Lue keskustelun säännöt.
*****Lapsen mielenterveysongelmasta (?) vienko laakariin? Jaksaminen on nyt rajalla!
14.04.2009 |
Olen kirjoittanut tasta aikaisemminkin... Ja taas.
Tytto tayttaa kuukauden kuluttua 5-vuotta. En jaksa enaa uskoa etta han on ihan normaali lapsi. Lapsen eilinen kaytos vihdoin vahvisti sen. Mieskin vihdoinkin myonsi etta ehka ammatti-auttajan apu olisi tarpeen, ei ollut nahnyt tyttoa tuollaisena julkisella paikalla ennen. Ja isosisko karsii, illalla taas kysyi etta miksi pikkusisko on AINA akainen ja toivoi etta hanella olisi "tavallinen sisko".
Tassa eilinen paivamme.
Tytto herasi aamulla ja alkoi heti kiukuttelemaan siita mita vaatteita laittaa paalle (haluaa olla poika ja kayttaa ainoastaan poikamaisia vaatteita joita hanelle kelpaa talla hetkella 2xhousut ja muutama t-paita, sukat ovat ikuinen ongelma), sai laittaa mita vain koska oli vapaa paiva.
Ei halunnut syoda aamupalaa, kiukutteli ettei tykannyt mistaan, sai 2 vaihtoehtoa, kieltaytyi. Joi maitoa.
Aamupaivalla oli ulkona jalassa kumpparit, lamminta +17C, meni hyvin kunnes halusi kokeilla sellaisia kenkiin kiinnitettavia rullaluistimia, ja vaihtoi tarralla kiinnitettavat kengat jalkaan. Han kiristaa noita kenkien tarrakiinnityksia noin 2-3krt minuutissa kun ne eivat mukamas ole tarpeeksi tiukalla ja sitten rullaluistimet eivat olleet "tarpeeksi" tiukalla jnejne. lopulta viskoi kadulla rullat, kengat JA sukat menemaan ja kiljui siella istuen kurkku suorana. Kannoin kotiin.
Soi lounaan mutta sai raivarit kun kadet olivat mukamas tahmaiset ruoasta ja kavi kesken ruoan pesemassa kadet. Haroo hiuksiaan koko ajan ja koskettelee nenaansa.
Iltapaivalla mentiin puistoon jonne kieltaydyin ottamasta rullaluistimia, siskolla oli omansa, ja talla nuoremmalla omasta pyynnostaan pyora. Oli aivan innoissaan kun sai pyorailla, tai nain siis odotti tekevansa. Kun paasimme puistoon (tulimme siis autolla sinne) ensin ei pyorailykypara ollut hyvin ja riuhtoi sita ja sai ekat raivarit. Sitten teki kenkien tarrat taas muutaman kerran tiukempaan. Sitten pyoraili noin 100m eika osannut paattaa menisiko keinumaan ja kiipeilemaan vaiko pyorailisi, huusi ja kiukkusi kunnes sanoin etta jos ei lopeta moista lahdetaan pois. Lahti pyoralemaan ja ajoi noin 30m kunnes hyppasi lennossa pois pyoran kyydista ja sitten kavi kaatuneen pyoran kimppuun, takoi sita nyrkeilla kuin gorilla ja sitten heittaytyi makaamaan ruohikkkoon, heitti kengat menemaan.
Oli siina kunnes lahdimme pois puistosta. Ei itkenyt murjotti vain.
Iltaruoalla raivosi kasistaan, tahmaiset.
Nukkumaan mennessa peitto ei ollut hyvin enka mina osannut sita laittaa ollenkaan hyvin. Isansa kavi halaamassa tyttoa ja oli tyytyvainen mutta auta armias kun erehdyin myohemmin kayda vetamassa peittoa pois kasvoiltaan, havahtui ja tuli sellainen raivokohtaus etta oksat pois. Hetken kuluttua tytto oli kiskonut kaikki pois sangysta, lakanoineen kaikkineen...
Tuo oli se hetki kun isosisko itkua vaantaen sanoi etta haluaisi tavallisen siskon...
Mita teen varaanko ajan laakarille, antaisivatko he lahetetta eteenpain, lapsipsykologille tms? Kenelle?
