Lue keskustelun säännöt.
*****Lapsen mielenterveysongelmasta (?) vienko laakariin? Jaksaminen on nyt rajalla!
14.04.2009 |
Olen kirjoittanut tasta aikaisemminkin... Ja taas.
Tytto tayttaa kuukauden kuluttua 5-vuotta. En jaksa enaa uskoa etta han on ihan normaali lapsi. Lapsen eilinen kaytos vihdoin vahvisti sen. Mieskin vihdoinkin myonsi etta ehka ammatti-auttajan apu olisi tarpeen, ei ollut nahnyt tyttoa tuollaisena julkisella paikalla ennen. Ja isosisko karsii, illalla taas kysyi etta miksi pikkusisko on AINA akainen ja toivoi etta hanella olisi "tavallinen sisko".
Tassa eilinen paivamme.
Tytto herasi aamulla ja alkoi heti kiukuttelemaan siita mita vaatteita laittaa paalle (haluaa olla poika ja kayttaa ainoastaan poikamaisia vaatteita joita hanelle kelpaa talla hetkella 2xhousut ja muutama t-paita, sukat ovat ikuinen ongelma), sai laittaa mita vain koska oli vapaa paiva.
Ei halunnut syoda aamupalaa, kiukutteli ettei tykannyt mistaan, sai 2 vaihtoehtoa, kieltaytyi. Joi maitoa.
Aamupaivalla oli ulkona jalassa kumpparit, lamminta +17C, meni hyvin kunnes halusi kokeilla sellaisia kenkiin kiinnitettavia rullaluistimia, ja vaihtoi tarralla kiinnitettavat kengat jalkaan. Han kiristaa noita kenkien tarrakiinnityksia noin 2-3krt minuutissa kun ne eivat mukamas ole tarpeeksi tiukalla ja sitten rullaluistimet eivat olleet "tarpeeksi" tiukalla jnejne. lopulta viskoi kadulla rullat, kengat JA sukat menemaan ja kiljui siella istuen kurkku suorana. Kannoin kotiin.
Soi lounaan mutta sai raivarit kun kadet olivat mukamas tahmaiset ruoasta ja kavi kesken ruoan pesemassa kadet. Haroo hiuksiaan koko ajan ja koskettelee nenaansa.
Iltapaivalla mentiin puistoon jonne kieltaydyin ottamasta rullaluistimia, siskolla oli omansa, ja talla nuoremmalla omasta pyynnostaan pyora. Oli aivan innoissaan kun sai pyorailla, tai nain siis odotti tekevansa. Kun paasimme puistoon (tulimme siis autolla sinne) ensin ei pyorailykypara ollut hyvin ja riuhtoi sita ja sai ekat raivarit. Sitten teki kenkien tarrat taas muutaman kerran tiukempaan. Sitten pyoraili noin 100m eika osannut paattaa menisiko keinumaan ja kiipeilemaan vaiko pyorailisi, huusi ja kiukkusi kunnes sanoin etta jos ei lopeta moista lahdetaan pois. Lahti pyoralemaan ja ajoi noin 30m kunnes hyppasi lennossa pois pyoran kyydista ja sitten kavi kaatuneen pyoran kimppuun, takoi sita nyrkeilla kuin gorilla ja sitten heittaytyi makaamaan ruohikkkoon, heitti kengat menemaan.
Oli siina kunnes lahdimme pois puistosta. Ei itkenyt murjotti vain.
Iltaruoalla raivosi kasistaan, tahmaiset.
Nukkumaan mennessa peitto ei ollut hyvin enka mina osannut sita laittaa ollenkaan hyvin. Isansa kavi halaamassa tyttoa ja oli tyytyvainen mutta auta armias kun erehdyin myohemmin kayda vetamassa peittoa pois kasvoiltaan, havahtui ja tuli sellainen raivokohtaus etta oksat pois. Hetken kuluttua tytto oli kiskonut kaikki pois sangysta, lakanoineen kaikkineen...
Tuo oli se hetki kun isosisko itkua vaantaen sanoi etta haluaisi tavallisen siskon...
Mita teen varaanko ajan laakarille, antaisivatko he lahetetta eteenpain, lapsipsykologille tms? Kenelle?
Vai onko tama tyton kaytos vain ikaan kuuluvaa? Isosisko 8v on ollut aivan eri planeetalta.
Arkipaivina tytto kay koulussa 9-15.30, asumme multikulttuurisessa ymparistossa ja tytto itsekin omaa 3 kulttuuria ja puhuu 2 kielta.
