Muutettiin Etelä-Suomeen ja uusien työkavereiden elitistiset asenteet yllättivät.
Vain Helsingin kantakaupungissa tai tietyissä helsinkiläisissä ja espoolaisissa kaupunginosissa "saa" asua. Omista tekemisistä puhutaan muille ihan kuin markkinoitaisiin itseä koko ajan: kävin siellä ja siellä Hienossa Paikassa, keskustelin sen ja sen Tärkeän Ihmisen kanssa, luin sen Kirjan josta nyt kohistaan jo aikoja sitten alkukielisenä, kokkasin sitä ja sitä Hienoa Ruokaa viikonloppuna... Tavallaan ollaan olevinaan kauhean suvaitsevaisia ja kansainvälisiä, mutta oikeasti ivataan ns. tavallisia ihmisiä koko ajan. Ihmettelen myös, millä työkaverit kalliin asumisensa ym. oikein rahoittavat, koska ala, jolla olemme on aika pienipalkkainen, vaikka akateeminen koulutus vaaditaankin. Ovatko kaikki perineet rahaa tai tienaavatko kaikkien miehet tähtitieteellisiä summia?
Onko muilla etelän "akateemisilla työpaikoilla" samanlaista? Vai onko käynyt vain kurja tuuri?
Kommentit (116)
mutta meillä on kavereita ja sukulaisia pääkaupunkiseudulla ja täytyy myöntää, että olen huomannut tuota samaa. Pääkaupunkilaiset ovat tosi paljon elitistisempiä ja ovat tosiaan kamalan tarkkoja, että elämä näyttää jotenkin ulospäin hienolle ja tyylikkäälle. Just toi Hienojen Ruokien kokkaaminen ja name droppaus on tyypillistä. Ja tosiaan niin kuin ap kirjoitti - ollaan muka suvaitsevaisia, mutta paheksutaan, jos jolain on ryppyinen mekko tai vääränlainen hääkakku tai ruma kylppäri.
Kukaan järjissään oleva varakas ihminen ei kyllä äänestä vihreitä =D Ko. tyypithän nimenomaan ovat vasemmistoa ja nimenomaan haluavat nämä toisten rahat omaan käyttöönsä..ja keksivät ties mitä typeriä ideoita. Näin niinkuin ohihuomautuksena.
Itse ihmettelen kans kerskumista jos on "liikaa rahaa tilillä". Mitä ne rahat siellä tilillä tekee? Nehän pitää sijoittaa! Hönttiä hommaa.
Eli niinkuin joku sanoi - leikitään rikasta. Guccin laukut on ostettu velaksi, pakko ostaa luxus-merkkivaatteita (velalla), samoin uusi isompi taulu tv ja uusi känny vaikkei varaa periaatteessa olekaan, eli velalla vaan. Autonkin pitää olla uusi Audi A6 vaikka käytettynä löytäisi pienemmän budjetin auton, vaikkapa Fiatin farkun, mutta kun ei ylpeys anna myöden.. Huono itsetunto?
Rahalla ja hinnoilla kerskuminen muuten vasta onkin tosi junttia..
On tosiaan junttiuden juntteutta kerskua rahalla ja hinnoilla. Tiedän tyypin eikä kiinnosta seurustelu moisten kanssa. Kyllä tavaraa saa ostaa mutta pitääkö samaan hengenvetoon kertoa mitä se tavara on maksanut?
Mutta en suinkaan yleistä sitä koskemaan kaikkia pk-seutulaisia.
Itse olen ikäni täällä asunut ja suurin osa ihmisistä on ihan tavallisia tavallisine ongelmineen.Mutta, sitten löytyy näitä brassailijoita. En yhdistä sitä edes akateemisuuteen tai kultalusikka suussa syntymiseen, vaan enemmänkin tietynlaisiin nousukkaisiin. Lapsuus ja nuoruus on eletty tavallista elämää tavallisessa lähiössä. Ja sitten 3-kymppisenä otetaan se 250 000€ asuntolaina, ostetaan omakotitalo ja kallis auto ja sen jälkeen kuvitellaan olevan jotenkin parempaa väkeä.
