Lue keskustelun säännöt.
Pitkään ulkomailla asuneet, miten sopeuduitte takaisin Suomeen? Sis. tilitystä..
09.04.2009 |
Eli tilanne on tämä. Asuin vuosia ulkomailla, ja palasin takaisin Suomeen jo kahdeksan vuotta sitten. Kaikki on ok, on mies, kolme lasta, kiva elämä.
Mutta kummasti se kaukokaipuu nostaa päätään aina silloin tällöin. Miten sitä voikin aina miettiä että mitäs jos taas lähtisi.. Nythän tuo ei ole helppoa tuo lähteminen, on asuntolainat, vanhin lapsi eskarissa jne. Mutta silti sitä aina salaa miettii että mitä jos. Mieheni ei ole koskaan reissannut suuremmin, eikä ymmärrä tälläistä kaipuuta jonnekin.
Muita jotka samassa tilanteessa? Miten te reagoitte tunteisiinne, vai reagoitteko lainkaan?
Suomessa on hyvä olla, mutta silti sitä kaipaa jotain muutakin.. Tämä pimeä talvi, tympeine ihmisineen taas vaan oli todella rankka. Nyt kesää kohti mennessä mielialakin piristyy.
Ystäville ei oikein voi asiasta puhua. Luulen että tälläistä ei ymmärrä kuin toinen joka on kokenut saman..
Kommentit (166)
Asumme Aasiassa tällä hetkellä. Kaksi pientä lasta on mukana, ja kotiäiti olen ollut sekä Suomessa että täällä. Kyllä se arki on niin erilaista täällä! Kymppi taisi sanoa, ettei se miksikään muutu, mutta minä olen ihan eri mieltä. Jaksan täällä paljon paremmin. Suomessa olen taipuvainen masentumaan ja tylsistymään. Suomeen jäi rakkaat läheiset, mutta kovin paljon muuta en osaa kaivata. Suomessa rahasta oli aina tiukkaa, talvet sietämättömän pitkiä, elämä jotenkin "hankalaa". Täällä olemme verrattain rikkaita, kesä kestää 10kk vuodessa, asuminen on aika luksusta, kaikkea kivaa voi tehdä ja harrastaa koska kaikki on halpaa. Kotitöitä en joudu tekemään koskaan ja lastenhoitoa on aina saatavilla kun vain sovitaan - ja tuosta maksan 100e kuukaudessa. Elämä on rentoa ja hyvin usein on koko perheellä lomafiilikset, vaikka eletään ihan vain tätä arkea mitä arki täällä on. Pelottaa tosissaan se, minkälaista on sitten aikanaan palata Suomeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme Aasiassa tällä hetkellä. Kaksi pientä lasta on mukana, ja kotiäiti olen ollut sekä Suomessa että täällä. Kyllä se arki on niin erilaista täällä! Kymppi taisi sanoa, ettei se miksikään muutu, mutta minä olen ihan eri mieltä. Jaksan täällä paljon paremmin. Suomessa olen taipuvainen masentumaan ja tylsistymään. Suomeen jäi rakkaat läheiset, mutta kovin paljon muuta en osaa kaivata. Suomessa rahasta oli aina tiukkaa, talvet sietämättömän pitkiä, elämä jotenkin "hankalaa". Täällä olemme verrattain rikkaita, kesä kestää 10kk vuodessa, asuminen on aika luksusta, kaikkea kivaa voi tehdä ja harrastaa koska kaikki on halpaa. Kotitöitä en joudu tekemään koskaan ja lastenhoitoa on aina saatavilla kun vain sovitaan - ja tuosta maksan 100e kuukaudessa. Elämä on rentoa ja hyvin usein on koko perheellä lomafiilikset, vaikka eletään ihan vain tätä arkea mitä arki täällä on. Pelottaa tosissaan se, minkälaista on sitten aikanaan palata Suomeen...
äitini asuu maaseudulla, nykyisin paikkakunta on kaupungin nukkumalähiö ja äitiäni ihmetyttää ihmiset jotka ovat kaupungista muuttaneet maalle. Kukaan ei enää tervehdi ennen kuin heidät opettaa tervehtimään.
