Lue keskustelun säännöt.
*****Lapsen mielenterveysongelmasta (?) vienko laakariin? Jaksaminen on nyt rajalla!
14.04.2009 |
Olen kirjoittanut tasta aikaisemminkin... Ja taas.
Tytto tayttaa kuukauden kuluttua 5-vuotta. En jaksa enaa uskoa etta han on ihan normaali lapsi. Lapsen eilinen kaytos vihdoin vahvisti sen. Mieskin vihdoinkin myonsi etta ehka ammatti-auttajan apu olisi tarpeen, ei ollut nahnyt tyttoa tuollaisena julkisella paikalla ennen. Ja isosisko karsii, illalla taas kysyi etta miksi pikkusisko on AINA akainen ja toivoi etta hanella olisi "tavallinen sisko".
Tassa eilinen paivamme.
Tytto herasi aamulla ja alkoi heti kiukuttelemaan siita mita vaatteita laittaa paalle (haluaa olla poika ja kayttaa ainoastaan poikamaisia vaatteita joita hanelle kelpaa talla hetkella 2xhousut ja muutama t-paita, sukat ovat ikuinen ongelma), sai laittaa mita vain koska oli vapaa paiva.
Ei halunnut syoda aamupalaa, kiukutteli ettei tykannyt mistaan, sai 2 vaihtoehtoa, kieltaytyi. Joi maitoa.
Aamupaivalla oli ulkona jalassa kumpparit, lamminta +17C, meni hyvin kunnes halusi kokeilla sellaisia kenkiin kiinnitettavia rullaluistimia, ja vaihtoi tarralla kiinnitettavat kengat jalkaan. Han kiristaa noita kenkien tarrakiinnityksia noin 2-3krt minuutissa kun ne eivat mukamas ole tarpeeksi tiukalla ja sitten rullaluistimet eivat olleet "tarpeeksi" tiukalla jnejne. lopulta viskoi kadulla rullat, kengat JA sukat menemaan ja kiljui siella istuen kurkku suorana. Kannoin kotiin.
Soi lounaan mutta sai raivarit kun kadet olivat mukamas tahmaiset ruoasta ja kavi kesken ruoan pesemassa kadet. Haroo hiuksiaan koko ajan ja koskettelee nenaansa.
Iltapaivalla mentiin puistoon jonne kieltaydyin ottamasta rullaluistimia, siskolla oli omansa, ja talla nuoremmalla omasta pyynnostaan pyora. Oli aivan innoissaan kun sai pyorailla, tai nain siis odotti tekevansa. Kun paasimme puistoon (tulimme siis autolla sinne) ensin ei pyorailykypara ollut hyvin ja riuhtoi sita ja sai ekat raivarit. Sitten teki kenkien tarrat taas muutaman kerran tiukempaan. Sitten pyoraili noin 100m eika osannut paattaa menisiko keinumaan ja kiipeilemaan vaiko pyorailisi, huusi ja kiukkusi kunnes sanoin etta jos ei lopeta moista lahdetaan pois. Lahti pyoralemaan ja ajoi noin 30m kunnes hyppasi lennossa pois pyoran kyydista ja sitten kavi kaatuneen pyoran kimppuun, takoi sita nyrkeilla kuin gorilla ja sitten heittaytyi makaamaan ruohikkkoon, heitti kengat menemaan.
Oli siina kunnes lahdimme pois puistosta. Ei itkenyt murjotti vain.
Iltaruoalla raivosi kasistaan, tahmaiset.
Nukkumaan mennessa peitto ei ollut hyvin enka mina osannut sita laittaa ollenkaan hyvin. Isansa kavi halaamassa tyttoa ja oli tyytyvainen mutta auta armias kun erehdyin myohemmin kayda vetamassa peittoa pois kasvoiltaan, havahtui ja tuli sellainen raivokohtaus etta oksat pois. Hetken kuluttua tytto oli kiskonut kaikki pois sangysta, lakanoineen kaikkineen...
Tuo oli se hetki kun isosisko itkua vaantaen sanoi etta haluaisi tavallisen siskon...
Mita teen varaanko ajan laakarille, antaisivatko he lahetetta eteenpain, lapsipsykologille tms? Kenelle?
Vai onko tama tyton kaytos vain ikaan kuuluvaa? Isosisko 8v on ollut aivan eri planeetalta.
Arkipaivina tytto kay koulussa 9-15.30, asumme multikulttuurisessa ymparistossa ja tytto itsekin omaa 3 kulttuuria ja puhuu 2 kielta.
