MARRASMASUJEN VK 16

En ikinä olisi uskonut tätä omalle kohdalle, mutta tänään viikoilla11+ ultrassa kuollut sikiö... kehitys pysähtynyt 9 viikolle... En voi uskoa todeksi. Lääkkeellinen keskeytys maanantaina tiedossa. Lauantaina pitäisi ottaa joku esipilleri. Jotenkin haluaisin vielä käydä varmistamassa, vaikka näinhän itsekkin, ettei siellä sydän lyönyt pienellä. Mutta onko tämä nyt totta? Miltä tuntuu nielaista se pilleri lauantaina?!? Ja miltä tuntuu "synnyttää" kuollut sikiö...?!?

Just muistin ja kerroin miehellenikin, että olin nähnyt pari viikkoa sitten unta, että oli mennyt kesken ja sitten katselin sitä klönttiä sieltä pytystä... Kauhua,joka tulee nyt toteutumaan...

Vai heräiskö tästä vielä ja huomaisi, että kaikki oli unta?



Onneksi on tuo yksi pikkuinen piristämässä päivää!



Tsemppiä muille! :_|

Haleja ja voimia Pikkukuuttilolle! Olosi on varmaan epätodellinen ja surkea. Miten voisikaan lohduttaa... Eräälle ystävälleni kävi samoin, helppoa se ei ole.



Toivon myös angelinakolle voimia odottaa. Pidämme peukkuja!



Ja uskomaton tarina löytyi Sunshinelta! Tosi hienoa, että siellä vauvan alku sitten löytyikin!

Mulla tuo tilanne ei olis mahdollista, kun kierto niin säännöllinen ja ovikset olen tuntenut selvästi.



Itse olen menossa np-ultraan ensi keskiviikkona, katsotaan onko vielä sykettä. Neuvolassa ei saatu kuuluviin sydänääniä, mutta en ole yhtään stressannut asiasta. Jännittää tuo turvotusasiakin. Riski on jo 1/300 tällä iällä. Jos jotain löytyy, niin istukkanäytteen haluan.



pp 10+6

Heippa!

Mä tänne ensimmäistä kertaa kirjottelen.. enkä osaa oikein käyttääkään tätä, mut yritetään. :)

Eli mä oon 19v. (ens kuussa 20) ja mies 22v. ja ensimmäinen muksu tulossa.

Tosiaan ei ollut mikään suunniteltu, mut iloisia oltiin molemmat kun saatiin tietää raskaudesta. :)

Pahoinvointia on ollut, ei oo tarvinut oksentaa kertaakaan mutta yökkiminen alkaa heti aamusta.

viime viikolla on niin kauhea vatsakipu että menin lääkäriin, mut onneks ei ollut mitään vakavaa. epäilivät vaan liitoskipuja. TOivottavasti alkaa helpottaan noi pahoinvoinnit kohta...



Tänään käytiin niskaturvotus ultrassa. kaikki oli oikein hyvin. sielä pieni masuasukki potki ja heilutteli käsiä. :)

Kunnon linssilude, kun ei meinannut kätilö saada niskapoimua mitattua.

Kaveri olis halunnut vaan naama kuvia otettavan. :)



Mukavaa viikonloppua kaikille!



Nathali 11+3

Enpä ole saanut raapusteltua tänne juurikaan mitään. Olen kyllä käynyt lueskelemassa mutta omat kirjotukset jäänyt.



Olipas täällä tapahtumia, niin iloisia kuin surullisiakin. Pahoittelut tipahtaneille:(



On teillä kyllä hurjia nuo pahoinvoinnit. Olen kyllä säästynyt kaikelta tuommoiselta. Alkaa jo ihmetyttää että pitäskö olla kunnon arabialaisen ystävä että kuuluu joukkoon:) No ei nyt sentäänsä, kaikilla se taitaa olla yksilöllistä.

Kyllä täälläkin pahoinvointi yllättää jos pääsee oikeen nälkä tulemaan. Sillä napsinkin pitkin päivää, milloin mitäkin ja kauhulla neuvolassa katsoin puntarin lukemia. Painoa on tullut lisää 3-4kg! Mahdan olla melekosen kokonen kunhan syksyyn päästään.