5.5v.jossa tapasin mieheni,tulin raskaaksi ja päätimme tulla suomeen synnyttämään,kun mulla vaan semmonen mielikuva että täällä turvallisempaa synnyttää kun mieheni kotimaassa.meidän piti muuttaa takaisin ulkomaille aika pian vauvan saannin jälkeen,mutta jotenkin pelotti pienen lapsen kanssa lähteä.täällä kun on niin hyvät palvelut esim.neuvola kelan etuudet jne.nyt odotan toista lastamme.täällä suomessa olemme asuneet 4v.ja me molemmat haluaisimme mieheni kotimaahan takaisin mutta mutta....tänne emme kuitenkaan ole jäämässä se on varmaa.niin suuri on koti-ikävä molemmilla.surettaa lähteä lapsen isovanhempien takia,mutta toisaalta surettaa myös miehen vanhempien takia koska he eivät taas puolestaan näe lapsenlastaan ikinä.kamala tilanne.
Viimeksi kaydessa suomalaisia kanavia oli kaiketikin nelja. Joilta tuli ohjelmaa vaan osan aikaa vuorkokaudesta. Ja sitten paljon tayteohjelmaa. Kuka jaksaa katsoa jotain tekstiviesteihin vastailua? Pelikanavia? Todella aneemista. Ohjelmia oli hyvin vahan.
Taivaskanavat saan kayttoon missa vaan. En nyt siis puhu niista kanavista, joita naen taalla omalla asuinmaallanikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin ulkomailla sinkkuna, täällä nyt naimisissa, lapsia ja omakotitalo. Alku hankaluuksien jälkeen meni joitakin vuosia, että en kaivannut täältä pois ollenkaan. Olo tuntui turvalliselta täällä, sukulaiset lähellä, leikkipuistoja ja perusasiat kunnossa. Nyt on kuitenkin alkanut veri vetää jälleen jonnekin missä ilmasto on parempi kuin täällä. Viime talvi oli mielestäni tosi rankka jo... en ole talvi ihminen ollenkaan. En kuitenkaan tiedä miten käy eli voipi hyvin olla, että tänne kuitenkin jäädään.
Mutta samanlainen lottovoitto on syntya moneen muuhunkin maahan.
Omalla kohdallani on sellainen tunne, etta olen saanut toisen mahdollisuuden elamassani. Yritan napsia hyvat asiat Suomesta ja hyvat asiat taalta ulkomailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkuu..
Kyllä se vaan niin on että kaikki jotka vaan pääsevät maistamaan mustikkaa jäävät sitä kaipamaan. Kyllä suomessa kaikki on niin vaikeaa ja ilotonta, rumaa. Hankalaa. Kaikki tänne muuttaneet sanovat samaa ja itse kärsin tuskaisena kun muutin myös takaisin muualta, mutta toivottavasti vain väliaikaisesti.
kesän jaksaa mutta sitten ei..kyllä suomi on kamala paikka anteeksi vaan! Vaikka paljon hyvääkin mutta elämäniloa EI OLE! TYLSÄÄÄÄÄ..... Mieheni tuli takiani tänne ja kokeee itsekin olonsa todella vaikeaksi eikä halua jäädä tänne lopullisesti.
Pienten lasten kanssa kyllä täällä on hyvä olla, mutta ei pysyvästi jaksa.Ihminen turtuu täällä,minuakin masentaa aina VAIN suomessa...yllättävää kyllä....
Eli ihan samat fiilikset kuin Ap ja monet monet muut!
Maksamme 30% veroja palkasta ja korruptoitunut valtio päättää mihin nämä rahat menevät. Ihmisten köyhyysloukku, pahoinvointi ja slummit on politiikkojen päänsärky ja häpeä, itse en voi sille mitään ja en näe syytä, miksi en voisi olla kiitollinen omasta hyvinvoinnista ja nauttia elämästä. Olemme keskituloinen nuoripari, mies töissä ja minä vauvan kanssa kotona. Rahamme riittävät ruokaan (25% kuukausittainen inflaatio), huonekaluihin osamaksuilla, autoon sekä pariin menoon kuukauden aikana, kuten vauvan uusiin leluihin ja muutamaan uuteen vaatteeseen. Emme ole siis rikkaita, mutta koen olevani hyvin etuoikeutettu ja nautin elämästämme. Näen kyllä missä kurjuudessa moni täällä elää ja tunnen ahdistusta asian vuoksi, en vain todellakaan voi asialle oikein mitään. Lahjoitamme kuitenkin joka kuukausi hyväntekeväisyyteen sekä annamme kadulla kerjääville köyhille rahaa ja ruokaa.