Koulun alkoi viime syksyna ja ongelmaksi koitui tyton puhumattomuus siella. Opettaja ehdotti selektiivista mutismia, koska lapsi ei puhunut koulussa aikuisille kuukauteen mitaan. Sitten alkoi pikkuhiljaa kommunikoimaan heidan kanssaan, lapsille on puhunut aina, SILLOIN KUN aikuiset eivat ole lasna, tai luulee ettei hanta kuulla.
Koulussa leikkii vain 4 pojan porukassa, yksi naista pojista on hanelle se erittain hyva ystava ja kutsumme hanta leikkimaan ja vastavuoroisesti tytto kay heilla. Tytto kylla menee mielellaan uusiin paikkoihin mutta kysyy ain etukateen tarkasti mita siella tapahtuu ja keta siella on jne.
Koulusta ei tykkaa, minusta tuntuu ettei hanella ja opettajallakaan oikein synkkaa yhtaan...
Ja kouluaamut ovat yhta he######ia, JOKA aamu kannan tyton autoon ilman sukkia ja kenkia ja vasta koulun pihassa vakisin tyonnan ne hanelle jalkaan, sitten tytto kavelee kouluun jalat suorina, kuin hanella olisi puujalat..
Jaahas, sain juuri sukat paalleni ylakerrasta, tytto istuu rappusissa ja tomistelee... paivan ekat sukat ovat lentaneet!
Kommentit (107)
ja monessa muussa maassa on ihan normaalia että aloittaa koulun alle 5v...enkä usko että se siellä vielä silloin vastaa meidän ekaluokkaa...
ap suosittelisin käymään jossain ammattilaisella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
veisin ehdottomasti tutkimuksiin, eihän tuollainen ole kenenkään kannalta hyvää elämää. Nuo ovat ihan kuntoutettavia juttuja
Toivottavasti ottaisivat minut tosissaan!
On myos neuvola, mutta se taitaa loppua tuohon 5-vuotiaaksi. Ja kouluterveydenhoitaja, johon voi ottaa yhteytta. Hanelle kirjoitin kirjeen kun tytolla oli tarkastus, ja han soitti ja sanoi etta ei huolta, oli siis tavnnut tyton noin 5 minuuttia. Mutta kirjoitin lahinna siita puhumattomuudesta silloin.
Kiitos kommenteistanne.
ap
tämä 19:lle
varmaat olet jo aavistanutkin tai olet tietoinen, mutta lapsesi piirteet ovat kaikki ihan tyypillisiä asperger-lapselle. Kannattaa lukaista tuota aspergerlasten palstaa, sieltä saat ainakin vertaistukea samanlaisten lasten kasvatukseen :)
http://www.aspalsta.net/viewforum.php?f=11&sid=42149b4e48a292ba7617254b…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mainitsit. Kerroin mm. opettajalle sukkaongelmasta ja han on siis tietoinen siita etta tytto saattaa joku aamu ilmaantua kouluun sukattomana. Minulla on arkipaivisin yhteensa 4 lasta koulumatkoilla joten ei se kovin helpoksi tee kenenkaan elamaa tuo kiukuttelu!
Sukkia tytolla on laidasta laitaan, olen niita epatoivoisena ostanut. Mutta ei siina vari, merkki eika laatu tunnu tekevan mitaan eroa kun sille paalle sattuu.
ap
tuo tahmaisuus yms viittaavat juuri sosiaalisen integraation häiriöön tai vastaavaan.
Minulla on haastava lapsi, joka oli juuri tuon ikäisenä kamala. Mutta ei nyt noin kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös teidän jaksamisesta ja sano että tarvitsette apua siihen. Kerro miten vaikeaa elämä on kotona, vaikka koulussa asiat sujuvatkin. Ja ottakaa se lääkärissä tai psykologilla käyminen apuna ja tukena eikä minään diagnoosin hakuna. Minustakin kuullostaa siltä, että tyttö on ihan ok, vähän herkkä vain vaatteiden mukavuudelle ja kehittymätön tunteiden säännöstelyssä ja pettymsyten siedossa. Molemmat korjaantuvat kyllä kasvun myötä, mutta eihän tuki pahitteeksi ole.