Eka neuvola oli viimeviikolla. Noloa myöntää mutta olin mennyt päivissä sekasi (niin jännitin tätä ekaa käyntiä) ja täti sieltä soitteli aamulla että olenko tulossa? Eihän sinne enää kerennyt joten piti ujuttaa minut seuraavalle päivälle johonkin. Oli se vähän vihasen kuulonen kun sanoi että 3 viikkoon ei aikoja ole ja pakkohan sinut on johonkin väliin ottaa. Saatiin aika ja kovasti kysymyksiä ja papereita ja lomakkeita ym. piti täytellä.

Eka ultra olisi huomenna. Jännittää kyllä kovasti. Me päätettiin ottaa ne verikokeet joten sillä tämä ultrakin tuli näin aikaseen vaiheeseen. Muuten olisi kai mennyt lähelle viikkoja 14?? Onkohan tuo ihan normaaliaika? Vai riippuuko paikkakunnasta?

Semmosta tänne päin



Helenen ultrakuvat olivat ihania:)

Angelinako tsemppiä!



Z 9+3

Hups, lähti liian aikaisin tuo äskeinen viesti... No, tästäpä uusi yritys.



Ikäviä uutisia Pikkukuuttilolta ja Angelinakolta, voimia ja jaksamista raskaina hetkinä. Sitä niin toivoo että kaikki menisi hyvin, tunne on varmasti mitä surullisin kun tällaisia asioita sitten tapahtuu.



Iloisiakin asioita tapahtunut paljon, monella marrasmasulla nauvolaa ja ultraa takana, hienoa :) !



Oma vointi ehkä aavistuksen parempi, huonoa oloa ei ole ihan niin kamalasti kuin vielä esimerkiksi viikko sitten. Syön koko ajan jotain pientä, se on ainoa mikä auttaa. Kiloja on tullut ihan todella reilusti jo nyt, mutta en jaksa asiaa stressata, pääasia että jaksaa joten kuten tämän alkuraskauden heikotukset ja yökötykset ja pysyy konstilla millä hyvänsä sen verran kuosissa, että jaksaa tehdä työt ja hoitaa huushollin.



Väsymys on edelleen kovaa, iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sitten haukotuttaa niin että suu pielet on revetä ja vettä valuu silmistä sen seurauksena ihan solkenaan. Silloin olisi ihaninta vaan kellahtaa johonkin nukkumaan, mutta sehän ei luonnollisestikaan onnistu... Nukun pitkiä yöunia ja päiväunia aina kun pystyn, kolmivuorotyö ei väsymykseen auta kyllä yhtään :(



Muutoin kaikki ihan mukavasti, mielialat vähän heittelee ja itku tulee herkästi, onneksi mies ja lapset sen tuntuvat ymmärtävän. Masu on tullut näkyviin, kaikki housut puristaa ilkeästi alavatsan kohdalta, olen nykyisin verkkarikansaa :) !



Äitiyspolille sain kutsun 6.5, rakenneultraa tehdään silloin. Sitä siis odotellessa :)



Mukavaa viikonloppua kaikille!



Peppipihlaja ja Toukka 8+6

Pikkukuuttilolle ja Angelinakolle kovasti voimia... Hurjaa ja kurjaa tämä odotuksen alkuaika, kun ikäviä uutisiakin tulee.



Täällä alkaa jo tympimään olo oksentelevien lapsosten kanssa. Alkuviikosta oli vielä ihan mukava kun sai hengähtää töistä, mutta kyllä tämänkin jo alkaa työstä käymään. Paitsi et saa nukkua päikkärit! Meillä pikkuväki 2 vee ja kohta 4 vee nukkuvat edelleen yhtä aikaa n. 13-15 päikkärit. Todella toivon et tämä jatkuu vielä vauvan synnyttyäkin. Viime yönä olin jo varma et tauti on iskenyt meikäläiseenkin, mutta kyllä se vaan oli raskauspahoinvointia. Kyllä olikin yö.. Tähän asti on nukuttanut hyvin, mutta paha olo velloi ja valvotti.



Sain toissapäivänä ommeltua yhden odotustopin - kesää odotellessa! Olisi jo muutenkin kova hinku päästä ihmisten ilmoille päivittämään vaatekaapin sisältöä. HM:ltä tilasin jo muutaman vaatteen ensiavuksi.



