En saa lapsia kuriin, apua...

onkohan paljonkin lapsia huostaanotettu sen takia, että äiti on sanonut rumasti?



Tsemppiä ap:lle, et ole ongelminesi mitenkään yksin. Ja muista että elämää se vaan on ja ota aina huumorin kannalta kun suinkin voit.

että vanhemmat on ihan sormi suussa avuttomia lastensa kanssa. Miettikää, kun ne on teini-ikäisiä kun ette alle kouluikäisten kanssa pärjää. Ja sitten haukutaan lapsia siitä, kun niillä on normi kehitysvaiheet menossa ja ne hakee rajojaan, huh huh. Kun se olisi aikuisten tehtävä vaan pistää ne kuriin. Turha puhua kauniisti sanomisesta ja ohjaamisesta, jos ei lapset tottele mitä niille sanotaan. Kyllä kuria pitäisi aikuisen osata pitää! Ja oikeasti lapset kyllä kaipaavat sitä, että vanhemmat pitää rajoista kiinni ja ovat tiukkojakin.

ja pitää kunnon kuria lapsille, mutta kyllä aikuisen pitäisi pystyä olemaan haukkumatta lapsiansa! Kun se on teidän homma pitää rajoista kiinni ja lapsen kuuluu niitä rajoja koetella jatkuvasti. Ei sillä lässytyksellä ja kauniisti sanomisella pitkälle pötkitäkään, jos ei lapset kerran tottele. Miettikää, miten te aiotte pärjätä niiden kanssa kun ne on teinejä, jos ette alle kouluikäisen kanssa pärjää!

Oletko kokeillut lasten laittamista valjaisiin kauppareissun ajaksi? On ehkä aika hölmön näköistä pitää isoja lapsia talutushihnassa, mutta ehkäpä sitten oppisivat olemaan nätisti vierellä. Kotona en lähtisi juoksemaan perään, siellä saisivat olla vapaasti. Tietenkin sielläkin pitäisi totella käskyjä.



Entä onko teidän arkenne jatkuvaa kieltämistä ja huutamista? Jos koko ajan kielletään, menee käskyiltä teho. Tiedän, että on vaikea pysyä rauhallisena, kun lapset eivät yhtään tottele mutta yritä säilyttää malttisi, älä huuda, älä juokse perässä. Kokeilisin palkitsemisjärjestelmää, vaikkapa tarroilla. Kun on käyttäydytty hyvin, saa tarran ja kun huonosti, menettää jotain kivaa. Kehu kun lapsi on käyttäytynyt hyvin.



Usein lapset myös käyttäytyvät aivan toisella tavalla kun saavat olla kahdestaan toisen vanhemman kanssa. Oletteko kokeilleet viettää säännöllisiä hetkiä kahdestaan toisen lapsen kanssa? Sen ei tarvitse olla mitään erityistä, mutta jotain sellaista että lapsi saa kiireetöntä aikaa kahdestaan äidin tai isän kanssa.

Kamalaa :(

Mä uhkasin tänään myydä meidän samanlaisen 5v:n kirppiksellä.. Sanoin, että hintalappu vaan pyllyyn ja joku muu saa sut ostaa!

että lapsesi käyttäytyvät noin jos itse räyhäät lapsillesi tollasia juttuja.sori vaan mutta sun pitäis olla se aikuinen eikä alentua kiljuvaksi pennuksi.koitahan saada homma kasaan ja toimi johdonmukaisesti ja fiksusti, ne on lapsia eivätkä pysty käsittelemään sun kiukunpurkauksia.