Onko teidän lapsi muuten itsenäinen niissä asioissa, jotka sujuu? Oppiiko uudet taidot yleensä itsekseen ilman opetusta? Osaako ottaa neuvoja vastaan, jos jokin on vaikeaa? Meillä on molemmat lapset vähän samanoloisia kuin teidän tyttö ja asiaan liittyy tuo itsenäisyys ja suuri itse pärjäämisen halu. Sekin on luonteepiirre ja sen kanssa on opittava elämään.
Meillä esim. helpotti, kun lakkasin puuttumasta siihen, miten lapsi pukeutui tai lähtikö hän kesken syömisen vaihtamaan likaisen paidan puhtaaseen. Riitti että vaatteet saatiin päälle ja ruoka syötyä - ja saatiinhan ne kun annoin lapsen tehdä tavallaan. vaikean lapsen kanssa elämä menee muutenkin helposti nalkuttamiseksi, kannattaa olla hiljaa nisitä asoista, jotka eivät ole ihan kuolemanvakavia. Ja kasvattaa omaa sietokykyään sen suhteen että lapsi tekee asioita eri lailla kuin muut. Minä uskon (ja toivon...) että näistä erikoisista lapsista tulee mainioita ja omaperäisiä aikuisia, kunhan heitä ei lytätä ja masenneta vaatimuksilla, jotka sotivat heidän persoonallisuuttaan vastaan.
Olen asiaa paljon miettinyt ja jutellut eri ihmisten kanssa. Kuitenkaan ei ole as- tia adhd:stä kyse. Samat kasvatusvinkit tepsivät kyllä :-)
Olen psykologi ja teen työtä em. tapaisten lasten kanssa. Meillä kaikilla on kai autistiset piirteemme, kyse on näiden piirteiden aste-eroista. Sitten tietysti elämässä asiat tuppaavat kasaantumaan, ja noidankehä on valmis.
Kehoittaisin tiettyyn varovaisuuteen näiden nettidiagnoosien kanssa. Jos olette vanhempina huolissanne, keskustelkaa jonkun asiantuntijan kanssa perusteellisesti ja hankkikaa monipuolista tietoa asiasta. Luottakaa myös omaan tuntumaanne lapsenne kanssa, tehän hänet parhaiten tunnette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missään nimessä en sanoisi, että tuo on "normaalin" lapsen käytöstä. Lapsi tarvitsee apua, koska kielteisen palautteen kierre syvenee hyvin herkästi ja sitä seuraa usein masennus. Hakekaa ihmeessä ammattiapua! Omasta kokemuksesta tiedän, että se voi olla jopa vuosien projekti, meidän huoltamme esikoisesta ruvettiin ottamaan todesta vasta, kun pojan tarhahoitaja oli palkattu meille avuksi pahaan nukkumaanmeno-ongelmaan. Kun hän näki että meidän kertomuksemme ovat totta, ja että me toimimme kaikkien ohjeiden mukaan, eikä siitä ole apua, vasta sitten alkoi tapahtua. Nyt noin neljän vuoden taistelun jälkeen poika on päässyt lopulta tutkimusten piiriin. En tiedä miten nää jutut toimii ulkomailla, mut kannattaa varautua pitkään taisteluun... Se on rankkaa, mutta toisaalta velvollisuutesi lapsen äitinä!
Kovasti voimia!!
ja meillä esikoinen on (ja etenkin oli ) juuri tuollainen tulipesä.
En uskokaan, että olisi kysymys siitä, ettei teillä ole ns. sopivia sukkia. Lapsellasi on varmaan hieman aistiyliherkkyyttä ja sukkien pito kerta kaikkiaan ärsyttää. Meillä ei lapsi myöskään pidä sukista ja siirtymätilanteet ovat hänelle todella vastenmielisiä... mikä ei tietenkään tee kouluaamuista mitään juhlaa.
Onneksi kuitenkin rakastaa koulua muutoin, kunhan sinne vain pääsee. Sama taisto meillä oli yhteen aikaan pesulapuista, ne kun ärsyttivät. Niinpä päksin suosiolla kaikki pesulaput pois paidoista. Luulen, että tuo sukkahommakin voi olla ihan sijaistoimintoa siirtymätilanne inhoon. Eli sukathan laitetaan usein juuri silloin jalkaan kun kohta pitää lähteä johonkin tai mennä nukkumaan.
Lapsi siis saattaa raivota sukista, vaikka todellisuudessa on raivoissaan sille, että tilanne muuttuu (pitää lähteä johonkin paikkaan ja on epävarma mitä siellä tapahtuu tai tapahtuu pian jotakin sellaista mikä ei ole mieleistä (nukkumaanmeno) tai pitää jättää kiva juttu kesken).
