miten pärjään taaperoikäisen ja vastasyntyneen kanssa kaksi viikkoa kotona?! vinkkejä kehiin

tää täällä "HAISEE OMAKEHU"..??

et miks kaikkien äitien pitäs olla superäitejä..? miks ei saa myöntää ettei jaksa/pärjää..! Minusta se osoittaa hyvää itsetuntoa, että voi rehellisesti myöntää ettei pärjää..

Meinaan ei sais - ihan oikeastihan sua nyt tämä asia mietityttää mutta..



Ihmiset on vaan niin uusavuttomia nykyään!!



Niin se on munkin mies sellaisessa keikkatyössä että kun kuopus syntyi lähti matkoille 2 päivää synnytyksestä! Joo, ei mulla taaperoa silloin ollut, mutta ESKARILAINEN ja väitän melkein että siinä oli enemmän hommaa kun 6-vuotias piti saattaa aamulla eskariin ja iltapäivällä hakea. Eskarilaisella on ihan erilaiset tarpeet - pitää jaksaa pelailla, järjestää aktiviteettia, kulettaa kaverin luokse, luistelemaan, hiihtämään! Taaperon kanssa pärjää kun on kotona ja käy leikkimässä pihassa!! Ei kaipaa muuta. Näin karkeasti sanottuna.



SÄÄLIKS KÄY TODELLAKIN. Haiskoon oma kehu - mutta miettikää nyt vähän. Ihan eriasia olis jos tosiaan olis kaupat 10km päässä jne. Puilla lämpenevä asunto, puuhellaa jne. Tää elämä on vaan liian helppoa nykyään, niin ihmiset menee ihan sekasin kun tulee pieni vastoinkäyminen.



t. 23v maailaisjärkinen äiti, lapset 1v, 2v ja 8v

esikoinen 1 v 7 kk kun nuorempi syntyi. Mies oli poistunut kuvioista puoli vuotta aiemmin.



Pärjäsin.

Älkää nyt hyvät ihmset olko noin inhottavia.... "miks ei pärjäis"..."kyllä MINÄ vaan..."yms yms.



Viikko synnytyksestä on todella lyhyt aika -jo sen takia voi olla hyvin väsynyt tai paikat niin kipeänä että jo itsestä huolehtiminen ottaa koville. Kahdesta pienestä huolehtiminen siihen päälle vielä.. Toivottavasti sinulla menee kaikki hyvin ja et ole aivan poikki kahden viikon jälkeen.

Minua itseäni auttas varmaan että varaisin valmista ja nopeaa ruokaa ja myös siitä olis hurjasti apua jaksamisen kannalta, että kutsuisin vieraita, jotta saisin (ja taaperokin saisi) seuraa välillä! Äläkä tosiaan revi liikaa stressiä siivouksesta yms... Pääasia että saatte kaikki kolme ruokaa ja unta ja hyvää mieltä! :)



Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!!! :)

Ite olin aika paljon kans yksin kun nuorimmainen syntyi ja isä ei pitäny isyyslomaa ollenkaa...reissut oli yleensä 4-5 päivää. lapset oli tuolloin 3,5 vuotias 1,5 vuotias ja vauva. Ja mä ainaki uskallan myöntää et välillä oltiin jaksamisen äärirajoilla!! vaikka tukiverkostoakin löytyy ihan kiitettävästi! vauva oli itkuinen ja toiset mustasukkaisia.... jos vielä tulee vastaava tilanne niin ehkä sitten uskallan pyytää vielä enemmän apua!!

Mikä sen estäisi, pistät pakkauksen lämpöisiin vaatteisiin ja vaunuun ja kauppaan.

En minäkään ole kertaakaan päässyt vauvan kanssa kauppaan. PÄivisin ei ole autoa, on vain yhdet rattaat, yhdet vaunut. MIten työnnän kaksia vaunuja kauppaan? Yhdessä istuu taapero, toisessa nukkuu vauva. Taapero hieman alle 2v, eikä kyllä jaksa kävellä kauppaan, aikuiseltakin menee reippaasti kävellen 35minuuttia suuntaansa.

Kaikilla kun ei ole kaksostenrattaita. Eikä ole sitä seisomalevyäkään, ei vielä jaksaisi eikä malttaisi puolta tuntia seisoa paikallaan.

En minä ainakaan keksi miten päästä 2v:n ja vastasyntyneen kanssa kauppaan yksillä vaunuilla, kai olen sitten uusavuton.

Ymmärrän oikein hyvin, että tilanne mietityttää.



