Päivähoitokeskustelussa pitäisi ajatella enemmän VAUVAN etua!

sain levätä eniten.



Toki sitä nytkin on väsynyt, mutta väsymystä ei tavallaan ehdi huomata kun on niin paljon muuta tärkeämpää siinä ympärillä. Fyysinen väsymys tavallaan unohtuu kun henkisesti on virkeämpi. Tuo että ulkoillaan paljon, on hyväksi lasten lisäksi myös itselle, ulkoilu auttaa tosi paljon väsymykseen.



Meilläkin kotona on usein kovempi mekkala kuin perhekerhossa, etenkin kun varsinkin 4v:n kavereitakin on usein meillä kylässä ;) Kutsumme kerho- ja muskarikavereita, leikkipuistoissa tutuksi tulleita aika usein kylään ja vastavuoroisesti meidän 4v välillä kyläilee toisaalla. Hyvin nukkuu vauva vaikka torvella töötättäisiin vieressä ;9



t. äiti x 3

Enne tosiaankin oli asiat toisin: Perheet olivat suurempia. taloissa asui PALJON väkeä, ei todellakaan oltu vain ydinperheen kesken, niin että lapset oli aina pakko sitoa puuhun kiinni tms yhtä älytöntä. Toki näinkin tehtiin, mutta PÄÄASIASSA taloissa asui renkejä ja piikoja ja isovanhempia ja ties keitä, ja lähes aina oli joku, joka pystyi katsomaan sen ensimmäisen/ensimmäisten parin lapsen perään. Sen jälkeen se tosiaan oli niin, että isommat katsoivat pienempiensä perään.

Kyseessä oli kuitenkin huomattavasti isompi yhteisö kuin nykyinen kaks lasta ja koira.

vauva aina mukana liinassa, pellolla jne.

edellisen kommentoijan otsikossa luki, että afrikassa äidellä on..

Niin oli suomessakin ennen vanhaan.

Lapsi laitettiin pärevasussa puuhun killumaan kun äiti oli pellolla. Puuhun siksi että oli eläimiltä suojassa. Isommat lapset sidottiin narulla siihen puuhun vyötäisiltään kiinni, etteivät karkaa.

Navettaan mennessään äiti laittoi lapsen tuvan lattialle reikäjakkaraan seisomaan. Tai otti sinne navettaan reikäjakkaraan seisomaan.

jo 3-vuotiaan kuului katsoa pienemmän perään. Jos ei hoitanut hommaansa, sai selkäänsä.

Suomen oloissa vauva ei ole voinut olla aina liinassa, oletan että siksi on muovautunut tapa että lapset on sidottu jonnekin..

että siinä se "lapset ovat aina olleet äidin mukana kun tämä on tehnyt arjen askareita"

Muistan itse olleeni järkyttynyt pienen esikoisen äitinä useamman lapsen perheen menosta.... :) Että kyllä tavallaan ymmärränkin ajatuksesi, mutta tahtoisin rohkaista kotielämään koko perheesi / lapsikatraasi kanssa jatkossakin. Siitä selviää ja se on todellakin antoisaa! : aikaa jota muistelet vielä mummona kiikkustuolissa! Ja sisarukset muistelee kotipäiviä toistensa kanssa. Ja vauvalle se ei oikeasti ole pahasta vaikka voi tuntuakin nyt niin kovin erilaiselta elämältä kuin mitä sinä nyt olet esikoisesi kanssa symbioosissa elänyt! Se äidin ja vauvan symbioosi on olemassa vaikka ympärillä olisikin härdelliä! Kaikki imetykset, sylitykset, ei ne katoa mihinkään. Sitä vaan oppii juttelemaan isompien kanssa samalla kun imettää tai sylittelee vauvaa. Oppii kokemaan yhteyttä samaan aikaan vauvaan ja isompaan lapseen. Se tuntuu vielä vaikealta, muttei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin luulisin. Kyllä meidät ihmisäidit on rakennettu sellaisiksi että tämä onnistuu ja on luonnollista ja hyväksi lapselle!



Jahaas, ruoka näyttää kypsyneen uunissa... täytynee huutaa mies ja isommat lapset pulkkamäestä sisälle...Iltapäivällä mulla onkin vauvan kanssa ihan kahdenkeskistä ohjelmaa: jokaviikkoinen vauvauinti ;) sillä välin mies viettää laatuaikaa kahden isomman kanssa, usein ovat uimassa samaan aikaan uimahallissa, mutta eri altaassa.



t. äiti x 3



Moi moi ja iloista viikonloppua!

