Päivähoitokeskustelussa pitäisi ajatella enemmän VAUVAN etua!

sittenhan paivakodit pullistelisivat naiden aitiyslomalaisten lapsia. Kauankohan ehdit asiaa ajatella,ennen kuin tallaiseen ratkaisuun paadyit?

Perhe on kokonaisuus, jossa jokaisella on tärkeä osansa. Kun perustarpeista huolehditaan,kaikki voivat hyvin. Ketään ei tarvitse eikä edes pidä pistää toisen edelle. Ja kyllä asioiden sujuvuuden kannalta on järkevintä, että vauva opetetaan nimen omaan perheen rytmiin, muuten ollaan siinä, että kaikki on yhtä kitinää, vuorokausirytmi päälaellaan ja ollaan todella jumissa neljän seinän sisällä, kuten virikehoitoon vanhemmat lapsensa tuppaavat aina kauhuskenaarioissaan ennustavat.

kyllä suhdetta vauvaan ja erittäin laadukasta vuorovaikutussuhdetta voi kehittää ihan normaalin elämän ohessa ja sellaista perhe-elämä on.

Minusta on todella outoa jos siihen pitää keskittyä vuosi ilman häiriötekijöitä. Kyllä normaalissa perheessa (tarkoitan jos muut sisarukset ovat terveita) on sen verran rauhallista, ettei vauvan kehitys häiriinny. Ongelmaperheet ovat sitten erikseen ja silloin varmaan on hoito jo suositeltavaa ihan vanhemman lapsen kehityksen kannalta.

vaikka isompien kanssa on tehty myös vaikka mitä. Ja nuorimmalla on tosi hyvä suhde sisaruksiinsa. Lähimmäksi vanhimman kanssa ovat kuin paita ja peppu, aina yhdessä, ja isommat ovat rakkaita suuria sankareita, joiden kanssa touhuaminen on suuri etuoikeus ja onni. Ja äitiin on tosiaan lämmin ja läheinen suhde. Kyllä rakkautta riittää oikeasti usealle ihmiselle kerrallaan. Kokeilkaa.

syntyy käytännössä erilaiseen perheeseen Esikoinen saa siis ihan eri kohtelun ja ympäristön kuin toinen ja kolmas taas erilaisen kuin neljäs jne.

On aika surullista, jos se äitiysloma, joka tulee siksi, että saisi kehittää vuorovaikutussuhdetta vauvan kanssa, meneekin vain isompien lasten rytmien mukaan.

Tästä syystä olen sitä mieltä, että ainakin osapäivähoito isommille sisaruksille on tarpeen! VAUVAN edun takia!

Kun kuopus syntyi, minusta oli ihanaa, kun arki yövalvomisista huolimatta pyöri isomman lapsen rytmin mukaan. Ei voinut jäädä sängyn pohjalle voivottelemaan ja surkuttelemaan, että kun meillä on niin vatsavaivainen lapsi jne. Menimme joka aamu yhdeksältä ulkoilemaan, ja vauva nukkui kantoliinassa. Joskus hän itki masuaan, mutta silti menimme ulos, ja kävelin vauva liinassa isoa ympyrää, mikä helpotti vauvaa. Sai pienikin raitista ilmaa ja silti saman lohdun kuin sisällä.

Isomman lapsen rytmien vuoksi pienokainenkin rytmittyi samaan rytmiin jo alta 2-kuisena, enkä todellakaan usko, että hän kärsi siitä. Ja kyllä, kävimme myös kerhossa ja taidemuseossa ym., mutta en usko, että vauva koki sitä stressaavana - kiitos KANTOLIINAN, jossa sai olla turvallisesti ja lähellä äitiä koko ajan. (Suosittelen, vinkki...)

Lisäksi epäilen, että meillä mustasukkaisuusvaihe olisi kestänyt paljon pitempään, jos isompi olisi ollut hoidossa. Hän olisi ollut kateellinen, kun vauva saa jäädä äidin kanssa kotiin. Kun molemmat olivat kotona, heistä tuli vauvavuoden aikana toisilleen tosi läheiset, vaikka pienempi oli pitkään vatsavaivainen, eikä vauva-aika muuten ollut aina helppoa.

