Jari Sinkkosen opit ovat hanurista.

Taisi olla provo. Pojat ovat tosiaan poikia, tarkastelepa muita maapallollamme eläviä lajeja niin ero sukupuolten välillä on kiistaton. Sinkkonen ei myöskään ole poikien leikkien tärkeyttä korostamalla tarkoittanut hyväksyvänsä tappelua. Tappelu ja esim.leikkimielinen painiminen ovat aivan eri asia.



Tuosta miekkailusta, joka myös nostettiin esiin haluaisin vielä sanoa, että sehän on myös erittäin oiva tapa motorisen kehityksen tukijana (vrt keskiviivan ylitys) ja olisi hienoa, jos tytötkin saataisiin innostumaan miekkaleikeistä. Toimintaterapiassa käytetään usein muuten tuota miekkailua yhtenä menetelmänä.



Mikäli lapsilta kielletään kaikki perinteiset toiminnalliset leikit tulee se väistämättä näkymään ja itse asiassa näkyy jo lasten motorisissakin taidoissa. Pelkät ohjatut liikunta-ja harrastustuokiot eivät riitä lasten liikunnallisen ja motorisen kehityksen tukemiseen.

ettei lapset kuvittelisi vanhempien toivovan heidän makaavan kenenkään kanssa



se äijähän on ihan pöpi, eikä sen mielestä murrosikäisille saisi antaa ehkäisyvälineitä, kun ne eivät kuulemma osaa itse ajatella, vaan menevät heti käyttämään ne



en voi todellakaan arvostaa tuollaista "asiantuntijaa", mutta eihän tuo kovin suurta arvostusta saa osakseen psykiatrien piirissä

hän ei saa arvostusta psykiatrien piireissä?? Lähde, kiitos.



Muuten, minun isäni on perheterapeutti ja sanonut, että kukaan ei ole niin "vaikea" tapaus kuin psykiatrit. Eli jos psykiatri ei anna arvostusta, niin minusta se on kyllä meriitti...

Luulen että esim penis on enemmänkin biologista alkuperää.

...olla ainoa tässä ketjussa, kuka EI ymmärrä mistä tässä on kyse.



Eihän kyse edes ole mistään Sinkkosesta sinänsä vaan ihan maalaisjärjestä. Jokainen, paitsi ap, tajuaa, että mikä ero on tappelulla ja painilla/leikkimielisellä nahistelulla. Ap:lla tuskin itsellään on poikia tai sitten hänen poikansa on harvinainen poika, joka ei välitä painimisesta. Sillä tokihan myös sellaisia poikiakin on. Kyse onkin vain siitä, että YLEENSÄ, ei siis AINA, pojat tykkäävät painimisesta enemmän kuin tytöt.

että ap taitaa olla pienen tytön äiti. Joten siten aivan ymmärrettävää tuo hänen mustavalkoisuutensa ja tuomitsevuutensa. Kokemuksen karttuessa näkökulma sitten laajenee.

Luulen että esim penis on enemmänkin biologista alkuperää.

minä ymmärsin, että tässä puhuttiin nyrkeistä

Outoja juttuja. Aggressio on vahingoittamisen halua/pyrkimystä, joka voi olla fyysistä, sanallista tai epäsuoraa (juonittelu, syrjintä ym.). Ei se mitenkään metsästämiseen liity, ei metsästäjä pyri aiheuttamaan saaliille kärsimystä, ellei ole jotenkin häiriintynyt ihminen. Itsepuolustuskin on aivan eri asia kuin vihamielinen vahingoittamisen halu. Leikkimisen ja aggressiivisuuden erottaminen on sitten oma kysymyksensä, mutta luulen että pojille sallitaan liikaa väkivaltaisuutta "pojat on poikia"-ajattelutavalla. Toisaalta voi olla, etten tyttöjen äitinä ymmärrä asiasta mitään...