[Vierailija - 11.4.2009 04:44 (ID 1660603)
Ja suuri osa kansasta elää köyhyydessä mutta onhan siellä hyväosaisena mukavaa olla
i]
Olipas mielenkiintoinen keskusteluketju, niin avoin ja rehellinen. Ma en sinansa ole samassa tilanteessa, koska asun pysyvasti ulkomailla, mutta toisaalta jaan saman "ahdistuksen" tunteen ajatuksestakin, etta palaisin Suomeen.
Ei ruoho ole vihreampaa aidan toisella puolella ja itse asiassa taalla elama on moninverroin haastellisempaa kuin Suomessa, mutta silti tunnen todella olevani kotona. Suomessa olin ns. levoton ja muutin paikkakunnalta toiselle yrittaen etsia omalta tuntuvaa paikka, mutta aina oli tunne, etten "fit to the group".
Ja niista arjen rutiineista; ei ne ole samanlaisia. Pelkastaan tata vauvalehden keskustelupalstaa lukiessa alkaa jo ahdistaa suomalaiset rutiinit vauvanhoidossa (vauva yksin pakkaseen nukkumaan, kiinteat 3-4 kk iasta lahtien, maalaisjarjen puute hygienia-asioissa. kaiken diagnosointi puhumattakaan kaiken mahdollisen ulkoistamisesta yhteiskunnan vastuulle ja sosiaalietuuksista kitiseminen jne. Brrrrrrr!)
Taalla ulkomailla on vapaampaa, saa olla ja hengittaa. Arjen rutiinit on nautittavia ja hyvalta tuntuvia, esim. parvekkeelle laitan pyykkitelineen vauvan sijaan ;) Ja asuminen on ihan huippua verrattuna Suomeen! Suomessa meilla olisi varaa 70-luvun betonibunkkeriin jossakin lahiossa ja tuskailisin lasten kanssa bussissa jne. Taalla meilla on kaunis kerrostaloasunto ovimiehilla ja ikkunoista avautuu upea puistomaisema. Kerrostaloissa on yleensa myos uima-altaat, kuntosalit, elokuvateatteri, juhlasali, lasten leikkipuisto suljetulla sisapihalla, autotallit huoltomiehilla jne. Saa on myos upea, auringonpaistetta ja lampoa melkein vuoden ympari. Naissa olosuhteissa arjen rutiinit on nautittavia :)
Ai niin, asumme Etela-Amerikassa mieheni kotimaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa huomioon etta tama perhe tyollisti paikallisia. Eihan se mitaan riistoa ole kun palkkaa maksetaan.
Suomalainen tasapaistaminen nousi taas esiin. Kaikilla pitaisi olla tasavertaisen kurjaa.
raakalaismaista maksaa orjapalkkaa toisille ja nauttia siitä kun muut raatava kuin orjat. Mutta moni kokee sen oikeudekseen, siis hyväksikäyttää köyhiä ihmisiä.
Ottakaa huomioon etta tama perhe tyollisti paikallisia. Eihan se mitaan riistoa ole kun palkkaa maksetaan.
Suomalainen tasapaistaminen nousi taas esiin. Kaikilla pitaisi olla tasavertaisen kurjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että itsellä on parisataa miljoonaa löysää rahaa, ja sitten lapsenhoitajalle maketaan 2400 euroa kuussa ;-)
Mutta maassa maan tavalla, tai maasta ulos, eh?
Ymmärtääkseni molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä näissä tapauksissa: kouluttamaton, köyhyysloukun puristuksiin jäänyt henkilö saa työpaikan miellyttävästä, siististä ympäristöstä (toinen vaihtoehto kartongin etsiminen kaupungin roskiksista ja sen myyminen 7 dollarilla/kilo) ja usein saa samalla myös oman huoneen, jossa on vessa, suihku, lämmitys ja muut mukavuudet (monet kanssasisaret asuvat slummissa tai jos haluavat välttää slummien vaarallisuuden, asuntona on paremman alueen porttikonki).
raakalaismaista maksaa orjapalkkaa toisille ja nauttia siitä kun muut raatava kuin orjat. Mutta moni kokee sen oikeudekseen, siis hyväksikäyttää köyhiä ihmisiä.
Ottakaa huomioon etta tama perhe tyollisti paikallisia. Eihan se mitaan riistoa ole kun palkkaa maksetaan.
