Lue keskustelun säännöt.
*****Lapsen mielenterveysongelmasta (?) vienko laakariin? Jaksaminen on nyt rajalla!
14.04.2009 |
Olen kirjoittanut tasta aikaisemminkin... Ja taas.
Tytto tayttaa kuukauden kuluttua 5-vuotta. En jaksa enaa uskoa etta han on ihan normaali lapsi. Lapsen eilinen kaytos vihdoin vahvisti sen. Mieskin vihdoinkin myonsi etta ehka ammatti-auttajan apu olisi tarpeen, ei ollut nahnyt tyttoa tuollaisena julkisella paikalla ennen. Ja isosisko karsii, illalla taas kysyi etta miksi pikkusisko on AINA akainen ja toivoi etta hanella olisi "tavallinen sisko".
Tassa eilinen paivamme.
Tytto herasi aamulla ja alkoi heti kiukuttelemaan siita mita vaatteita laittaa paalle (haluaa olla poika ja kayttaa ainoastaan poikamaisia vaatteita joita hanelle kelpaa talla hetkella 2xhousut ja muutama t-paita, sukat ovat ikuinen ongelma), sai laittaa mita vain koska oli vapaa paiva.
Ei halunnut syoda aamupalaa, kiukutteli ettei tykannyt mistaan, sai 2 vaihtoehtoa, kieltaytyi. Joi maitoa.
Aamupaivalla oli ulkona jalassa kumpparit, lamminta +17C, meni hyvin kunnes halusi kokeilla sellaisia kenkiin kiinnitettavia rullaluistimia, ja vaihtoi tarralla kiinnitettavat kengat jalkaan. Han kiristaa noita kenkien tarrakiinnityksia noin 2-3krt minuutissa kun ne eivat mukamas ole tarpeeksi tiukalla ja sitten rullaluistimet eivat olleet "tarpeeksi" tiukalla jnejne. lopulta viskoi kadulla rullat, kengat JA sukat menemaan ja kiljui siella istuen kurkku suorana. Kannoin kotiin.
Soi lounaan mutta sai raivarit kun kadet olivat mukamas tahmaiset ruoasta ja kavi kesken ruoan pesemassa kadet. Haroo hiuksiaan koko ajan ja koskettelee nenaansa.
Iltapaivalla mentiin puistoon jonne kieltaydyin ottamasta rullaluistimia, siskolla oli omansa, ja talla nuoremmalla omasta pyynnostaan pyora. Oli aivan innoissaan kun sai pyorailla, tai nain siis odotti tekevansa. Kun paasimme puistoon (tulimme siis autolla sinne) ensin ei pyorailykypara ollut hyvin ja riuhtoi sita ja sai ekat raivarit. Sitten teki kenkien tarrat taas muutaman kerran tiukempaan. Sitten pyoraili noin 100m eika osannut paattaa menisiko keinumaan ja kiipeilemaan vaiko pyorailisi, huusi ja kiukkusi kunnes sanoin etta jos ei lopeta moista lahdetaan pois. Lahti pyoralemaan ja ajoi noin 30m kunnes hyppasi lennossa pois pyoran kyydista ja sitten kavi kaatuneen pyoran kimppuun, takoi sita nyrkeilla kuin gorilla ja sitten heittaytyi makaamaan ruohikkkoon, heitti kengat menemaan.
Oli siina kunnes lahdimme pois puistosta. Ei itkenyt murjotti vain.
Iltaruoalla raivosi kasistaan, tahmaiset.
Nukkumaan mennessa peitto ei ollut hyvin enka mina osannut sita laittaa ollenkaan hyvin. Isansa kavi halaamassa tyttoa ja oli tyytyvainen mutta auta armias kun erehdyin myohemmin kayda vetamassa peittoa pois kasvoiltaan, havahtui ja tuli sellainen raivokohtaus etta oksat pois. Hetken kuluttua tytto oli kiskonut kaikki pois sangysta, lakanoineen kaikkineen...
Tuo oli se hetki kun isosisko itkua vaantaen sanoi etta haluaisi tavallisen siskon...
Mita teen varaanko ajan laakarille, antaisivatko he lahetetta eteenpain, lapsipsykologille tms? Kenelle?
Vai onko tama tyton kaytos vain ikaan kuuluvaa? Isosisko 8v on ollut aivan eri planeetalta.