Tiedän kokemuksesta, että näiden kokemusten kanssa olet ulkomailla täysin yksin. On todella vaikeaa saada apua, kun ongelma on monitahoinen (eli juuri tuo monen kielen / kulttuurin lisävaikutus). Kieliasiasta en olisi kohdallasi kuitenkaan lainkaan huolissani, puheen viivästymä tai tuo puhumattomuus on varmasti ihan seurausta useammasta kielestä. Mieti nyt, lapsesi on vasta 5 vuotta ja sentään ainakin ymmärtää useampaa kieltä, puhuukui niitä ainakin muille lapsille!!!
Samoten tuosta poika"ihailusta" en olisi yhtään huolissani. Olin itsekin tuollainen poikatyttö ihan sen takia, kun poikien vaatteissa oli helpompaa pyöräillä, juosta, kiipeillä puissa... Kyllä niiden hameiden pito joskus nappaa jos on napatakseen :)
Esikoisen takia olen tutustunut noihin tulistuviin ja tempperamenttisiin lapsiin (tai siis kirjallisuuteen). Rajoja ja rakkautta ja todella selkeitä sääntöjä. Kyllä se siitä vielä tasoittuu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnitin huomiota lauseeseesi "asumme multikulttuurisessa ymparistossa ja tytto itsekin omaa 3 kulttuuria ja puhuu 2 kielta". Yrittäisin käydä ensin itse jossakin perheneuvolassa tai mitä ne ovatkaan missä te asutte ja ensin yrittäisin selvittää miten pystyn auttamaan lasta tälläisessä "idenditeettisekamelskassa", jossa hän joutuu elämään. Tyttösi on luultavasti luonteeltaa suunnattoman herkkä ja tempperamenttinen ja ei saa tukea ympäristöstään omalle sisäiselle kasvulleen. Onko se koulu ihan pakollinen? Pystytkö rauhoittamaan elämäänne hetkeksi mitenkään, kuukaudeksi, kahdeksi, niin että saisit aikaa tyttösi kanssa? Jos ongelmat silti vaan jatkuvat niin sitten hakeutuisin tarkempiin tutkimuksiin.
niin no mikä on normaali :)
Minusta minun lapseni on ihan normaali. Hän on tosin hyvin tempperamenttinen ja omaa monia asperger-piirteitä. Mutta silti hän on mielestäni ihan normaali, aivan mahtava persoona, joskin raisvostuttavan tulinen sielu ja melkoinen täydellisyyden tavoittelija. Ankara itselleen ja sen takia tulistuu myös helposti. Tarvitsee hieman erilaista ohjausta kuin nuorempi lapseni, mutta silti mielestäni hän on normaali lapsi omine omituisuuksinensa :)
Tarkoitin rajoilla lähinnä sitä, että lapsella on selkäytimessä tieto siitä, että jos raivostun ja rettelöin, siitä seuraa jäähypenkkiä 5 minuutin jaksoissa niin kauan kunnes rauhoitun. Tämä jäähypenkki rangaistus on selkeä sääntö, se ei ole nöyryyttävä (eikä tietysti ole tarkoituskaan olla), mutta se on lapselle lopulta ärsyttävä. Meillä ainakin lapsi vähensi huomattavasti näitä kiukkukohtauksia kun muistaa kuinka tylsää on istua jäähyllä ja kun tietää, että jäähy seuraa AINA kun käyttäytyy huonosti. Tämä auttaa myös meitä vanhempia kun ei tarvitse huutaa ja räyhätä lapsille. Itsekin ehtii miettiä jäähyn aikana mikä tämän raivostumisen aiheutti ja mikä siihen olisi ratkaisuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erilainen asu kuin pojilla?
Tuo "haluaa olla poika" voi olla vain sitä, että lapsi ei tykkää tyttömäisistä jutuista esim. hameista ja lapsi ajattelee, että olemalla poika pääsisi eroon noista ikävistä jutuista.
Meilläkin on nimittäin 5-vuotias tyttö, joka inhoaa hameita ja leikkii mieluummin esim. autoilla kuin nukeilla. Parhaat kaveritkin ovat poikia. Ei silti sano haluavansa olla poika, koska hän saa tyttönäkin toteuttaa itseään varsin väljästi eli esim. hameita ei tarvitse pitää, saa kiipeillä puissa poikien kanssa, pelata jalkapalloa jne.
