miten pärjään taaperoikäisen ja vastasyntyneen kanssa kaksi viikkoa kotona?! vinkkejä kehiin

Jos ei ole tukiverkkoako???



Jos asuu jossain takapajulassa ja naapureina asuu tosi vanhoja mummoja ja pappoja joiden kanssa ei olla missään tekemisissä, niin en tosiaankaan luota lapsiani sellaiselle tai jollekkin alkkikselle.



Ja oma suku on mitä on. Eivät halua auttaa.



Kunnalta olen pyytänyt apuja, mutta vastaus on että ei. Keskusteluapua kyllä saisi, mutta en tarvitse sellaista. Mutta rahalla onneksi saa hoitajan hetkeksi, jos on vaan rahaa...

Välillä ihmettelen miksi edes jaksan täällä käydä.



Ap esitti täysin asiallisen kysymyksen. Jokainen normaali ihminen mielestäni ymmärtää, että tämmöinen asia voi jonkun mieltä askarruttaa.



Mutta taas täydellisten ja/tai vaikeaan elämäänsä kyllästyneiden katkerien äitien on pakko tulla taivastelemaan ap:n avuttomuutta tai peräti epäilemään moista kysymystä ihan provoksi.



Tekisipä mieleni sanoa teille pahasti, mutta koitan pysytellä edes minä moisen yläpuolella ;-)

miksi ei selviäisi? Tietysti jos asuu ihan oikealla maaseudulla, jossa kauppaan on reilut 10km, mies vie perheen ainuan auton... sit voi olla pieniä käytännön ongelmia mutta nekin hoituu ennakkosuunnittelulla... kaupassa voi käydä nyt ennenkuin mies lähtee reissuilleen

Kannattaa olla kännykkä ja soittoyhteys johonkin siltä varalta, että tulee sairastumisia tms. tai tarvitte kaupasta jotain eikä pääse hakemaan. Se jo tuo turvaa, että on tieto siitä, että joku kaveri tulee apuun jos on tarve! Tsemppiä!

millaista elämä oli ensimmäiset pari viikkoa synnytyksen jälkeen... olo oli kuin katujyrän alle jääneellä ja oli tosiaan helpotus että mies oli kotona auttamassa,joten ymmärrän tosi hyvin paniikkisi. meillä on sentään vaan yksi lapsi vasta. mutta tosiaan tuo mll:n hoitaja on ihan loistava vaihtoehto taaperolle jos tuntuu ettet jaksa niin saat vaikka nukkua vauvan päikkäreiden aikana ja hoitaja käyttää taaperoa puistossa. Koittakaa pärjäillä!

todellakin ap.ta, ja hänen kysymystään.

Noin pieni vauva vaatii paljon hoitoa, syliä, ruokaa vähän väliä. varsinkin jos on itkuinen tai peräti koliikkivauva, ei äidille paljoa lepohetkiä jää. Kaksi viikkoa on pitkä aika pyörittää vauva-arkea yksin, vaikkei olisi toistakaan lasta.

Toivottavasti vauvasi on "helppo", kaupat yms "virikkeet" lähellä, jotta pääsette tosiaan välillä pois kotoa tuulettumaan.

Parastahan olisi, jos saisit aikuisseuraa välillä, joko kotiin, tai itse pääset kylään.

terv. suurperheen äiti

Terveisin sinulle kateellinen yksinhuoltaja

Synnytyksen jälkeen hormonit heittää häränpyllyä ja nainen on hetkässä tilassa. Tässä tilanteessa vauvan vuosi luodut turvajärjestelmät kääntyvät äitiä vastaan. Ammoisina aikoina heimo oli yksilön turvana. Nykyään ollaan yksin. Eräs kaverini pelkäsi tuossa vaiheessa niin, että ajoi autoakin ovet lukittuna.



Itsekin stressasin ihan hirveästi yksinoloa miehen työmatkojen ajan.



Minua olisi auttanut tuolloin se, että joku olisi ollut ihan vaan läsnä - en olisi ollut yksin ja olisi helpottanut odottaa, kun tietää, että joku tulee.



Voisiko vanhempasi/sisareuksesi tulla viikonlopuksi yökylään?

Jos on kerhoja/avoimia päiväkoteja, niin käy siellä joka päivä - saat tukea/lohtua muista ihmisistä.



Ja teille ap:n arvostelijoille - me kaikki ei olla samasta puusta veistettyjä, luojan kiitos!