Mutta hienoa, että näitä asioita pohdiskellaan monista näkökulmista!

kun pienet vauvat makaavat lattialla tai kaukaloissaan hirmuisen melskeen ja melun ympäröiminä. Samat äidit kiikuttavat vauvat monta kertaa viikossa paikalle jotta isosisarus saisi viettää aikaa ikäistensä kanssa. Sääliksi käy.

Parempi vaihtoehto olisi viedä ne isommat vaikka kerhoon (ja jos ei kerhoja ole niin osapäiväiseksi vaikka sinne päiväkotiin) ja antaa vauvan olla hieman lempeämmässä ympäristössä ensikuukautensa. Äidin itsekkyyttä tuollainenkin on, ettei osata rauhoittua vauva-aikana kodin piiriin. Älytöntä nostaa pienen vauvan stressitasoa oman viihtyvyyden vuoksi.

esikoisen kotona. rankkaa oli mutta en olisi missään nimessä häntä laittanut hoitoon. nyt isommat ovat 4 ja 3 v. ja kuopus on vauva. Pidin isommat hoidossa koska koko lauman kanssa ei pysty käymään edes asioilla. Tarkoitan siis kela,pankki,posti ym. Apua ei ole saatavissa ja mies tekee pitkää päivää joten olen vastuussa kaikesta kotona.sukua ei ole lähettyvillä. myöskään lapsille ei ole päiväaikaan leikkikavereita koska lähipiirissä kaikki vanhemmat ovat töissä ja lapset siis tarhassa. esikoinen on tosi vilkas ja tarvii koko ajan jotain puuhaa, nimenomaan ohjattua tekemistä. siksi en koe ollenkaan huonoa omatuntoa siitä että ovat tarhassa 3 päivää viikossa 6 tuntia kerrallaan. neuvolassakin (sekä terkkari ja lääkäri) olivat sitä mieltä että lapsien on hyvä olla tarhassa. oppivat sosiaaisia taitoja ja saavat leikkiä. kesällä pidän lapset kotona koska silloin on myös leikkikavereita lomalla kotona.

Kolmonen tulossa ja aion viedä isommat virikehoitoon kolmena päivänä viikossa (ovat 5,5 v. ja 4 v.), menivät hoitoon, kun olivat 3,5 v. ja 2v eli siihen asti kotona molemmat.



Virikehoitopaikka on n. 300 m:n päässä ja mahdollinen kerho tai avoin päiväkoti reilun 3 km:n päässä. Enpä viitsi lähteä roudaamaan vanhempia lapsia sinne asti, kun ei ole autoa päivisin käytössä. Vai pitäisikö sittenkin sanoa isille, että kulje bussilla tunti suuntaansa, kun autolla pääset 20 minuutissa? Toista autoa ei osteta ja sillä hyvä. Hajotkaa siihen, että aion käyttää virikehoitopaikkaa hyväkseni (ps. joudumme silti maksamaan täydet hoitomaksut -tai no osapäivästä, kun ei tule yli 25 vai 24 tuntiako se nyt on- oli kotona sitten isi tai äiti, meille ei tule tuloalennuksia, vaikka toinen meistä olisi hoitovapaallakin).

Eli tarkoitan sen syntyvän lapsen etua, jonka takia äiti jää äitiys- ja vanhempainvapaille. Koko ajan keskustelussa hoetaan vain muiden lasten etua tai vanhempien etua, mutta ajatteleeko kukaan mikä olisi paras ratkaisu sille syntyneelle vauvalle?

Mulla on vasta yksi lapsi, joten asia ei VIELÄ kosketa itseäni, mutta silti ajattelen näin: Ensimmäinen vuosi on lapsen elämässä se kaikista TÄRKEIN! Vuorovaikutussuhdetta vanhempiin ja etenkin äitiin ei voi liikaa korostaa. Samoin asiantuntijat ovat sitä mieltä, että tavallinen rauhallinen arki on vauvalle paras.