Aivan samat tuntemukset. Uhkasin 5v:n myydä kirppiksellä pois viimeksi! (miksi nämä viestit eivät näy)

Aivan samat tuntemukset. Uhkasin 5v:n myydä kirppiksellä pois viimeksi! (miksi nämä viestit eivät näy)

Aivan samat tuntemukset. Uhkasin 5v:n myydä kirppiksellä pois viimeksi! (miksi nämä viestit eivät näy)

Johdonmukaisesti olen yrittänyt ja yrittänyt toimia ja fiksusti, sanoa sievästi, ohjaten, lässyttäen. Mutta kun se ei toimi. Ei toimi tuon fiksusti sanomisen jälkeen jäähy eikä aresti, vaan meno on entistä hullumpaa. Esikoinen on sellainen lapsi, aina ollut, että kun jotain yrittää saada tekemään hillitymmin se on sama kuin heittäisi bensaa tuleen. Siinä sulle johdonmukaisuutta...

että lapsesi käyttäytyvät noin jos itse räyhäät lapsillesi tollasia juttuja.sori vaan mutta sun pitäis olla se aikuinen eikä alentua kiljuvaksi pennuksi.koitahan saada homma kasaan ja toimi johdonmukaisesti ja fiksusti, ne on lapsia eivätkä pysty käsittelemään sun kiukunpurkauksia.

Koita jaksaa.. Ja kaikista kauheinta tämän jälkeen on illalla se kun lapset nukkuu ja itse tuntee olevansa maailman huonoin äiti. Nyt vaan rauhotut hetken ja sitten meet tekemään "sopimuksen". Eli kerrot niille miten toimitaan. Joutuu olemaan eri huoneessa kun muut jos ei osaa nätisti olla! Ja piste. Vaikka kannat sinne ja vahdit ovella kunnes rauhoittunut ja saa yrittää uudestaan. Lupaa vaikka jotakin kivaa tekemistä jos tämä loppupäivä sujuu hyvin. Ja kerran muistutat jos riehuvat ja sitten etu pois jos eivät usko. Ja keksi myös nyt joku homma niille, että eivät päättömänä riehu ympäriinsä. Vaikka siivouskilpailu tai peli, johon meet mukaan tai jotain leikkiä missä hyvin pysyvät. Voimia!

Ei kannata yksin jäädä ja väsyttää itsensä ihan piippuun. Pakkohan tuohon on puuttua, mietipä, miten sitten pärjään lasten kanssa, kun ovat teinejä ja murrosikäisiä?

Yksityiskohtia kun ei ole tiedossa, on vaikea kenenkään auttaa, asiaan pitää jonkun perehtyä kokonaisvaltaisesti.



Ota ihmeessä yhteyttä ammattiauttajiin, se on heidän työtä!



Voimia jatkoon <3

että on mielestäni liian rauhaton, ei kuule minua lainkaan (laitoin jopa kuulokokeeseen), keskittymiskyky puuttuu kokonaan. Ja lapsi selvitteli tuosta vaan ne testit ja heidän mielestään kaikki on ok, oli niin viisas ja edellä ikäisiään kaikessa. En tiedä kuinka kaheleita lasten täytyy sitten olla, että otetaan tosissaan? Kiivetä pitkin seiniä kuin apinat kai...

Kakarat riviin eteesi. Teet selväksi että mallin on muututtava, tai muuten: Viisi tiukkaa uhkausta, jotka toteutat heti, kun sana ei mene perille.



Keräät rakkaimmat lelut pois.



Takavarikoit digiboksin, tietokoneen tms.



Perut karkkipäivän karkit.



Perut kyläilyt ja kaiken hauskan.



LÄhdet lasten kanssa ulos leikkimään ja pitkälle kävelylenkille.



Ja edut palautetaan,. jos palautetaan, jos käytös on 10+:n arvoista.

Ja muistutan vielä, että nämä ikävät seuraukset pitää panna käytäntöön heti esim. kolmen huomautuksen jälkeen.



Hyvästä käytöksestä palkitset vuolaasti kehumalla ja vaikka tarroja tauluun liimaamalla. Ohjat pitää pitää kireällä, jos meinaa orkesteriaan johtaa. Joka maksaa viulut, määrää laulut.

sanat ei tehoa,ainut mikä toimii on ottaa se kiinni ja pitää sylissä.

sit pääsee pois kun lupaa totella ja olla riehumatta.kannattaa kokeilla.

kyllä ne pian oppii,ettei kannata venkoilla :D



mut siis tiedän tunteen ja se on totta,et aina ei jaksais ottaa kiinni tai syliin...kun on niin paljon helpompaa huudella käskyjä/kieltoja kauempaa...mut meillä homma ei toimi niin.eli itseltä vaaditaan viitseliäisyyttä aika paljon :).