Meill oli vähän samanlainen tilanne. Miehen piti lähteä työmatkalle, kun kuopus oli viikon. Äitini piti tulla auttamaan, mutta hän sairastui eikä päässyt tulemaan. Kummasti kaikki vaan onnistui, vaikka meillä on lisäksi iso koira, joka vaatii ulkoilutusta joka päivä useamman kerran ja esikoisella ikää 1,5 vuotta. Käytte etukäteen kaupassa ostamassa isot satsit tavaraa, jotta sinun ei tarvitse käydä kun tekemässä pientä täydennystä ja et murehdi mistään turhasta siivoamisesta.

itsekin olen viikot vallan yksin lasten kanssa, ensin odotusajan ja sitten syntymän jälkeen.. mies tekee keikkahommaa, on viikot pois kotoa, ei halua pitää isyyslomaakaan.



Minulla kuitenkin lisäksi vielä maatila hoidettavana. Viimeiseksi raskauskuukaudeksi laitoin osan eläimistä pois kotoa, mutta osa jäi kuitenkin vielä hoidettavakseni. Lisäksi tämä vanhanaikainen torppa lämpee puilla, jota olen sitten talven aikana saanut kärrätä mahapystyssä lapsen pulkalla.



-kyllä sitä siis selviää.. mutta kuinka kauan viitsii katsella sellasta miestä, kun mullakin on.. se on toinen juttu se.

Esim. esikoinen oli 4v ja vastasyntynyt vauva + lasten 2v serkkukin oli siihen aikaan minulla hoidossa 4-7h/päivä. Mieheni käy töissä milloin missäkin päin Suomea ja on usein tuon 2 viikkoakin poissa. Sen jälkeen mies on 2-7p kotona ja taas lähtee reissuun. Onneksi ei tee ihan vuoden ympäri töitä.



Tuohon aikaan, kun esikoinen oli 4v ja vauva 3kk, olin kaksi kertaa kuukauden yksin lasten kanssa. Mies oli niiden kertojen välissä vain viikon kotona. Ja silloinkin oli toisen kuukauden lasten serkku minulla hoidossa.

itse jännitin kovasti muutama kuukausi sitten jopa sitä, kun mies lähti kahden päivän työmatkalle ja mulle jäi vajaa kaksivuotias ja kolmiviikkoinen vauva.



Mun vinkit

- ota rennosti, ei tarvii välttämättä olla niin "kehittävää" ohjelmaa kuin tavallisesti.

- taaperoa kannattaa pyytää leikkimään hetkisen aikaa yksin, että äiti saa rauhallisen hetken esim. kahvinjuontiin ja lehden lukuun, kun vauva nukkuu.

- mene illalla suht ajoissa nukkumaan, vaikka mieli tekis puuhailla yksin. Yönunet antaa virtaa seuraavaan päivään.

- taaperolle kannattaa antaa joka päivä pikku dvd-hetki, vaikka ei muuten kuvioon kuuluisikaan.

- hanki jemmaan muovailuvahaa, värityskyniä ja muuta uutta

- hakekaa kirjastosta taaperoa varten iso kasa uusia kirjoja, niin uutta lukemista riittää





Meillä on olkkarissa iso ryijymatto, ja välillä heti synnytyksen jälkeen vietettiin ihan aikaa siinä maaten. Vauva tissillä ja mä luin samalla taaperolle kirjaa ja itse makasin samalla reporankana.

Mutta taas täydellisten ja/tai vaikeaan elämäänsä kyllästyneiden katkerien äitien on pakko tulla taivastelemaan ap:n avuttomuutta tai peräti epäilemään moista kysymystä ihan provoksi.

mutta epäilin kyllä että ap on provo. Mutta näyttää olevan ihan tosissaan ongelmansa kanssa. Voi näitä aikoja *huokaus*.

oletteko unohtaneet, millaista se oli!?

- ap

En ymmärrä mikä tuossa ap:n yhtälössä on vaikeaa... Vauva vaunuihin nukkumaan ja taapero viereen kävelemään/sisaristuimeen/seisomalaudalle. Olen itse ollut vauvan ja 1v2kk ikäisten kanssa viikkoja yksin, mies oli työmatkalla, eikä siinä mitään ihmeellistä ollut.

jos siihen ei ole tottunut. Itselläkin tekee aina välillä tiukkaa kun mies on pois, mutta jotenkin se menee. Yleensä kun on tottunut siihen, että saa edes hetken olla omissa ajatuksissaan, käydä lenkillä tai yksin kaupassa. Niinpä kunnioitankin suuresti kaikkia yksinhuoltajia ja kovasti reissaavien puolisoita.



