Lue keskustelun säännöt.
Voiko opettajalle antaa / voiko opettaja ottaa vastaan 200 € lahjakortin?
04.04.2009 |
Tuosta aiemmasta ketjusta, jossa pari luokkaa oli kerännyt opettajalle lahjakortin, toinen oli 200 € ja toinen "useamman sata euroa" tuli mieleen, että voiko opettajalle oikeasti antaa tuollaisen lahjan ja onko opettajalla lupa ottaa sellainen lahja vastaan? Noissa tapauksissa ilmeisesti molemmat opettajat olivat lahjan hyväksyneet. Pitääkö lahja ilmoittaa verottajalle ja miten se tapahtuu?
Mietin vain omalta kannaltani, että jos töissä joku asiakas tarjoaisi 200 euron lahjakorttia, niin pitäisin täysin mahdottomana ajatuksena sellaisen vastaanottoamista, vaikka se sitten olisikin useamman asiakkaan yhdessä lahjoittama.
Missä ammateissa tuollaisen lahjan sitten voi ottaa vastaan? Jos opettaja saa ottaa tuollaisen vastaan, niin saavatko kaikki muutkin kunnan virkamiehet? missä vaiheessa lahja muuttuu lahjukseksi?
Ja se alkuperäinen ketju löytyy täältä:
http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…
Kommentit (114)
Ei kai sitä asiaa nyt sillä tavalla pidä esittää "että kun kaikilla ei ole mahdollisuutta antaa rahaa", vaan se esitetään niin, että "lain mukaan virkamiehellä ei ole oikeutta ottaa vastaan lahjoja, jotka joku voi lahjonnaksi tulkita".
Ja voihan siihen vielä laittaa lisäykseksi, että jos tällaisia lahjoja kuitenkin tulee, niin ne käytetään mahdollisuuksien mukaan luokan / koulun hyväksi, mutta opettaja ei niitä valitettavasti voi itse pitää. Luulisi rikkaammankin tajuavan että jos opettajaa haluaa lahjoa, niin kohtuudessa pitää pysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaatko vielä: onko sitten ok antaa opettajalle 20 x 5-10 e lahjakortti samaan liikkeeseen? Silloinhan jokainen lahja on ns. mitätön mutta lopputulos sama.
i] Ei lahjan tarkoituskaan ole, että opettaja "tekisi sillä jotain". Se, että lahjan pitäisi olla jotenkin järkevä ja käyttökelpoinen on ihan väärä lähtökohta, silloin mennään jo selvästi lahjonnan puolelle.
[/quote]
lapselle oikeudenmukaisen kohtelun.
Päiväkodissa ollaan jo menossa siihen, että henkilökunta vertailee,mitä sai kenenkin lapsen vanhemmalta. Ja jos mitään ei tullut niin siitä kyllä keskustellaan kahvihuoneessa.
t. eräs, joka siivoaa siellä ja kenen te luulette olevan kuuro ja tyhmä, ettei ymmärrä, mitä puhutte.
Kieltäytyminen tapahtuu käytännössä niin, että joulu- tai kevätjuhlan jälkeen opettajat marssivat näiden liian suurten lahjojen kanssa rehtorin luokse. Sitten yhdessä pohditaan, mitkä lahjat voidaan käyttää koulun tai luokan hyväksi ja mitä ei. Loputhan voi laittaa vaikka arpajaispalkinnoiksi tms., jolloin ne lopulta tulevat kuitenkin koulun hyväksi. Pääasia ettei yksikään opettaja ota itselleen lahjaa, joka voitaisiin tulkita lahjukseksi.
Ja jos lahjonnasta on oikeasti tulossa koulussa ongelma, niin seuraavana lukukautena rehtori lähettää oppilaiden koteihin kirjeen, jossa tähän asiaan puututaan ja selitetään pelisäännöt.
Ihme juttu, että täytyy joka asia rautalangasta vääntää yliopiston käyneille ihmisille!
t. 74
Kannattaisi lukea kaikkien niiden puuhatätien kouluissa ja harrastuksissa, jotka väsäävät näitä keräyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ilmoittaisi, että jos halutaan kerätä jotain, summa laitettaisiin luokan yhteiseen toimintaan.