Pojilla kun erittyy testosteroni-nimistä hormonia, joka saa aikaan aggressiivista käyttäytymistä. Se aggressiivisuus on muuten pitänyt teidän esiäitinne elossa. Esi-isä on metsästänyt ruokaa, kun esiäiti on imetellyt luolassaan. Ei se vietti ja hormoni ole mihinkään evoluution saatossa hävinnyt. Mies metsästää ja nainen hoivaa. Näin se vain nyt on. Kasvatuksella voidaan toki ohjata käytöstä toiseen suuntaan.

Pojilla kun erittyy testosteroni-nimistä hormonia, joka saa aikaan aggressiivista käyttäytymistä. Se aggressiivisuus on muuten pitänyt teidän esiäitinne elossa. Esi-isä on metsästänyt ruokaa, kun esiäiti on imetellyt luolassaan. Ei se vietti ja hormoni ole mihinkään evoluution saatossa hävinnyt. Mies metsästää ja nainen hoivaa. Näin se vain nyt on. Kasvatuksella voidaan toki ohjata käytöstä toiseen suuntaan.

allekirjoitan tämän ajatuksen sisäsyntyisyydestä. Meidän vanhimmat lapset on tyttöjä ja nämä nahistelut/taistelut ym rymyäminen astui kuvaan vasta poikien myötä. Eikä taatusti kukaan siihen kasvattanut eikä ohjannut.

Minulla on tyttö ja poika. Molemmat ovat aktiivisia ja liikunnallisia, en huomaa aktiivisuudessa tai aggressiossa eroja. Luulen, että aggressiivinen leikki hyväksytään paremmin pojilta. Itse asiassa näistä lapsista poika on empaattisempi, kummaltakin voi temmellysleikit mennä överiksi. Mutta yksilöistä nyt on turha puhua, kun kyse on siitä millaista käytöstä yhteiskunnan tulee hyväksyä ja onko oikein, että se luokitellaan nimenomaan ulkoisten sukupuoliominaisuuksien mukaan.

Tytöillä on usein ongelmia aggression käsittelyssä, mistä seuraa aggression kääntäminen sisäänpäin. Kun pitää olla "kiltti", ei uskalla pitää puoliaan ja pahimmillaan tästä seura itsensä vahingoittamista tavalla tai toisella. Itselläni on tästä kokemusta, vasta nyt vanhalla iällä osaan pitää puoleni ja suuttuakin tarvittaessa. Väitänpä, että esim. veljessarjan ohella ainoana tyttönä kasvaneella on usein paremmat valmiudet pitää puolensa.



Hyväksyttävä vaihtoehto ei tietenkään ole toisten päälle käyminen, mutta olen myös sitä mieltä, että pieni kinaaminen on parempi asia kun tunteiden tukahduttaminen. Lasten varsinaisille riidoille pitää aikuisten asettaa tietyt rajat, mutta perinteisesti poikamaiseksi mielletty voimien mittely painimalla jne. ei vielä välttämättä ole väkivaltaa.

Ei siihen tarvitse erikseen opettaa ja silti se voi olla kulttuurista. Lapsethan elävät tässä yhteiskunnassa ja tässä kulttuurissa syntymästään lähtien ja imevät arvot ihan ilman, että niitä kukaan heille erikseen eksplikoi.

. Toisaalta voi olla, etten tyttöjen äitinä ymmärrä asiasta mitään...

[.

Mulla on kaksi poikaa, jotka todellakin ovat sellaisia painijapoikia, eikä siinä painissa ole mitään satuttamistarkoitusta, vaan sellaista niiden leikki on.

Mun siskolla on 4 lasta: tyttö - poika - poika - tyttö. NOiden poikien välissä on sen verran ikäeroa, etteivät ole paljonkaan leikkineet yhdessä, eli käytännössä siskon lapset ovat kaksi tyttö - poika -paria. Sisko on kyllä kerran jos toisenkin katsonut meidän lasten leikkiä ja todennut, että on aivan eri asia olla kaksi poikaa peräkkäin kuin hänen tyttö - poika -parinsa. Heillä ei nimittäin ikinä ole ollut tuollaisia painileikkejä, kun sellaista poikien välistä leikkiä ei ole ollut kuin meillä kahden pojan kanssa on.

