosiaan tulossa maailmaan! Onnea koitokseen! :)



Minä80: Olen nyt yrittänyt lisäillä niitä tyynyjä lisää sänkyyn, että olis enemmän vielä pystyasennossa. Selälläni en oo pystynyt nukkumaan enää moneen kuukauteen, vaan joka yö nukun kyljelläni. Herään aina siinä kohtaa, kun pitää kääntyä toiselle kyljelle, on se vaan niin vaivalloista se kääntyminen. :) Joten valitettavasti tuo kyljelläkään nukkuminen ei ole helpottanut mun olo närästykseen ja pahoinvointiin, mutta nyt ehkä vähän on helpottanut kun lisäsi niitä tyynyjä patjan alle vielä enemmän. Kyllä tää siis tästä. :)



Emmariina77: Yllä olevaakin vähän sivuten, mulla on tosiaan myös yöt todella katkonaisia ja tuntuu, että joka toinen yö on ihan kauhea ja sit taas toinen yö saattaa mennä ihan hyvin. Heräilyä se on koko ajan 1-2 tunnin välein, mutta onneksi sitä pahoinvointia ja närästystä ei näytä olevan ihan joka yö, se on nyt vähän taas helpottanut. Kipuja tuntuu alapäässä ja jaloissa joka kerta kun vaihtaa kyljeltä toiselle, ja siksi varmaan siihen aina heräänkin kun olen kääntämässä kylkeä. Mutta onneksi ei ole enää kauaa näitä vaivoja. :) Ja pieniä vaivojahan nää vielä on, vois olla paljon pahempiakin ongelmia. Aika helpolla olen itse ainakin omasta mielestäni päässyt.



Anneh: Kyselit koska mulla on se äitiyspoliaika ja mitä aion tehdä, jos kysyvät mielipidettäni käynnistyksestä. No... Olen sitä tässä mietiskellyt koko viikonlopun, ja luulen, että alan olla valmis siihen käynnistys-ajatukseen. Äitiyspoli aika on siis nyt tiistaina. Nyt jännittää ihan älyttömästi jo, että mitä ne sanovat siellä. Huomaan, että mahani on jälleen kasvanut, niin että tuntuu ettei sisäelimet enää mahdu mun sisälle. ;) Vauvan jalat painaa oikeaan kylkeen koko ajan ja välillä vihloo siksi kylkeen ja keuhkoihin todella kovaa. Luulen, että teen päätökseni tiistaina sen mukaan, mitä mieltä lääkärit on asiasta, esim. jos on vielä kovin epäkypsä tilanne muuten, niin ehkä viikon verran voi sitten lykätä sitä käynnistystä eteenpäin. Jos sanovat vauvan painoarvioksi tiistaina 4 kg, niin en kyllä uskalla odottaa sitä viikkoa pidempään, koska sitten on taas seuraavaksi sektiovaara, jos vauvan paino ehtii menemään seuraavassa kahdessa viikossa yli 4,5 kilon. Joten tuo painoarvio vaikuttaa tähän päätökseen kyllä myös, koska mua pelottaa ihan oikeasti synnyttää "liian" isoa vauvaa... Ja kun olen tosi pienipaikkainen muutenkin. Mutta se ei silti tarkoita tietenkään sitä, etteikö vauva mahtuisi silti hyvin ulos tulemaan. Kun kerran on mahtunut noin isoksi masussani kasvamaankin. Toisaalta, ei kait siitä käynnistyksestä mitään vaaraakaan ole, jos vauva on jo sopivan kokoinen ja viikkoja tiistaina on kuitenkin jo 37+1. 38 viikolla vauvahan katsottaisiin jo kuitenkin ihan "normaaliaikaiseksi". No, katotaan sitten tiistaina, mitä äippäpolilla tuumaavat, mutta jänskättää kyllä TOSI paljon...! Mitä mieltä muut olette tuosta käynnistämisestä? Kommentteja tähän tapaukseeni liittyen? Mitä tekisittte mun tapauksessa?



Tsemppiä kaikille muillekin, nyt yritän mennä vähän puutarhaan istuskelemaan ja haukkaamaan happea, jos tulisi vähän parempi olo, eikä tulisi mietittyä tiistaita ihan niin paljon...



Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!



Fanny81+salamatkustaja (rv 36+6)

toivottavasti kuitenkin antavat vielä muksun kasvaa masussa hetken aikaa..

mutta toisaaaaalta olisi kyllä ihan mukava päästä tästä masusta eroon ja nukkua mahalteen ja kyykistyä ilman että tarvii miettiä miten siitä kampee ylös jne..



proteiinit aika vahvasti olleet plussalla mutta enpä oikeastaan mitään huomattavia oireita raskausmyrkytyksestä ole huomannut.



no nyt on koti siinä kunnossa että huomenna kehtaa mennä sairaalaan siinä olo tilassa että voi olla muutaman päivän poissa. vähän kyllä jänskättää että mitä ne siellä päättävät. hyvät viikot kuitenkin on kasassa ja muksu liikkuu hyvin.

ihan jäntevältä kaikenkaikkiaan muksu tuntuu kun tuolla masussa myllää siihen malliin.

esikoisen hoidonkin sain järjestettyä oman isipapan luota kun mies joutuu kuitenkin käymään töissä ja esikoisen oma isä on myös töissä.



että ihan hyvillä mielin huomista odotellessa kun muistelee että esikoinen oli pirteä ja hengitti omin avuin. syömisen joutui opettelemaan mutta viikkoja olikin silloin se 35+5.



nyt viikot 37+3