Kaikkien vauvat ei nuku 22h/vrk ja ole kaikinpuolin muutenkin helppoja.



Itsellä 10kk ikäinen lapsi, ensimmäisen 3kk:n aikana ei nukkunut päivisin tuskin yhtään ja itse olen tosi huono nukkumaan/nukahtamaan. Mies on viettänyt joka ikisen isyyslomapäivän ja kesälomapäivän purjehtien. Parhaana se, kun kotiuduin lapsen kanssa perjantaina sairaalasta, niin mies lähti seuraavana päivänä veneellä. Kun vene saatiin ylös syksyllä on säännöllisesti käynyt yksin mökillä viikonloppuja ja nyt lähdössä viikoksi lappiin hiihtovaeltamaan. Olen kypsä, mutta mikään ei auta.



Yhden lapsen kanssa kyse ei tietenkään ole siitä, etteikö kädet riittäisi, mutta henkisesti on niin sairaan rankkaa. Ja joo tiedän, että yh:t on aina yksin, mutta kun en yksion tätä lasta hankkinut vaan sitä tavallista perhe-elämääkin olis kiva elää.



Ap:lle vielä, että tosiaan kauppa-asiat kannattaa ennakoida ja pakastin hyödyntää, siihen ei sitten kokemusta ole miten jaksaa 2 eri ikäiosen lapsen yksin noin pitkään.

arvon naiset aivan karmeita kirjoituksia jonkuilta. Onneksi ihan empaattisiakin on joukossa.



Voin myös lisätä. Ota rennosti, kyllä se hyvin menee. Onneksi vauva nukkuu aika paljon ja nuku kun muksut nukkuvat. Siivoamiset voi odottaa !

MIKSI kaikki pitää kääntää omakohtaiseksi - miksi ei voi tukea ja yrittää ymmärtää toista ihmistä vaikka ei ole samoja tunteita itse käynyt läpi.



Jos mies jäisi tässä ap:n "helpossa" tilanteessa 2 viikoksi yksin, niin kyllä olisi naislauma ymmärtämässä ja äidit/anopit kotiin muuttamassa miesparan avuksi. Mutta kun nainen tarvitsi apua, niin hoetaan vaan että kyllä sä pärjäät!

mun mies on jatkvasti kahden työn loukussa ja kuorsauksesta voin päätellä sen käyvän välillä kotona. Teillä tilanne on väliaikainen,joten kyllä sen jaksaa ja pärjää.

Tehkää mahdollisimman paljon etukäteen valmiiksi: kuivamuonaa ja pakasteita kaupasta jne. Nauti vauvan ja taaperon seurasta ja unohda suosiolla tiukka päiväohjelma. Nukutte, kun nukuttaa jne.



Jos tulee (enkä usko, että tulee) todellinen hätätilanne, niin ihan vieraatkin ihmiset ovat ihanan avuliaita. Pyydä vaan rohkeasti apua esim. naapurilta.

Meillä mies matkustelee työnpuitteissa paljon, nytkin oli 1½kk.n putki, että kävi vain viikottain pari yötä kotona ja taas mentiin. Rankkaahan se on, mutta kyllä siitä selviää=). Meillä tosin lapset sairastelivat paljon, korvatulehdus, joka jatkui ja jatkui oli meidän 1 vuotiaalla, (täytti juuri 1v), 2½v oli 40 asteen kuumeessa ja 4v oli poskiontelontulehdus...tuo lasten sairastelu teki tuosta ajasta äärimmäisen rankkaa, mutta hyvin pärjättiin kutienkin. Tukiverkostoa ei ole, omat vanhempani asuvat kaukana ja täällä olevat isovanhemmat huitelevat omiaan, heistä ei todellakaan ole avuksi:(.

Kovasti jaksuja ja iloista kevättä=)

on varmaan parempi jättää vastaamatta siihen ja etsiä jokin sellainen aloitus komentoitavaksi johon on itsellä jotakin järkevää sanottavaa.



Näissä vastauksissa on monta, joissa kerrotaan ihan kauniisti omia kokemuksia vastaavista tilanteista ja niitä joissa annetaan ihan suoria hyviä neuvojakin.



Nämä huokailijat ja naureskelijat voisivat kuitenkin minusta mennä hieman itsensä ja miettiä maalaisjärjellänsä miksi he tulivat naureskelemaan juuri tähän ketjuun. Jos nykymaailman avuttomuus ja ajan henki kovasti ahdistaa siitä voi tehdä oman avauksen. Tässä kysyttiin yksinkertaisia ohjeita tiettyyn tilanteeseen.