Eli voi todella ollakin niin, että tuon poikamaisen käytöksen ymmärtäminen vaatii paitsi tyypillisen poikaluonteen lapsella niin myös sellaisen poikaseuran, jossa tuo käyttäytyminen pääsee toteutumaan.

En ole sanonutkaan että ohjattu paini olisi väkivaltaa. Surkeaa on se, että esim pk:ssa painimaan laitetaan pojat kun taas tytöille vedetään samaan aikaan satujumppaa. Ja sitten vielä ihmetellään, että "en ole opettanut mitään, ihan vain luonnostaan..."

kenen kanssa poikasi voisikaan painia, jos tyttöä sellainen ei kiinnosta ja vanhemmat eivät siihen ala?



Vieraampien lasten kanssa taas usein käyttäydytään toisella tavalla kuin kotona. Hankipa ne kaksi poikaa riittävän pienellä ikäerolla ja tarkastele asiaa sitten uudelleen.

Kyllä hän painii: tatamilla. Mutta se on ohjattua.

Minulla on kaksi poikaa ja täytyy sanoa, että se painiminen on jotain sisäsyntyistä. He odottavat isää kotiin joka päivä kuin kuuta nousevaa - painimaan. Ensimmäinen puoli tuntia sitten he kolmistaan paivat meidän sängyssämme.



Pojat ovat nyt 8 v ja 6 v, ja tämä meno on jatkunut 2-vuotiaasta saakka. Meidän pojat muuten taistelevat aika vähän, toki välillä tulee riitaa. Mutta tuo painiminen on se juttu...



Koulussa tuo vanhempi harrastaa jotain ihme "faitteja" (fight?). Muutaman kerran vuodessa hän tulee mustelman kanssa kotiin. Mutta mitä siitä, jos kaikilla osapuolilla on ollut kivaa.

kun tuo viehätys painimiseen ja rymyämiseen näkyy kotihoidetulla poikalapsella joka ei ole saanut siihen mitään mallia, ihan pienestä lähtien. Ja sellainenkin ero näkyy että kun 1-vuotias menee isomman sisaruksen kimppuun niin veljestä se on vaan hauskaa mutta siskonsa väittää suu mutrussa tuon 1-vuotiaan kiusaavan. Ja tämä siis siinä vaiheessa kun pojalla ei ole muita veljiä kuin tämä 1v, eikä ole siskojensa kanssa koskaan paininut eikä rymynnyt.

Ei siihen tarvitse erikseen opettaa ja silti se voi olla kulttuurista. Lapsethan elävät tässä yhteiskunnassa ja tässä kulttuurissa syntymästään lähtien ja imevät arvot ihan ilman, että niitä kukaan heille erikseen eksplikoi.

Kyynärpäätaktiikka ei minun näkökulmastani ole hyvä kenellekään. Ei tytöille eikä pojille. Sen sijaan hyvät verbaaliset taidot itsensä puolustamiseen on hyvä ja riittävä itsetunto ettei alistu kynnysmatoksi. Mutta miksi ihmeessä sen hankkimiseen poikien pitäisi saada taistella? Oletteko te huomanneet, että ne poikien nahisteluleikit menevät toisen satuttamiseksi ja liian totiseksi todella nopeasti?



Toisten syrjimen ei ole hyväksyttävää. Ja pojillakin on noita bestisasetelmia, oman kokemukseni mukaan usein vielä kärjekkäämmin. "Tähän leikkiin pääsee vaan me hyvät". Kaikkien on hyvä oppia leikkimään kaikkien kanssa. Myös tyttöjen poikien kanssa ja päin vastoin.



Minusta ei RIITÄ että todetaan, että "testosteroni tekee pojista väkivaltaisia" ja "pojat on poikia" ja sitten pyydetään anteeksi... tulisi pyrkiä siihen, ettei edes hiljaisesti toisten satuttamiseen tähtääviä tilanteita hyväksytä.



Siinä mielipiteitä.

Sinkkosen väittämät ovat hänen päänsisäistä populistista proosaa, eikä mitään validia faktaa