Vai onko tama tyton kaytos vain ikaan kuuluvaa? Isosisko 8v on ollut aivan eri planeetalta.
Arkipaivina tytto kay koulussa 9-15.30, asumme multikulttuurisessa ymparistossa ja tytto itsekin omaa 3 kulttuuria ja puhuu 2 kielta.
Koulun alkoi viime syksyna ja ongelmaksi koitui tyton puhumattomuus siella. Opettaja ehdotti selektiivista mutismia, koska lapsi ei puhunut koulussa aikuisille kuukauteen mitaan. Sitten alkoi pikkuhiljaa kommunikoimaan heidan kanssaan, lapsille on puhunut aina, SILLOIN KUN aikuiset eivat ole lasna, tai luulee ettei hanta kuulla.
Koulussa leikkii vain 4 pojan porukassa, yksi naista pojista on hanelle se erittain hyva ystava ja kutsumme hanta leikkimaan ja vastavuoroisesti tytto kay heilla. Tytto kylla menee mielellaan uusiin paikkoihin mutta kysyy ain etukateen tarkasti mita siella tapahtuu ja keta siella on jne.
Koulusta ei tykkaa, minusta tuntuu ettei hanella ja opettajallakaan oikein synkkaa yhtaan...
Ja kouluaamut ovat yhta he######ia, JOKA aamu kannan tyton autoon ilman sukkia ja kenkia ja vasta koulun pihassa vakisin tyonnan ne hanelle jalkaan, sitten tytto kavelee kouluun jalat suorina, kuin hanella olisi puujalat..
Jaahas, sain juuri sukat paalleni ylakerrasta, tytto istuu rappusissa ja tomistelee... paivan ekat sukat ovat lentaneet!
Kommentit (107)
Sinulla on kotona samanlainen ja pidät lasta normaalina. Ei todellakaan ole ei sinun eikä aloittajan.
Selvästi haluat torjua ilmiselvän asian että lapsesi on avun tarpeessa.
Tiedän miten vaikeaa on myöntää että kaikki ei ole kunnossa. Siihen liittyy häpeäntunteita ja opettajan tapauksessa ympäristön paineet mutta tämähän on opettajan päänsisäistä ongelmaa. Muut tajuaa että opettajankin lapsella voi olla neurologisia sairauksia joihin tarvitaan apua.
Opettajan luulisi tänä päivänä olevan valveutunut ja tietoinen eri neurologisista sairauksista ja myös psyykkisistä sairauksista.
Omalla lapsella on ollut ja on edelleen pakkoneuroosiin viittaavia oireita sekä myös muuta. Nyt on tulossa pitkäkestoinen kongitiivisen psykoterapian jakso.
Lapseni vaatii itseltään liikaa ja lisäksi on monilla tavoin lahjakas ja herkkä. Oman lapsen hätä sai minut vanhempana hakemaan hänelle apua ja toivon että siitä on apua. Toki muukin perhe on avun piirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annat siis lapsesi itse valiat vaatteensa, niin opit ymmärtämään mikä lasta vaatteissa ärsyttää.
Meillä ei ole enään vaatteiden kanssa, kun pientä ongelmaa ja annoin lapsen valita itse vaatteet.
Meillä poika ei voinut pitää pitkähihaisia vaatteita ja sovittiin pojan kannsa, että hihat kääritään ja poika voi pyytää milloin vain, että pienet hihat.
Ollaan muuten saatu kuntoutusta ja ammattiapua ja lastenpsykologi sanoi, että lapsi ,jolla kosketusherkkyys, niin voi kokea suunnatonta tuskaa.
Niin ja lapsellasi voi olla adhd/ add lisäoireilla.
Monet on juuri tyttäresi kaltaisia. Sitähän se neuropsykiatria on, että osa ongelmista on neurologista ja osa psyykkistä. Joku autistinen lapsi ei esim. väritä jollain tietyllä värillä ja he eivät toimi pakottamalla, eikä ammatti-ihmisetkään heitä hoida niin. Olen käynyt neuropsykiatrian kurssinkin.
T. adhd pojan äiti.
Tai mistä nyt sitten puhuttekin -että se ilmenee aina? Vai niinkun ap kirjoittaa: joskus lapsi on ihana ja sulonen. Oikee perheen rinsessa.. Sitten saa raivarit ja päättää etten mää ny laita sukkia. Ne "kiristää" (toimivaksi todettu syy koska siitä äiti häkeltyy eikä pakota laittaan sukkia ennen koulun ulko-ovea).
