Lue keskustelun säännöt.
*****Lapsen mielenterveysongelmasta (?) vienko laakariin? Jaksaminen on nyt rajalla!
14.04.2009 |
Olen kirjoittanut tasta aikaisemminkin... Ja taas.
Tytto tayttaa kuukauden kuluttua 5-vuotta. En jaksa enaa uskoa etta han on ihan normaali lapsi. Lapsen eilinen kaytos vihdoin vahvisti sen. Mieskin vihdoinkin myonsi etta ehka ammatti-auttajan apu olisi tarpeen, ei ollut nahnyt tyttoa tuollaisena julkisella paikalla ennen. Ja isosisko karsii, illalla taas kysyi etta miksi pikkusisko on AINA akainen ja toivoi etta hanella olisi "tavallinen sisko".
Tassa eilinen paivamme.
Tytto herasi aamulla ja alkoi heti kiukuttelemaan siita mita vaatteita laittaa paalle (haluaa olla poika ja kayttaa ainoastaan poikamaisia vaatteita joita hanelle kelpaa talla hetkella 2xhousut ja muutama t-paita, sukat ovat ikuinen ongelma), sai laittaa mita vain koska oli vapaa paiva.
Ei halunnut syoda aamupalaa, kiukutteli ettei tykannyt mistaan, sai 2 vaihtoehtoa, kieltaytyi. Joi maitoa.
Aamupaivalla oli ulkona jalassa kumpparit, lamminta +17C, meni hyvin kunnes halusi kokeilla sellaisia kenkiin kiinnitettavia rullaluistimia, ja vaihtoi tarralla kiinnitettavat kengat jalkaan. Han kiristaa noita kenkien tarrakiinnityksia noin 2-3krt minuutissa kun ne eivat mukamas ole tarpeeksi tiukalla ja sitten rullaluistimet eivat olleet "tarpeeksi" tiukalla jnejne. lopulta viskoi kadulla rullat, kengat JA sukat menemaan ja kiljui siella istuen kurkku suorana. Kannoin kotiin.
Soi lounaan mutta sai raivarit kun kadet olivat mukamas tahmaiset ruoasta ja kavi kesken ruoan pesemassa kadet. Haroo hiuksiaan koko ajan ja koskettelee nenaansa.
Iltapaivalla mentiin puistoon jonne kieltaydyin ottamasta rullaluistimia, siskolla oli omansa, ja talla nuoremmalla omasta pyynnostaan pyora. Oli aivan innoissaan kun sai pyorailla, tai nain siis odotti tekevansa. Kun paasimme puistoon (tulimme siis autolla sinne) ensin ei pyorailykypara ollut hyvin ja riuhtoi sita ja sai ekat raivarit. Sitten teki kenkien tarrat taas muutaman kerran tiukempaan. Sitten pyoraili noin 100m eika osannut paattaa menisiko keinumaan ja kiipeilemaan vaiko pyorailisi, huusi ja kiukkusi kunnes sanoin etta jos ei lopeta moista lahdetaan pois. Lahti pyoralemaan ja ajoi noin 30m kunnes hyppasi lennossa pois pyoran kyydista ja sitten kavi kaatuneen pyoran kimppuun, takoi sita nyrkeilla kuin gorilla ja sitten heittaytyi makaamaan ruohikkkoon, heitti kengat menemaan.
Oli siina kunnes lahdimme pois puistosta. Ei itkenyt murjotti vain.
Iltaruoalla raivosi kasistaan, tahmaiset.
Nukkumaan mennessa peitto ei ollut hyvin enka mina osannut sita laittaa ollenkaan hyvin. Isansa kavi halaamassa tyttoa ja oli tyytyvainen mutta auta armias kun erehdyin myohemmin kayda vetamassa peittoa pois kasvoiltaan, havahtui ja tuli sellainen raivokohtaus etta oksat pois. Hetken kuluttua tytto oli kiskonut kaikki pois sangysta, lakanoineen kaikkineen...
Tuo oli se hetki kun isosisko itkua vaantaen sanoi etta haluaisi tavallisen siskon...
Mita teen varaanko ajan laakarille, antaisivatko he lahetetta eteenpain, lapsipsykologille tms? Kenelle?