Tätä taustaa vasten tuntuu hurjalta, jos perheessä on monta muuta alle kouluikäistä, joita kuljetellaan koko ajan kerhoihin, kyläillään jne. Tuolla toisessa ketjussa joku kehuskeli, miten käy teattereissa, museoissa jne. Toivottavasti ei ainakaan vauvan kanssa! On aika surullista, jos se äitiysloma, joka tulee siksi, että saisi kehittää vuorovaikutussuhdetta vauvan kanssa, meneekin vain isompien lasten rytmien mukaan.

Tästä syystä olen sitä mieltä, että ainakin osapäivähoito isommille sisaruksille on tarpeen! VAUVAN edun takia!

Mulla oli sisarus kotona, kun vauva syntyi. Lapsille tuli todella läheiset välit, kun isosisko auttoi minua kotona vauvan hoidossa. Yhdessä ulkoiltiin, käytettiin isoa siskoa kerhossa tai jossain muualla - ja vauva nukkui tuolloin pääosin vaunuissa. Eihän sitä koko ajan mennä niiden sisarustenkaan kanssa, vaan paljon touhuillaan kotona.

Minulle on tuo sinun ajattelutapasi on täysin väärä. Tuntuu, että haluat ERISTÄÄ sen vauvan ja itsesi muusta perheestä. Tuo on takuuvarma keino herättää mustasukkaisuus sisarusten kesken. Siihen vauvan arkeen kuuluu ne sisaruksetkin - ja sisarusten arkeen kuuluu se vauva. Ei tuosta sisaruksen läsnäolosta meillä äiti-vauva -suhde kärsinyt. Mutta se taatusti edesauttoi sisarusrakkauden syntymistä :)

Useampi lapsi ja kokemus osoittaa ettei vauvan kanssa reissaaminen ole hankalaa eikä myöskään pahasta! Itse asiassa lapset oppii sosiaalisemmiksi ja sopeutuvammiksi jos jo vauvana näkevät muutakin kuin oman kodin seinät.

kävelette kotiin? Pari kertaa viikossa olisi ihan ok, sinäkin saisit vähän liikuntaa. Vaunut vaan mukaan vauvalle.

"Täydet hoitomaksut" on täysin turha perustelu, kun et kumminkaan maksa sitä 700 euroa/kk, mitä se täysi hoitomaksu oikeasti on.

Itsekkyydestäkin voi poisoppia, jos haluaa.

Kolmonen tulossa ja aion viedä isommat virikehoitoon kolmena päivänä viikossa (ovat 5,5 v. ja 4 v.), menivät hoitoon, kun olivat 3,5 v. ja 2v eli siihen asti kotona molemmat.

Virikehoitopaikka on n. 300 m:n päässä ja mahdollinen kerho tai avoin päiväkoti reilun 3 km:n päässä. Enpä viitsi lähteä roudaamaan vanhempia lapsia sinne asti, kun ei ole autoa päivisin käytössä. Vai pitäisikö sittenkin sanoa isille, että kulje bussilla tunti suuntaansa, kun autolla pääset 20 minuutissa? Toista autoa ei osteta ja sillä hyvä. Hajotkaa siihen, että aion käyttää virikehoitopaikkaa hyväkseni (ps. joudumme silti maksamaan täydet hoitomaksut -tai no osapäivästä, kun ei tule yli 25 vai 24 tuntiako se nyt on- oli kotona sitten isi tai äiti, meille ei tule tuloalennuksia, vaikka toinen meistä olisi hoitovapaallakin).

jouduthan sä sitä isompaa lasta päiväkotiinkin viemään, samalla lailla kun kerhoihin/harrastuksiin, ja vauvan kanssa, ellei isäkin ole kotona päivällä?!?!



Eli mikä ero on siihen että veisit neljävuotiaan kerhoon ja päivähoitopaikka jäisi sitä todella tarvitsevalle?!?!!



ei ymmärrä.. meidän päiväkodissa 3-4-vuotiaat itkevät hillittömästi kun tietävät että äiti on vauvan kanssa kotona, joskus isäkin.. :(

sanoa, että tämä ap:n aloitus on ihan uusi perustelu sille, miksi vanhemmat lapset laitetaan hoitoon vauvan tieltä...

Esikoinen on silloin juuri täyttänyt 5 (poika) ja nuorempi on 3,5v tyttö. Molemmat otan pois hoidosta ja kuljetan kaksi kertaa viikossa seurakunnan kerhoon joka kestää 3h kerrallaan. Kerho on 200 metrin päässä.