En ota kantaa siihen, pitäisikö isompien olla hoidossa, kukin perhe tekee tyylillään. Meillä lapset 2,5 v ja puoli vuotta, isompi 2 päivänä viikossa hoidossa 5-6 tuntia, toimii hyvin meillä.



Mut tosta vuorovaikutuksesta.... Ei vauva tarvitse äitiä tuijottamaan itseään tuntikausia päivässä! Meillä vauva menee enimmäkseen siinä sivussa, istuu sylissä kun leikin esikoisen kanssa tai käydään vieraisilla, keikkuu kantoliinassa kun teen ruokaa, nukkuu tai killittelee vaunuissa kun ollaan ulkona jne. Toki välillä leikitäänkin, myös vauvan kanssa kahdestaan.



Kakkonen on huomattavasti tyytyväisempi lapsi kuin eka, joka sai tosi paljon huomiota pienenä. Ei vauva edes halua olla elämän keskipiste!

Miten normaali rauhaisa elämä parhaiten saadaan järjestymään, se on koko perheen etu

Samoin vanhemman sisaruksen ja MYÖS ÄIDIN ja isän.

Normaaliin elämään kuuluu vuorovaikutus perheenjäsenten kesken, harrastukset ja sen sellaiset ruuanlaitot



Sanoisin että jos on tavallinen perhe, tavallisisa voimissa oleva vanhemmat, isommalle parempi kerhoilla kavereiden kanssa pari kertaa viikossa. Sitä paitsi ainakin tuttujen KAIKKI ne isommat lapset jotka on itse saaneet valita on MIELUUMMIN kotona kuin tarhassa.



Mutta jos on joku erikoistapaus,sairautta tai muuta isoa ongelmaa, varmaan on parempi että lapsi raahataaan tarhaan yhteuiskunnan hoidettavaksi .

Näitä on ehkä 20%-25% kaikista äideistä. Heiltä tulisi edellyttää todistus siitä että ongelmia on, todistuksen voisi myöntää vaikka neuvola. Koska kaikki äidit käy neuvolassa, ei lisäisi mitään byrokratiaa, mutta ehkä entsitä useampi kysyisi itseltään: olenko oikeasti sellainen ongelmatapaus että kyörään pienen lapseni aamuisin pois kotoa vai olisiko hänelllä parempi olla meidän muiden kanssa yhdessä?



Muut isomman lapsensa tarhaan vievät on ymmärtäneet käyttävät päivähoito-oikeutta väärin ja vastoin lapsen etua. Sorry vaan.

Voi sanoa että mielummin vauva äidin kanssa ja isommat hoitoon. Siis vauva on nro 1 ja muut sitten vasta, niinkö???



Ei ole tervettä jos asetetaan lapset tärkeysjärjestykseen, kaikki ne ovat yhtä tärkeitä ja kaipaavat rakkautta ja läheisyyttä omilta vanhemmiltaan. Vaikka vanhemmat eivät olisi ihan terveitäkään lapsi rakastaa ja kaipaa vanhempaa silti..

5,5, v ja 4 v, kun vauva oli syntymässä. Asutaan maalla, jossa ei ole kerhoja, leikkipuistoja taimuutakaan ja aajttelin että lapsista olisi kiva käydä 2 x viikossa leikkimässä aamupäivä kavereiden kanssa. Tilanne meni uitenkin melkein heti siihen, että lapset alkoivat kysellä, miksi heidän pitä olla hoidossa kun minä olen vaivan kanssa kotona. Silloin tajusin, että hyvänen aika vilkas 5,5 vuotiaskin on mielummin kotona kuin hoidossa kavereiden kanssa. Hoito lopettiin siihen. Nyt ollaan kevät porukalla kotona ja sitten isompi lähtee syksyllä eskariin.