Voitko käydä jossain perhekerhossa tai puistossa, missä tapaa muita ihmisiä ja taaperollekin olisi leikkiseuraa ja mieluisaa tekemistä? Älä ota stressiä, yritä nukkua itse mahdollisimman paljon. Minulla ainakin väsymys heijastuu välittömästi mielialaan, ja se taas vaikeuttaa päivän kulkua todella paljon.

oletteko unohtaneet, millaista se oli!?

- ap

En ymmärrä mikä tuossa ap:n yhtälössä on vaikeaa... Vauva vaunuihin nukkumaan ja taapero viereen kävelemään/sisaristuimeen/seisomalaudalle. Olen itse ollut vauvan ja 1v2kk ikäisten kanssa viikkoja yksin, mies oli työmatkalla, eikä siinä mitään ihmeellistä ollut.

Toiselle tilanne on uusi ja kun te kaikki tunnutte olevan niin experttejä aiheessa, niin neuvokaa ap:tä älkääkä vaan kehuko miten hyvin pärjäätte. Koska teillä ei ole mitään ongelmia asian suhteen, luulisi hyviä neuvojakin löytyvän!

Meillä tuolloin vauva oli sellainen, ettei viihtynyt hereillä missään muualla, kuin sylissä. Ihan hyvin selvisin yksinolo ajoista. Kannoin vauvaa toisessa kainalossa ja tein ruoat yleensä illalla valmiiksi seuraavaksi päiväksi. Oma esikoinen jatkoi osan viikosta perhepäivähoidossa, kun vauva oli 5kk (muuten olisi menettänyt hoitopaikkansa). Kauppa meillä onneksi oli lähellä, alle kilometrin päässä ja ulkoilimme serkun kanssa taloyhtiön pihassa.



Sama tilanne jatkui myöhemmin, kun sain kolmannen. Hänen vauva aikansa oli erittäin helppoa aikaa, vaikka mies paljon poissa. Vaikeampaa minusta oli se aika, kun oli eskari ikäinen esikoinen ja 2½v + 1½v taaperot kotona. Silloin mies oli 3½kk toisella puolella Suomea ja silloin otin kuukauden jälkeen kodinhoitajan 1-2krt viikossa pariksi tunniksi. Koti kyllä pysyi silloinkin suht siistinä, mutta aika oli henkisesti raskasta ja parin tunnin tauot lastenhoidosta tulivat tarpeeseen!

Mä ymmärrän oikein hyvin että hirvittää jäädä taaperon ja vastasyntyneen kans kotia.. muaki hirvittäs!

Jos mahdollista täytä kuiva-aine varasto ennen kuin mies lähtee, samoin tee pakkaseen valmiiksi esim. makaronilaatikkoa/kinkkukiusausta, mitä on helppo lämmittää ja muutenki pakkaseen varaat sapuskaa.. onko teil lähellä ketään naapuria tms. joka vois tulla kauppa reissun ajaksi vauvaa katsomaan?

Mä ymmärrän hyvin että jos mies on tiiviisti perhe elämässä mukana, niin 2vk yksin lasten kans tuntuu todella piiiiitkältä ajalta...

ostaa ruokaa, vaippoja, vessapaperia, pyykinpesuaineita yms jemmaan. Ja sit vaan eletään; päivä kerrallaan, ruokailusta toiseen, vaipasta toiseen , unilta toisille.



Nukutaan itsekkin silloin kun lapset nukkuu(varsinkin jos väsyttää), ei kuvitella liikoja eikä yritetä tehdä sitä kevätsiivousta ikkunanpesuineen juuri nyt. Sillein siitä selviää

Mulla meni synnytyksen jälkeen 2-3 viikkoa ennen kuin edes pysyin jalkeilla! Jos siinä olisi pitänyt vielä taaperostakin yksin huolta pitää niin en tiedä miten olisin pystynyt. Meidän vauvakaan ei nukkunut kuin pieniä pätkiä kerrallaan öisin ja päivisin, joten ei siinä hirveästi hengähdetty. Olin niin kiitollinen isän panoksesta niinä ensimmäisinä viikkoina :)

Minusta tämä oli ihan aiheellinen kysymys; en ymmärrä miten joku luulee provoksi...