Arkipaivina tytto kay koulussa 9-15.30, asumme multikulttuurisessa ymparistossa ja tytto itsekin omaa 3 kulttuuria ja puhuu 2 kielta.
Koulun alkoi viime syksyna ja ongelmaksi koitui tyton puhumattomuus siella. Opettaja ehdotti selektiivista mutismia, koska lapsi ei puhunut koulussa aikuisille kuukauteen mitaan. Sitten alkoi pikkuhiljaa kommunikoimaan heidan kanssaan, lapsille on puhunut aina, SILLOIN KUN aikuiset eivat ole lasna, tai luulee ettei hanta kuulla.
Koulussa leikkii vain 4 pojan porukassa, yksi naista pojista on hanelle se erittain hyva ystava ja kutsumme hanta leikkimaan ja vastavuoroisesti tytto kay heilla. Tytto kylla menee mielellaan uusiin paikkoihin mutta kysyy ain etukateen tarkasti mita siella tapahtuu ja keta siella on jne.
Koulusta ei tykkaa, minusta tuntuu ettei hanella ja opettajallakaan oikein synkkaa yhtaan...
Ja kouluaamut ovat yhta he######ia, JOKA aamu kannan tyton autoon ilman sukkia ja kenkia ja vasta koulun pihassa vakisin tyonnan ne hanelle jalkaan, sitten tytto kavelee kouluun jalat suorina, kuin hanella olisi puujalat..
Jaahas, sain juuri sukat paalleni ylakerrasta, tytto istuu rappusissa ja tomistelee... paivan ekat sukat ovat lentaneet!
Kommentit (107)
jos menet omalääkärille tai neuvolaan, niin googlaa. Jos menet lapsipsykologille, ei tarvitse googlata.
hyvä. Keskustele sen lääkärin kanssa. ÄLÄ googleta yhtään mitään. Jos tuntuu, että kaikki ei ole ok niin puhutaan lääkärille eikä googleteta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anteeksi vaan.
Kyllä rasittavalta kuulostaa lapsesi, mulla menis hermot ton kanssa. Kannattaa varmaankin jostain päin apua lähteä hakemaan, ei tuollainen käytös normaalilta kuulosta, ikääkin jo 5 vuotta.
lapsia ja eihan tuo nyt takaa etta olisi erinomainen mutta jos saisin jonkinlaista ymmarrysta hanelta asiaan.
Katson kylla nuo nettisivut ja linkit jotka laitoitte mutta kuuntelen laakarin mielipiteen asiaan antamatta hanelle ensin omia analyysejani.
Kiitos!
ap
P.S. Ja muuten tanaan on ollut taas ihan hyva paiva, tytto on pitanyt kumppareita koko paivan. Ihanan lammin paiva, mutta eipahan ole tarvinnut tapella... Kauhistuttaa ensi viikolla kun alkaa koulu ja koulukengat taytyy laittaa jalkaan...
Luin juuri pääsiäisenä uudestaan Nancy Spungenista hänen äitinsä kirjoittaman kirjan. Tuli ihan kylmä väreet, että tässä samoja piirteitä. Nancy Spungenillakin oli kenties lievää aivovammaa vaikean synnytyksen seurauksena.
voihan aina jotain vikaa olla tai sitten on vain hyvin omapainen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että jaksat rakastaa tuollaista ihmistä. Voimia ja toivottavasti jokin lääke löytyy.
apua on kyllä saatavilla. Tosu julmaa kirjoittaa noin. Kun et tiedä noista asioista mitään niin voi jättää kommentoimatta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli nimittäin kuin oma tyttäreni tuossa iässsä. Tyttäreni kärsii aitiyliherkkyydestä ja lievistä vaikeuksista hahmotuksessa. Lisäksi hänellä on selktiivistä mutismia. Tyttö on kuitenkin täysin terve.
Pienenä tytön kanssa oli rankkaa. Esim. vaatteiden kanssa oli jatkuva taistelua kun mikään ei ollut hyvin päällä ja sukat olivat kauhistus. Kaikki piti sitoa tosi tiukalle mutta toisaalta ei voinut pitää mitään mikä puristi. Nyt jo 9v. ja hiukan helpottanut vaatteiden suhteen kun tyttö pukee itse ja valitsee itse vaattensa. Vieläkään ei esim. voi pitää ulkovaatteina takkia ja housuja vaan kulkee haalarissa kun takin ja housun saumakohta on liian paksu ja ahdistaa.
