miten pärjään taaperoikäisen ja vastasyntyneen kanssa kaksi viikkoa kotona?! vinkkejä kehiin

että se, että teillä jotka olette pärjänneet, kaikki on sitten ilmeisesti mennyt hyvin synnytyksen jälkeen, ei tarkoita sitä että kaikki olisivat kunnossa heti. Sehän riippuu aivan miten synnytys on sujunut! Kaikki ei välttämättä pysty kävelemään vielä kauppaan viikko synnytyksestä työntäen tuplarattaita, vaikka kauppaan olisi vain 1km.



Itse istuin viikon synnytyksen jälkeen kumirenkaan päällä ja kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen kipeytyi toinen nivunen tosi pahasti. Syyksi selvisi se, että lihakset olivat revähtäneet synnytyksen yhteydessä ja joku tulehdus tai jotain, ja sain lääkekuurin. Liikkuminen oli aika vaikeaa muutaman päivän silloin kun vauva oli 2 viikkoa. Onneksi minun ei tarvinnut silloin olla yksin taaperon ja vastasyntyneen kanssa. Mutta mitä jos ap:lle tulisi vastaava tilanne? Tai vaikka kohtutulehdus? Siitähän teillä varmaan riemu repeis, senkin olisitte varmaan kokeneet ja siitä hienosti selvinneet ja ap olisi täysin uusavuton raukka kun kehtaa moista valittaa...



Onneksi sentään empaattisiakin ihmisiä on tänne eksynyt.



Voitteko haukkujat vastata, mitä saatte siitä kun saatte haukkua muita naisia mennen tullen? Silläkö te kohotatte omaa itsetuntoanne?

Meillä viides syntyi ja mies aikoi pitää isyysloman toukokuussa. Reissuhommia siis tekee ja minä täällä vauvan, 1v, 3v, 4v, ja 5v:n kanssa ja kivaa on! Kaupassa käydään. jätän vauvan ja vanhimman autoon. on jo ihan tolkku vahtimaan ja pikasesti haen tarvittavat muiden kanssa...

Meillä viides syntyi ja mies aikoi pitää isyysloman toukokuussa. Reissuhommia siis tekee ja minä täällä vauvan, 1v, 3v, 4v, ja 5v:n kanssa ja kivaa on! Kaupassa käydään. jätän vauvan ja vanhimman autoon. on jo ihan tolkku vahtimaan ja pikasesti haen tarvittavat muiden kanssa...

jos on varaa kahten autoon (olettaen että miehellä on toinen). Ensiksikin, meillä on vain yksi auto jota mies tarvitsee työssään. Joten päivisin olemme ilman autoa. Lapset 2v ja 1kk. Ei sisarusvaunuja. Kauppaan puoli tuntia suuntansa kävellen. Me ei yksinkertaisesti voida lähteä kauppaan tai mihinkään ulos päivisin.

Miten mahtaisit meidän resursseilla selvitä kauppareissusta? Ai niin, jättäisit sen viisivuotiaan muiden lasten kanssa kotiin...

Hyvä se on elvistellä pärjäävänsä, jos taloudelliset resurssit mahdollistavat kaksi autoa tai ison auton, jonne mahtuu lapset. Miten sitten pärjäisit jos sinun pitäisi selvitä sinne kauppaan ilman autoa? Et mitenkään. Ja sitten olisi sinullakin ongelma.

peräkkäin - tai vierekkäinistuttavat. Itse suosin peräkkäisi, jolloin molemmilla on oma rauhansa ja esikoinen näkee edestä maisemia. SIt pääset kauppaan ja mihin vaan! Kutsu vieraita, kutsu itsesi kylään syömään, käy kerhoissa, kyllä pärjäät. Tee ruokia pakkaseen, osta eineksiä. Oikeesti, arki on ihan samaa kuin pelkän taaperon kanssa. Vauva liinaan tai vaunuihin ja menox!

hankalaa ole kuin kuvittelet. Toisekseen mikä ihmeen pakko sen miehen on NYT lähteä reissuun, kun on viikon vanha vauva... Olkoonkin työreissu. Arvot kohdalleen!

jos on varaa kahten autoon (olettaen että miehellä on toinen). Ensiksikin, meillä on vain yksi auto jota mies tarvitsee työssään. Joten päivisin olemme ilman autoa. Lapset 2v ja 1kk. Ei sisarusvaunuja. Kauppaan puoli tuntia suuntansa kävellen. Me ei yksinkertaisesti voida lähteä kauppaan tai mihinkään ulos päivisin.