Ja vastaavasti lapsi kiukkuaa ainoastaan kotona?
Näinkö teilläkin lapset käyttäytyy jos niillä on ongelmia? Että kiukkuaa kun siltä tuntuu ja valituille ihmisille vai onko lapsi oikeasti vaikeuksissa päivästä riippumatta eikä valikoi ihmistä jolle asian "paljastaa".
Miksi sekin on joillekin niin hankalaa myöntää että se oma asenne ja käytös saattaa olla ihan hanurista ja lapsi nyt vaan UHMAA kotona.
Meillä on 4- ja 5- vuotiaat suomalaiset pojat ja kyllä varmasti tempperamenttia siinä missä tummaihosenkin lapsella. Ei se ole mikään syy että on tumma! :D
Ja kyllä: uhmaa se on jos jatkuvasti kaikki on persiistä ja mikään ei toimi!
Voi tyttökin olla vaativa. Jos vanhemmat on eri aaltopituudella niin ei ne sitä lapsen käytöstä tajua: voi mennä toisinkin päin että lapsi on sisäänpäin suuntautuva ja vanhemmat meneviä..
Musta on perin kummallista että lapselle annetaan valtaa pitää hellepäivänä saappaita: ei ihme että sitten lapsi laittaa vastaan?
Ettei nyt äitin rinsessa nyt vaan uhmaa? Nukkuuko se edes riittävästi?
Missä muussa sää annat lapselle ap periksi? Saako valita mitä syö..
Toki kannattaa viedä tutkittavaksi, mutta voi niitä omiakin tapojaan miettiä!
voi yhtä hyvin olla niinkin, että lapsi kiukuttelee kotona, koska hänen ja vanhempien suhde on niin HYVÄ. Hyvässä perheessä saa näyttää tunteensa, saa olla joskus kohtuuton, saa kiukutella ja vauvailla ja käyttäytyä eri tavalla kuin vieraiden seurassa. Jos ap:n lapsi pärjää koulussa, vaikka hänellä selvästi on vaativa temperamentti ja jotain pientä neurologista ongelmaa, niin varmaan siitä kasaantuu sressiä ja painetta aika lailla, joka on hyvä purkaa sitten kotona.
Jos koulussa on tiukat säännöt esim. pukeutumisen suhteen, ei se tarkoita että kotona pitää olla yhtä tiukkana. 5-vuotias ymmärtää jo että eri paikassa on eri säännöt. Jossakinhan sen lapsenkin on saatava rentoutua, ei kukaan kestä jatkuvaa pakottamista ja ankaruutta. Uskomatonta että joidenkin mielestä vapaapäivänkin pitäisi riidellä kengistä, vaikka ei ole pakko... Teillä ei taida olla kokemusta vaikeista luonteista?
tällä palstalla se, että heti diagnosoidaan jos mitä ihme pakkohäiriötä sun muuta. En väitä etteikö niitäkin olisi, mutta turhaan heti koitetaan keksiä joku taudinkuva, kun lapset kuitenkin ovat yksilöitä siinä missä aikuisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sillä on selityksenä jokin sairaus tai vamma
Nyt taytyy korjata pari juttua. En ole koskaan maininnut etta tytto on "oikea prinsessa", koska sita ei tosiaankaan koskaan ole, kaukana siita! Ihana kylla osaa olla ja herttainen mutta tyttomainen ei koskaan.
Tytto ei myoskaan ole tumma-ihoinen! Ennemminkin sellainen valimerenmaalaisen nakoinen nappisilma, ihonvari ei mielestani poikkea omastani juuri lainkaan, sellainen kevyesti ruskettuneen nakoinen. Ja mista ihmeesta tama muka tummien lapsien vilkkaus tulee? Ehka kasvatuksesta? Miksi meidan toinen lapsi on rauhallisuuden perikuva, kuten isansa? Nuorempi on sitten tallainen tulisielu.