Mutta hyvinpä näyttävät lahjukset ottavan vastaan.
että jos antaa toiselle vaikka vain 1 euron suuruisen raha,shekki tai lahjakortin se rinnastetaan palkkaan, josta on pidätettävä lakisääteiset verot, ennakonpidätykset yms. ainoastaan tavaralahjaa ei rinnasteta edellä mainittuihin.
Joten harrastatte veronkiertoa, jos annatte lahjakortteja tai rahaa opettajille tai kenelle hyvänsä, jos ette ole siitä pidättänyt ennakonpidätyksiä suorittaneet sotumaksuja verottajalle jne..
tälläiset paljastuessaan verottajalla on oikeus edellä mainittujen kulujen lisäksi määrät lahjoittajille korotetut verot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tuossa tapauksessahan opettajan pitäisi vielä hankkia sivutoimilupa työnantajaltaan ja epäilen, ettei hän tähän sellaista saisi - hänhän opettaa niitä lapsia TYÖAJALLAAN!
ja ihan satavarmaa on myös se, että vaikka opettaja ei myöntäisi suoranaista suosimista, niin täytyyhän sen johonkin vaikuttaa että keltä tulee hyviä lahjoja ja keltä ei.
Jos ihminen on niin arka, ettei uskalla sanoa ettei voi ottaa vastaan satojen eurojen lahjakorttia niin totta maar hän on silloin myös niin arka, että yrittää miellyttää niitä, joilta lahjan saa.
Ilmaista lounasta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se taisi olla toinen kerta kun lapseni luokassa nämä puuhaäidit päättivät toisilta kysymättä näistä lahja-asioista, kun minä aukaisin suuni (tai sähköpostini, koska keskustelu käytiin postituslistalla) ja rohkenin vastustaa ideaa, jota markkinoitiin yhteisenä lahjana kaikilta. Myös kolme muuta vanhempaa vastusti kyseistä lahjaa minun jälkeeni.
Seuraus oli se, että saimme pari tulikivenkatkuista viestiä koko postituslistalle siitä, kuinka kenenkään ei ole pakko osallistua ja nämä mammat saavat kyllä antaa opettajalle ihan mitä haluavat. Sen jälkeen minä sain vielä kolme täysin henkilökohtaista herjausviestiä yhdeltä noista äideistä. Viestissä hän mm. nimitteli minua itse keksimillään pilkkanimillä, epäili mielenterveyttäni ja vihjaili, että lapseni pitäisi ottaa huostaan.
Sanomattakin lienee selvää, että he jyräsivät läpi ja toteuttivat lahjan haluamallaan tavalla vastustuksesta huolimatta. Sen jälkeen en ole viitsinyt suutani aukaista, vaan olen vain kiltisti maksanut. Mutta sen se vastustaminen maksoi, että lastani ei enää mm. kutsuta kaikkien koulukavereiden synttäreille ym. Niinpä olen taas kerran viisaampi seuraavien lasteni kohdalla.
jossa kiitetään hyvästä opetuksesta, niin nehän pitäisi myöskin kieltää! Sehän vasta arvostelua vääristää kun jotkut ruskeakielet vedättävät arvosanojaan ylöspäin imartelulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai eikö meillä tosiaan Suomessa voi kiittää mistään? Opettajien on tyydyttävä kuuntelemaan vain ne haistattelut?
jossa kiitetään hyvästä opetuksesta, niin nehän pitäisi myöskin kieltää! Sehän vasta arvostelua vääristää kun jotkut ruskeakielet vedättävät arvosanojaan ylöspäin imartelulla.
että lahja saa olla max 50€/vuosi per antaja (=yritys)/henkilö.
Yleensä max 2-3 henkilö hoitaa saman firman asioita.
Ja palkkani saan verovaroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli meillä on 4 lasta. Kahden luokassa on näitä touhutätejä, että kerätään jouluksi ja kevääksi 10 euroa/lapsi.
Kahden muun luokassa vain kevääksi.
En uskalla jäädä ulkopuolelle, kuten ei muutkaan. Koska lahjakorttiin tulee lahjoittajien nimet mukaan. En halua olla se nipo, joka ei laita rahaa. Toiseksi, en halua, että lapseni joutuu kärsimään jos emme osallistu.
Eli vuodessa laitan joka joulu 20 euroa ja keväällä 40 euroa opettajien rahankeräyksiin.