Hiukisen harjaaminen on aina kamala sirkus kun huutaa ja itkee. Samoin kynsien leikkaamine. Hiuksia ei voi pitää kiinni vaikka ovat pitkät.
Syöminen o hankalaa kun ei suostu syömään juuri mitään. Pienempänä peruna oli ruoka jota ei syönyt missään muodossa. Vieläkin ruuat pitää olla tietynlaisia jotta voi niitä syödä. Ruokien rakenne, ulkonäkö ja haju kaikki vaikuttavat voiko syödä vai ei.
Reagoi voimakkaasti erilaisiin hajuihin ja ääniin. Ei voi käydä konserteissa koska musiikki on liian kovaa mutta voi taas kuunnella kovaa musiikkia jos sitä itse pystyy tarvitessaan säätelemään. Sietää siis vain tietyn määrän meluärsykettä.
On muutenkin tosi herkkä ja saa helposti itkukohauksia jos asiat eivät mene kuten on olettanut. Tytölleni on ennakoiminen tärkeää eli että tietää mitä milloinkin tapahtuu. Oma tyttöni ei varsinaisesti saa raivareita mutta jatkuva vininäkin on aika rasittavaa välillä. Hyötyy selkeästä päivärytmistä ja muutenkin tarkasta struktuurista. Minun tyttöni on kyllä identiteetiltään hyvin tyttömäinen. Itse taas oli lapsen kovasti poikamainen ja leikin aina poikien kanssa, pukeuduin kuin poika ja halusin että hiukseni on leikattu kuten pojilla. Minulla oli myös noita samoja ongelmia kuin tyttärelläni ollessani lapsi. Olen kuitenkin täysin normaali ja naisellinen nainen tänäpäivänä.
paitsi mitä oli ollut sitä vaikenemista jossain vaiheessa? Jos lapsi siis pystyy ns. tsemppaamaan koulupäivän ajan, niin en uskoisi noita kaikkia neurologisia diagnooseja, mitä täällä on tarjottu. Niitä kukaan lapsi ei voi napsauttaa pois koulupäivän ajaksi.
Minusta tuo touhu kuullostaa esim. siltä miten viisivuotias voisi reagoida pikkusisaruksen syntymään, jos ei pysty kanavoimaan sitä mustasukkaisuudeksi. Tuossa monikulttuurisuudessa ja -kielisyydessä saattaa olla aika voimakkaita stressin aiheuttajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimintaterapeutti ja lääkäri voivat auttaa.
herättivät jonkun huolestuneisuuden? Mikä näissä tukan haromisessa, tahmaisissa käsissä ja valitsemisen vaikeudessa on huolestuttavaa verrattuna ns. normaaleihin raivareihin? Kysyn siksi, että meillä on tosi temperamenttinen poika, mutta tuollaisia maneereja en ole huomannut koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheneuvola on teille oikea paikka, Ei kuulosta neurologiselta häiriöltä.
Ei diagnooseja lapselle, jos kyseessä perheen ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arveluttaa kyllä sunkin motiivit: Annat lapselle valtaa että saa pitää kumppareita ja sitten taas joskus kun tarttee jotain tehdä niin sillon tulee pakotus?
Ei mikään ihme jos lapsi leikkii sukilla ja kengillä. Jos sää kerran annat lapselle valtaa siihen saakka että olette koulun ulkopuolella ja pistät väkisin sitten ne jalkaan -miten muutenkaan valtataistelua leikittäisiin?
En usko että lapsella on mitään vikaa jos kerran "hyvänä päivänä" asiat menee hyvin! Mutta ihan miten vaan haluat. Ehkä se vaan kaipaa sulta huomiota.
Tää olis ihan selvää pässinlihaa jos teillä olisi vauva talossa. Mutta miksi muka 5- vuotias ei enää voi olla uhmassa?
Vielä vaarallisempaa on kääntää lapsen vakavat neurologiset ongelmat äidin tai perheen ja lapsen väliseksi vuorovaikutuksen ongelmaksi.
Tolla laspella on selkeästi jotain vakavampaa ongelmaa taustalla.