Ja kyllä kuten monella muullakin meillä arki rullaa isompien ehdoilla. Välillä väsyttää, kun vauva valvottaa öisin ja isommat ei nuku päivisin, mutta koitan torkashtaa sitten kun mies tulee kotiin, jos olin ihan poikki. Muuten aamusta lähedetään ulos, käydään koiran kanss alenkillä ja leiktään pihalla. Vauva on liinassa tai rattaissa mukana. Tullaan syömään aj mä saan tehtyä ruokaa ja siivoiltua, kun isommat viihdyttävät vauvaa. Vauvalla nyt 4 kk rittää sekin että isomman vaan juoksentelee omissa leikeissä ohi. Lisäksi isoveljistä on ihanaa, kun ei tarvitse kuin laittaa naama lähele ja vauva alkaa kikattamaan.



Iltapäivästä rauhoitutaan ja illala sitten taas ulos. Mies tekee tämän silloin jos minä haluan levätä. Mä en jaksa uskoa, että kukaan meistä kärsii erityisesti tämän asian johdosta. vauvalla riittää läheisyyttä ja ruokaa ja vuorovaikutustakin niin isompien kuin äisin kanssa. Lisäksi vauvaa ei koskaan tarvitse varsinaisesti viihdyttää tai keksi sille tekemistä kuten esikoiselle aikanaa, joka pääasiass akitisi tylsyyttä päivät.



Ja ei meillä ei ole kovin helppoa vauvaa, vaan mahavaivoja on riittänyt. Vauva kulkee kuitenkin liinassa (joka auttaa muuten yllättävän paljon) ja samalla voin puuhata isompien kanssa. Onneksi tämä aika alkaa kuitenkin olla jo taakse jäänyttä elämään.



Aika näyttää mitä lapset 20 vuoden päästä teraupeuteilleen vuodattavat hankalasta lapsuudestaan ; )

kyseistä asiaa paljon, koska syksyllä kun esikoinen on vajaa 4-vuotias, meille syntyy toinen. Jotenkin musta tuntuu, että myös esikoisen kannalta olisi hyvä pitää hoitopaikka esim. niin, että 3:na päivänä viikossa menisi puoleksi päiväksi hoitoon. On nyt ollut vuoden, ja jotenkin tuntuisi oudolta, että täysin putoaisi omista sosiaalisista kuvioistaan täysin pois ja joutuisi hissuttelemaan kotona vauvan rytmiin.



Yritän vilpittömästi ajatella mikä olisi parasta myös vanhemmalle lapselle, ja kun ystävyyssuhteet ovat jo muodostuneet, en haluaisi repäistä häntä täysin irtikään. Lisäksi silloin voisin välillä keksittyä antamaan huomiota myös vain vauvalle, pyrin tekemään molemmille oikein.



Mutta pistää miettimään, kun täällä on noita fanaatikkoja. Silti mä ajattelen, että yllämainittu ratkaisu olisi tässä tapauksessa paras. Toki jos esikoinen viestittää, että haluaisi myös olla vain kotona, voin ottaa hänet kotiin.

kyllä suhdetta vauvaan ja erittäin laadukasta vuorovaikutussuhdetta voi kehittää ihan normaalin elämän ohessa ja sellaista perhe-elämä on.



Minusta on todella outoa jos siihen pitää keskittyä vuosi ilman häiriötekijöitä. Kyllä normaalissa perheessa (tarkoitan jos muut sisarukset ovat terveita) on sen verran rauhallista, ettei vauvan kehitys häiriinny. Ongelmaperheet ovat sitten erikseen ja silloin varmaan on hoito jo suositeltavaa ihan vanhemman lapsen kehityksen kannalta.

sen esikoisen etuakin on mietittävä niin kuin nro 2 yrität ajatella. Halusin tuoda vain esille sen, että monien vauvojenkin kannalta olisi hyvä, että välillä saisivat olla vain äidin kanssa, eikä koko aikaa olisi montaa ihmistä ympärillä häsläämässä.



AP

valitettavasti usko, että se vuorovaikutussuhde kehittyy riittävästi, jos aikataulut menee muiden lasten ehdoilla ja vauva "totutetaan" kokonaan muiden rytmiin. Mielestäni sen vauvan ja hänen aikataulujensa on kuitenkin oltava se numero YKSI sen vauvavuoden ajan. Tästä syystä kannatan myös kotona olevien vauvojen äitien oikeutta laittaa isommat lapset ainakin osapäivähoitoon.



AP

Huomaan, että paljon meillä mennään vanhemman mukana ja vauva keikkuu siinä mukana, vaikka tietysti yritetään huomioida vauvaakin. Esikoinen vaan niin paljon vaativampi tapaus, luenteeltaan ja iänkin puolesta.

kerrallaan lapsia mitä pystyisi hoitamaan. Miksi tehdä lapsia jos joutuu laittamaan pois toisen tieltä.