Meillä koko perhe odottaa vauvan syntymää kovasti. Siitä puhutaan päivittäin, mietitään mitä vauva masussa tekee ja kuuleko se meidän ääniä yms. Vauva on kovin toivottu ja rakastettu perheenjäsen meille kaikille. Ei tulisi mieleenikään viedä isommilta lapsilta sitä iloa joka vauvasta tulee ja viedä heitä päiväkotiin. Kahden lapsen kokemuksella tiedän että arjesta kyllä selviän vaikka meillä pieni vauva onkin, toki sitten jos mulle iskee kauhee masennus tms niin sitten mietitään asiat uusiksi.

En ymmärrä miten vauva kärsisi siitä että päivisin täällä on isompia lapsia. Jos äiti ei koko aikaa ehdikään vauvaa huomioimaan niin rakkautta ja hellyyttä vauva tulee saamaan myös sisaruksiltaan. Kiintymyssuhde ei kehity huonommin sillä että isommat sisarukset ovat kotona, aivan naurettava väite. Jossain aiemmassa ketjussa joku äiti perusteli isompien viemistä hoitoon vähän samalla tavalla, muistaakseni sanoi että hänellä on sillä aikaa mahdollisuus höpötellä ja köllötellä vauvan kanssa. Haloo, miksi sitä mahdollisuutta ei ole silloin kun toiset lapset ovat kotona? En kertakaikkiaan ymmärrä.

Lastenhoidosta ja vauvan hoidosta on nykyään tehty niin hurjan vaikeaa ja vaativa asia, ettei siihen kykene kuin yhden lapsen kanssa kerrallaan. Kyllä on ihmiset vieraantuneet oikeasta elämästä, en voi muuta todeta.

Ja lopuksi vielä - tajuan kyllä isompien viemisen hoitoon jos on masennusta tai jotain sairautta tai ihan mitä tahansa tavallisesta poikkeavaa, kenenkään et tarvi tulla nyt sanomaan että kun ne tilanteet eivät aina ole niin helppoja. Uskaltaisin väittää että ainakin puolissa kaikista tapauksista kyse on aivan normaalista elämästä iloineen ja suruineen, ilman äidin sairauksia tai lapsen poikkeavaa kehitystä tms.

Meillä on 3 lasta syntynyt aina kahden vuoden välein. Kaikki lapset on kotihoidossa olleet koko ajan.



Nuorin on nyt 3 kk ikäinen ja hänen kannaltaan rytmi menee näin, otetaan esimerkiksi torstai joka on touhuisin päivä viikossa:



- aamulla klo 8.30 lähdetään viemään 4-vuotiasta kerhoon. Vauva on joko hereillä tai nukkuu. Puen hänet ulkovaatteisiin ja pistän vaunuun ja lähdemme ulos ja kerhoa kohti. Tätä ennen imetän vauvan mikäli hän ei ole vähään aikaan syönyt.



- vietyämme esikoisen kävellen kerhoon, suuntaamme vaunujen ja 2v:n kanssa leikkipuistoon jossa ulkoilemme pari tuntia. Ulkoilun jälkeen lähdemme vaunujen kanssa hakemaan esikoista kerhosta. Jos vauvalle tulee nälkä ulkoilun aikana (harvinaista koska pyrin syöttämään ennen lähtöä) niin leikkipuiston lähistöllä on pari paikkaa joissa voimme pistäytyä imettämässä välillä (kirjasto ja kahvila). Hätätapauksessa voin fleece-imetyspaidan avulla imettää ulkonakin kun pistän peittoa suojaksi vielä lisäksi.



- kotona sitten ruokaa, puuhasteluja jne. Vauva on yleensä tässä vaiheessa hereillä koska on tuudittunut uneen aamupäiväulkoilulla vaunuissa... Seurustelua. Isommat lapset innoissaan viihdyttää vauvaa, teen kotitöitä jne.