Mulla 5,5 v poika, jolla vauvana melkoinen koliikki, huusi kellon ympäri neljä kk. ollut koko ikänsä haastava, motorisesti lahjakas jääräpää, jonka käytös tyttäresi kaltaista. Vaatteet tosin pysyy päällä, kun ne tunnin taistelun jälkeen on saatu päälle. Ikuinen hokema tämä perinteinen "lahjonta, kiristys, uhkailu", on pelkkää ilmaa tällaisen lapsen kohdalla, vaikka joskus edustustilanteessa toivoisi, että tepsisi :))
Asiaan... Nlapsykologin juttusilla olen tästä pojastani käynyt ja vasta nyt hän kertoi asian, josta en ole ikinä kuullutkaan. Vauva oppii itsesäätelyn alkeet ja tyyntymisen/ rauhoittumisen ensi kuukausinaan, kun äiti/hoitaja häntä lohduttaa ja tyynnyttää. Tällaiselta alati tuskissa parkuvalta vauvalta tämä herkkyyskausi lipsahtaa ohi. Lohdutus ei tuo lohtua ja rauhoittumista ja niin jää itsehillinnän opiskelu tulevien vuosien aikana opittavaksi. En siis ole ammatti-ihminen näistä puhumaan, vaan näin ymmärsin asian.
Olisikin mielenkiintoista tietää ovatko koliikkivauvat myöhempina vuosinaan olleet myös tässä suhteessa haastavia.
tyttäresi poikamaisuus voi olla erillinen asia noista muista asioista. Löydät tietoa hokemalla sanoilla "sukupuolen moninaisuus" + "lapsi"
Se on melko tavallista eikä sitä pitäisi ryhtyä kitkemään pois. Niin kuin ette näköjään teekään, mikä on hyvä!
toivottavasti omalääkärisi lähettää teidät neurologille tai neuropsykologille niin pääsette tuosta eteenpäin. Toivottavasti siellä ulkomailla on mahdollisuus toimintaterapiaan.
kaksi jotka tasmaavat lapseeni (linkki: http://www.sity.fi/hairio.html );
-Lapsi reagoi muille ihmisille tavallisilta tuntuviin ärsykkeisiin yliherkästi (ne sukat ja kengat)
-Lapsi ei pidä käsien sottaantumisesta, siksi muovailuvahat ja sormivärit eivät ole mieluisia
Mikaan muu ei tasmaa, tai sitten huomannut kaikkea.
En ole koulussa nakemassa miten kayttaytyy, mutta uskoisin etta tiukentelee kenkia siellakin jatkuvasti, kenkien tarrat ainakin menevat alta aika yksikon ihan pilalle kun ne siskolla puolestaan kestavat niin kauan kuin kengat mahtuvat jalkaan. Ja sukkia uskoisin kiskovat ylos myos... En usko etta ilkeaa raivota siella tuolla lailla, vaan tekee sen sitten meille tutuille ja turvallisille senkin edesta.
Kaikkien mielenterveyden puolesta olen antanut tyton kayttaa kumppareita tanaan koko paivan, eilinen oli niin kauhea paiva etten kertakaikkiaan jaksa sellaista tanaan. Joku tata ihmetteli.
Ja kylla meilla on lapsilla rajat ja myos selkea paivarytmi jota aika hyvin noudatetaan.
Enka myoskaan usko etta monikulttuurisuudestamme on mitaan haittaa! Hyvanen aika, mita tallaisella kaytoksella nyt sen kanssa on tekemista? Eika kaksikielisyydessakaan, lapsi on taysin sujuva molemmilla kielilla, vaihtaa kielta kuin sukkia, heh eli tosi livakkaan! Eli ei, en usko ollenkaan tuohon.
Hanella oli vatsakipuja ehka vain muutaman viikon ajan noin 8-10 viikkoisena mutta siis ei kylla mistaan koliikista voi puhua.
52, kirjoitit kylla kuin meidan tytosta! Kiva kuulla etta teidan tytosta on kuitenkin kehittynyt ihan normaalinen oloinen lapsi, ehka meillakin on viela toiveita!
ap
sieltä voit löytää asiantuntevia kommentteja jos päätät sittenkin googlettaa. Siellä on käsitelty mm. sensorisen integraation ongelmaa, aistiyliherkkyyttä yms. useissa viestiketjuissa. Suosittelen.