Mukavaa perjantaita lumisateesta huolimatta!



-HH

Pahoittelut ikäviä uutisia saaneille *hali* ja voimia pahoinvoinnin kanssa tuskaileville!



Minä kävin neuvolassa tiistaina, viikkoja olis jo muka 10+2, mutta oikeasti on varmaan lähempänä 9vk. 1½ tuntia viipyi neuvolassa, meinasin jo ihan tuskastua. Tylsää asiaa oli ja entuudestaan kuitenkin muistissa. Meidän vakkari mukava neuvolantäti on hoitovapalla, joten sijainen (joka jää äitiyslomalle pian) otti vastaan. Saanähdä minkälainen sijisen sijainen tulee olemaan :)

Sydänääniä ei vielä kuunneltu, varmaan juuri sen takia että todellisuudessa viikkoja on vähemmän kuin tuo 10+2

Ultra-aikakin tuli jo tänään, eli ens viikon torstaina pääsis kurkistamaan vauvaa! Jännää <3

Sokerirasituskokeeseenkin joudun jo 29.4. Edellisessä raskaudessa raskausdiabetes oli hyvin lievä, paastoarvo ja 1 tunnin arvo oli juuri ja juuri rajan yläpuolella! Toivottavasti ei nytkään joudu pistämään insuliinia...



Että tällaisia kuulumisia tänne!

Kiksu rv 10+2

meni viikko rankoissa merkeissä.



lapset ja isäntä olivat ensin mahataudissa, vuorotellen hoidettiin kotona.

eilen en päässyt neuvolan lääkäriin kun mahatauti iski minuunkin niin voimalla, että koko päivä kului sängyn pohjalla. matka makkarista keittiöön oli jo siinä ja siinä että onnistui, jotenkin tasoihin nojailemalla sain lapsille kaapista muroja esille. oli pakko perua se aika, olishan se ollu edesvastuutontakin mennä sinne muita äitejä tartuttamaan. ja lapsia.



ärsyttää vaan, kun uusi aika jonka sain on vasta toukokuun puolessa välissä! fiilistelin jo että nyt vois kuulla sydänääniä... :( tääl on vähän tiukilla noi lääkäriajat. saa nähdä miten uudessa kunnassa, meillä siis tulee muutto kesän aikana toiseen kuntaan. kättärille kai silti ultrat ja synnyttämään.



mulle tuli kutsu sellaseen raskausajan diabetes -tutkimukseen. mäkin joudun sokerirasitukseen, tässä raskaudessa ilmeisesti kaksi kertaa! yök! en yhtään tykkää siitä hommasta. mä pelkään tota pistämishommaa ihan hirveesti, eli todellakin toivon että selviäis ilman! on vaan pakko yrittää seurata tarkemmin syömisiä. mä olen muuten ihan normaalipainoinen, mutta raskausaikoina painoa on kertynyt todella paljon, liikaa. reilusti 20 kg molemmista. on se sit lähtenyt helposti pois, mutta se on hassua miten sitä on kertynyt.



muistan eka raskauden aikana kun sokerirasituksessa tuli se raja-arvo, ja jouduin ravintoneuvontaan neuvolalle. itkua nieleksin kun se oli niin nöyryyttävää, ivallinen täti latasi listaa esiin ja penäsi että mietipäs nyt miten sitä ruokailua voisi muuttaa. ja mun mielestä mun ruokameiningit oli suoraan niiltä listoilta, puuroa aamulla, ruisleipää, ei karkkeja... jne.



no niin, taas meni pitkäsanaisuuden puolelle. vähän päätä ehkä pakottaa tää sairastaminen ja neljän seinän sisällä olo. mukavat viikonloput vaan kaikille...



paakkis, 11+2

Pikkukuuttilolle kovasti voimia suruun! On niin kurjaa kun jollekin täytyy käydä noin :(



Mulla olis ultra maanantaina edessä. Missään alkuraskauden ultrassa en ole käynyt, jotenkin yritä varautua mahdolliseen kovaan pettymykseen. Eipä siihen taida kyllä pystyä varautumaan jos tosissaan ei sykettä löydykään...