- 2v ja 4v menee päiväunille ja mulla on aikaa joko vauvan kanssa kahdenkesken tai jos vauva nukkuu niin aikaa vain itselleni. Niinä päivinä kun 4v ei nuku, niin kehittelen hänelle tässä vaiheessa omaa puuhaa esim. askartelua tai video niin että saan sen oman tai vauvan kanssa kahden vietetyn hetken.



- isompien välipalat ja sitten mennään taas ulos, vauva vaunuissa. Samat kuviot kuin aamusta paitsi että nyt ei kuskata isompia minnekään. Sitten sisään, isommille ruokaa, vauva nukkuu tai on hereillä.



- klo 17 alkaa ensin 2v:n äiti-lapsi-muskari. Vauva taustailee muskarissa innolla ;) Nautti musiikista ja imetän siinä sivussa tarpeen mukaan. Tämän jäkeen suoraan perään on 4v:n oma muskari jonka ajan minä, vauva ja 2v vietämme ulkona tai esim. kirjastossa.



Sitten kotiin ja iskäkin on jo yleensä tällä välin tullut. Koko perhe yhdessä, ihanaa :)



Vauva saa pitkin päivää hioa suhdettaan sekä äitiin että sisaruksiin. Syliä on tarjolla aina kun hän tahtoo. Lisäksi maisemat vaihtuu, saa ulkoilua ja tottuu erilaisiin ääniin. Aina on perusturvallisuus kuitenkin taattu. Uskon että tämä on rikkaampaa ja normaalimpaa elämää vauvallekin kuin jos "hylkäisimme" 2 isompaa päiväkotiin ja eläisin kotiympyröissä päivät vain vauvan kanssa.



t. äiti x 3

tulee mukaan ja katseleekin innokkaana jo muita vauvoja jne.



Heti periaatteessa alettiin elää normaalisti kun synnäriltä kotiuduin. 2 vko oli miehellä isyysloma ja sen ajan lepäilin vauvan kanssa tavallista enemmän. Tämän jälkeen vauva on osallistunut normaaliin elämäämme oikein tyytyväisenä!



t. äiti x 3

mutta ainakin täällä Helsingissä on sekä seurakuntien että kaupungin järjestämiä kerhoja kotihoidossa oleville 3-5v lapsille, yleensä ovat 3h kerrallaan 2x viikossa. Lisäksi tietysti avoimet päiväkodit, seurakuntien perhekerhot MLL:n perhekahvilat sekä kaupungin leikkipuistot joissa myös ohjattua toimintaa lähes päivittäin. Joten kyllä ihmettelen kovasti että täälläkin näistä kaikista mahdollisuuksista huolimatta löytyy paljon perheitä joiden vanhemmat lapset ovat virikepaikoilla päiväkodeissa "kun kyllä täytyy lapsen päästä kavereiden kanssa leikkimään". Ainakin täällä meidän kaupunginosassa löytyy kyllä virikettä ja kaveria joka ikiselle päivälle ja ihan kävelymatkan päästä, ei tarvi sillä verukkeella esikoista tarhaan raahata.



t:itse myöskin vauvan (tosin 1v jo) ja leikki-ikäisen kanssa kotona oleva

ja joka saa runsain mitoin huomiota eri perheenjäseniltä: Äidiltä, isältä ja sisaruksilta. Vain äidin huomioon jättäytyminen ei ole niin hyvä juttu. Minusta äidin ja lapsen vuorovaikutukselle ei kannata antaa liikaa merkitystä - siis tarkoitan, että se kyllä kehittyy, vaikka vauva ei kasvaisikaan äidin kanssa pullossa.



Yleensä nuorimmat lapset, jotka ovat saaneet oppia isoilta sisaruksilta ja saaneet vanhemmiltaan rauhan kasvaa, ovat kaikkein helpoimpia, mukavimpia ja tasapainoisimpia.

Tämä kolmas tuntuu nukkuvankin yöt paremmin kun on niin selkeä ero päivien (puuhakasta) ja öiden (hiljaista, puuhatonta) välillä.



Esikoiselle piti ihan kehitellä niitä virikkeitä ja katseltavaa jne, kolmannella ne tulee kuin itsestään muun elämän tarjoamina.