Miten mahtaisit meidän resursseilla selvitä kauppareissusta? Ai niin, jättäisit sen viisivuotiaan muiden lasten kanssa kotiin...

Hyvä se on elvistellä pärjäävänsä, jos taloudelliset resurssit mahdollistavat kaksi autoa tai ison auton, jonne mahtuu lapset. Miten sitten pärjäisit jos sinun pitäisi selvitä sinne kauppaan ilman autoa? Et mitenkään. Ja sitten olisi sinullakin ongelma.

Jos saa lapset pienellä ikäerolla, täytyy olla varaa hankkia jostain tuplarattaat (todella vanhoja saa lähes ilmaiseksi). Tai sitten laitetaan pienempi liinaan ja isompi rattaisiin, tai isompi kantoreppuun ja pienempi vaunuihin. Vaihtoehtoja riittää, jos kävelymatkaa kuitenkin vain puolituntia (pari kilometriä?). Varsinkin jos ei muuten päivisin pääse liikkumaan mihinkään. Siis te ette pääse liikkumaan päivisin mitenkään ja se on sinusta ihan normaalia ja hyväksyttävää?

Ap:lle tsemppiä, kyllä sä selviät kun etukäteen varaudut. Onneksi tilanne ei ilmeisesti tule ihan yllätyksenä (oletko jo synnyttänyt, vai mistä tiedät etukäteen milloin syntyy?).

Meillä viides syntyi ja mies aikoi pitää isyysloman toukokuussa. Reissuhommia siis tekee ja minä täällä vauvan, 1v, 3v, 4v, ja 5v:n kanssa ja kivaa on! Kaupassa käydään. jätän vauvan ja vanhimman autoon. on jo ihan tolkku vahtimaan ja pikasesti haen tarvittavat muiden kanssa...

jos on varaa kahten autoon (olettaen että miehellä on toinen). Ensiksikin, meillä on vain yksi auto jota mies tarvitsee työssään. Joten päivisin olemme ilman autoa. Lapset 2v ja 1kk. Ei sisarusvaunuja. Kauppaan puoli tuntia suuntansa kävellen. Me ei yksinkertaisesti voida lähteä kauppaan tai mihinkään ulos päivisin.

Miten mahtaisit meidän resursseilla selvitä kauppareissusta? Ai niin, jättäisit sen viisivuotiaan muiden lasten kanssa kotiin...

Hyvä se on elvistellä pärjäävänsä, jos taloudelliset resurssit mahdollistavat kaksi autoa tai ison auton, jonne mahtuu lapset. Miten sitten pärjäisit jos sinun pitäisi selvitä sinne kauppaan ilman autoa? Et mitenkään. Ja sitten olisi sinullakin ongelma.

Minkä takia niitä lapsia sitten tehdään, jos ei edes sisarusrattaisiin ole varaa?

Siis mikä tässä nyt on ongelmana? Olen ollut vauvan ja kahden leikki-ikäisen kanssa yksin kotona viime syksystä. Mies siis töissä ja välillä tosi pitkiä päiviä eli aamusta iltaan. Hengissä ollaan!

mitäs jos Ap ei jaksa itse kävellä? Kaikilla ei ole helppoja synnytyksiä, jotkut saavat siitä fyysisiä vaurioita eivätkä ole viikon kuluttua täysin toimintakykyisiä. Vähän empatiaa voisi olla. Itsekin olen päässyt synnytyksistä niin helpolla että viikon kuluttua elämä oli jo ihan normaalia, mutta voin hyvin kuvitella että jos näin ei ole, niin kahden lapsen hoito yksin on haastavaa.

oletteko unohtaneet, millaista se oli!?

- ap

En ymmärrä mikä tuossa ap:n yhtälössä on vaikeaa... Vauva vaunuihin nukkumaan ja taapero viereen kävelemään/sisaristuimeen/seisomalaudalle. Olen itse ollut vauvan ja 1v2kk ikäisten kanssa viikkoja yksin, mies oli työmatkalla, eikä siinä mitään ihmeellistä ollut.

kyllä toisenkin lapsen jälkeen kuinka synnytyksen jälkeen oli tunteet pinnassa ja tuntu ettei pärjää vaik mies oli kotona, tuntu kaikki tosi vaikeelta kun taapro vaati huomioo ja imettää piti koko ajan ja aina kun alko imettää nii sit esikoinen just jpssai potalla huutaen pyyhkii tms. kyl muistan et itkeskelin ja kaikki tuntu vaikeelt ja ois ollu kyl kauheet jäädä yksin kun jopa miehen töihin meno jännitti vaikka tiesin et kaikkihan hyvin .ymmärrän täysin ap:tä, miks jotkut vit....lee et mitäs teit lapsia jos et pärjää, miten kukaa voi sanoa noin,?!?ihan sama ku sanos synnytyksen jölkee masentuneel äidil et mitäs teit lapsia jos et iloitse niistä!