Koulun alkoi viime syksyna ja ongelmaksi koitui tyton puhumattomuus siella. Opettaja ehdotti selektiivista mutismia, koska lapsi ei puhunut koulussa aikuisille kuukauteen mitaan. Sitten alkoi pikkuhiljaa kommunikoimaan heidan kanssaan, lapsille on puhunut aina, SILLOIN KUN aikuiset eivat ole lasna, tai luulee ettei hanta kuulla.
Koulussa leikkii vain 4 pojan porukassa, yksi naista pojista on hanelle se erittain hyva ystava ja kutsumme hanta leikkimaan ja vastavuoroisesti tytto kay heilla. Tytto kylla menee mielellaan uusiin paikkoihin mutta kysyy ain etukateen tarkasti mita siella tapahtuu ja keta siella on jne.
Koulusta ei tykkaa, minusta tuntuu ettei hanella ja opettajallakaan oikein synkkaa yhtaan...
Ja kouluaamut ovat yhta he######ia, JOKA aamu kannan tyton autoon ilman sukkia ja kenkia ja vasta koulun pihassa vakisin tyonnan ne hanelle jalkaan, sitten tytto kavelee kouluun jalat suorina, kuin hanella olisi puujalat..
Jaahas, sain juuri sukat paalleni ylakerrasta, tytto istuu rappusissa ja tomistelee... paivan ekat sukat ovat lentaneet!
Kommentit (107)
onko tytön koulussa psykologia? häneenkin voisi olla yhteydessä.
mieheni sisko oli tuon ikäisenä tosi tarkka vaatteistaan ja käsien siisteydestä. on hieman neuroottinen luonteeltaan. jotain pakkoajatuksia hänellä on vieläkin, mutta ei ole koskaan lääkärillä asiasta käynyt..ei tosin saanut tuollaisia raivareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en oikein tajua, mikset vie tyttöä tutkimuksiin. Ei tuo tosiaan normaalilta vaikuta. Miksi ihmeessä haet täältä ties monettako kertaa vahvistusta asialle, mutta et oikeasti tee mitään. Tyttö lääkäriin / neuvolaan / psykologin juttusille, mikä nyt sitten asuinmaassanne onkaan oikea taho.
Ei tytössä välttämättä mitään suurta vikaa ole, aistiyliherkkyyttä ja tulista temperamenttia vain, mutta niiden kanssa eläminen vaatii paljon sekä vanhemmilta että tytöltä itseltään. Juttelu psykologin kanssa, ensin ilman lasta ja sitten niin että psykologi arvioisi lapsen, voisi auttaa teitä kaikkia.
Jos asuisitte Suomessa, sanosin, että puhu neuvolassa ja päiväkodissa ja pyydä lähete/tapaamisaika psykologille. Onko tytön koulussa mitään oppilashuoltoa, jonka kautta löytyisi tukea? Tai onko teillä omalääkäri tms. joka auttaisi eteenpäin? Kannattaa hakea sitä ulkopuolista tukea ja arviointia ihan vain oman jaksamisenkin takia. Luulen että nuo ongelmat helpottavat kun tyttö kasvaa ja oppii hillitsemään itseään paremmin, mutta matka sinne voi olla kivinen ja pahimmassa tapuksessa ajaudutte käyttäytymiskuvioihin, jotka ei edistäkään kehitystä vaan pitkittää niitä.
Aika haasteellinen lapsi teilla tuntuu kuitenkin olevan. Onko aina ollut tuollainen, vai onko muuttunut jossain vaiheessa. Onko aina halunnut olla poika ja onko aina leikkinyt mielummin poikien kanssa?
Ehkä teidän kannattaa kysyä asiantuntijoilta apua. En tiedä onko lääkäri välltämättä se oikea osoite. Asutteko Suomessa? Täällä ehkä hakisin apua kasvatus-ja perheneuvolasta. Onko teillä jotain sen tapaisia? Lastenpsykiatri voisi olla myös hyvä osoite.
Jotenkin näin keittiöpsykologina tekstistäsi tuli mieleen, että olisiko tyttönne sittenkin poika. Jospa hänen seksuaalinen identitettinsä onkin muu kuin kroppa osoittaa ja sen takia oireilee noin? Mutta älä näitä usko, vaan kysy asiasta joltain joka oikeasti tietää näistä asioista!