Eihän näissä em. jutuissa itsessän mitään erikoista ole, mutta kun sen yhdistää tietynlaiseen itsensä nostamiseen ja muiden halventamiseen niin siinäpä se.
Koko ajan pitää tuoda esille omaa omaisuuttaan, mitä nyt on hankittu ja kuinka paljon se maksoi, matkustellaan Thaimaassa joka vuosi vaikka oikeasti ei ehkä olisi varaa. Monilla vanhemmat maksavat tätä kallista elämäntapaa, mitä tietenkään ei kehdata muille mainita.
eikä ole mikään köyhä. Helsingissä on useampia alueita joilla äänestetään puolueista eniten vihreitä, mm. Käpylä ja Kumpula jossa ei muuten ole ihan halpoja asuntoja...
Kukaan järjissään oleva varakas ihminen ei kyllä äänestä vihreitä =D Ko. tyypithän nimenomaan ovat vasemmistoa ja nimenomaan haluavat nämä toisten rahat omaan käyttöönsä..ja keksivät ties mitä typeriä ideoita. Näin niinkuin ohihuomautuksena.
rahan määräkö tekee myös fiksuksi?
että vihreiden jäsenissä ja äänestäjissä on ylivoimaisesti eniten korkeasti koulutettuja muihin Suomen puolueisiin verrattuna.
Eli niinkuin joku sanoi - leikitään rikasta. Guccin laukut on ostettu velaksi, pakko ostaa luxus-merkkivaatteita (velalla), samoin uusi isompi taulu tv ja uusi känny vaikkei varaa periaatteessa olekaan, eli velalla vaan. Autonkin pitää olla uusi Audi A6 vaikka käytettynä löytäisi pienemmän budjetin auton, vaikkapa Fiatin farkun, mutta kun ei ylpeys anna myöden.. Huono itsetunto?
Rahalla ja hinnoilla kerskuminen muuten vasta onkin tosi junttia..
On tosiaan junttiuden juntteutta kerskua rahalla ja hinnoilla. Tiedän tyypin eikä kiinnosta seurustelu moisten kanssa. Kyllä tavaraa saa ostaa mutta pitääkö samaan hengenvetoon kertoa mitä se tavara on maksanut?
Mun tutuilla ei kellään ole mitään Guggin laukkuja tai vastaavia. Autot ostetaan yleensä tarpeeseen ja perheen kokoa ajatellen, ehkä merkillä voi vähän olla väliä, mutta ei mun frendit millään Lexuksilla ajele, Audi on aika tavis auto pääkaupunkiseudulla nykyään. Omat kaverit ei kehuskele rahoillaan, ehkä joskus manaavat kun ne on vähän vähissä. Jos joku on ostanut jotain mitä on pitkään halunnut/harkinnut, ja sitten kertoo sen niin en pidä sitä leuhkimisena. Mä olen täällä Helsingissä syntynyt ja aina asunut, ehkä en sitten vaan huomaa, mutta vähän luulen että suurinosa on ihan tavallisia pulliaisia ilman mitään turhia brassailuja. Tosin kun mietin tarkkaan, niin mä en tunne ketään joka olisi muuttanut tänne maalta ja jonka kanssa olisin ystävystynyt, ehkä ne on niitä brassailijoita? mene ja tiedä..
Se helsinläisässä ärsyttää ihan siksi, että että se tulee median kautta läpi koko valtakuntaan ihan eri mittakaavassa kuin mikään muu murre. Jos esim. toimittaja on kotoisin Helsingistä, suhisee hänen ässänsä ei-kirjakielenomaisesti myös toimittajantehtävissä, jossa on tarkoitus puhua yleiskieltä - ei murretta. Ei me pohojalaasetkaan telekkarisa puhuta tällä lailla.
