Pidätkö vanhusten hoitajia vähän "tyhminä / alempiarvoisina"?

Mulla on toisten mielestä varmaan erittäin tyhmä ongelma, mutta en kehtaa sanoa ammattiani missään :( tai olen aina ihan nolona, kun pitäisi jossain väkijoukossa tai uusille ihmisille selostaa mitä teen työkseni.



Olen siis alle kolmekymppinen vanhusten hoitaja. Jotenkin tunnen itseni niin huonoksi aina, kun muut ovat insinöörejä, tradenomeja, lääkäreitä, restonomeja, lakimiehiä ja vaikka mitä.



Aina sitten joku kohteliaisuudesta tokaisee, että arvostaa niin paljon ammattiani. Silti minä tunnen itseni joksikin ääliöksi, kun en lukion jälkeen ole muualle kouluttautunut kuin vanhuksia hoitamaan.

Mummojen hoitajat eivät minusta voi olla edes tyhmiä sillä pelkästään lääkehoito vaatii jatkuvaa tarkkuutta ja myös tietoa.



Työ on myös fyysisesti raskasta ja väitän, että ei se henkisestikään helppoa ole. En ymmärrä miten dementikkojen hoitajat kestävät...

mitä työhösi siellä sosiaalityöntekijänä kuului ? Kannattaako lähihoitajan harkita kouluttautumista sosionomiksi?

Eräs, joka hoitaa erityislapsia. Ja tosi on, että moni mamma ei heitä viitsi käydä kovin monesti katsomassa.

ja jokainen elämä on tärkeä.

ps. itsekin vanhustyötä opiskeluaikoina kesäisin tehnyt

Monen tämänkin palstan mummojen muistot kuuntelee lähihoitaja.

Monen mummon viimeisillä hetkillä antamassa tukea on se lähihoitaja.

Monen mummon itkut kuuntelee lähihoitaja.



Lähihoitaja joutuu miettimään suhteensa kuolemaan ihan eri tavalla kuin moni tämän palstan mamma.



Eräs, joka hoitaa erityislapsia. Ja tosi on, että moni mamma ei heitä viitsi käydä kovin monesti katsomassa.

Tosin käytännössähän tasa-arvo ei todellakaan toteudu meidän(kään) valtiossa. Epätasa-arvo on totta, tuskin eri ammatit tasa-arvoistuvatkaan koskaan :(

Uskoakseni todella moni arvostaa vanhusten hoitajien työtä. Harmi vaan ettei se näy palkkauksessa.

..ja kaikki ovat olleet fiksuja ammattilaisia. Pidän heitä täysin tasavertaisina kanssani - minulla on ylempi akateeminen loppututkinto, pitkä työkokemus ja olen arvostettu oman alani ammattilainen. Niin hekin ovat.

sh ja vanhainkodissa töissä. Mua kyllä hävettää sanoa sekä ammattini, että työpaikkani. Työ on kyllä rankkaa ja vastuu suuri. Vanhukset ovat niin monisairaita että välillä ihan hirvittä. Silti tunnen alemmuutta työstäni.

sieltähän se arvostuksen puute hoitajia kohtaan tulee?

Tekevät rankka työtä (ei kyllä omaa kokemusta mutta luulisin ainakin). Täytyy kyllä myöntää etten pidä vanhustenhoitajia samalla tavalla älykköinä kuin vaikka tohtoreita, mutta ei se tarkoita että pitäisin vahustenhoitajia huonompina! Parempi hoitaa vanhuksia kuin nillittää jostain triviaaleista muotoseikoista mihin monet akateemiset usein syyllistyvät :) Ja ihan taatusti arvostan vanhustenhoitajaa enemmän kuin jotain mediaseksikästä mainostoimistomiestä :D

Sanoi, että jos palkkani olisi niin iso että sillä pärjäisi (nyt teen pätkätöitä pienellä ja epävarmalla palkalla, vakityötä haen), voisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia.



Meillä on yksi lapsi jonka kanssa olin kotona 2 vuotta, enkä todellakaan halua olla enää koti-äitinä yhtään enempää ja mies tietää sen.

Olen myös sairaanhoitaja. Alemuudentunne tulee lähinnä muilta hoitajilta, ei omaisilta. Koen työni vastuulliseks juuri siksi ettei minulla ole lääkäriä kuin kerran viikossa osastolla tunnin ajan. Muu jää omaan arviooni+muiden hoitajien. Silti tulee paljon vähättelyä esim. ensiavussa työskenteleviltä...

sh ja vanhainkodissa töissä. Mua kyllä hävettää sanoa sekä ammattini, että työpaikkani. Työ on kyllä rankkaa ja vastuu suuri. Vanhukset ovat niin monisairaita että välillä ihan hirvittä. Silti tunnen alemmuutta työstäni.

tai oleta koulutustason liittyvän välttämättä älykkyyteen.

tiedän tekeväni tärkeää työtä. Tiedän myös, että en ole sen tyhmempi kuin moni tohtorikaan. Minulla vaan ei ole minkäänlaista kunnianhimoa opiskella.



Pidän työstäni joka on todella vaihtelevaa, välillä iloitaan shampanjalla vasta syntynyttä lapsenlapsenlasta ja seuraavassa hetkessä pidetään kädestä kuolevaa. Toisina päivinä työ on raskasta henkisesti, yleensä silloin kun ei ole aikaa jokaiselle vanhukselle niin paljon kuin he tarvitsisivat. Toisina päivinä on raskasta fyysisesti.



Vanhan ihmisen kasvoja kun katsoo ja kaikkia niitä elämän tuomia ryppyjä, käsiä jotka ovat huuhdelleet pyykin jäisessä avannossa, on niin turhanpäiväistä surra ensimmäistä otsaryppyä, kun huomaa kuinka kauniisti suurin osa vanhuksista ryppynsä ja kolhunsa kantaa.

työskentelen sairaanhoitajana teholla, mutta kokemusta virkavapaavuotena oli vanhustenpuoleltakin. Itse en todellakaan aliarvio vanhustenpuolellat tehtyä työtä, vaikka työ ehkä onkin simppelimpää. Eniten itseäni ihmetytti vakituisesti vanhusten puolella työskentelevien hoitajien huono ammatillinen itsetunto ja tarve selitellä minulle miksi he nyt ovat työssä "vain" vanhusten puolellla eivätkä tee vaativampaa hoitotyötä. Itselleni välivuosi vanhusten hoidon puolella oli aivan virkistävä ja mukava kokemus. Työ vanhusten parissa on erilailla kuormittavaa ja arvokasta työtä.

Koen lähihoitajien työn vanhainkodeissa hienona. Vaikka meitä on kaikissa ammateissa monenlaisia ihmisiä ja poikkeuksiakin on, hoitajan (erityisesti vanhainkodin hoitajan) tavatessani mietin aina, että tuo ihminen ymmärtää elämää ja suvaitsevaisuuttakin löytyy.



Lähihoitajan työhön kun ei mennä rahaa tai korkeaa statusta hankkimaan. Työssä pysymisen taustalla on yleensä jotain syvempää kutsumusta. Toki soisin reilun palkankorotuksen hoitajille.

Mutta itsekin koen ajoittain alemmuuden tunnetta omasta koulutuksestani ja ammatistani (terveydenhoitaja), kun suurin osa ystäväpiiristä on akateemisia ja useat eria aloilta väitelleitä tohtoreita, kuten miehenikin.

Olen itsekin sairaanhoitaja, josta koen usein alemmuudentuntoa jostain kumman syystä. Usko itseesi. Ja ainahan lisää voi opiskella jos haluaa!