Lisäksi 2 lapsistamme on menossa luokkaretkelle. Olen laittanut 100 euroa kummankin puolesta koulun tilille rahaa "vapaaehtoiseen" matkakassaan. Meille köyhemmille olisi riittänyt hiukan vaatimattomampi retkikohde, mutta nämä pari touhutätiä halusi kalliimman reissun. Opettaja siitä innostui ja päätös oli siinä. Toki sanottiin, että rahaa ei tarvitse antaa, mutta....
Opettajat on ainakin meidän koulussa tuntuneet tottuvan näihin isoihin rahalahjoihin, että ei niihin uskalla olla osallistumatta enää. Muutaman vanhemman kanssa on aiheesta puhuttu, mutta on kiltisti maksettu.
Ei sillä, että se meitä konkurssiin veisi, mutta vähän tökkii tuollainen vapaaehtoinen pakko.
sovitaan. Ei auta rutista jälkikäteen jos ei ole pontevasti sanonut, mitä mieltä on. Ehkä muut ei sano siksi vastaan, että asia on niille yhdentekevä tai sitten ovat niin ujoja tai jotain. Mutta täytyyhän nyt aikuisten ihmisten voida laittaa stoppi, jos osa vanhemmista elää jossain ihan oudossa todellisuudessa ja kauheasti haluavat ilmeisesti muille esiintyä ja näyttää, että meillä kyllä rahaa riittää ja ollaan siksi niiiiin hyviä äitejäkin.
Luulin ettei tuollaisia olis kuin telkkarisarjoissa. Ihan hirvittää, kun oma lapsi menee kouluun, että tuollaistako se on. Itse oon ope yläkoulussa ja kiitän luojaa, ettei meillä toimi mitään vanhempaintoimikuntia, hyvä kun edes johtokuntaan on saatu jotkut pakotettua (sehän on koululla pakko olla, mutta ei sen ole pakko saada kai juuri mitään aikaan.)
Lapset joutuisivat silloin silmätikuksi ja kuka vanhemmista ehdoin tahdoin sellaista haluaa.
Joten maksan kiltisti niin kauan kuin lapset peruskoulussa ovat.
Siis yläasteella ei onneksi tarvitse maksaa kuin ne kevätlahjat, mutta ala-asteella pitää maksaa 2 kertaa vuodessa.
Kannattaisi nyt viimein lukea nuo lahjontapykälät, jotka on tuonne ylemmäs keskusteluun laitettu, ettei tarvitsisi samasta asiasta jankata. Lahjonnan raja menee siinä, että jollekin voi edes teoreettisesti syntyä mielikuva siitä että lahja voisi jotenkin vaikuttaa lahjansaajan päätöksiin tai että se olisi kohtuuton. Ei siis riitä, että lahjan saaja itse on sitä mieltä että lahja ei vaikuta tai että numerot on jo annettu. Asia on lakiteksteissä ihan päivänselvä.
Oppilaiden vanhempia on paljon erilaisia. Ihan samalla tavalla muissakin asiakaspalveluammateissa on erilaisia asiakkaita. Aika monet ihmiset törmäävät uransa aikana henkilöihin, jotka tarjoavat liian suuria lahjoja tai lahjuksia. Vastuuta lahjonnasta ei voi vierittää lahjojalle, vaan virkamies on viime kädessä aina itse vastuussa siitä, miten virkaansa hoitaa. Liian suurista lahjoista ja lahjuksista on vain opittava kieltäytymään, ihan samoin kuin muissakin ammateissa. "En minä voinut asiaan vaikuttaa" on tyhmin mahdollinen peruste, minkä voit oikeudessa esittää lahjan vastaanotettuasi.
Oletko sitä mieltä että kaikki muutkin lahjonnan vastaanottamisesta oikeudessa tuomitut ihmiset ovat syyttömiä, koska he eivät ole voineet vaikuttaa siihen, että heille on lahjuksia kannettu?
t. 74
Äitini on ollut 35 v opettajana yläkoulussa Espoossa, ja on kerran saanut arvokkaan lahjan, Kalevalakorun. Sai sen oppilailtaan, jotka olivat viikorahoistaan säästäneet noin 5-7 e kukin ja käyneet ostamassa yhteisen lahjan ysiluokan keväällä. Äiti avasi lahjan vasta kotona (oppilaat olivat vaan ketoneet että tämä on meiltä kaikilta ja ihan ilman vanhempie hankittu) ja hämmästyi kyllä perinpohjaisesti, mutta ei palauttanut lahjaa koska ei enää opettanut kyseisiä oppilaita (eikä kenenkään pikkusisaruksiakaan ole äidin oppilaiksi tullut). Äiti jää eläkkeelle ensi vuonna.