Hänellä oli ihan kamala jakso sinä talvenä kun hän täytti 5. LApsi teki kaikkea hullua ja kokoa ajan.

Lopulta hankimme hänelle ekaluokan matikan kirjan, siinä on laske tuo. JA yllätys yllätys poika selvitteli kirjaa koko kevään ja rauhoittui saman tien.



Joten älykkäälle lapselle tarpeeksi haastetta ettei älyä tarvi käyttää äidin kiusaamiseen.



Voimia!

Nauroin että kuulostaa ihan tavalliselta!



Mutta sitten ei enää naurattanut. Sori, mutta tekisin susta ilmotuksen lastensuojeluun. Ei kukaan täysipäinen lapselleen voi sanoa että joutaa roskikseen tai harmi kun syntyi!

Et saa sympatiaani. Sitä olisi herunut mutta ei tollaselle "aikuiselle" kyllä vaan heru ei ollenkaan.



Jos sun lapsi on oikeasti sekasin niin sitten vaikka päivystykseen ja kieltäydytte lähtemästä. Mutta paha kuule sanoa jos sun kasvatus on vaikka tosi sekavaa. En juokse lapsien perässä itse (4- ja 3- vuotiaat) vaan ne tottelee. Eikä noi mitään ihan rauhallisia ole vaan ihan tavallisia.



Lapsista kasvaa entistä kipeämpiä jos niille laukoo että roskiin kuuluisit! Hanki jotain apua.

lapsesi on sitten melko fiksu? Monella 5-vuotiaalla on jonkin verran pikkuvanha kuva itsestään ja siksi niillä on Todella Raivostuttava uhmaikä. Jos kokeilet antaa jotain vastuullista tehtävää, jotain vähän vaativampaa? Esim. Kaupassa annat lapsen hoitaa maksamisen (jos siis pienet ostokset). Pyydät häntä huoltamaan pyörät (toki siinä pitää auttaa) tais siis ihna mitä tahansa sellaista, jossa muksusi kokee että hän on iso ja pätevä hoitamaan asioita, ja sitä kautta tarpeellinen perheelle?



Mun oma muksu on vasta 1 v ja muistelen siis aikaa kun paljon nuorempi pikkuveljeni olituossa riiviöiässä. Äidillä paloi hihat ihan koko ajan (enkä yhtäänihmettele), Mutta me isobroidin kanssa onnistuttiin huijaamaan se tekemään just jotain pikkutärkeää ja vaativaa. Saatiin se kesskittymään ja rauhottumaan, ja jälkikäteen veljellä oli vilpitön ilo onnistumisen kokemuksista.

"Ja sanoin 6-vuotiaallekin sen, että toivon etten olisi ikinä sitä synnyttänyt ja joutaa roskakoriin koko tyhmä, häijy kakara."



Mutta tuo sanomasi minkä lainasin on jotain niin järkyttävän väärää jota ei olisi pitänyt sanoiksi pukea. Sinä saat ajatella noin mutta kun tuon olet sanonut on lapsesi saanut sellaisen viestin ettei hänen toivota olevan olemassa.



Perhe- ja kasvatusneuvola on oikea paikka josta lähdet nyt apua hakemaan.



Ymmärrän sen että hermostumisia tulee mutta jotain rajaa on sinun kielenkäyttöösi tultava, noin ei puhuta pienelle lapselle vaikka tekisi mitä. Sanasi voisi olla paikallaan vain silloin kun kyseessä on lapsi joka tappanut jonkun ihmisen.



Uskon että lapsi on vaikea ja kertomasi perusteella sinulla ei ole kykyä ohjata häntä eikä kenties muitakaan lapsiasi. Toki tuo hankala lapsi on ottanut jonkin sortin johtajan roolin ja muut peesaa perässä.



Tuosta ei ole suunta kuin ylöspäin, hae apua ja tukea noin ei voi jatkua.