Mullakin on raskauskiloja tullut +20kg viime raskaudessa. Hupsista vaan ja yhtäkkiä ne oli tullut. Nyt kyllä yritän tosissaan panna kampoihin ettei ihan noin paljoa tulis. Imetys ne viime kerralla vei nopsaan pois, mutta mistä sitä tietää jos tällä kertaa tarttuu tiukemmin kiinni. Tähän mennessä on varmaan tullut jotain pari kolme kiloa.



Huomenna olis häät. Ei jaksais millään, väsyttää niin armottomasti. Minnekään pikkutunneille asti en aio kukkuilla vaan kotiin nukkumaan ihmisten aikoihin. Saas nähdä tuleeko niistä kovatkin ryyppäjäiset. Toivottavasti ei, on niin rasittavaa seurata sivusta sitä menoa. Mulla ois vanha ihana vartalonmyötäinen mekko, joka pitäs ahtaa päälle. Kokeilin äsken ja mahtuu hyvin, mutta kyllä selkeesti turvotus pyöristi mahaa. Täytynee vetää napaa sisään jos joku alkaa sillä silmällä tuijotella. Mun tuurilla tietysti rinnat poksahtaa yön aikana täyteen kukoistukseen, kun pitäs sellaiset geelihässäkätkin mekon avoselkäisyyden vuoksi panna. Iik!

Ahistaa kaiken lisäksi kovasti kun poika (10kk) menee yökylään kummitädille. Ikävä tulee olemaan mulla ihan hirveä. Mies lupas, että jos ylipääsemätön ikävä iskee niin haetaan poika kotiin nukkumaan.



Vali vali taaskin :)



Adara 10+4

Tänään oli siis ensimmäinen ultra. Kovasti jännittettiin miehen kans menoa. Ja pieni pelkokin oli että onko kaikki hyvin.

No hyvinhän siellä voitiin. Sydän sykki hyvin, koko vastasi viikkoja (28mm) ja niskapoimukin oli ok. Eli kaikki loistavasti:) Siellä se heilutteli pikkuruisia jalkojaan:D

Päivä menikin sitten ajellessa pitkin kyliä, kun piti kuvia käydä näyttelemässä tuleville isovanhemmille ja täteille:) Miehen äiti oli jostain kaivanut kastemekonkin ja tuuppasin sen matkaan. Ehkä hiukan liian aikaisin minun mielestä, mutta kun ovat niin innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsesta niin täytynee ymmärtää.



Tänään piti hakea jo suurempia alkkareita, tuntuu että ihan turpoaa silmissä ja 2kk sitten mahtuneet farkut ei mene viereenkään... Kai se pitää lähteä kohta äippävaate ostoksille.



Tulipas kyllä omaa napaa, mutta hengessä elellään niin pahoinvoinnista kärsivien kun piinalijoidenkin kanssa!



Mukavat viikonloput

Toivottelee

Z + Pikkunen 9+4

huh - kyllä tämä alkuraskaus on yhtä ala- ja ylämäkeä. Eilen tuli taas pitkästä aikaa kirkasta vuotoa pönttöön asti. Oli ihan pakko soittaa naistentautien polille ja onneksi pääsinkin heti päivystykseen! Melkosen jännä käynti oli - lääkäri aloitti sisätutkimuksen ja löysi heti emättimestä kalvoja, jotka olivat hänen mielestään selvää raskausmateriaalia. Kyllä jäi itsellä muutama sydämenlyönti väliin. Ultra näytti kuitenkin täysin viikkoja vastaavan pienen ihmisen alun sykkeineen kaikkineen! Ultrasi tosi pitkään ja löysi kohdusta myös toisen epämääräisen "jutun". Veikkasi, että on ollut kaksosraskaus, joista toinen ei ole lähtenyt kehittymään ja nyt sitten näin tulee pois. Ihme vain, että olen käyny ultrassa jo kaks kertaa, eikä kummallakaan kerralla ole näkynyt kuin yks alku! Ja vuotoa ilmeisesti on tulossa jossain vaiheessa lisääkin:( Meinas kuitenkin, että toinen menee ihan hyvin kun on jo näinkin pitkälle edennyt.