Eli mitä vastaaville pitäisi tehdä? Palauttaa oppilailel ja sanoa että ostakaa jokainen 5 e arvoinen tuikkukippo/kukkapuska. Entä saako opettajalle antaa lahjaksi esim.sesonkivalmisteisen muumimukin? Niistähän saatetaan maksaa isojakin rahoja valmistuksen loputtua eli periaatteessa opettaja voisi sellaisen myydessään saada isotkin rahat.
Kieltäytyminen tapahtuu käytännössä niin, että joulu- tai kevätjuhlan jälkeen opettajat marssivat näiden liian suurten lahjojen kanssa rehtorin luokse. Sitten yhdessä pohditaan, mitkä lahjat voidaan käyttää koulun tai luokan hyväksi ja mitä ei. Loputhan voi laittaa vaikka arpajaispalkinnoiksi tms., jolloin ne lopulta tulevat kuitenkin koulun hyväksi. Pääasia ettei yksikään opettaja ota itselleen lahjaa, joka voitaisiin tulkita lahjukseksi.
Ja jos lahjonnasta on oikeasti tulossa koulussa ongelma, niin seuraavana lukukautena rehtori lähettää oppilaiden koteihin kirjeen, jossa tähän asiaan puututaan ja selitetään pelisäännöt.
Ihme juttu, että täytyy joka asia rautalangasta vääntää yliopiston käyneille ihmisille!
t. 74
Ja ellette usko, niin kokeilkaa, mutta muistakaa, että hävinnyt osapuoli maksaa vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Jos te pidätte tätä lahjomisena, niin silloinhan oikea paikka olisi nostaa siitä syyte. Kuitenkin minusta tuntuu, ettei kukaan oikeasti ole siihen valmis, koska syvällä sydämessään tietää puhuvansa tässä iasiassa ihan paskaa.
Tuntuu kummalta, että vieritätte opettajien niskoille nyt tätä lahja-/muistamisasiaa. Vanhemmathan muistamiset hankkivat opettajille. Opettaja ei niihin pääse vaikuttamaan. Oikeampi keskustelukohde aiheen moraalisuudesta kuuluisi käydä vanhempien välillä. Hehän nämä muistamiset hankkivat tai jättävät hankkimatta. Ei opettajalla ole niihin osaa tai arpaa. Jos vanhemmat päättvät kerätä jonkin suuremman lahjakohteen, ei opettaja siitä etukäteen tiedä. Nämä päätökset tehdään koulun ulkopuolella huoltajien kesken.
Ja nuo lahjonta-ajatukset ovat avan päättömiä: numerot annetaan huomattavasti aiemmin kuin todistukset jaetaan, ja niiden antamiseen on olemasssa ihan oikeat perustelut. Vanhemmat saavat nostaa arvosanat pöydälle, jos haluavat. Opettaja on velvollinen esittämään kaikki ne tekijät, joihin hänen antamansa arvosanat pohjautuvat. Koulujen opetussuunnitelmat (pohjautuvat valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan) ovat julkisia asiakirjoja, useimmiten saatavilla esimerkiksi koulun kotisivujen kautta. Siellä on hyvinkin tarkasti arvosanojen kriteerit määritelty. Missään kohdassa ei lue, että kympin voi antaa vain, jos oppilas on muistanut opettajaa edellisenä keväänä ja kokeiden keskiarvo on vähintään 9,5...Ja tiesittekös, että jos epäilette, että koululaisesi luokkatoveri on saanut samoilla kriteereille paremman arvosanan, koska on antanut opettajalleen lahjan, voit varmistaa asian pyytämällä kyseisen lapsen todistusarvosanat nähtäväksesi. Todistusarvosanat ovat julkisia, ja kuka tahansa voi pyytää ne käyttöönsä, toisin kuin koetulokset. Ja tietysti toisinpäin, kuka tahansa voi halutessaan selvittää sinun kullannuppusi koulumenestyksen todistusarvosanoista.