Muistaakseni ap asui Englannissa? Siellä todellakin alkaa oppivelvollisuus tuolloin ja koulunkäyntiin kuuluu lukemaan ja kirjoittamaan opettelua, läksyjä ym. Onhan se pienelle rankkaa, mutta systeemi on sama kaikille.
Jotain neurologista ongelmaa tuossa varmaankin on, kyllä veisin tutkimuksiin. Hyvä kuitenkin kuulla että kehitys on muuten ollut normaalia.
26, olisiko sinulla suositella jotain kirjallisuutta, muistatko kirjailijoita tai kirjojen nimia mita olet lukenut?
Tytto on kylla kielellisesti minun mielestani erittain hyvin parjaava. Eli ei ole kyse siita etteiko osaisi puhua koulukielta, se on meilla myos yhtena kotikielena. Ja osaa myos suomea erinomaisesti, oppi esim. r -ja s-kirjaimet heti kun oppi puhumaan joka tekee hanesta pikkuvanhan oloisen ja puhuu tosiaan kuin papupata kotona. Mutta suu menee heti suppuun kun lahdetaan ihmisten ilmoille. Paitsi jos hanelta palaa pinna. Identiteettiaan on kylla lahi kuukausina miettinyt ja tiedustellut erilaisuuttaan, miettinyt ihonvariaan (mika ei kylla poikkea luokkatoveristaan mielestani kuin murto-asteen verran, mutta tyton mielesta han on erittain tumma, ja on kuulemma siskoaankin PALJON tummempi, sita en voi hanelta kiistaa, han nakee asian niin kuin haluaa), ruokavaliota on kyseenlaistanut, hanella muutama rajoitus, miettinyt mista on kotoisin... (Mina olen aina erittain tietoisesti panostanut etta molemmat lapset tietavat alkuperansa ja mista me vanhemmat olemme kotoisin ja kayvat molemmissa maissa saannollisesti ja tuntevat sukulaiset jnejnejne). Kylla siskokin kavi lapsi naita asioita nuorempana, ja yha kay, mutta on sinut kaiken kanssa.
Joku kysyi koulupuvuista. Tietenkin puvuissa on se sukupuolijakauma, etta tytot SUOSII hameita, mutta EI OLE PAKKO kayttaa hametta, vaan tytot voivat kayttaa myos kouluhousuja. Tassa taas on ollut hassu kommervenkki etta tytto itseasiassa SUOSII noita hameita (tai suostuu kayttamaan vain yhta tiettya hametta) ja sukkahousuja. Ehka ne sukkikset ovat helpommat hanelle kun niita nyt ei tarvitse kiskoa koko ajan. Mutta heti kotiin tullessa juoksee vaihtamaan "poikavaatteet" ylle.
Neuvola meilta loytyy mutta kasittaakseni sen palvelut loppuu siina vaiheessa kun lapsi aloittaa koulun tai 5v asti. Olisihan mulla tassa kk viela aikaa kayda siella. Mutta varsinaisesti lapsi on nyt vain kouluterkkarin ja omalaakarin hoidossa.
Tytto on erittain herkka lapsi. Ilmeisen herkka (aisti/tunto tms?) seka henkisesti herkka. Loukkaantuu todella helposti pienestakin. Mutta on aarettoman itsepainen! Opettaja korosti tuota monen monta kertaa vanhempain-illassa. Lapsesi on "determined"... Ok, tiedetaan.
Koulu on pakollinen, tai siis oppivelvelvollisuus on pakollinen hanen ikaisellaan. Eika mulla ole rahkeita kotiopetukseen!
Lisaan nyt viela tahan etta lapsi on siis vallan mainio ja ihana kun niin haluaa, tai sellaisella tuulella on. Kyselee tosi paljon kaikkea ja haluaa tietaa kaikesta kaiken. Tykkaa siis kaikesta poikamaisesta, heidan vaatteistaan, leluistaan, yrittaa kayttaytya kuin pojat, mutta siis yrittaa kovasti, ehka raivoamisella ja muka "coolilla" kaytoksellaan yrittaa olla poika, kun ei oikein tieda miten muutenkaan. Tytto nauttii tosi paljon kahdenkeskisesta ajasta aidin tai isan kanssa, sita kieltamatta pitaisi saada jarjestettya lisaa. Esim. kun han paasee uimahalliin niin han on kuin toinen lapsi, niin iloinen ja onnellinen ja hyvantuulinen! Eika tarvitse sukkia olla jalassa! ;oD
Soitin muuten ajan omalaakarille. Se on ensi tiistaina. Keskustelu lapsen kaytoksesta.