Ja muuten: älkää niputtako pohjalaisia kaikkia samaan murre/kulttuurialueeseen. Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla on ihan erilaiset murteensa, monia eroja on jopa naapuripaikkakunnilla ja keskipohjalaiset on turhankin vaatimattomia, eteläpohjalaiset niitä leveilijöitä on! :)
stadilaisella siskonpojalla on ihan hirvee sössöässä, mutta se kelpaa stadilaispuheterapeutille eikä poikaa ole pantu mihinkään ässäkouluun. Täällä Pohjanmaalla tiedän monta paljon lievempää sössöässää, jotka ovat ässäkoulun käynnillä puhevikansa parantaneet. Jännittävää, kuinka kirjainten ääntämiskriteeritkin voivat Suomen sisällä olla niin erilaiset!
Omat kokemukseni on kyllä täällä kirjoitettuun nähden päinvastaisia. Vaimon suku on kotoisin Kajaanin läheltä ja kahdenkymmenen yhteisen vuoden aikana sielläpäin on tullut vierailtua paljonkin. Ja elämä pikkukylässä tuolla on todella ahdistavaa. Kaiken perustana on se, mitä naapurit ja tutut ja sukulaiset ajattelee... se ohjaa lähes kaikkea tekemistä, ihmissuhteita myöten.Kaikkia arvostellaan heidän asemansa ja varallisuutensa mukaan, joten täytyy näyttää varakkaalta, vaikka lainaa olisi niin, että selkä katkeaa...
Ja uusi traktori pitää ostaa kun naapurikin osti, vaikka tarvetta sille ei olisi ja velkataakan alla just just pärjätään sillä rajalla, että kaatuuko. ... Otetaan vielä vähän lisää velkaa, että saadaan isot rippijuhlat, kun se on niin tärkeetä että voi näyttää muille...
Teot on erilaisia, mutta takana on juuri sellainen käytösmalli, josta pääkaupunkilaisia tässä haukutte.
Ja täällä pääkaupunkiseudulla sitä brassailua ja pinnallisuutta harrastaa vaan ne muualta muuttaneet, kun ne LUULEE sen kuuluvan asiaan... Tai ovat korkeintaan ensimmäisen polven helsinkiläisiä nuoria, joilla juuret on kuitenkin vielä vahvasti maalla ja taas vaan luullaan sen brassailun peittävän
jotain... mitä ei edes tarvitsisi peittää. Malli on opittu sieltä pikkukylästä ja sitä vaan sovelletaan sitten täällä sopivampiin näyttämisen muotoihin.
-Mika-
Sukulaisia asuu maaseudulla, ja siellä tosiaan kytätään toisten rahavaroja, kuka on ostanut minkäkinlaisen auton jne. Ulospäin täytyy näyttää siltä, että hyvin menee ja rahaa on, koska muuten alkaa juoruilu. Synttäreillekin lapset tuntuu siellä ostavan paljon kalliimpia lahjoja kuin mitä olen täällä pk-seudulla törmännyt, halutaanko sillä sitten näyttää, että rahaa on, en tiedä.
lakimiehiä. Paitsi ne poikkeukset, jotka vahvistavat säännön.
Puhetaitoisiakin on, eivät esimerkiksi meidän lapset suhise yhtään, vaikka ikänsä ovat asuneet pk-seudulla. Heidän puheessaan arvatenkin ärsyttää taas se, että USAssa asumisen jäljiltä he puhuvat joskus kuin kukkahattutädit, englantilaisia sanoja suomalaisten seassa. Anteeksi heidän puolestaan, kestää aikansa palautua takaisin.
On kyllä kumma, miten yksi ssssuhisssseva ässsssä niin ärsyttää, kun vaikka savossa ärsyttää ihan koko kieli ja nuotti.
Noin muuten taas kivasti yleistetään ja haukutaan pk-seutulaisia, vaikka ihan samoja piirteitä on havaittavissa ihmisissä ympäri maan. Esimerkiksi Kymissä ollaan todella leuhkaa porukkaa. Muualta tulleet eivät piireihin vielä 50 vuoden asumisenkaan jälkeen kelpaa. ; )
Pidän edelleen kiinni siitä, että elitismiä esiintyy ainakin täällä minun työpaikallani. Puhun itsekin mielelläni esim. kirjallisuudesta (olen sitä opiskellutkin sivuaineena) ystävieni kanssa, mutta tapa puhua siitä on erilainen. Jotenkin tuntuu siltä, että täällä ihmiset puhuvat toisilleen kuin olisivat jatkuvassa työpaikkahaastattelussa, jossa pitäisi todistaa oma erinomaisuus - ei esim. ironisoida omaa itseään tai vahingossakaan lipsauteta, että on tietämätön jostain asiasta.