Miten olen samalla kasvatuksella voinut saada nain aikaan nain erilaiset lapset? Ehka lapsen omalla temperamentilla voisi olla osaa asiaan? EHKA voisi olla jotain haikkaa, TOIVON tietenkin ettei ole, enka ole minkaan diagnoosin perassa, haluaisin vain selvennysta hommaan, koska tama on hyvin vaikeaa ajoittain koko perheelle.
Ja eikos se ole niin etta jokaista lasta taytyy kasvattaa eri tavalla, jokaiseen lapseen ei sovi ne samat kasvatusperiaatteet, mutta siis niilla tutuilla ja turvallisilla, ja esikoisen aikana hyvaksi havatuilla kasvatusperiaatteilla minakin aloittelin tuon lapsen kasvattamisen.
Ja jospa joku ammattilainen voisi minulle antaa hyvia neuvoja vaikka sitten tahan arjesta selviytymiseen haastavan lapsen kanssa, jonkun vinkin jonka kautta saisimme noita "pakko-oireita" lieventymaan olisin kiitollinen, en tosiaankaan hae lapselleni vangalla jotain sairautta tai diagnoosia.
Aion kylla mainita laakarille siita aivonkalvontulehduksesta sairasti sen vain viikon ikaisena. En tieda miten se voi vaikuttaa aivoihin, toivottavasti ei ole vaikuttanut mitenkaan... Mutta sekin mahdollisuuus on olemassa.
Ja on totta, etta lapsi kiukkuaa vain kotona tai vanhempien seurassa esim. puistossa yms. Ei milloinkaan koululla, on liian tietoinen siita etta opettaja voisi vaikka nahda hanet... Tiedan etta han ei tykkaa opettajastaan kovin (lahella elakeikaa oleva naisopettaja, koulun rehtori, ei yhtaan karsivallisyytta opettaa enaa tuon ikaisia lapsia), muutama kuukausi enaa ja sitten ensi syksyna lapsella on uusi opettaja.
Tuntuu etta han panttaa koulussa tunteitaan ja sitten purkaa ne kotona meille. Seka puhuu illalla koko paivan edesta!
Lapsi nukkuu noin 10-11h yossa. Ei valitse mita syo. Kouluun laitan lounaan mukaan, syo mita syo siita. Illalla syo iltaruoan hyvin, oli se mita tahansa. Raakaa tomaattia ei syo, enka ole nahnyt tahdelliseksi hanta sita pakottaa syomaan. Muutama ruokarajoitus hanella on noiden lisaksi, vanhempien valinta.
Ja annoin hanelle luvan pitaa eilen kumppareita. Menimme puistoon ja en kerta kaikkiaan halunnut hanen kaytoksellaan pilaavan muiden lasten (siskonsa ja hanen kaverinsa) iloa siella. Jos olisimme mennneet jonnekin muualle kauppaan, kylaan tms niin olisin laitattanut kengat jalkaan.
Mutta siksi nyt tuosta kerroin kun se ero kaytoksessa oli niin valtavan suuri.
Tanaan on sanonut minulle muutamaan otteeseen etta aiti ala koske, jos sivelin selkaa tai hiuksia, kiemurteli pois ja sanoi etta aiti ala, en tykkaa. Sitten myohemmin kutitin varpaallani hanta pohkeesta sohavlla istuessamme ja tytto hermostui ja alkoi hankata ihoaan ja sanoi etta ala koske, nyt mun pitaa hangata iho pois. Taa on taas uutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelisin, että lapsi kiukkuaa nimenenomaan kotona ja vanhemmille koska ymmärtää, että koulussa pitää tsempata ja olla kunnolla, mutta vanhemmille voi sitten "päästää höyryt pihalle". Ei tee teidän vanhempien osaanne yhtää helpommaksi kylläkään...
Hyvä, että olette menossa lääkärille juttelemaan ja toivottavasti saatte apua, joka auttaa tekemään päivistänne vähemmän uuvuttavia kaikille.
