~~SYYSKUUN SYDÄMET VK14~~

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!



Neppali: kiitos kuntosalivinkeistä!



Suffeli: Millaista työtä teet?



Minä oon viikkokausia pyöritellyt mielessäni näitä työasioita, ja ahdistaa vaan koko ajan enemmän.:-( Teen fyysisesti rankkaa työtä. Tällä hetkellä periaatteessa pystyn kaikki työtehtävät vielä hoitamaan, mutta helppoa se ei ole ja työpäivän jälkeen olen kuin jyrän alle jäänyt. Eniten kuitenkin pelottaa tuo minun selkä. Multa on selkä leikattu noin 10 vuotta sitten ja myös esikoista odottaessa oireili jossain vaiheessa niin, että vei lähes liikuntakyvyn. Joudun työssäni paljon kurkottelemaan, nostelemaan, kumartelemaan ja heittelemään. Osaan kyllä nostaa jaloillani, en selällä, mutta kaikissa asennoissa se ei ole mahdollista. Lisäksi mua vaivaa jatkuva päänsärky ja huimaus. MUTTA ennenkaikkea mua ahdistaa työpäivät. Itkeskelen vaan edellisen päivän ja olen masentunut ja enkä nuku töitä edeltävänä yönä. Syynä tähän varmaan on ei-niin-kovin myönteinen suhtautuminen työpaikalla raskauteeni. Tai lähinnän siihen että asia pitäisi siellä jotenkin ottaa huomioon. Olen kyllä sanonut mm. tuosta huimauksesta, mutta ei sitä otettu mitenkään huomioon. Kuitenkin pelkkä ajatus jo nyt sairauslomalle jäämisestä saa aikaan luuseriolon. Ja pelkään sitäkin että jos olen jo nyt jossain määrin masentunut, niin kuinka käy sitten kun vauva syntyy. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?!?



Joku pohti kaverisuhteita raskausuutisen myötä. Itselleni kävi samoin esikoista odottaessa, mutta kun vauva syntyi, sain liudan uusia kavereita neuvolan mammaryhmän ja kerhojen kautta!



Nyt on ihanaa kun vauvan liikkeet tuntuu jo päivittäin ja mieskin jo tunsi ne vatsan päältä! Se sentään piristää muuten masentunutta mieltä!



Meillä oli muuten perjantaina puolivuotishääpäivä. :-) Minä lahopää tietysti unohdin asian, ihmettelin vaan kun tulin illalla kotiin että mistäs hyvästä nyt ruusuja.... Aargh! Ennenku tajusin. Mies on kyllä muutenkin ehdottomasti romanttisempi kuin minä. Ihana mies. :-)