ap
tuo kuulostaa aistiyliherkkydeltä. Useinhan silloin hipaisut ja kevyet kosketukset tuntuu epämiellyttävältä, napakampi paijaus/ ote paremmalta. Ehkä siksi kiskoo kenkien tarroja tiukemmalle? Ensimmäiseksi tulee mieleen jokin neurobiologinen kehityshäriö (asperger tms), kun myös toiminnanohjauksessa selvästi puutteita, kuten myös sosiaalissa taidoissa ja siirtymätilanteissa.
Pelkkiä arvauksia nämä kuitenkin :) Itse veisin lääkäriin, toivoisin lähetettä alan asiantuntijale ja mahd toimintaterapeutille. Kyllä noiden asioiden/ongelmien kanssa pystyy elämään ja oireita helpottamaan ihan oman toiminnan kautta!Kuten olet jo varmasti huomannutkin :)
Tsemppiä haastavan tytön kanssa, tuo pojaksi muuntautuminen tuskin on tuossa vaiheessa sukupuoli identiteettistä, ehkä vain pitää poikamaisemmista vaatteista (ei tunnu päällä niin ikäviltä) ja leikeistä. Ehkä ruutuhyppely ei hahmotu hänelle yhtä hyvin kuin neppisautoilu- tyyliin?
hyvä. Keskustele sen lääkärin kanssa. ÄLÄ googleta yhtään mitään. Jos tuntuu, että kaikki ei ole ok niin puhutaan lääkärille eikä googleteta!
teidän täytyy nyt vain laatia tarkat rajat mitä saa tehdä ja miten saa käyttäytyä.
Kaksi avainjuttua... Lapsesi ei saa päästä kovin nälkäiseksi tai väsyneeksi. Siksi on tärkeää aloittaa esim. iltapuuhat todella ajoissa, ENNEN kuin hän on väsynyt. Laittakaa yökkärit päälle vaikka jo kuudelta, sen jälkeen hetki leikkiä, sitten hammaspesu ja satu. Anna laittaa sukat tai olla laittamatta.
Yritä pitää huoli siitä, että lapsi pesee itse joka kerta kädet saippualla ennen syöntiä. Näin voit vedota siihen, että kädet OVAT puhtaat ja ne pestään uudelleen vasta kun lapsesi on syönyt ruokansa.
Anna sen lapsesi lähteä kouluun ilman sukkia! Kerro opettajalle etukäteen mikä teillä on ongelmana. Kerro lapsellesi, että sukat ovat repussa, sieltä ne voi ottaa jos tulee tarve. Anna mennä avojaloin. Pyydä opettajaa ihmettelemään tyttöä, jolla ei ole sukkia (kuitenkin nolaamatta lasta). Meillä tämä tepsi yöpukutemppuiluun. Eli kerta kaikkiaan vein 5-vuotiaani yökkäreissä kouluun. Kylläpä kaivoi ne ihan vapaa ehtoisesti laukusta heti kun tajusi, että äiti ei aiokaan taisetella niiden laittamisesta.
Ottakaa käytöönn jäähypenkki. 5 minuuttia raivokohtauksessa rauhoittaa kummasti niin lasta kuin vanhempia. Jäähylle joutuu heti eka varoituksen jälkeen jos raivoaa. AINA, ei tekosyitä. Vaikka sitten siellä puistossa. Lapsellesi täytyy olla selkeä syy-seuraus käyttäytymisestään.
Selitä lapselle, että ymmärrät mikä häntä mättää. Pue sanoiksi ongelma... " äiti ymmärtää, että sinua kiukuttaa kun pitää pukea sukat jalkaan"... "sukat pitää kuitenkin pukea jalkaan koska muuten tulee vilu ja voit sairastua" ... olisiko sinulla itse ehdotusta kumman väriset sukat haluaisit jalkaasi, jotta sinä et sairastu?" Tulistuvan lapsen on äärimmäisen hankalaa selittää mikä mättää. Hän tarvitsee siihen aikuisen apua tyyliin tämä on onegelma... tätä siitä seuraa... tässä olisi hyvä ratkaisumalli / ratkaisumalleja... mitä itse siitä tuumit... miten voisimme ratkaista sen.
Suosittelen myös sinua lukemaan helposti tulistuvista lapsista kirjoja.