Mutta se omasta navasta. Onnittelut kaikille hyvistä ultrakuulumisista ja pahoittelut pikkukuuttilolle ja angelinakolle!



Walpu rv 10+4

...voimia! Ihan hirveä tilanne, yritä vaan jaksaa. En tiedä mitä muuta sanoa. Ja Angelinako, voimia myös sulle, toivotaan vielä jotakin ihmettä.



Sunshinella kävi hienosti, tosi mukavaa kuulla että vauvanalku siellä kuitenkin on. Tosi hienoa kuulla myös muista, jotka ovat olleet ultrattavana ja kaikki on hyvin.



Olin pääsiäisenä matkoilla ja jaksoin loistavasti. On kyllä toistaiseksi käynyt tuuri, kun ei mitään ikäviä oireita juuri ole ollut. Tosin on vielä niin alussa että kyllähän tässä pahoinvoinnit voi vielä alkaa (tai siis voimistua, pientä on ollut). Täällä odotellaan malttamattomana kutsua ekaan ultraan, viikoilla 10-12 pitäis kuulemma olla mutta vielä ei ole kuulunut. Jännittää, neuvolassa olen käynyt mutta siellä ei mitään kuunneltu, eli en tosiaan tiedä onko siellä masussa joku. Jotenkin tää tulee koko ajan todellisemmaksi omassa mielessä ja sikäli haluis ultran pian, jotta sitten pettymys ei olis ihan hirvittävä jos ei siellä elämää olekaan. Mutta ei auta kun odotella.



Mamako rv 8+3

PIKKUKUUTTILO paljon voimia, tuo on niin raskasta käydä läpi :(

WALPU, mulla on myös tää raskaus lähtenyt alulle kaksosina, siksipä tuota ruskeaa tuhrua on enemmän ja vähemmän ollut rv.5+ lähtien ja jatkuu edelleen milloin enempi milloin vähempi. Mulla tää tosin huomattiin jo eka ultrassa 7+1.

Omassa olossa ei muutosta parempaan, pahoinvointi ja sen myötä ruokahaluttomuus jatkuu, painoa on lähtenyt lyhyessä ajassa reilu 3kg. Onneksi kuitenkin joka päivässä on pieni hetki jolloin saan edes jotain alas. Voimat on olleet siis vähissä mutta olen yrittänyt joka päivä tehdä edes jonkin asian, tosin se on tarkoittanut sitä, että esim.lakananvaihto vie voimat niin että joudun nukkumaan parin tunnin päikkärit päälle. Kyllä vaan voi olla energiaton olo.

Mulla paino nousi edellisessä raskaudessa huimat 17kg, tosin raskauskin venähti rv.42+0 ja kolme kiloa tuli tuon yliajan puitteissa vasta, turpoan normaalistikin herkästi ja PALJON ja sitä se on raskausajatkin, noista kuopuksen 17kilosta peräti 12kg jäi synnärille :D

Ylihuomista odotan innoissani, neuvola ja jälleen ultraan! Tunnen kyllä että kaikki on pikkuisella hyvin, koska alavatsa on selvästi alkanut pikkuhiljaa kasvaa ja tunnustelemalla tuntee kovan kohdunreunan :)

Nyt vaan odottelen josko joskus hellittäisi pahoinvointi, pääsisi kunnolla nauttimaan odotuksesta:)



*helene 8+5/9+1*

tsempityksiä pikkukuuttilolle!!!!



Onnea kaikille iloisia ultrakuvia poimineille! On se vaan niin liikuttavaa ja jotenkin tulee varmuus että siellä masussa joku sinnikkäästi uutta elämää rakentaa!



Itselläkin on silti pieni pelko persiissä. Kun pelottaa ettei ekassa varsinaisessa ultrassa kaikki oliskaan kohdillaan vaan kasvu lakannut tms. kun tuo alkukin ollut niin kovin vuoristorataa. No, sormet ristiin ja pahat ajatukseen peppuun! :)



Sulla taitaa Mamako olla sama laskettu aika, vai?? Mulla 25.11.



Syöpöttelen tässä nyt reilulla kädellä irtokarkkeja kun oltiin pitkällä lenkillä koiran kanssa ja sattui niin sopivasti tuo makuuni matkan varrelle..heh.