Ja vauva muuten nukkuu hyvinkin hälyssä jne kun ei turhaan hyssytellä vaan eletään normaalisti. Meillä on sekä toka että kolmas nukkuneet tyytyväisinä perhekerhon tai muskarin äänistä huolimatta jos on sattunut nukuttamaan :) Kantoliina on ihana apu, vauva kulkee siinä lähellä koko ajan ja samalla vapautuu kädet tekemään muutakin, tää on meillä kotona paljon käytössä. Vauvalle on niin suuri rikkaus kun on kivaa katseltavaa ja paljon läheisiä ihmisiä ympärillä päivisin.



Itse en ymmärrä (yllätys yllätys) ollenkaan tuota että isommat lapset hylätään päiväkotiin ja irti muun perheen elämästä. Oma koti ja perheen muut yhteiset puuhat on se lapsen varsinainen elämä ja päivähoito on se paikka jonne viedään jos vanhemmat (joutuvat) käyvät töissä. Itsekin menen töihin kun kuopus täyttää 3v ja sitten lapset tietysti menee hoitoon, mutta missään nimessä se ei ole se luonnollisin tai parhain mahdollinen vaihtoehto. Jotenkuten saatan ymmärtää mikäli toinen lapsi syntyy esim. 5v ikäerolla ja äiti silloin pitää osa-aikaisesti esikoisen tutussa tarhassa jossa on ollut taaperosta saakka, mutta muuten menee aivan yli hilseen.



Itse asiassa ainut oikea syy jonka keksin virikehoitoon on äidin totaalinen laiskuus. Kaikki muut syyt on mielestäni tekosyitä. Organisoimalla kyllä järjestyy niin että kaikki lapset (ja muutkin perheenjäsenet) saavat tarpeensa tyydytettyä ja samalla eletään yhdessä hyvää perhe-elämää! Ja se organisointikyky muuten uskomattomasti kehittyy lasten myötä jos on halukas ottamaan opiksi eikä mene siitä mistä aita on matalin.



äiti x 3

Meillä on 5 vuotiaat kaksoset, 2v ja 5 kk vanha vauva



Meteli on korvia huumaavaa täällä kotonakin välillä, tuntuu että perhekerhoissa on meno kuitenkin rauhallisempaa. Vauva ei ole moksikskaaan, hyvähän se on tottua elämään menossa mukana, sellaista kun tämä elämä nyt vain on näin moni lapsisessa perheessä.



Meillä kaikki vauvat ovat menneet "siinä sivussa", pakkohan se on kun on isompia ja ei todellakaan olisi ollut sydäntä hylätä lapsia päiväkotiin että sais itse olla kotona.

Meillä kaikki kolme isompaa ovat olleet päivähoidossa kun olen ollut raskauksien välissä hetken töissä, 2 v kerkes olemaan puolisen vuotta. Silti en olisi jättänyt, eikä 5 vuotiaat edes olisi halunnut oikeesti jäädäkkään.



Itse ainakin väsähdän jos ei ole mitään tekemistä. Siksi on ihanaa kun on isommat jotka pitävät päivän rutiinit yllä ja on pakko puuhata ja mennä joka paikkaan.



Huomaa että ap:lla on todellakin vain yksi lapsi, ajatukset ovat sen mukaiset. Ja toivon ettei lisää tulekkaan jos todellakin olet noin kylmä että ajattelet että vain vauva tarvitsee äitiä ja isompi ei.

Voin sanoa että 5 vuotiaskin on oikeesti tosi pieni, kaipaa äidin syliä ja turvaa.

Kaverit ovat todella tärkeitä, mutta ei nekään voita äitiä ja isää , sisaruksia ja omaa kotia.



Puolipäivä hoitokin vie yhden kokonaisen paikan, vaikka maksatte siitä vain puolet, tiesittekö sitä.

Ei siellä ole sellaista että virikelapsi nro1 haetaan klo 12 niin virikelapsi nro 2 tuodaan silloin, ei vaan ryhmä on tyhjänä loppupäivän.



Ja oikeesti, jos on niin vaikeeta vauvan kanssa liikkua, niin sehän tarkoittaa sitä että isä vie ja isä hakee, ja se niin rakas esikoinen on hoidossa koko päivän että äiti saa rakastaa vaan vauvaa,..,



Aikamoista ajattelua...,