Pienenä huomiona, kannattaa ehkä kiinnittää huomiota miten kommentoitte tytön käytöstä koulussa ja kotona. En siis tiedä miten teette, mutta esimerkkinä: Lapsi ilmeisesti todella tsemppaa päivät koulussa ja varmaan hillitsee monet raivonpuuskat ja ärsytyksen aiheet siellä. Kannattaa varmaan kiinnittää enemmän huomiota hyvien koulupäivien kehumiseen kuin huonon kotikäytöksen arvosteluun. Lapsesta voi tuntua todella epäreilulta, jos hän on niellyt tulta ja savua koko koulupäivän ja onnistunut käyttäytymään hienosti ja päästää sitten kotona höyryjä pihalle saaden vanhemmat totaalisesti hermostumaan... En tiedä hermostutteko, mutta kannattaa varmaan muistaa kehua tyttöä hienosti menneistä koulupäivistä ja muista tilanteista, joissa on onnistunut nielemään harmistuksensa. Ja varmaan kannattaa yrittää miettiä joku tapa tytölle, jolla voi purkaa päivän paineet niin, ettei hirmuisesti vaikeuta teidän muiden elämää.
voi yhtä hyvin olla niinkin, että lapsi kiukuttelee kotona, koska hänen ja vanhempien suhde on niin HYVÄ. Hyvässä perheessä saa näyttää tunteensa, saa olla joskus kohtuuton, saa kiukutella ja vauvailla ja käyttäytyä eri tavalla kuin vieraiden seurassa. Jos ap:n lapsi pärjää koulussa, vaikka hänellä selvästi on vaativa temperamentti ja jotain pientä neurologista ongelmaa, niin varmaan siitä kasaantuu sressiä ja painetta aika lailla, joka on hyvä purkaa sitten kotona.
Jos koulussa on tiukat säännöt esim. pukeutumisen suhteen, ei se tarkoita että kotona pitää olla yhtä tiukkana. 5-vuotias ymmärtää jo että eri paikassa on eri säännöt. Jossakinhan sen lapsenkin on saatava rentoutua, ei kukaan kestä jatkuvaa pakottamista ja ankaruutta. Uskomatonta että joidenkin mielestä vapaapäivänkin pitäisi riidellä kengistä, vaikka ei ole pakko... Teillä ei taida olla kokemusta vaikeista luonteista?
Lapsella on tuntoyliherkkyys, ihan oikeasti. Ehkä jotain muutakin joka kuuluu sensorisen integraation häiriön piiriin, mutta ainakin tuo tuntojuttu. Googleta noita, asiasta on olemassa kirjoja jos haluat lukea ja toimintaterapia monasti kuulemma auttaa. Täällä pääsee neuvolalääkärin lähetteellä terapiaan. Lapsellä ei ole mielenterveysongelmaa ainakaan ensisijaisesti, toissijaisesti joskus tuollaiset lapset ovat masentuneita, kun huomaavat olevansa 'huonompia' kuin muut. Eivät siis kykene samoihin juttuihin kuin ikätoverinsa. Ei ole mikään vamma, lapsesta tulee oikein toimien hyvä tapaus. Uskoa ja tietoa peliin, niin ongelma ratkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihonväri vaikuta mitenkään lapsen käytökseen ja energiamäärään! Valkoinen lapsi voi olla ties miten energinen ja tumma lapsi taas voi olla hiljainen hiirulainen joka lukee päivät pitkät kirjoja.
Tumman lapsen äitinä tiedät, että energiaa on paljon enemmän kuin valko-ihoisen lapsella, se on normaalia. Kummityttöni, joka asui lapsena tukholmassa, pesi ikäisensä valkoiset pojat voiman ja nopeuden osalta vielä 10-vuotiaana. Toki tyttönä ei ihan niin päätöntä menoa kuin pojilla.
ja en diagnosoi vaan mainitsen vain mitä minulle ap:n kirjoituksista tulee mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä kerran suosittelen sinua, äl vertaa tyttöäsi yhteen yksittäiseen asperger lapseen, jonka tunnet. Mutta lue tota aspergerlasten palstaa. Selaa viestejä taaksepäin useammalta kuukaudelta. Käytä aikaa yksi ilta. Lupaan, että se avaa silmiäsi ja ymmärrät lastasi paremmin. LUPAAN sen.
Tiesitkö, että nämä ovat ihan tyyppipiirteitä aspergereille?
"Vaatteet arsyttavat, kosketus tietyissa tilanteissa, seka ei halua katsoa aikuisia silmiin, tuntemattomia, tai kun muuten vain ujostelee, tuttujakin."
