En saa lapsia kuriin, apua...

Vasta luin lehdestä artikkelin, kun on tosiaan kynnys noita ilmoituksia tehdä alentunut ja ilmoitusmäärät ovat nousseet tosi paljon. Ja ilmoituksia suorastaan kehoitettiin artikkelissakin tekemään, jos huomaa että lapsi on esimerkiksi väsynyt? Siis jos näet väsyneen lapsen, voit ilmoittaa soskuun. Viis siitä tiedätkö miksi se on väsynyt. Jos näet että naapurin äiskä huutaa lapsille että olet tyhmä, ilmoita soskuun. Jos näet että joku läimäisee lasta pyllylle kun ei muuten saa uskomaan, ilmoita soskuun. Jos näet lapset yksin autossa, seuraa viisi minsaa, jos ei isä tai äiti tule, ilmoita soskuun. hmm...

" Ja sanoin 6-vuotiaallekin sen, että toivon etten olisi ikinä sitä synnyttänyt ja joutaa roskakoriin koko tyhmä, häijy kakara."



Täältä et saa sääliä etkä sympatiaa. Sinä olet aikuinen etkä voi vajota lapsen tasolle ja kiukuta kuin kolmevuotias uhmaikäinen.



Hae apua ja ole rehellinen siellä sano mitä olet lapsillesi puhunut. Kasvatus- ja perheneuvola on tällaista perhettä varten.

Jos koet että tilanne jatkuvasti kärjistyy tuohon pisteeseen että menetät itsehillintäsi (siis lähinnä tuo kielenkäyttö oli tosi rankkaa kuten itsekin tiedät), niin ehkä saisit asiaa puitua perheneuvolassa?



Se että lapsi kuulee hyvin ei toki tarkoita että hän ymmärtäisi. Mutta jos lapsi on ilmeisen älykäs ja taitava muutoin, ei ongelma varmaan ole ymmärryksen puolella vaan vastaanoton. Juokse lapsi kiinni, istuta tuoliin ja ilmoita että sinulla on asiaa. Kerro kuinka hänen tulee käyttäytyä ja mitä tapahtuu jos hän ei niin tee (rangaistus). Tästä on jo yllä hyviä neuvoja. Ja sitä rataa. Tämä menetelmä toimii sellaisena päivänä kun et ole yliväsynyt tai itse muutoin räjähdyspisteessä. Eli ei ehkä tänään....



Tänään voisit pyytää lapselta anteeksi sanomaasi, kertoa miksi pahoitit mielesi niin kovin ja ehdottaa että tekisitte jotain joka rauhoittaisi teitä kaikkia ennen kuin puhutte vakavasti (ulkoilua, kirjan lukua, videoita, päiväunet?).



Tiedän tuon tunteen että pommikin olisi parempi kuin pahin tenkkapoopäivä lasten kanssa. Niin ei kuitenkaan pitäisi joutua tuntemaan joka päivä, joten kaavi vielä viimeiset voimasi siihen että järkkäät teille tukea ja apua jotta saatte sovun ja rauhan aikaiseksi, eikös! Voimia!

kun se on tehty kehu. Kehu aina kun on toiminut oikein. Lapset rakastaa kiitosta ja samalla itsekkin huomaat että kyllä he osaa. Jos ei kuule, ota katsekontakti, kosketa kevyesti olkapäästä ja sano rauhallisesti x pue sukat jalkaan sitten saa jatkaa leikkiä tms. Älä lähde juksemaan perässä, koska kysymyksessä ei ole leikki. Jos riehuu niin jäähypenkki. Ja hermo ei mene, kun tiedät mitä teet.



Kertaa ennen kauppaan menoa kuinka toimitaan, kun olette kunnolla saatte iltapalaksi herkkurahkaa jonka valmistamme yhdessä. Kaupassa auttaa jos lapset saa hakea ruokia hyllystä ja laitta ne kärryyn. Kyllä lapset yleensä tunnistaa minkälainen on maitopurkki, makaronipussi jota teillä käytetään jne. Yksilapsi kerralla mukaan jos mahdollista. Ja kun hyvin menee kiitä ja kehu.

Et voi, oikeasti et vaan VOI haukkua heitä noin julmalla tavalla, kai sen itsekin tajuat? Ihan itse olette miehesi kanssa heidät tähän maailmaan hankkineet, ja teidän tehtävänne(en tosin tiedä oletko yh vai et, mutta silti) on pitää heistä mahdollisimman hyvä huoli.



Minusta ollaan menty liiallisuuksiin siinäkin, mitä äiti saa sanoa ja tehdä lapsille, kun on "vähän väsynyt". Tuommoinen voi aiheuttaa ihan hirveitä traumoja lapselle, joita hän kenties selvittelee mielessään loppuikänsä! Mieti sitä katkeruutta mitä tuollainen käytös voi lapsessa aiheuttaa, mieti hiukan kauemmas kuin siihen viiden sekunnin päähän!



Lapsi voi olla hankala temperamentiltaan, se on ihan fakta mutta silloin haetaan apua, ei syyllistetä ja haukuta sitä lasta.