Suomalainen tasapaistaminen nousi taas esiin. Kaikilla pitaisi olla tasavertaisen kurjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on korkeakoulututkinto Suomesta, mutta eipä sillä mitään tee täällä, kun en osaa paikallista kieltä. Jos en olisi kotirouvana mieheni toiveesta, voisin tehdä työtä siivoojana/kodinhoitajana ja vaikka kiskuripalkalla. Enkä kokisi itseäni hyväksikäytetyksi :)
Monta kertaa, kun kävelen upeiden talojen ohi, mietin, että pitäisikö tarjoutua palvelukseen. Sen verran syyhyttää päästä näkemään, miten talo on sisustettu jne.
Mulla on korkeakoulututkinto Suomesta, mutta eipä sillä mitään tee täällä, kun en osaa paikallista kieltä. Jos en olisi kotirouvana mieheni toiveesta, voisin tehdä työtä siivoojana/kodinhoitajana ja vaikka kiskuripalkalla. Enkä kokisi itseäni hyväksikäytetyksi :)
Monta kertaa, kun kävelen upeiden talojen ohi, mietin, että pitäisikö tarjoutua palvelukseen. Sen verran syyhyttää päästä näkemään, miten talo on sisustettu jne.
Sinä asut?
Monissa maissa käytetään mm. juomarahaa. Ja se makstetaan nimenomaan siitä, että palvelu on hyvää.
Eivät kaikki voi olla aivokirurgeja, menestyviä pankkiireja, ydinfyysikoita.
Lastenhoitajalle on ihan hyvä palkka 2400 e / kk. Moni enemmänkin kouluttautunut saa vähemmän palkkaa.
Ei toisten ihmisten työllistäminen ole mitään riistoa. Päinvastoin. Mutta sen ymmärtääkseen pitää kyllä asua jossain muualla kuin Suomessa. Eiväthän kaupankassatkaan Suomessa edes tervehdi. Ja ollaan olevinaan palvelualan ammattilaisia.
mutta eipä ilmeisesti Madonnan lastenhoitajalle riittänyt tuo 2400 kuukaudessa kun otti loparit. Outoa että upporikas ei arvosta omien lastensa hoitamista minimipalkkaa enemmän...
Kommentit suomalaisesta "palvelukulttuurista" ovat kyllä aivan oikeita. Täällähän riittää kaikkeen työhön se, että on muodollisesti pätevä eli jonkun pilipalikoulutuksen suorittanut. Sitten on heti "ammattilainen". Missään muualla ei liene ole tapana korostaa henkilön olevan "pätevä näyttelijä/muusikko/kääntäjä/käsityöläinen/kampaaja/lastenhoitaja/yms." Muualla maailmassa ihmiset ovat ennen kaikkea joko hyviä tai huonoja ammatissaan, muodollinen pätevyys on usein aika toisarvoista ;-)
olitko expattina? Silloinhan elämä varsinkin on sinänsä aika epätodellista, kun rahaa on kuitenkin enemmän käytössä ja hieno asunto jne. Moni on jäänyt koukkuun juuri tuohon expat -elämään, koska se on niin epätavallista
suomalaisella perheellä on esim. Australiaan tai Kanadaan muuttamiseen? Haluaisin niin paljon saada perheeni pois Suomesta. Olen vaan sen verran uupunut etten osaa selvittää miten ja minne olisi mahdollista ja laillista lähteä ilman "toista lottovoittoa"...
Meidän lapset eivät ole asuneet ulkomailla mutta kyselevät SILTI koko ajan että milloin päästään muuttamaan johonkin lämpimään maahan, lapset tulevat äitiinsä eivätkä todellakaan näe mitään mukavaa lumessa ja kylmässä.
Usein kannattaa kuitenkin muistaa myös se, että asiat eivät ole samanlaisia kaikkialla.
Esimerkiksi ulkomailla monissa maissa on erittäin helppoa elää ns. komennuslaisena, jolloin työpaikka maksaa käytännössä kaiken, asumisen, lennot lomalle Suomeen, autot, lasten koulutukset jne. Ja vaikka ei olisikaan komennuslainen niin monissa maissa voi eurooppalaisena elää etuoikeutettua luksuselämää samalla kun ns. tavallinen kansa raataa lähes orjana. Tämä kannattaa muistaa kun alkaa valittaa siitä kuinka Suomessa on niin ankeaa ja köyhää ja hirveetä. Moni vain unohtaa sen, että sen oman luksuselämän ulkomailla mahdollistaa vain se, että maa kokonaisuudessaan on niin köyhä, että suurin osa on varakkaampien palvelijoina pikkupalkalla.