Olisiko se mahdollista tehdä ihan täällä kotisuomessa? Luottaisin tässä asiassa täkäläisiin ammattilaisiin ja asiat voisi omalla äidinkielellä hoitaa. Kyllä tuo pakko-oireisuus kenkien tiukkaaminen ja halu olla poika vaativat apua ja psykologista tukea. Lapsellahan on selkeästi paha olla itsensä kanssa ja sitä kiukkuaa. Kyllä - menisin ehdottomasti saamaan apua.
t. psyk. sh äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naytin eilen ystavalleni tyton kenkia ja siina niita pyoritellessani tajusin etta tarrat olivat pilalla vain oikean puoleisista kengista. Paatimme sitten mitata tyton jalat ja oikean puoleinen jalka oli 1cm ohuempi. Se voisikin selitta vahan tuota ongelmaa. tytolla on nimittain TOOOOOSI kapeat ja litteat jalat joka tapauksessa ja on ongelmia loytaa tarpeeksi kapoisia kenkia ja kun toinen on viela sentin kapeampi varmaan arsyttaa.
Muuten en oikein osaa kommentoida uutta. Ehka sitten laakarikaynnin jalkeen. Jos loydan ketjua enaa...
Ja yritan loytaa Suomesta jonkun laakarin/psykologin. Mutta emme tule paakaupunkiseudulle, loytyisikohan pienemmalta paikkakunnalta apua, ja olemme lomalla vain noin viikon, ehtiiko siina ajassa mitaan?
ap
Muistan, miten minua kiikutettiin yksityispsykiatreille sun muihin, mitään diagnoosia siellä ei koskaan tehty vaikka olin tutkimuksissa pitkäänkin, kun vanhempani kokivat kaikki perheen ongelmat johtuvan minusta. Psykiatri sitten huomasikin, että oireilin vain äitini masennusta, sekä isäni bibolaaria josta hän oli ollut myös suljetulla pari vuotta aiemmin ( ja oli useasti sitten sen jälkeenkin). Kotona tilanne oli todella huono, vanhemmat vaativat minulta järjettömiä ja rankaisivat fyysisesti. Itse oireilin juuri aistiyliherkkyytenä ja raivareina, ne loppuivat tosin kun perheeni ongelman vähenivät, kun vanhempani ohjattiin perheneuvolaan.
Eli voi syy olla tällainenkin.
Muistan, miten minua kiikutettiin yksityispsykiatreille sun muihin, mitään diagnoosia siellä ei koskaan tehty vaikka olin tutkimuksissa pitkäänkin, kun vanhempani kokivat kaikki perheen ongelmat johtuvan minusta. Psykiatri sitten huomasikin, että oireilin vain äitini masennusta, sekä isäni bibolaaria josta hän oli ollut myös suljetulla pari vuotta aiemmin ( ja oli useasti sitten sen jälkeenkin). Kotona tilanne oli todella huono, vanhemmat vaativat minulta järjettömiä ja rankaisivat fyysisesti. Itse oireilin juuri aistiyliherkkyytenä ja raivareina, ne loppuivat tosin kun perheeni ongelman vähenivät, kun vanhempani ohjattiin perheneuvolaan.
Eli voi syy olla tällainenkin.
on masennusta tai muuta vakavaa. Tunnen kylla meidat molemmat vanhemmat ihan terveiksi emmeka ole masentuneita. Mutta tuokin voi olla syyna joidenkin lasten poikkeavaan kaytokseen.
ap
tunnusmerkkihän on vaikeudet sosiaalisissa suhteissa omanikäisten kanssa ja ap:n lapsella ei voi olla pahoja vaikeuksia kun on noin paljon kavereita. Yleensä asseilla ei ole kavereita noin pienenä eikä osaa leikkiä kuten ap:n lapsi osaa,
En nyt kutsuisi mielenterveysongelmaksi, mutta ehkä neurologiseksi häiriöksi.
googlaa sensomotorinen integraatio. Näin alkuun...
Onko alle 5-vuotiaan käytävä koulua? kuulostaa rankalta! Kaipaako enemmän lapsena oloa, leikkiä ym? Käytösongelmista en ikävä kyllä tiedä mitään, joten en osaa vastata, milloin lääkäriin pitää viedä?
neurologiset häiriötkin ovat kuntoutettavia siinä missä muutkin.