Tuollainen ei ole tosiaan normaalia ja kärsitte siitä koko perhe, etupäässä tietenkin lapsi itse ja hänen isosiskonsa. Minulla ei ole mitään aavistusta millaisesta asiasta voisi olla kyse, mutta lapsi tarvitsee apua. Lähdet liikkeelle ihan mistä vain, psykologilta, lääkäriltä, perheneuvolasta, mistä vaan minne saat ajan nopeasti. Printtaat vaikka mukaan tuon viestin minkä kirjoitit tänne. Ja tappelet niin kauan että saatte apua! Se on sinun velvollisuutesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuolla muualla kouluun mennään nuorena. Eikä se ole "koulu", vaan vähän kuin meidän päiväkoti.
en ole ap...
siellähän koulu aloitetaan aiemmin ja se on lähinnä päiväkodin kaltaista toimintaa, ei sitä, mitä suomalainen mieltää koululla...
Voisiko joku toimintaterapia auttaa teitä? Kysy neuvolasta apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkiikö, lukee, touhuaa itsekseen vai sisaren kanssa? Onko hyviä hetkiä ollenkaan? Puhuuko kotona normaalisti? Oliko vauvana yhtä ärtyisä vai onko tuo tullut iän myötä?
Meillä on vähän samanlaista.. Tyttö on 7v. Tosin ei ihan noin pahoja raivareita. Sen lisäksi tytön on vaikea keskittyä tehtäviin esim. eskarissa ja on aika vilkaskin. Oppii asioita kyllä mutta hitaammin kuin keskiverto ikäisensä. Nyt on jotkut lääkärit ja päiväkodin henkilökunta alkaneet oleen sitä mieltä, että kysessä olisi adhd. Siitä diagnoosista olen ihan iloinen jopa, saisi tyttö lääkkeet jotka tasapainottaisivat häntä. Ongelma on vaan siinä, että lääkäri, jonkä luona käydään seurannassa, ei ole ollenkaan sitä mieltä, että kyseessä olisi adhd. Eikä siis anna meidän kokeilla lääkitystä. Hänen mielestään tyttö on todella kiltti keskittyvä ja rauhallinen. Korostan ettei tää ongelma ole meidän päissä, koska kaikki muut tahot ovat lääkityksen kannalla. Tätä yhtä lääkäriä emme voi vaihtaa, emme ole yksityisellä sektorilla asiakkaina, vaan seuranta tehdään isossa sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en oikein tajua, mikset vie tyttöä tutkimuksiin. Ei tuo tosiaan normaalilta vaikuta. Miksi ihmeessä haet täältä ties monettako kertaa vahvistusta asialle, mutta et oikeasti tee mitään. Tyttö lääkäriin / neuvolaan / psykologin juttusille, mikä nyt sitten asuinmaassanne onkaan oikea taho.
olisi laakari asia. Eilen vihdoinkin sanoi etta ehka tama kuitenkin on. Koulussa oli vanhempainilta 2 viikkoa sitten, ja kysyin opettajiltakin tyton kaytoksesta, puheesta yms. ehdotin jonkun apuun kaantymista, he sanoivat ettei ole tarvetta.
Mutta eivathan he meilla asu. Tytto kylla tsemppaa koulussa... ap
jolla on haastava luonne ja hieman autistisia piirteitä
edelliselle, että transsukupuolisuus ei ole seksuaali- vaan sukupuoli-identiteetti. Nykyään ammattilaisia koulutetaan kohtaamaan sukupuoleltaan moninaisia lapsia. Lisää tietoa saa soittamalla transtukipisteelle tai tsekkaamalla nää
http://www.transtukipiste.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta keittiöpsykologina sanoisin, että tytöllä on selvästi vaikeus käsitellä omaa kiukkuaan. Vaikea päättää asioista ja siitä seuraa paha turhautuminen. Meillä esim. aikoinaan hirveät raivokohtaukset siitä minkälaisen jäätelön ottaa kioskilta..... Mä sanoisin, että saat itse rauhan jos viette lääkäriin ja saatte malleja miten häntä auttaa tuossa suuttumisen käsittelyssä. Jos hänessä ei lääkäri löydä vikaa, niin ainakin meidän kohdalla ikä on tuonut tosi paljon rauhoittumista. Voimia sinulle.
poika, 5v. Sukat lähtee aina kotiin tullessa ensimmäisenä jalasta, vaatteet eivät kaikki kelpaa päälle, vain ne lempparit ja uusien vaatteiden kanssa on taistelu, että ne saadaan ensimmäisen kerran päälle. Sen jälkeen ne ovatkin kivoja. Raivoaa ja kiukkuaa kun jokin ei onnistu, pelkää nimen kirjoitus liian pienellä syntympäiväkorttiin saa hermostumaan.