ja kukaan ei edes ole viikko synnytyksen jälkee fyysisestikään kunnossa tuskin täydellisesti niin onhan se rankkaa. meillä nyt itel vauva jo 2kk ja rytmit löytynyt ja ulkoillaa ja muutenki tosi helppo vauva mutta ois aika hurjaa jäädä yötäpäivää lastenkaa 2 viikkoa yksin, ei sais huilaus hetkeä ollenkaa.

koita vaan ap nukkua paljon sillon kun laspetkin nukkuu, yritä saada esikoinenki nukkumaan kun vauva nukkuu niin saat itsekin levätä.

niille ketkä ovat olleet yksin kotona lapsen tai lastenkaa 3 vuotta jotka kehuvat itteään niin voisin kysyä että miten miks oote tehneet lepsia miehenkans joka ei pysynyt yhdessä kanssanne ja kasvata lapsia yhdessä kun kerta pitää muita haukkua .

Voitteko haukkujat vastata, mitä saatte siitä kun saatte haukkua muita naisia mennen tullen? Silläkö te kohotatte omaa itsetuntoanne?

enkä koeta omaa itsetuntoani nostaa. Ihmettelen suuresti uusavuttomia jotka tekevät kärpäsestä härkäsen. Ap:n "ongelma" näyttää olevan: Miten pääsen lasteni kanssa liikkeelle kun a) meillä ei ole tuplarattaita, emmekä osta sellaisia b) ei ole autoa, emmekä osta sellaista c) mitä jos vauva alkaa itkemään, vaikka itkee se muutenkin d) jne..... Täällä on moni jo kertonut oikein oivallisia vinkkejä, mutta ap:lle ne eivät jostain syystä sovi. Mitä siis turhaa valittaa? Ei muuta kuin tsemppiä ap, rankan tien olet valinnut :-((

Minkä takia niitä lapsia sitten tehdään, jos ei edes sisarusrattaisiin ole varaa?

yli 700 euroa Emmaljungan rattaisiin esikoisen syntyessä ja lähes 200 euroa kakkosrattaisiin. Tonni jo laitettu vaunuihin, en enää viitsis yhtään euroa laittaa. Enkä tosiaan käy mitään vm -97 kulahtaneita vaunuja työntämään, mieluummin olen sisällä. Kyllä, se on minusta ihan normaalia. Pääsee sinne kauppaan sitten illalla autollakin.

Haloo! Vai että mieluummin sisällä..

voi olla haastavaa jäädä kotiin VIIKON ikäisen vauvan ja taaperon kanssa, kun ei ole itsekään vielä täysin toipunut synnytyksestä. Mutta tuskin nyt ylitsepääsemätön ongelma kuitenkaan.



Perusruokatarvikkeita voi hankkia kotiin etukäteen runsaasti, jotta kaupasta selviää vain maito, liha, tuore leipä tyyppisillä ostoksilla. Ja viikon ikäinen voi jo ihan hyvin olla kauppareissun ajan vaunuissa, kun kovia pakkasia ei kuitenkaan enää ole.



Joten ihan hyvin sinä ap pärjäät. Tsemppiä vaan!

Onko järkeä hankkiutua raskaaksi 15-vuotiaana? Onkohan sulla mitään koulutusta kun pitää sillä päteä miten pärjää lasten kanssa?

Siis mikä tässä nyt on ongelmana? Olen ollut vauvan ja kahden leikki-ikäisen kanssa yksin kotona viime syksystä. Mies siis töissä ja välillä tosi pitkiä päiviä eli aamusta iltaan. Hengissä ollaan!

Mä olen myös reissumiehen vaimo, ja kyllä mulla riittää ymmärrystä ap:lle, vaikka tuo kaksi viikkoa poikkeustapauksena on paljon pienempi juttu kuin mitä omassa arjessa on koko ajan. Miksi tämä kauhea tarve olla paskamainen ja ylimielinen ap:stä kohtaan? Onko se arki sittenkin niin rankkaa, että pitää täällä purkaa pahaa oloaan?