Mutta en suinkaan yleistä sitä koskemaan kaikkia pk-seutulaisia.
Itse olen ikäni täällä asunut ja suurin osa ihmisistä on ihan tavallisia tavallisine ongelmineen.
Mutta, sitten löytyy näitä brassailijoita. En yhdistä sitä edes akateemisuuteen tai kultalusikka suussa syntymiseen, vaan enemmänkin tietynlaisiin nousukkaisiin. Lapsuus ja nuoruus on eletty tavallista elämää tavallisessa lähiössä. Ja sitten 3-kymppisenä otetaan se 250 000€ asuntolaina, ostetaan omakotitalo ja kallis auto ja sen jälkeen kuvitellaan olevan jotenkin parempaa väkeä.
Eihän näissä em. jutuissa itsessän mitään erikoista ole, mutta kun sen yhdistää tietynlaiseen itsensä nostamiseen ja muiden halventamiseen niin siinäpä se.
Koko ajan pitää tuoda esille omaa omaisuuttaan, mitä nyt on hankittu ja kuinka paljon se maksoi, matkustellaan Thaimaassa joka vuosi vaikka oikeasti ei ehkä olisi varaa. Monilla vanhemmat maksavat tätä kallista elämäntapaa, mitä tietenkään ei kehdata muille mainita.
löytyy ihan kaikkialta Suomesta.
Ja täällä etelä-Suomessa sen juppeilun osaa ihan maaltamuuttaneetkin, ehkä jopa paremmin kuin paljasjalkaiset. Ollaan niiiiiiiiiin stadilaisia ja polleita kun ollaan muutettu jostain pershikiältä vaikka Espooseen ja saatu hyväpalkkainen duunipaikka ja on pelit ja vehkeet.
Esim. Pohjanmaalla huomaa että siellä tosiaan kanssa osataan se kerskailu. Välillä oikein tunnen myötähäpeää joidenkin puolesta.
Kyllä se on enemmänkin kotikasvatuksesta kuin maantieteellisestä sijainnista kiinni millälailla ihminen siihen mammonaan suhtautuu ja miten sitä tuo esille, vai tuoko ollenkaan.
akateemisia on niin paljon, että alan töitä saati korkeaa elintasoa ei riitä kaikille. Niinpä sitä pitää "puhumalla tehdä" itselle.
Tuo kaupunginosajuttu taas on ihan fakta Helsingissä: missään muualla Suomessa ei asuntojen hinnat heittelehdi niin paljoa katuosoitteen perusteella.
ilmiö on täällä pääkaupunkiseudulla nuorten ja vähän vanhempienkin naisten puhetapa, kun sitä saatanan ässää pitää suhisutaa puhuessa ja samalla naristaan nenään kuin Räikkönen konsanaan, eikä leukaa tuetystikään voi liikuttaa vaikka puhuu. Enpä ole muualla moiseen törmännyt...
Valitettavasti löytyy ihan lähisuvustakin - ja valitettavasti mun vanhemmat on ne, jotka maksaa. Tyypillistä on, että oikeesti noilla ihmisillä ei olisi varaa brassailuun. Ne joilla varaa on, ei rahoista yleensä puhu.
Mun appivanhemmat on esimerkiksi todella varakkaita ja heistä sitä ei ikinä uskoisi. Eivät ikinä puhu rahasta, eikä merkeillä brassailla. Ovat erittäin hintatietoisia, eikä rahaa pistetä turhuuksiin.
Sisareni appivanhemmat ovat ihan tavallisia keskituloisia pulliaisia ja aina sukutapaamisissa ovat niin hienoa ja niin varakasta. Väliin nolottaa kuunnella niitä juttuja.
Mun vanhempanikin ajattelivat aina enne, että mun siskoni appivanhemmat on jotain "hienompaa" porukkaa. Nykyisellään, kun ovat käyneet kylässä puolin ja toisin, on ajatukset vähän erit.