Aurinkoista viikonloppua ja vointeja kaikille!



sunshine 8+3

tsempityksiä pikkukuuttilolle!!!!



Onnea kaikille iloisia ultrakuvia poimineille! On se vaan niin liikuttavaa ja jotenkin tulee varmuus että siellä masussa joku sinnikkäästi uutta elämää rakentaa!



Itselläkin on silti pieni pelko persiissä. Kun pelottaa ettei ekassa varsinaisessa ultrassa kaikki oliskaan kohdillaan vaan kasvu lakannut tms. kun tuo alkukin ollut niin kovin vuoristorataa. No, sormet ristiin ja pahat ajatukseen peppuun! :)



Sulla taitaa Mamako olla sama laskettu aika, vai?? Mulla 25.11.



Syöpöttelen tässä nyt reilulla kädellä irtokarkkeja kun oltiin pitkällä lenkillä koiran kanssa ja sattui niin sopivasti tuo makuuni matkan varrelle..heh.



Aurinkoista viikonloppua ja vointeja kaikille!



sunshine 8+3



p.s nää sivut kyllä toimii välillä aika onnettomasti. paussia, ja korjauskatkoa ja ties mitä..plaah!

Eihän tätä ymmärrä, kun vasta itse sen kokee... Tänään jo mieli kuitenkin ollut tosi hyvä. Oltiin jopa lapsen kanssa uimassa aamulla. Olen onneksi vahva ihminen ja vaikka tiedän, että se maanantai on yhtä painajaista niin jo seuraava maanantai on jo hyvä.... toivottavasti. Jopa mielessä on ollut uusi raskaus mahdollisimman pian!



Mua on onneks tuttu lääkäri maanantaina tsemppaamassa tässä tilanteessa. Mies ei varmaan pääse mukaan, kunnei olla saatu hoitajaa lapselle. Harmi.



Mutta muisto vain jää ja mehän ei tähän kuoppaan suremaan jäädä... :-)



Jaksamista kaikille!

Ihan ekana voimia Pikkukuuttilolle. Positiivisesti olet kuitenkin jo suuntaamassa seuraavaa raskautta kohti, tosi ihailtavaa! Varmaan ei auta jäädä suremaankaan, kun esikoinen siellä pitää huolta, että äidillä riittää muutakin ajateltavaa.



Minulla on ollut ihan armoton väsymys. Nukun 8-10 tunnin yöunia ja siihen päälle 2-3 tunnin päiväunet. Siinä syy miksi minua ei täällä ole hetkeen näkynyt. Ei ole oikeen ollut aikaa edes pakollisia kotihommia tehdä tuolta nukkumiselta. Hemoglobiini on alhaalla ja aina nämä alkuraskaudet on olleet minulle väsymyksen kanssa yhtä tuskaa. Aamuisin ajan 30-40km töihin, riippuen päivästä, ja monena päivänä olen ollut nukahtaa rattiin. Alkaa olla jo vaarallista. Onneksi tämä menee joskus ohikin. :)



Olitte puhuneet raskausaika kertyneistä kiloista. Minulle on molemmissa raskauksissa tullut n.15 kiloa. Ja synnärille jääny molemmilta vain 3 kiloa. Siinäpä onkin saanut sitten aina tiputella. JA heti kun kilot on karistettu, olenkin ollut raskaana uudelleen. ;) Tästä raskaudesta toivottavasti jäisi pikkuisen enemmän synnärille... Mutta oikeasti tuo paino on minusta niin pieni asia näissä raskauksissa. Olen ollut molemmissa raskauksissa jo n.25 viikolta vuodelevossa enkä ole voinut liikkua. Ja toinen syntyi keskosena. Lisäksi vauvalla on riski sisäisiin verenvuotoihin kohdussa ja sitäkin hoidetaan koko raskausaika, ettei tulisi aivoverenvuotoa ja vauva kuolisi. Nämä kaksi ensimmäistä on mennyt suhteellisen hyvin, ja hyvien hoitojen jälkeen kotona on kaksi tervettä lasta. Samaa toivon tämänkin kohdalla. Erityisesti toivon, ettei tarvitsisi keskosena tätä synnyttää, vaan menisi vaikka ennemmin yliajalle. ;D Mutta siis noiden asioiden rinnalla yksi raskauden ajan painonnousu on mitätön asia. Kun koskaan ei tiedä saadaanko edes elävää tai tervettä vauvaa.