Vai onko tama tyton kaytos vain ikaan kuuluvaa? Isosisko 8v on ollut aivan eri planeetalta.
Arkipaivina tytto kay koulussa 9-15.30, asumme multikulttuurisessa ymparistossa ja tytto itsekin omaa 3 kulttuuria ja puhuu 2 kielta.
Koulun alkoi viime syksyna ja ongelmaksi koitui tyton puhumattomuus siella. Opettaja ehdotti selektiivista mutismia, koska lapsi ei puhunut koulussa aikuisille kuukauteen mitaan. Sitten alkoi pikkuhiljaa kommunikoimaan heidan kanssaan, lapsille on puhunut aina, SILLOIN KUN aikuiset eivat ole lasna, tai luulee ettei hanta kuulla.
Koulussa leikkii vain 4 pojan porukassa, yksi naista pojista on hanelle se erittain hyva ystava ja kutsumme hanta leikkimaan ja vastavuoroisesti tytto kay heilla. Tytto kylla menee mielellaan uusiin paikkoihin mutta kysyy ain etukateen tarkasti mita siella tapahtuu ja keta siella on jne.
Koulusta ei tykkaa, minusta tuntuu ettei hanella ja opettajallakaan oikein synkkaa yhtaan...
Ja kouluaamut ovat yhta he######ia, JOKA aamu kannan tyton autoon ilman sukkia ja kenkia ja vasta koulun pihassa vakisin tyonnan ne hanelle jalkaan, sitten tytto kavelee kouluun jalat suorina, kuin hanella olisi puujalat..
Jaahas, sain juuri sukat paalleni ylakerrasta, tytto istuu rappusissa ja tomistelee... paivan ekat sukat ovat lentaneet!
Kommentit (107)
ja vähintään yhtä mielenkiintoista arkea elämme kuin tekin. Hän jää myös jumiin asioihin, eikä pääse niistä yli. Jos joku on pielessä, se on pielessä seuraavat 12 tuntia, ja sitä täytyy koko ajan toistaa.
Sellainen se oli jo vauvana, ärhäkkä, sopeutumaton ja itkuherkkä.
Joskus saa tehdä ihme suorituksia, että saa lapsen yhteistyökykyiseksi ja pukeutumaan, lahjonta ja uhkaus ovat täysin turhia, koska niihin lapsi ei reagoi. Jäähy on ollut turha, koska lapsella ei ole ollut ongelmia istua tuolilla vaikka tunti ja jatkaa sitten taas siitä mihin jäätiin.
mmm, ei sillä ole väliä, mikä lapsilla on, oleennaista on, että säilyttää oman motivaationsa toimia lapsensa eduksi. Muuksi he eivät muutu, diagnoosillakaan. Lääkitystä näihin ongelmiin ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitämään joitakin vaatteita ja kiukuttele,mutta tuo kuulostaa jo vähän epänormaalille,lapsella vaatteet tuntuvat inhottavalta,kengät löysällä,ei tunnu hyvältä,kädet tuntuvat tahmaisilta,ei hyvä,peitto tuntuu inhottavalta päällä ja sitä ei tunnu mitenkään saavan hyvin,kaikki tämä inhottava ärsyttävä tunne kiukuttaa. jotain tutnuu kyllä olevan vialla ja tämä inhottava tunne ärsykkeistä(vaatteet,lika,tekstiilit ihoa vasten) saa lapsen turhautumaan ja raivoamaan. itselläni iho kutiaa herkästi ja jotkut vaatteet tuntuvat karheilta ja en voi sietää jos vaatteet menevät kierteelle taikka patjalla on puruja tms,taikka paidassa kissankarvoja yms,en vain pysty olemaan,herostun. Akuisena pystyn kuitenkin hillitsemään tunteeni
Käytä yksi ilta elämästäsi tuon aspererpalstan selaamiseen. Vannon, että kannattaa. Älä siis lue oletuksella, että lapsellasi on / ei ole asperger, mutta lue avoimin mielin. Meitä samojen ongelmien kanssa painivia on lukuisia. Selaa viestiketjuja toisensa jälkeen... takaan, että löydät monia yhtymäkohtia lapseesi, silmäsi avautuvat ja asiat loksahtavat paikoileen :)
http://www.aspalsta.net/viewforum.php?f=11&sid=98b17a304d297f5f770b0f93…
oireilu on selvääkin selvempää Aspergeria. Sori jos jatkossa on tullut jotain muuta infoa mitä en ole nähnyt. Aspegerissä lohduttavaa on se, että oireyhtymän kanssa voi elää "lähes normaalisti" (en osaa paremmin kuvata asiaa) kun henkilö itse tiedostaa tilanteensa ja opettelee elämään muun maailman sääntöjen mukaan.