(en ole ap)

on jollain ongelmat! Vai, että oikein kaksi viikkoa. Hui kamalaa. Kokeile kolmea vuotta.

Pärjäät kyllä, ap, vaikka etukäteen jännittääkin. Jännittäminen väsyttää ja rasittaa enemmän nyt kuin pieni vauva ja taapero. Omasta vuosien takaisesta kokemuksesta sanoisin taikasanan "pakastin". Tee pakastimeen ruokaa itsellesi ja taaperolle etukäteen, että et ole kauppareissuista riippuvainen, jos joku päivä ette pääsekään. Säät lämpenevät ainakin täällä Etelä-Suomessa nyt nopeasti, pääsette kyllä ulkoilemaan. Muuten: ota iisisti, lötköile lasten kanssa, askartele ja leiki taaperon kanssa, äläkä stressaa liikaa kotitöiden kanssa. Mies hoitaa siivouksen ja pyykit kun kotiutuu.



Kolmen äiti

minä olen eri linjalla. Minulla ei tullut mitää siitä, että olisin imettänyt lasta, kun esikoinen pyöri ympärillä.



No pullolla syötettiin vauvaa yhdessä, tyynyjä apuna käyttäen. Möhnittiin paljon sängyssä, että esikoinen sai paljon pitää kuopusta sylissä.



Näin jälkeenpäin ajatellen oli aika ihanaa aikaa se alku.



Meillä tosin vauva nukkui 3-5 tuntia alussakin unia, joten paljon oli aikaa leikkiä esikoisen kanssa.

on ihan eri asia olla yksin lasten kanssa, jos siihen on tottunut, ihminen sopeutuu melkein mihin vain.



kaikki eivät voi yhtä hyvin synnytyksen jälkeen, kaikkien vauvat (ja lapset) ei ole yhtä helppoja.



minä olen kahden koliikkivauvan äiti ja kun esikoinen oli 1,5 v ja kuopus 4 vrk, mies joutui lähtemään työmatkalle. sain osaksi aikaa ystävän avuksi, osan aikaa olin yksin. kaikki meni ihan hyvin, mutta pelotti etukäteen.



vauva nukkui huonosti ja itki paljon, vaikka varsinainen koliikki alkoi vasta myöhemmin. esikoinen olisi hyppinyt seinille, jos ei olisi päässyt välillä ulkoilemaan (oli pakkasta, vauvaa ei voinut ulos viedä). ja lisäksi se, että esikoinen itki ja kiukkusi vähintään 10 tuntia päivästä mustasukkaisuuttaan uutta tulokasta kohtaan.

onneksi voin hyvin ja toipuminen oli jo hyvässä vauhdissa, nukkuminen oli vaikeaa kun vauvakaan ei nukkunut ja stressaava tilannekin vaikeutti yöunia. lisäksi taaperon on myös huono nukkumaan ja nukahtamaan. hänben nukkumaan saaminen oli mahdotonta, ellei vauva ensin nukkunut.



AP:lle hurjasti tsemppiä! käy läpi vielä kaikki vaihtoehdot, jos saisit jonkun auttamaan edes osaksi aikaa, se olisi suuri helpotus. ota taapero viereesi yöksi, jos nukahtaa helpommin viereesi. vauva vaunuihin ja ulkoilemaan!

Onko täällä oikeasti näin paljon äitejä, jotka ovat jääneet ihan yksin vastasyntyneen ja taaperon kanssa? Onhan se nyt eri asia vaikka parin kuukaudenkin vanhan kanssa, kun on itse edes vähän ehtinyt toipua synnytyksestä.

Oletteko te haukkujat, mollaajat ja itsenne kehujat huomanneet tuossa vauvan etusivulla tuota juttua että äidit, tukekaa toisianne älkääkä aina arvostelko vai mitä siinä nyt oli! Se on ihan totta! Mitä tahansa tänne kirjoittaa, aina ollaan haukkumassa toisen tekemisiä, tekemättä jättämisiä, valintoja jne.



Joku sanoi ihan aiheellisesti, että jos isä kirjoittaisi tänne vastaavaa, kyllä tulisi sympatiaa...mutta kun kyseessä on toinen nainen, häntä aletaan kilpaa haukkua. Viikottain minua hävettää olla nainen, sellaisia selkäänpuukottajia suurin osa meistä on.



Alkuperäiselle tsemppiä ja jaksamista!