Ap:lle: ota rennosti, älä vaadi itseltäsi liikoja. Nuku tarpeeksi! Ajattele niin, että näiden kahden viikon päästä tunnet itsesi varsinaiseksi arjen sankariksi. Voit tulla sitten vaikka tänne vittuilemaan ylimielisesti muille äideille. ;D

Jos tuo äskeinen oli ap..siis joka on laittanut jo tonnin rattaisiin, eikä aio ostaa tuplarattaita enää...mitä teet kaksilla yksösten rattailla? Voisiko toiset myydä ja ostaa niillä rahoilla tuplat? Tuplille on todella käyttöä vauvan ja taaperon kanssa useamman vuoden. Mutta tietysti jos haluaa tehdä elämästään vaikean, niin sittenhän on ok pitää kahdet vaunut ja olla ostamatta tuplia...mutta silloin on varmaan sitten turha täällä kysellä miten pärjää, pääsee liikkeelle ja kadehtia toisia joilla on jopa auto käytössä. kaikilla ei toki ole samanlaisia taloudellisia resursseja satsata hankintoihin, mutta pärjää sitä vähemmälläkin, kun asenne on oikea eikä tee asioista vaikeampia kuin mitä ne on.

Eiköhän tollasessa tilanteessa jokainen järkevä ihminen vaihda ne yksöisvaunut jo raskausaikana tuplarattaisiin??!! Vaikka sitten käytettyihin, ei voi olla rahasta kiinni! Olettehan tienneet jo pitkään toisen lapsen tulevan pienellä ikäerolla niin säästä on voinut niihin tupliin. Äly hoi!!



Jos ei osaa ennakoida tilanteita ja järjestää asioita niin voi, voi! Kyllä Tuplarattaat on ihan ykkösasia perheessä, jossa kaksi pientä, että voisi ulkoilla ja käydä kaupassa, kirjastossa, neuvolassa, lääkärissä, pankissa jne jne. Hoitaa asioita ja elää elämää!!

Sulla on ihan selvästi kunnon mies, joka yleensä on perheensä kanssa kotona ja isommat reissut ovat poikkeustapaus.



Niin mullakin. Lapsia on neljä ja vaikka en ole PÄTKÄÄKÄÄN milläänlailla avuton tai uusavuton, niin kyllä se mietityttää, jos siippa on pitkään reissussa. On itse tottunut helpommalle, siihen, että kotona on normaalitilanteessa kaksi aikuista.



Nämä avuttomuuden huutelijat ja mollaajat taitavat olla niitä poloisia, joilla on ukko karannut / sitä ei ole koskaan ollutkaan / ukko tekee liian paljon töitä. Minä taas olen sen verran laiska, että otin mieluummin kunnon miehen, niin voidaan arkikin jakaa tasapuolisesti yhdessä.



Mutta vastauksena alkuperäiseen kysymykseen: Kyllä te varmasti pärjäätte. Ota rennosti, älä aseta rimaa liian korkealle ja äläkä hätkähdä ylimääräisiä villakoiria. Toivottavasti sulla on aikuisia ystäviä / sukulaisia, joita voisit pyytää kyläilemään tai joilla voisit käydä, ettet muutu parissa viikossa mökkihöperöksi :)). Aikakin kuluu nopemmin, kun keksii jotain kunnon tekemistä, eikä unohdu omaan "kurjuuteensa". Esikoisellakin voi tulla isiä melkoinen ikävä parissa viikossa, joten kaverikyläilyt ja joku pieni "rempaisu" vauvan ehdoilla (ja oman kuntosi puitteissa) tekisivät varmasti terää teille kaikille. Kyllä se siitä suttaantuu, älä huoli.

kantsiiko sitä toista tehdä niin pian perään. Pidä väliä se neljä vuotta niin jaksaa isompi kävellä ja parempi ehkä ettei tee toista ollenkaan, jos noin vaikeeta on toi elämä.



Me ostettiin toinen auto meille, että mä pääsen lasten kanssa päivällä liikenteeseen. Mies kun on yrittäjä ja tekee 14 tunnin työpäiviä, eikä ole siis kotona koskaan silloin kun kaupat ois auki ja auto on sillä tietty mukana. Asiat on usein ihan järjestelykysymyksiä! Luovuttiin monesta muusta asiasta toisen auton vuoksi, mutta mulle se auto on henkireikä, jolla päästään lasten kanssa liikkumaan just neuvoloissa ja lääkäreissä, kaupoissa ja kavereita tapaamassa.



Nyt järkikäteen ja ne ihqut yksöisvaunut myyntiin ja tuplat tilalle ja heti!!