Muista mainita tuo aivokalvontulehdus minkä lapsi on vauvana sairastanut. Aivoissa keskushermoston alue tulehtuu ja sehän voi sen seuraamuksena vaurioitua.
Uskon että lääkäri ottaa enemmän todesta asiasi kun kerrot tämän asian.
Lapsesi ei vaikuta ns. normaalilta ja terveeltä, hänellä on sellaisia piirteitä että ihmettelen perheenne muiden jäsenten sietokykyä. On selvää että teidän on saatava apua tilanteeseen olipa diagnoosi mikä tahansa. Lapsen on saatava apua ja sen seurauksena helpottuu sisaruksen ja teidän vanhempienkin elämä.
Oletteko kokeilleet sitä että isä toimittaisi lapsen kouluun? Olisiko sama temppuilu silloinkin?
Täällä on vilauteltu montakin mahdollista diagnoosia joissa voi olla joku oikeakin. Itse uskon siihen että aivoissa on tapahtunut aivokalvontulehduksen johdosta jotain jonka seuraamuksista nyt kärsitte kaikki.
Luulen tai uskon että tytöltä otetaan aivofilmi ja toivottavasti magneettikuva päästä josko niistä löytyisi jotain selittävää sekä tehdään neuropsykologisia testejä.
Koeta vielä jaksaa, olen lukenut aiemminkin kirjoituksiasi ja olin uskossa että niiden vastausten perusteella tutkimukset ovat jo meneillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostelen tätä ketjua ylös, koska tapauksesi liippaa niin läheltä meidän tapaustanne. Minä olen siis se kolmekielisten äiti, jonka toinen lapsi on tulisielu (ja aspergerpiirteinen). Ihan mielenkiinnosta odottelen, jos luet tuota asperger-lasten vanhemmille tarkoitettua palstaa, kerro miten reagoit... Tässä aluksi jotain keskusteluja mistä voit aloittaa :)
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=3726
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=6273
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=5948
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=5923
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=5720
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=5022
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=4650
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=2871
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=4636
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=3694
Meillä myös oli vaihe 5v. jossa kenkiä kiristeltiin itkun kanssa jatkuvasti, vaatteet huudattaa vieläkin 7v. Päättäminen on joskus vieläkin vaikeeta, paitsi jos saa ihan itse päättÄÄ mitä vaan. Siihen ei tosin usein anneta mahdollisuutta; koska ei pidetä sitä järkevänä kasvatuskeinona. Vaatteet vaihtaa lennossa heti kotiin tullessa ja muutenkin vaihtelee mielensä mukaan. Hermot menee herkästi, oikeinkirjoitus , piirtäminen tms vaikka ei ole mitenkään vaikealuontoinen: Ei vain kestä epäonnistumisia helposti kotioloissa, vaikka on luonteeltaan toisaalta oikein kärsivällinen. Tosi luova kaikessa ja tekee mielellään kaikkea mitä itse uskoo osaavansa. Käsien tahmeus ja naaman lika on vasta 6v lakannut häiritsemästä, vaikka vieläkin pöydässÄ pyytää heti paperia jos yhtäÄn tulee sotkua. Ei mitenkään neuroottinen; yliherkkä tai agressiivinen. Normaalia käytöstA mun mielestä.
Lapsellekin tulee paineita jos kiinnitetään liikaa huomiota jokaiseen hermoiluun. Anna positiivista palautetta ja helppoja valintoja tyyliin valitse tämä tai tämä, ei montaa vaihteoehtoa. Ota aikaa oll lapsen kanssa ja jutella. Ehkä koulussa on tapahtunut jotakin mika vaivaa mieltä.