Iloisempiin asioihin kuitenkin vielä. Meillä on tervehdytty suurin piirtein ja lasten kurkunpään tulehdus on ohi. Vähän vielä molemmat lapset rohisee ja nenät vuotaa, mutta se on pientä. :) Jos huomenna päästäisiin pitkästä aikaa kunnolla ulkoilemaan koko perhe.



Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!



Hippi-hiiri rv 10+3

*PikkuKuuttilolle* voimia maanantaille!



*Angelinakolle* vielä peukutukset toivonkipinälle!



*Walpulla* olikin yllätykselliset ultrakuulumiset! Varmasti kahtiajakoinen tunne.



Mukavia *ultrakuulumisia* oli monella :) Ja neuvoloita, mammavaatteita ja ah niin ihania oireita :D Homma etenee!



(.)

Oma olo on ollut sieltä ja syvältä. Hyvän asian puolesta toki jaksaa :) Oon varmaan ollut aika näky siivotessani hevosten karsinoita kontaten ja kyökkien. Kertaakaan en ole oksentanut, mutta tuo yökkiminen käy voimille. Samarin tuo onneksi pikaisen helpotuksen, kunhan litkun vain saa ensin nielaistua. Väsyttää kovasti myös edelleen. Onneksi ipanat eivät ole keksineet hetkeen pikku vesivahinkoja kamalampia kepposia.



Mulla on np-ultra 5.5. - vasta. Täällä ei vissiin ole seerumiseulaa ollenkaan, kun sitä ei ole tarjottu. En ehkä sitä haluaisikaan, vaikka sen saisi ja vaikka ikää on 37. Ultrat kurkin kyllä mielelläni :)



Itse tykkään enemmän kirjoitella tuolla Yahoon puolella, tulkaahan muutkin mukaan!



- Omppu ja PikkuA, 9+3

Moni oli käyny ultrassa! Hienoa, että kaikilla oli mennyt hyvin!



Pikkukuuttilo, niin eihän tuossa auta kuin tarttua härkää sarvista ja suunnata ajatukset kohti uutta raskautta! Voimia tulevaan koitokseen!!



HIppi-hiiri, oikeessa oot, että painon nousu on tosi vähäpätöinen noiden asioiden rinnalla, joiden kanssa joudut painimaan. Tsemppiä raskauteen!



Mulla on nyt sitten eiliset häät ohi ja ihan hyvin meni. Napaa vedin sisään ja vessassa ravasin, en tosin oksella. Aika aikasin lähdin kotiin nukkumaan ja nyt tuntuu siltä, että eilinen väsymys tulee tuplana takasin. Kohta lähdetään hakemaan poikaa kotiin, jee, onkin hirmuinen ikävä!

Huomenna ois eka ultra. Pelottaa miten käy, mutta iloinen olen, että viimeinkin selviää onko kaikki ok vai jotain vinossa.



Adara 10+6

Moni oli käyny ultrassa! Hienoa, että kaikilla oli mennyt hyvin!



Pikkukuuttilo, niin eihän tuossa auta kuin tarttua härkää sarvista ja suunnata ajatukset kohti uutta raskautta! Voimia tulevaan koitokseen!!



HIppi-hiiri, oikeessa oot, että painon nousu on tosi vähäpätöinen noiden asioiden rinnalla, joiden kanssa joudut painimaan. Tsemppiä raskauteen!



Mulla on nyt sitten eiliset häät ohi ja ihan hyvin meni. Napaa vedin sisään ja vessassa ravasin, en tosin oksella. Aika aikasin lähdin kotiin nukkumaan ja nyt tuntuu siltä, että eilinen väsymys tulee tuplana takasin. Kohta lähdetään hakemaan poikaa kotiin, jee, onkin hirmuinen ikävä!

Huomenna ois eka ultra. Pelottaa miten käy, mutta iloinen olen, että viimeinkin selviää onko kaikki ok vai jotain vinossa.



Adara 10+6