Mä olen ottanut tavaksi, että kaikesta tekemisestä kerrotaan hyvissä ajoin etukäteen, jotta pojalla on aikaa siihen asennoitua. Samoin kauheasti ei viipoteta paikasta toiseen, lapsi tarvitsee rauhaa ja lepoa enemmän kuin veljensä. Hoidossa ei ole ongelmia, kotona ajoittain kyllä. Poika kuitenkin kehittynyt muuten normaalisti, itsehillintää vaan saadaan opetella urakalla, myös äiti ja isä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen temperamenttisen 4-vuotiaan tytön äiti. Tytöllä on hyvin paljon samanlaista käytöstä kuin teidän tyttärellänne. Yksi hänen erityispiirteistään on dermografismus, ihon yliherkkyys kosketukselle. Tämä piirre aiheuttaa tytölle hankalaa oloa, mm. hanskojen reunat, kaulukset, huivit, pipot jne. kiristävät/eivät ole tarpeeksi tiukalla, pesulla käynti vaikeaa jne. Mukana on myös allergoita. Raivareita on aina liittynyt paljon pukemiseen, riisumiseen, siirtymätilanteisiin. Omaa tahtoa ja sisukkuutta löytyy, myös ujoutta ja arkuutta ryhmässä.
Silti tyttöni on ns. normaali. Jotkut päivät vain ovat hankalia, ja vanhempana jaksaminen on välillä vähissä. Tytön kohdalla joutuu useammin kuin rauhallisempien lasten kohdalla miettimään onko tyttö saanut lepoa/huomiota/ravintoa/juomaa tarpeeksi.
Olemme käyneet asiasta ammattiauttajilla juttelemassa, se helpotti eniten omaa stressiä ja huolta. Tyttö on omanlaisensa ja kehittyy joka päivä.
Tsemppiä!
on aikuisia naisia kavereina, joille mekot ovat kauhistus, eivätkä koskaan ole viihtyneet naisten kamppeissa. Joten älä siitä stressiä ota, asiaa selkiytyy aikanaan.
Muuten tyttösi ei kuulosta mun korvaan kovin erikoiselta, mutta käytä lääkärissä, jotta saat puhua ammattilaisen kanssa, joka voi antaa oman näkemyksensä asiasta.
googlaa sensorisen integraation häiriö
on aivan turhaa verrata lapsen puhumattomuuttaa sellaisiin lapsiin, joilla käytössä vain 1 kieli. Eli tuo puhumattomuus aikuisille voi johtua ihan siitä, että lapsesi ei halua puhua "väärin" eli ei ehkä osaa puhua sitä kieltä mielestään täydellisesti, jota opettajille puhutaan. Lapsille kynnys puhua on matalampi. Meillä isompi on tällainen täydellisyyden tavoittelija, mutta nyt kyllä puhuuu siis ihan sujuvasti kaikkia kolmea, vain aluksi otti aikaa.
Poika on halunnut olla 3,5v asti eli nyt noin 1,5 vuotta. Eli ei mikaan pieni kausi lapsen elamassa. Mekot sun muut ovat hanelle ihan painajainen.
Kotona on erittain vilkas, puhuu palpattaa jatkuvasti, ja leikkii siskon kanssa. On erittain kehittynyt motorisesti, osasi piirtaa aikaisin, pyorailla ilman appareita alle 3v, keinumaan isossa keinussa 2-vuotiaana ja otti itse vauhdit yms.
Hanella oli vauvana aivokalvontulehdus jonka vuoksi kavi yhden kerran kontrollissa, koska paanymarys oli pieni, oli sita jo kohdussa. Mutta kukaan ei ole ollut tuosta huolissaan. Itse mietin voisiko olla jotain yhteytta.
Tytto on aina ollut hirmuisen herkka, ja vauvana oli herkka uninen, mutten sanoisi etta mitenkaan vaativa vauva. Temperamenttisempi ollut x100 aina kuin siskonsa. Niin oli kylla mun oma siskonikin, kuin pippuri pienena? Sukuvika?
ap
tuollaiset raivarit ovat raskaita koko perheelle. Jatkuva raivoaminen ja maneerit (tukan harominen, tahmaiset kädet, valitsemisen vaikeus) saivat minut huolestumaan puolestanne lukiessani avausta.
Jos tyttö on "vain" temperamenttinen, voitte odottaa hänen raivonsa tasaantuvan kun hän kasvaa. Jos jokin kuitenkin on hullusti saatte apua siihen. Onko asuinmaassanne omalääkärijärjestelmää tai vast. josta voisitte aloittaa? Voimia!
Suosittelen kääntymistä perheneuvolan puoleen, sieltä osaavat neuvoa varataanko aikaa tytölle vai koko perheelle.
Tyttärenne on siis aloittanut koulun alle 5-vuotiaana? Ongelmien laadun huomioon ottaen en suosittelisi oppitaivaleen aloittamista noin nuorena, ei ole selkeästi henkisesti valmis siihen.