Minulla oli kolme lasta neljässä vuodessa, mitähän 4-vuotias olisi sanonut jos olisin laittanut sisarensa kanssa pois kotoa, että äiti saa seurustella ja olla vauvan kanssa. Toki pyykkiä saa pestyä, ruokahommia jne, paljon paremmin, kun vauva nukkuu ja isommat pois helmoista - mutta, onko sellainen luonnollista että lapset ovat ns. "tiellä ja vaivana"...



Ei sen kodin niin tip top tarvitse olla kun lapset vievät äidin aikaa. Se on nyt sitä aikaa ja sitten kun helpottaa, on huushollikin paremmassa kunnossa. Ei kaikki voi olla kuten ennen lasten syntymää, se kannatta muistaa, jollei saa kotiapua, isän osallistumista tai laittamalla toiset lapset muualle, esim. päivähoitoon.

Se nimenomaan ei ole normaalia että uuden vauvan tullessa taloon tuupataan vanhemmat lapset hoitoon, pois kotoa häiritsemästä äidin ja vauvan kiintymyssuhteen luomista. Kyllä vauva varmasti saa tarpeeksi huomiota vaikka "kulkeekin mukana" muun perheen touhuissa. Yleensähän jostain syystä se eka vauva tuntuu olevan aina se vaativin ja seuraavat ovatkin yllättäin jo paljon helpompia. Mistäköhän johtuu...

Miksei kukaan ajattele lasten ISÄÄ! Onhan hänkin ne lapset alulle laittanut!!!!

vauvan raahaamisesta vanhempien kerhoihin ja muihin harrastuksiin. Heidän aikataulujensa mukaan. Kotona oleminen tuskin on ongelmallista vauvan kannalta, vaikka siellä sisaruksia olisikin koko päivän.

kiitos teidän, subjektiivinen päivähoito-oikeus tullaan poistamaan. Uskomattomia lorvijoita. Äitiyslomalainen vie isommat lapset päiväkotiin jotta saa rauhassa nukkua kotona vauvan kanssa..miettikää oikeasti.

Sitäkö varten päivähoitojärjestelmä on aikoinaan luotu? Tuskin sentään. Työssäkäyvien ja opiskelevien vanhempien lapsien pitäisi aina olla etusijalla, sitten vasta näiden ap:n kaltaisten äitien. Kyllä se neljävuotiaasi kuule enemmän kärsii siitä, että raahaat hänet vieraiden ihmisten luokse päiväksi, kun itse vietät päiväsi uuden vauvan kanssa..

vauva aina mukana liinassa, pellolla jne.

mitähän siitä nyt tulisi, jos vanhemmat lapset eivät pääsisi edes harrastuksiinsa. Meillä on ollut vuorollaan niin monta vauvaa perheessä, että meillä ei sitten viimeisen 15 vuoden aikana kukaan olisi harrastanut mitään, matkustanut minnekään ja kotona oltaisiin kykitty jotenkin hiljaa hyssytellen. Kyllä siinä olisi vähintään vuorovaikutussuhde isompiin lapsiin ainakin häiriintynyt. Miksi vauvan kanssa ei saisi viettää normaalia perhe-elämää?

vauva aina mukana liinassa, pellolla jne.

edellisen kommentoijan otsikossa luki, että afrikassa äidellä on..

Niin oli suomessakin ennen vanhaan.

Lapsi laitettiin pärevasussa puuhun killumaan kun äiti oli pellolla. Puuhun siksi että oli eläimiltä suojassa. Isommat lapset sidottiin narulla siihen puuhun vyötäisiltään kiinni, etteivät karkaa.

Navettaan mennessään äiti laittoi lapsen tuvan lattialle reikäjakkaraan seisomaan. Tai otti sinne navettaan reikäjakkaraan seisomaan.

jo 3-vuotiaan kuului katsoa pienemmän perään. Jos ei hoitanut hommaansa, sai selkäänsä.

Suomen oloissa vauva ei ole voinut olla aina liinassa, oletan että siksi on muovautunut tapa että lapset on sidottu jonnekin..

että siinä se "lapset ovat aina olleet äidin mukana kun tämä on tehnyt arjen askareita"