Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

miten pärjään taaperoikäisen ja vastasyntyneen kanssa kaksi viikkoa kotona?! vinkkejä kehiin

Vierailija
07.04.2009 |

laitoin jo eilen tästä aloituksen mutten löytänyt sitä haulla. kysyn siis uudestaan, onko täällä äitejä jotka ovat jääneet, syystä tai toisesta, vauvan ja lapsen kanssa yksin kotiin joksikin aikaa? miten selvisitte?

Kommentit (87)

Vierailija
81/87 |
08.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos tuo äskeinen oli ap..siis joka on laittanut jo tonnin rattaisiin, eikä aio ostaa tuplarattaita enää...mitä teet kaksilla yksösten rattailla? .

Ai mitä tehdään kaksilla yksösten rattailla? Kyllä me kuule aika usein liikutaan kahdestaan, on molemmille rattaille työntäjät, Ja joskus on mukana esikoisen kummitäti, joskus mummo. Viikossa tulisi ehkä kerran, kaksi vastaan tilanne, että tarvittais kaksosten rattaita, yleensä pärjätään niilla kahdella.Sitten jos asuttais lähiössä, takuulla oltais hankittu kaksostenrattaat, mutta kun asutaan nippa nappa taajaman ulkopuolella, niin ei täällä ole minne lähteä kävelemään, muuta kuin kauppa. Joka paikkaan muualle mentävä autolla. Joten turhaan niitä kaksostenrattaita ostetaan. Kohta lapsi on jo 3-4v ja sitten jaksaa kävellä, ihan turhaa yhdeksi vuodeksi kalliita vaunuja hankkia.

Vierailija
82/87 |
08.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei montaa kymppiä maksa. Meillä tuplat oli ihan turhat kahden vuoden ikäerolla, mutta seisomalauta oli hyvä ratkaisu. Tuo on jo todellista avuttomuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/87 |
08.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen myös reissumiehen vaimo, ja kyllä mulla riittää ymmärrystä ap:lle, vaikka tuo kaksi viikkoa poikkeustapauksena on paljon pienempi juttu kuin mitä omassa arjessa on koko ajan. Miksi tämä kauhea tarve olla paskamainen ja ylimielinen ap:stä kohtaan? Onko se arki sittenkin niin rankkaa, että pitää täällä purkaa pahaa oloaan?



Pakko vetää sanoja takaisin. Ansaitsen kaikki haukut ajattelemattomista sanoistani. Kyllä on tullut mullakin muutaman kerran hiki pintaan ja tippa linssiin, että ei siinä mitään. Ehkä suurempi ongelma onkin itselläni, jokin ikiaikainen vanha opetus: kärsi, kärsi -kirkkaamman kruunun saat. Ei pakosti toimi. Pyydän anteeksi tökeröä kommenttiani.

Vierailija
84/87 |
08.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei montaa kymppiä maksa. Meillä tuplat oli ihan turhat kahden vuoden ikäerolla, mutta seisomalauta oli hyvä ratkaisu. Tuo on jo todellista avuttomuutta.

2v1kk ikäisen lapseni sen verran hyvin, että tämä EI jaksa / halua seisoa reilun puolen tunnin matkaa meiltä kauppaan x 2 millään seisomalaudalla. Syksyllä voi olla jo toinen juttu, mutta niin uusavuton en ole, että en tuntisi lastani.

Vierailija
85/87 |
08.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mun äskönen viesti meni nyt jotenkin pieleen, mun oli tarkoitus laittaa se eka kappale kursivoituna, kun se oli lainattu toisen kirjotuksesta joka oli vastaus siis mun ekaan kirjotukseen. Nyt se kuitenkin tuli normaalilla tekstillä se eka kappale, ilmeisesti möhlin jotain.



Toivottavasti kuitenkin asia tuli selväksi.

Vierailija
86/87 |
08.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

onneksi suurin osa kuitenkin ihan asiallisia. Mutta ihmetyttää nämä ilkeilijät. Tuskin ap aloituksellaan tarkoitti ettei selviäisi lasten kanssa tai pitäisi sitä yleisesti mahdottomana. Varmasti hänelläkin on ollut tiedossa etteivät he ole ainoa perhe jossa mies joutuu lähtemään reissuun vauvan ollessa ihan pieni ja yksihuoltajiakin löytyy.



Idea lieni siinä että hän kaipasi epävarmuuteensa rohkaisua ja niitä vinkkejä mitä tässä monet osasivatkin antaa. Pienemmällä katkeruudella nämä yksihuoltajatkin olisivat voineet vastata vaikka tyylillä: "kyllä varmasti pärjäät! Itse olin alusta asti yksin kun mies jätti jo raskausaikana. Välillä oli rankkaa mutta kyllä siitä nauttikin. Hyviksi keinoiksi arjessa selviämisessä koin seuraavat asiat:..................... Voimia!" Olisi jäänyt ihan erilainen maku.



Muistan itse hyvin ajan 3v takaa kun meidän esikoinen syntyi vammaisena. Vaikka lapsi oli hyvässä kunnossa ja pääsi pian kotiin, tilanne oli kuitenkin pelottava ja kyselin muilta samankokeneista miten he ovat pärjänneet ja jaksaneet erityislapsen kanssa. Ei olisi ollut kiva kuulla vastauksia: "Ootko joku ihan uusavuton pahvi? Ei siinä kuule ole vaihtoehtoja jos et ole vielä tajunnut. Mulla oli vammasen vauvan lisäksi kaksi vanhempaa lasta ja mies lähti toisen matkaan raskausaikana, luuletko sä että sulla oikeasti on edes vaikeaa kun toi on eka lapsi ja mies ja suvut löytyy. Olis kannattanu jättää lapset hankkimatta jos pitää heti noin porata!" Vaikka selvisikin että monien muiden tilanne oli ollut paljon vaikeampi kuin meillä, onneksi osasivat kuitenkin ivailun sijasta rohkaista ja kannustaa.



Ap:lle ei ole sen ihmmeellisempia neuvoja mitä tässä on jo tullut. Toivottavasti teillä menee mukavasti ja hei,



Onnittelut vauvasta!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
87/87 |
08.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mäkin ostin ne 700€ tuplat, joita sitten käytettiin 10 kertaa. Kai sitä seisomalautaa nyt voi kokeilla, jos se mahdollisesti helpottaiskin elämääsi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yhdeksän neljä